Miten pidät huolta sisäisestä olemuksestasi?

Mä koitan liikkua “tarpeeksi” eli väh. pari kertaa viikossa lajitreeniä tai jotain muuta, jotta nuppi pysyy kasassa. Pitkän sairasloman ja liikuntarajoitteen ansiosta tajusin taas kerran, kuinka hemmetin tärkeää on rasittaa itseään fyysisesti siten että se on kuitenkin mukavaa eikä pakkopullaa, lähtee endorfiinit kiertämään ja olo on lähes aina parempi vaikka pitäisi pakottaa itsensä liikkeelle (tosin vieläkään en pysty treenaamaan oikein kunnolla, mutta kuntosali toimii tällä hetkellä korvikkeena). Liikkeen lisäksi mä soitan rumpuja, kuuntelen musiikkia lähes koko ajan, luen kirjoja ja sarjakuvia, katson (ajatuksia herättäviäkin) leffoja ja sarjoja ja ajattelin esim. huomenna piiitkästä aikaa taas uskaltautua istumaan ja hengittämään aka. meditoimaan hetkeksi. Mitä ei-päihteellisiä keinoja te käytätte, vai käytättekö?

Käyn lenkillä ja välillä puntilla,liikuntaa yleisesti ottaen koko elämän harrastanu vähintää sen kerran viikossa pari-kolme tuntia,toki tuossa ollut elämäntilanteesta johtuen muutoksiakin välillä.
Luen paljon kirjoja sekä muuta tekstiä,harvoin mitään tabloidi kamaa vaan aika syviä keloja usein.
(Edellämainitulla voi olla myös negatiivisia vaikutuksia.)

Syön terveellisesti ja pyrin syömään myös tarpeeksi,välillä näiden yhdistäminen pienillä rahoilla epäonnistuu.

Ennen tuli salilla käytyä,nykyään ei enään mutta onneksi on kotona sentäs käsipainot. :smiley: Niitä nostelen välillä ja punnerruksia teen silloin tällöin.Kävelen tai ajan pyörällä aika paljon.

En paskankaan vertaa enään :confused: Johtuen toki fyysisistä rajoitteista mistä olen kärsinyt nyt 3 vuotta ja minkä takia olen eläkkeelläkin, kuhan pari vuotta vanha haava paranee, niin varmasti aloitan kevyellä vesijumpalla voimistamaan selkää, pari ja puolvuotta kuitenkin suunniteltu jo lääkärinkin kanssa kuntoutusta tolle selällä, mut alaselän avohaava on ollut auki jo yli 2vuotta ja lykännyt siten yläselän kuntouttamista. Kuhan sais johonkin kuntoon ja opiaatteja alkaa lieventämään niin alan olemaan jo tyytyväinen ja siihen että voisin edes istua kunnolla.
Sitten voisi taas alkaa harkita salilla käyntiä (ennen 4 kertaa viikossa töitten jälkeen) kevyellä painoilla selän ja kipujen antaessa periksi (mikäli sikäli sellainen tilanne joskus tulee, erikoislääkäri on jo piruja maalaillut seinälle, etten fyysistä (raskasta ainakaan) työtä tuskin tule enää tekemään ja ikää tulee pian 26 vuotta).
Pyöräily ja lenkkiseuraa minusta ei saa, jalat vaan ei jotenkin kestä, aina ollut ongelma, jopa salillakin jalkatreeni päivinä, molemmat pääsivät täysin murtumaan nilkoista polviin asti armeijassa, sieltäkin meinattiin heittää pois sen takia, onneksi oli omat särkylääkkeet millä mentiin sitten eteenpäin ihan A papereilla loppuun asti.
Se fyysisestä rasituksesta, henkisesti olen välillä melko hajalla, noin 6vuotta näyttänyt erittäin vakavaa masennusta, kuitenkaan pian 3 vuoteen en ole masennuslääkkeitä syönyt, koska ne ajoivat minut aivan pohjalle, elämä oli liian tasapaksua, lasten kanssa ei jaksanut oikein leikkiä ja nauraa yms, pari suicidi yritystäkin tuli koitettua, yksi todella liki. Voi tietenkin johtua tämä masennus nyt tietty koska molemmilla lapsilla uhmaiät, kumpikaan ei töissä, talolainat, luottokorttivelat jne ja töihin ei pysty, saikkua vaan vuosi kerrallaan, kun mikään ei parannu, paitsi opiaattien vahvennus (no se mikään parannus ole). Kirjallisuutta en harrasta ollenkaan, elokuvia ja sarjoja taasen aivan helvetisti, johtuen kroonisesta unettomuudestani. Nuorempana tuli luettua paljonkin kirjoja, nyt lähinnä vain netistä uutiset ja muksujen aku ankan kerran viikossa :laughing:
Asioita mietin välillä vähän turhankin liikaa ja jään märehtimään niitä ja pyörittelemään päässäni, varsinkin silloin kun pitäisi edes sen 2-4 tuntia saada nukuttua yössä.

Liikuntaa ei varsinaisesti tuu harrastettua, mutta opiskelen fyysiseen ammattiin. Kunto on parantunut koulussa ollessa. Kotona tulee sitten lepäiltyä vastapainoksi. Syön suht. terveellistä ruokaa, usein luomua ja joka päivä kasviksia.

Vetämällä viinaa, huumeita ja lääkkeitä. No niin, höpö höpö taas. Aina, kun kykenen, yritän ulkoilla ja liikkua, mutta siinäkin on vähän probleemaa sen vuoksi, etten saisi hirveästi rasittaa itseäni liikunnalla, kun olen aika heikossa kunnossa syömishäiriön takia. Syömistä yritän myös opetella, mutta se taitaa olla elämän mittainen projekti ja todella vaikea sellainen. Hengitys- ja rentoutumisharjoituksia teen myös välillä(en siis varsinaisesti joogaa tai meditoi) vaihtelevalla menestyksellä. Joskus ne auttavat hieman, mutta joskus ei pysty edes ajattelemaan moisia, kun on niin levoton ja ahdistunut, että siihen ei auta, kuin pillereihin turvautuminen. Yritän myös ajatella kaikkia hyviä asioita, joita mulla on elämässä ja yritän olla kantamatta liikaa huolta huomisesta ja keskittyä elämään tässä hetkessä.

Mä haluaisin kuulla alakerranpirjon vastauksen tähän topiciin, joka kai oli tarkoitettu vastineeksi sille pirjon avaamalle. Vai onko niin, ettei sisäisellä olemuksella ole väliä, kun solariumrusketus vain on tasainen, rakennekynnet ehjät ja pakkelit eivät kovin pahasti valu?

Vielä vähän edittiä: Tykkään kyllä kirjoista, elokuvista ja musiikista, mutta keskittymiskyky ei oikein aina riitä ja jos riittääkin, niin ne saattavat vain pahentaa ahdistustani, sillä en pidä mistään hömpästä, vaan kaikesta vähän vakavamielisemmästä ja syvällisemmästä ja sitten ne valitettavasti usein jäävät liiaksi pyörimään päähäni…

Sisäisestä olemuksesta…? :slight_smile: Mä oon itseni kohdalla huomannu että kun kroppa voi hyvin niin silloin voi kokonaisvaltaisesti hyvin. Mulla on nykyään tapana käydä joka päivä 1h mittaisella kävelyllä koirien kanssa. Rauhallista köpöttelyä kun on toinen puoli kropasta niin huonossa kunnossa. Saa olla hetken aikaa ulkona ja tuulettaa ajatuksia. Yksin. :slight_smile: Lisäksi omistan crosstreinerin jota pyrin käyttämään 3xviikossa. Paitsi nyt kun oon muutenkin kipeä. :frowning:

Lukeminen on mulle ollut aina todella tärkeää. Lehtiä luen laidasta laitaan (nytkin kotiin tilattuna varmaan 7eri lehteä) ja kirjoja kanssa. Ennen olin kirjailija uskollinen lukija mutta nykyään tulee käytyy usein kirppiksellä ostamassa kirjoja laidasta laitaan. On kausia milloin luen kirjaa yötäpäivää enkä tee mitään muuta ja sitten se taas rauhottuu iltalukemiseen ja päivällä lehtien lukemiseen. :slight_smile:

Niin ja yks millä pidän pään kasassa vaikeina aikoina on metsässä oleskeleminen ja kävely metsässä. Metsä on uskomattoman rauhoittava paikka <3

Itse käyn pari kertaa vkossa ainakin lenkillä, lähes päivittäin hyötyliikuntaa. Helposti tulee käveltyä päivässä ½h tai tunti, joskus paljon pidempäänkin. Välillä tanssin ja opinnot ovat melko fyysisiä… Harrastaisin enemmänkin, mutta olen useamman kerran ollut Winstonin tilanteessa (voimia sulle! Mulle sh oli “1 aineista”), joten osittain syömisten mukaan sekin menee. On tietty painoraja (alipainoiseksi ei BMI:n mukaan) jonka alle en voi mennä, joten tarvittaessa syön vähemmän mutta esim. kermaa kahvin kanssa ja jäätelö tms. ellen saa kiinteää ruokaa kunnolla alas…

Yritän kehittyä rauhoittumalla ja leffoissa esim. käyn. Akupunktio. Hengitysharjoituksia ja luonnon parissa oloa (tai materiaali kuten sienet tai kasvit)… Harrastuksia… Haluaisin silti oppia “vain olemaan”, mutta se on erittäin harvinaista kun aivot käyvät ylikierroksilla 24/7… Tilanne on kuitenkin parantunut huomattavasti 3 vuoden aikana… :slight_smile:

Luen ajatuksia herättäviä kirjoja ja teen pitkiä yöllisiä kävelyitä. Yritän tämän lisäksi ylläpitää jonkinlaisia sosiaalisia kontakteja, tai pakkohan niitä on ylläpitää jos huumeita haluaa. Sisäinen kunto on silti aika paska. Toivon että pääsisin terapiaan tai jonnekin. Tai saisi jostain edes uusia ei-päihteellisiä kavereita.

Ja musiikin kuuntelu auttaa aina. Sitä teen paljon. Musiikkia korvissa ja aineita suonissa, siinä se mun elämä aika lailla onkin. :neutral_face:

Paras konsti siihen, ku alkaa sisällä levottomasti lepattamaan, on mennä kalaan.
Jos on kesä, menen ongelle. Mulla on yks hyvä kaveri, jonka kanssa käydään vesien äärellä aina toisinaan. Kaiken lisäks toi mun kaveri on ihan clean. Silti sen kanssa voi puhua, arkojakin. Siellä, laineiden liplattaessa, on jotenki tosi hyvä rauhoittua.

Sit on vaan toi paha puoli, et kun on talvi; mä vaan HAAVEILEN meneväni kalaan. Eli talvella se touhu on mulle liian kylmää. KAIKKI ulkona tapahtuva on mulle talvella liian kylmää. Sit tulee passiivisena löhöttyy liikaa…

Mä olen oikeastaan pienestä pitäen lauleskellut biisien mukana, mutta en ole ikinä kokenut osaavani laulaa ns. “oikeiden” standardien mukaisesti kun en osaa oikeaa tekniikkaa jne jne… Mutta laulelen silti varmaan päivittäin biisien mukana edelleen, ja oon huomannut että se on ihan helvetin vapauttavaa, monesti jopa meditatiivistakin toimintaa. Suosittelen kaikille lämpimästi vaikka tuntuiskin ettei “osaa” laulaa. Lapsetkin laulaa vaikkei ne monesti pysy sävelessä, mut eipä se ookaan se pointti, niin vetää monet aikuisetkin 4 promillen juubassa karaokessa, ehkä yrittäen löytää yhteyttä siihen sisäiseen lapseensa… :smiley: Mene ja tiedä.

Yks mistä oon kans innostunut kun ei oo voinut ns. kovaa treenata on erinäiset staattiset lihasharjoitukset, esim. “lankku” jossa ollaan kyynärpäät ja kämmenet + varpaat maassa ja muu kroppa ilmassa, sellainen vähän punnerrusasentoa alempi positio… Siinä niin kauan kunnes ei pysty enää. Jos on vähän enemmän treenaillut noita juttuja tai jotain muuta niin päälläseisonta ja käsilläseisonta (aluksi molemmat vaikka seinää vasten) on myös oivia keskivartalon syvien lihasten vahvistajia… Ja kun ne vahvistuu, ryhtikin paranee itestään ja mulla se on jotenkin suoraan kytköksissä siihen, miten koen ulkopuolisen maailman; liikkuminen on rennompaa, jeesannut myös kroonisiin alaselkäkipuihin ihan törkeesti ja jotenkin sitä tuntee olevansa enemmän läsnä, vaikkei noihin harjoitteihin mun kohdalla sinänsä mitään henkistä liitykään, ainakaan tarkoituksellisesti.

Venyttelen myös joka päivä, mut enää en hae niitä äärivenytyksiä mitä joskus aikoinaan kun aloitin nykyisen taistelulajini ja “piti” venyä yhtä paljon kuin muutkin :unamused: Sellainen 10-15 minuutin setti riittää käymään läpi aika pitkälle kaiken päästä varpaisiin - nimenomaan tossa järjestyksessä siis, ja mieluusti lihakset vähän lämpiminä, max. 30 sekkaa per venytys. Tärkeintä on ehkä se, et muistaa hengittää tasaisesti eikä lähde hakemaan mitään äärivenytyksiä, ainakaan aluksi… Se on aika hyvä indikaattori et menee liian pitkälle vaikkei sinänsä sattuiskaan jos joku lihas kropassa tärisee kun venyttää, ei siis välttämättä juuri sitä lihastakaan… Silloin ei oo tarpeeks rentona.

Johan tuli taas blaastattua, mut so not :smiley: Nyt lisää musiikkia ja ehkä vähän valkkaria perjantain kunniaksi…

:mrgreen: Mii tuu!

Mun pitäisi myös tehdä noita^ staattisia lihasharjoituksia, koska mullakin on kroonisia alaselän särkyjä. Tai kyllä ne sillon menee pois kun teen säännöllisesti niitä fysioterapeutin neuvomia harjoituksia, ja jos vielä joogaan. Yleensä siinä vaan käy niin, että muistan niiden tekemisen vasta, kun se selkä alkaa olee niin kipee että tunnen itseni vanhaksi ja raihnaiseksi mummoksi joka aamu, kun koittaa päästä sängystä ylös… Tai sama juttu jos istun lattialla jonkin aikaa, sieltä kun nousee niin pitää suoristautua hiljakseen, selän määräämässä tahdissa. Ihan niin vanhaksi en itseäni vielä tunne henkisellä tasolla.

Mä pidän omastani sisäisestä olemuksestani tällä hetkellä huolta todella kehnosti. Oikeastaan ainoa tapa on viikottaiset omahoitaja-keskustelut. No, niiden myötä toki myös se miten olen vähentänyt alkoholin juontia, ja antabuskuurin aloittamiseen pyrkiminen. Seuraavaksi piikittämisen ja teksin käytön lopettaminen. Mutta kuten tuonne jonnekin toiseen ketjuun jo kirjoitin, niin sekin näyttäisi nyt olevan jo pikkuhiljaa loppumassa, vaikkei täysin omasta tahdostani olekaan. Siinä mielessä kuitenkin, etten muutamaa puhelua enempää ole edes yrittänyt sitä hankkia. En vaan jaksa, kun en siitä mitään euforiaa kuitenkaan saa kun on jo ihan tarpeeksi buprea veressä. Ja muutenkin aika pitäisi käyttää rahan tekemisen ja säätöjen sijaan opiskeluun.

Juu, kunhan saan oltua jonkin aikaa ilman ylimääräisiä päihteitä, tarkoittaa siis muita kuin kh-buprea ja minimaalista bentsoannostani, niin eiköhän se mieli ala siitä piristymään? Kun saisin vielä opinnäytetyön tekemisen kunnolla vauhtiin niin sit ois varmasti ainakin hyvä mieli siitä, mitä oon tekemässä. Tässä vaan on enää niin vähän aikaa sen varsinaisen proggiksen tekemiseen, että en taida ehtiä puhdistautua kunnolla niistä ylimääräisistä aineista…? :neutral_face: Se kuitenki vaikuttaa huomattavasti esim siihen, miten kykenen lukee. Huoh (taas)! Tuntuu siltä kuin juoksisi kilpaa ajan kanssa. Ja se että yrittää samaan aikaan saada opinnot päätökseen ja keskittyä toipumiseen, ei oo ihan helppo tehtävä! Kumpikin kun menis kevyesti kokopäivätyöstä tällä hetkellä.

Mulla on ihan sama homma… oon duunissa kokopäiväisesti, koitan päästä irti alkoholista & lääkkeistä mut samalla pitäis jotenkin saada kursittua loput opinnot kasaan, jokunen tentti ja lopputyö uupuu. Kaiken lopettamista kerralla oon kokeillut jo monta monta kertaa, parhaimmillaan oon ollut kuukauden täysin ilman mitään paitsi kofeiinia ja nikotiiniä, mutta jotenkin ei vaan saa jatkettua sitä… Turtuu siihen tylsyyteen, kaipaa nopeita tunnekuohuja mihin on ehdollistunut viimeisen 10 vuoden aikana :frowning: Mulla on myös taustalla faijan alkoholismia ja koulukiusausta lapsena → teini-ikäisenä puhjennut ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö, josta jälkimmäinen on tosin ollut lähes oireeton viimeiset pari vuotta :slight_smile: Mut päivä kerrallaan… Välillä vaan tuntuu että mitä järkeä tässä koko hommassa on jos tarvitsee lääkettä x ja bisseä/kodeiinia/jotain muuta turruttavaa että tuntee olonsa inhimilliseksi, vaikkei sitä tapahtuisikaan kuin pari kertaa viikossa…?

Olen oppinut levitaation… leijun kämpilläni ilmassa

JumppaanPunttaan Ja Sitten VIHAAN. kyllä on sisäinen olemus Vihan puhdistavalla liekillä kuurattu niin jaksaa taas ihmiskuntaa ja on vimaantunut olo. niillä mennään ja hyvin toimii. :smiling_imp:

Wau :open_mouth: . Mitä olet vetänyt? En tiedä, oletko trolli vai et, mutta hauska tapaus kuitenkin. Olen suuri fanisi :smiley: .

Haluaisin ehkä siirtyä viinasta sieniin. Olen loppareitten puolella pääasiassa. Kivaa että mulla on faneja…naiset tuppaa joskus olemaan kimpussa niin että kengännauhat katkeilee. kenties joku kiva Elli tulee kanssani nauttimaan Liekitettyä Lohta (ei viinin) vaan Cokisen ja mukavien sienien kera kynttilänvalossa…

:astonished: Aaaijjaaa… No ihmekös. Joo, tästä lähtien mä lämppään eka.

Tosin yks venytys on sellanen missä alan aina tärisee, se kun makaa selällään, molemmat jalat suorina, ja sit kiskoo toista jalkaa kroppaa kohti. Aina ku kävin tanssitunnillakin, ja lihakset ei voinu olla enää kylmiä, niin se pisti tärisee. Siit on jo puoli elämää aikaa ja edelleen sama juttu tota venytystä tehdessä. Ja tuntuu etten koskaan ees saa sitä venytystä tuntumaan, ku jalka alkaa jo väpättää. (Nimenomaan se venytettäävä, ei se maassa makaava…) Se on ihan hiton ärsyttävää!! Mäkin oisin halunnu maata rentona ja tyynesti halata korvan vieressä lepuuttavaa jalkaa, mut ei, mulla se vaan väpättää. :frowning:

Nyt kun on päässyt buprestakin eroon niin en oikeasti tiedä miten voisin enempää pitää henkisestä hyvinvoinnista huolta. Käyn lenkillä ja salilla. Kannabista kahtena kertana hyvän seuran kanssa tänä vuonna. “duuni” 6h päivässä ei enään riitä salilin ja lenkin lisäksi vaan on kolmaskin harrastus mutta se on sellainen josta en huutele…

Pesen hilseshampoolla ja harjaan säännöllisesti sisäisen olemukseni.

Hah hah hah.

No en mä tiedä. Yritän hoitaa parhaani mukaan, mutta tulokset ovat aika mitättömän TUNTUISIA suurimman osan ajasta. Nyt on kyllä hyvä draivi päällä. Runoa pukkaa, valokuvaa pukkaa, olen käynyt salilla, olen energisempi. Nämä kaikki siis pienessä mittakaavassa. Ei mulla mikään mania ole. Ei tod.