Olen 32v. nuori mies. Alkoholin käyttö on ollut runsasta viime vuosina, noin 7 vuotta olen dokannut säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen kokeillut AA-kerhoo, mutta se ei oikein ole sopinut minulle. Haluasinkin kuulla teidän pisempiä ja lyhyempiä kertomuksia siitä miten olette lopettaneet. Myös siitä minkälaisia vaikeuksia olette kohdanneet ja miten olette niistä selvinneet ja menneet yli.
Minun tilanteeni on se, että en todellakaan tiedä miten onnistun tässä. Tarvitsen apua ja tällä hetkellä tuntuu, että vertaisapuna täällä teidän tarinoiden lukeminen toisi toivoa. Ymmärrän että tämä on itsekeskeistä, että pyydän teiltä apua, mutta ajattelen myös, että se saattaa voimistaa teidän kirjoittajien raittiutta. Samalla mieleen palaa ne ajatukset joista on ollut apua ennen niin miksi ei niistä olisi apua myös tulevaisuudessa uudestaan.
Sana on vapaa.
Ei muuta tällä kertaa. Toki aion myös tänne itse kirjoitella omista kokemuksistani. Olen vasta alussa joten toivon, että tämä auttaa myös muita vasta raittiuden alkumetreillä olevia.
Olen mielenterveystoimiston asiakas ja huomenna soitan sinne ja kysyn apua ja ohjausta, mahdollista lähetettä hoitoon. Sairastan skitsofreniaa ja käypähoito sivuston mukaan noin 25% skitsofreenikoista sairastaa myös päihderiippuvuutta. Olisiko siinä syynä myös sairastumiseen Olen käyttänyt viime aikoina lähinnä olutta koska väkevät eivät sovi minulle ollenkaan. Olutta on mennyt senkin edestä ja kyllä silläkin itsensä sekaisin saa.
Tässä kun olen jutellut muiden riippuvaisten kanssa niin jokaisella tuntuu olevan aina jotain sanottavaa miten tulisi toimia. Minä en taas halua välttämättä kuulla muiden neuvoja vaan haluan löytää oman polun raittiuteen. Aikoinaan minulla kun oli paha olo, kirjoitin sen pois, jonka jälkeen en todellakaan enää halunnut muistella niitä asioita vaan poistin kaikki tekstit.
Tänään on ollut helppo päivä ja kaljahyllykin oli helppo ohittaa. Mutta kun muutama raitis päivä on takana niin johan rupee kaljat tarttumaan ruokakoriin. Nyt minun täytyy tiedostaa tämä asia ja opetella uusi käyttäytymismalli ja yksinkertaisesti ignoorata koko kaljahylly kaupassa. Uskon ja tiedän, että onnistun siinä.
Kiinnostaisi myös tietää miten teille tulee himo alkoholiin ja miten olette päässeet himon yli.
Nyt on kirjoitus fiilis päällä ja toivoisin saavani vastauksia tähän ketjuun.
Abilify 15mg aamulla
Opamox 15mg 1-3 kertaa päivässä ahdistuneisuuteen
Lyrica 75mg 1-3 kertaa päivässä ahdistuneisuuteen
Olanzapiini 5mg 1-2 tablettia iltaisin uneen.
Lääkitys toki helpottaa olemaan ilman alkoholia mutta aina se alkoholinpiru on jostain tullut esille. Tykkään kyllä kirjoittaa ja jo nyt tämä tuntuu terapeuttiselta.
Ja kyllähän AA:ssa on hyviä ohjeita, päivä kerrallaan jne. mutta tällä hetkellä tuntuu, että tämä plinkkiin kirjoittaminen tuntuu hyvältä vertaistuelta.
Kyllähän tossa on uudesta vuodesta yks vajaa kalja, mutta koska tiedän mitä se aiheuttaa niin se menee lavuaariin ihan just,
Tuosta AA:sta sen verran, että kun olen käynyt siellä niin on todella vaikeaa luottaa että ihmiset ovat siellä vilpittömin mielen. Ja sitten sen, että sopiiko se ohjelma todella kaikille? Pitääkö se oma pohja todella nähdä? Miksi ei voi lopettaa siinä vaiheessa kun tilanne ei vielä ole karannut täysin käsistä. Monethan siellä puhuu, että pohja on nähty. Miettiessäni kuinka pohjalle ihminen voi päästä niin kyllä siellä aika pyhäkoulupoikia ovat. Tähän voisin yhteenvetona sanoa, että siellä on sellaisia puoliksi koulututettuja asiantuntijoita. Kyllähän se ryhmän hengen voima voi joillekin olla se voima olla selvinpäin, mutta minulle se ole sopinut. Annan silti mahdollisuuden että se joskus voi toimia minunkin kohdalla. Kuivadouppamisestakaan en tykännyt siellä ollenkaan.
En siis tiedä mihin tässä asiassa edetä.
Tarkoitukseni on kuitenkin kirjoitella tänne ja lukea myös muiden kokemuksia. Niitähän täällä riittää, mutta jos jollain tulee mieleen vanhoja tai tuoreita kokemuksia miten olette päässet ongelmien yli niin tervetuloa kertomaan. Luen mielelläni.
Olen siis jonkinlaisessa umpikujassa. Ajattelen, että vaikka näitä kirjoituksia ei kukaan lukisi, niin tämä on se minun vertaistuki. Olo on siis jonkin verran helpottunut. Ja uudet tuttavuudet täältäkin ovat tervetulleita.
Mitä tarkoitat vilpitömyydellä ? Uskoakseni kuitenkin kaikki ovat haluamassa raittiutta.
Mielestäni ohjelma sopii ainakin niille jotka haluavat lopettaa juomisensa. Mutta ei se ohjelma ole sillä lailla pakollinen noudatettava.
Pohja on henkilökohtainen käsite.Se on taso , yleensä henkinen, jota alemmaksi ei vain halua alkoholin seurauksena mennä. Se ei ole sidottu mihinkään ulkopuoiiseen. Jonkun pohja on katuojassa ja jonkun viiden tähden hotelissa. Mitä aikaismmassa vaiheessa sen oivaltaa että alkoholi on vain vahvempi omaa tahtoa niin sen parempi.
Oman elämänsä asiantuntijoita korkeintaan. Jos ryhmä ei jostain syystä miellytä niin kannattaa kokeilla toista ryhmää.
Jos se on sopinut minulle ja auttanut minut pitkään raittiuteen niin kyllä se voi auttaa sinuakin.
Hyviä pointteja toit esille. En kuitenkaan edelleenkään halua mennä AA:han kuivadouppaamaan. Se ei vaan sovi. Minun kohdalla se aiheuttaa viinahimoja. Enkä halua enempää ottaa kantaa tuohon AA-kerhon toimintaan. Enkä myöskään halua ruveta tappelemaan AA-asioista.
Heräsin äsken taas kerran todella lyhyiden unien jälkeen. Näitä univaikeuksia on nyt ollut viimeaikoina. Saan siis nukuttua mutta se on sellaista pätkittäistä enkä pääse syväuneen, josta väsynyt olo johtuu. Toinen seikka on se nukuin darrassa paljon.
Tänään olen selvinpäin. Ei edellenkään viinahimoja. Darra vieläkin vähän. Nyt kahvin keittoon ja kohti uutta päivää.
Tässä on myös yksi tyyppi, joka on päättänyt päästä alkoholista eroon. Aikanaan pääsinkin muutamaksi vuodeksi, mutta voi kuinka helposti se lähti taas ja nyt on mennyt jo kahdeksan vuotta kurimuksessa.
Ainakin omalla kohdalla juomisen lopettaminen on kohtuullisen helppoa ja muutaman viikon päästä ei edes oikeastaan ajattele alkoholia, mutta sitten sitä juomista alkaa enemmän ja vähemmän tietoisesti alustaa tai joutuu tilanteeseen, jossa ajattee että: “Ei nyt yksi olut haittaa”. Sitten taas mennään.
Omalla kohdallani juomattomina aikoina on ollut apuna lukeminen (mutta ei ainakaan Bukowskia), liikkuminen, musiikki ja käsityöt. Yleensäkin sellainen tekeminen johon uppoutuu ja jossa aika menee huomaamatta.
Kyllähän se on sallittua ja toivottuakin, mutta alkoholi on hämäävä ja vahva aine. Jos on taipumusta alkoholismiin, juominen syöpyy jonnekin aivojen solukkoihin ja houkutus ottaa joskus vähän," eihän nyt yksi ryyppy pahaa tee" voittaa järjen äänen.
Tänään en aio juoda. Sain varattua psykiatrille soittoajan vielä tälle päivälle. Pitää katsoa mitä hän sanoo. Antabus on tietenkin yksi vaihtoehto. Hoitoon lähteminen on toinen. Hoidossa en ikinä ole ollut mutta kyllä tilanne tällä hetkellä on se että siihen olen valmis. Toisaalta tuntuu siltä että tämä kirjoittaminen on minulle erittäin hyvä tapa hallita juomista.
En voi juoda enään ikinä ja ajatuksena se tuntuu hyvältä. Kuitenkin alkoholistina tiedän, että kun hyvä olo tulee niin se helposti johtaa juomiseen. Edellinen on erittäin tärkeä muistaa. Tuosta olikin edellisessä vastauksessa maininta.
SItten pelikaverit pitää laittaa uusiksi. En pysty olemaan sellaisessa seurassa, jossa juodaan. Se on minulle paikka, jossa todella helposti otan sen yhden. Tilanteessani en voi ottaa ensimmäistäkään. Ensimmäistäkään.
Tänään pitää hoitaa näitä päihdeasioita ja muuta tekemistä ei olekkaan. Hyvä vastaus oli siitäkin, että tekeminen auttaa pysymään alkoholista erossa.
Olenko jo lopettanut, ainakin nyt kaksi kuukautta ilman paitsi yksi retkahdus. Ja se retkahduskin todensi itselle, että en halua enää juoda. Useamman vuoden mietin lisääntyvää juomistani, viimeiset pari vuotta usein sunnuntaiaamuisin päätin lopettaa viikonlopun dokaamisen jälkeen. Silloin oli hyvä tehdä lopettamispäätös, kun vielä oli sunnuntai-illaksi 10 annosta viinaa jäljellä. Siis päätös oli, että sitten sen jälkeen lopetan.
Välillä sitten aloitin uudestaan jo maanantaina, välillä meni sinne torstaihin. Kierre jota en vaan saanut poikki. Aina vaan löysin itseni kännissä viikonloppuna. Sitten alkoi muisti mennä melkein joka ilta, kun otin, eli n. 4-5 iltaa viikossa. Ei ollut enää kivaa, riitoja, kompurointeja, naama turvoksissa, ahdistusta…
Luin plinkkiä jo pitkään. Sitten vaan olin valmis ja kirjauduin tänne. Ja jatkoin lukemista.
Joku laittoi täällä tekstiä, että miten on helpotus, kun ei enää tarvitse juoda.
On ollut helpotus. Ihan erilaisesti on täytynyt asioita ajatella, siis saanut. Voin tehdä muutakin, kuin ei aika mene ryyppäämiseen. Eli koko ajan ajattelen, miten on helpottavaa, kun en juo. Voin vastata iltaisin puhelimeen. Voin suunnitella tekemisiä. Olen jo päivällä helpottunut siitä, että seuraavana aamuna ei ole känniläinen ahdistus päällä. Olen helpottunut siitä, että ei tarvitse pelätä puhallusratsiaa.
Himoja on tullut, välillä joku tilanne herättää voimakkaan himon. Usein nimenomaan joku fiilis, hermostuu jostain ikävästä, kaikki menee päin persettä, kyllä täytyisi saada tyhjentää pää, olla vähän aikaa ilman ahdistavia ajatuksia.
Mutta sitten ajattelen noita helpotuksia ja taas pääsen eteenpäin ja taas olen vielä helpottuneempi.
Katsotaan eteenpäin, mutta ainakin nyt olen vaan onnellinen, että jotenkin päässä naksahti. Ja olen onnellinen kun peilistä ei katso se punasilmäinen naama turvoksissa oleva tyyppi.
Olen lukenut näitä tekstejä ja joitain kirjoja.
Toivotan tsemppiä ja uskoa siihen, että on oikeasti kokonaisuudessaan kivampi olla ilman viinaa!
en tiiä oikein mitä sanoa…
ristiriitaisia ajatuksia pyörii mielessä.
kirjoitat tosi mielenkiintoisesti ja hyvin omasta matkastasi ja siinä kiehtoo
jokin aitous, sinun juttusi.
et tyrkytä, et saarnaa. etsit omaa tapaa, lupa taitaa jo olla…
helppo samaistua.
itselläni lopettaminen enemmän juomisen jälkeen on helppoa. aineista pois
pysyminen ajan kanssa vaikeampaa.
elämä vie ja elämä tuo ja välillä tempautuu liiaksi mukaan tuulten vietäväksi.
ja kun sillä tuulella olen, silloin ei oikein pidättele mikään, ei mistään.
ISOSTI tsemppiä matkaasi.
Olen 45v nainen ja lopetin ensimmäisen kerran 2011 oman henkilökohtaisen pohjakosketukseni jälkeen. Terapian kävin ja pysyin raittiina kokonaan kolme vuotta. Sitten jossain vaiheessa oli pakko alkaa kokeiemaan, josko olisinkin se maailman ainoa ja ensimmäinen alkoholisti, joka pystyy siirymään kohtuukäyttön. No en ollut. Säätelin itselleni erilaisia sääntöjä kuten esim. maanantaista torstaihin ei saa juoda, kerrallaan osan vain yhden pullon, ennen jotain kellonaikaa ei saa juoda,jne.
Nyt olen lopettamassa toista kertaa. Ajattelin mennä samalla taktiikalla kuin viimeksikin eli en osta sitä alkoholia ja kieltäydyn jos sitä tarjotaan vaikka miten tekisi mieli. Miehelle sanon ettei osta alkoholia kotiin,hän ei siitä muutenkaan välitä. Keskityn pitämään kirjaa mukavista asioista,kuten siitä, ettei lauantaisin ole krapulaa eikä huonoa omatuntoa kuten silloin,jos lasten nähdenon tullut tissuteltua. Eikä ole sit juomisesa johtuvaa masennusta, joka mulla on pahentunut vuosi vuodelta.
Tällä kertaa olen viisaampi kuin 2011 koska olen nyt sen todennut, etten pysty kohtuukäyttöön. Siksi olo on toivorikas. Ajatus juomattomuudesta tuntuu juuri nyt ahdistavata, mutta kyllä tämä tästä taas käyntiin lähtee, tämä raittius. Pyrin ajattelemaan vaan päivän, tai viikonlopun, kerrallaan.
Olen tämän jo aiemmin näillä sivuilla kertonut kuinka minä lopetin viinan käytön.
Olin jo pitempään miettinyt voisinko lopettaa alkoholin käytön kokonaan koska mikään vähentely ei toimisi minun tapauksessa.
Niinpä sitten erään ryypiskely risteilyn jälkeen olin niin kovassa moraalisessa&alkoholikrapulassa että päätökseni alkoi kypsyä hiljalleen.
Kun sitten alkavalla viikolla hain kadonneita tavaroitani (silmälasit vaatteita kamera ym)löytötavaratoimistolta niin lopettamispäätökseni sen kun vahvistui.
Totuttelin ajatukseen voisinko oikeesti lopettaa pitkän ystävyyteni kuningasalkoholin kanssa, olihan se tukenut/rohkaisut; arkaa,ujoa,heikkoluontoista,hiljaista mutta viina persoa miestä.
Miettimällä kaikkia hankalia tilanteita joihin olin joutunut viinan takia, niitä pomppasi mieleeni toinen toistaan nolompia jotka vielä vuosienkin jälkeen tuntui ahdistavilta ja vastenmielisiltä.
Halusinko vapaaehtoisesti sellaista paskaa aina vaan uudestaan ja uudestaan,näitä asioita vaakakupissa punnitsemalla lupasin ensin itselleni että aion yrittää täydellistä luopumista kaikesta alkoholin käytöstä.
Kaikkein vaikeinta minulle oli tehdä se päätös että lopetan kaveruuden alkoholin kanssa.
Se oikeasti tuntui luopumiselta halusin jättää hyvästit tälle hyvän/pahanolon tuojalle juurikin siksi että minun vaakakupissa morkis/krapula ja häpeä haittasi liikaa elämääni.
Tärkeintä alussa on jutella itsensä kanssa ja vertailla omia tuntemuksia ja kokemuksia ja kriittisesti miettiä mitä haittoja alkoholin käyttö on tuonut itselle ja lähiomaisille.
Vain oma päätös ratkaisee kuinka onnistuu lähipiiri ja muut tukitoimet voivat myös auttaa,itse nyt ollut jo tuhansia päiviä ilman viinaa eikä tilkkaakaan ole suuhuni mistään tullut viinaa.
Olen keksinyt käsilleni muuta puuhaa kuin kaataa viinaa kurkkuuni, eihän se suinkaan helppoa ole lopettaa mutta jos ei edes yritä niin mitään parannusta asiassa ei voi tapahtua .
Kaikkea hyvää teille jotka mietitte viinasta luopumista kyllä se voi onnistua kun vain kovasti sitä haluaa
Pilotti tuolla aiemmin kirjoitti: " Ymmärrän että tämä on itsekeskeistä, että pyydän teiltä apua " puhuisin hyvä Pilotti mieluimmin itsekkyydestä, kuin itsekeskeisyydestä, koska juuri raitistumisen aloittaneena sinun oma elämäsi on numero 1. Ole terveesti itsekäs sinulla on siihen täysi oikeus; raitistumisesi kannalta oikeastaan velvollisuus. Tässä nyt vähän omia käytänteitä, kun lopettelin aikanaan juomista. Hankkiuduin eroon sellaisista
tuttavista, joita kutsuin energiavarkaiksi. Ottavat kaiken, mutta tilalle ei anneta mitään. Eli olisi hyvä löytää ihmisiä joiden kanssakäyminen on win-win tilanne. Heitä saattaa löytyä yllättävissäkin tilanteissa, vaikka juuri samanlaisia juoppoja kuin itse. Silloin puhutaan samaa kieltä ja ovat yleensä, siis yleensä, aika kiitollista juttuseuraa. Eli ns. ystäväpiiriä on syytä harventaa tarpeen mukaan, miltä nyt itsestä tuntuu.
Kirjoittelen lisää kun saan taas vähän ajatuksia kasaan.
sitä päivä “kerrallaan logiikkaa” olen tässä pohtinut. Alkuun vierastin kovasti ajatusta. Se tuntui niin kunnianhimottomalle ja jotenkin sellaiselta pelkältä selviytymiseltä. Toki tämä pelkkä selviytyminen (=juuri nyt/tänään en juo) on ollut itsellekin elinehto. Mutta silti; miten niin “vain” päivä kerrallaan?
Kun tässä nyt on hetken ollut raittiina ja työstänyt myös omia asioitaan, huomaan jo toisenkin puolen tässä päivä kerrallaan ajatuksessa. Siinähän on sekin, että sinä itse muutut päivä kerrallaan. Et enää koe tai ajattele asioita samalla tavalla kun aikaa kuluu, vaan kehityt ja kasvat myös ihmisenä ja raittiudessasi. Miksi siis miettiä miten suhtaudut asioihin vaikkapa vuoden päästä, kun et vielä tiedä miten ajattelet niistä asioista tuolloin.
Tässä on nähdäkseni se pointti, että kun tuolle etsimiselle ja kasvamiselle annetaan aikaa ja tilaa - päivä kerrallaan - ei ole kyse ulkokohtaisesti ja usein ympäristön paineista asetetusta tavoitteesta (=tyyliin ole raitis, hyväkuntoinen, tuottava jne.) vaan jokainen kasvaa omista lähtökohdistaan ja persoonastaan käsin omana raittiina itsenään.
Ja se kasvu tietenkin tapahtuu päivä kerrallaan tai paremminkin vielä pienemmissä paloissa, asia, kohtaaminen ja oivallus kerrallaan.
Maratonikin lähtee liikkeelle yhdestä askeleesta. Etenkin suuret tavoitteet on helpompi työstää pieni pala kerrallaan ja tässä on hyvä tehdä erottelu tavoitteen ja toteuttamisen välille. Omalta kohdaltani olen pilkkonut tuon “päivä-kerrallaan” -jutun vielä pienemmäksi: hetki kerrallaan. On huomattavasti helpompaa olla raittiina nyt, se ei tarvitse muuta kuin päätöksen tähän hetkeen.
Olen käyttänyt viime aikoina lähinnä olutta koska väkevät eivät sovi minulle ollenkaan. Olutta on mennyt senkin edestä ja kyllä silläkin itsensä sekaisin saa.
.