Miten narkki pelastuu?

Moi. Jorkut ehkä tunteekin mut täältä en vain ole vuosiin mitään kirjoitellut.
Eli lopetin monen vuoden päivittäisen opioiden käytön, mutta selvinpäin en pystynyt olemaan kovinkaan kauan kun kprvasin opiaatit muilla substansseilla. En vaan enää osaa olla selvinpäin se tuntuu vaan liian rankalta. Pelkään avioliittoni ja työnpuolestani. Ajatus laittaa piippu suuhun ja lopettaa tää paska tulee mieleen liian usein nykyisin. Miten helvetis te muut olette pystynyt pysymään kuivilla? Siviilissä en voi asiasta puhua…

Heippa!

Huumeista irtipääsy vaatii aika monilla ammattiapua eli hoitoa, ja sen jälkeen putsia vertaistukea.
Kyllä toki laittomista huumeistakin varmaan jotkut pääsee irti omin voimin ja spontaanisti, kuten alkoholistakin, mutta aika harvinaista se vissiin on.

Aika “hyvin” kuitenkin, jos olet yhä työelämässä kamasta huolimatta? Ihan ekaks sinuna yrittäisin hakeutua vierotukseen. Jos oot pk-seudulta, vaihtoehdot on yleesä joko Järvenpään Sosiaalisairaala tai Diakonissalaitoksen Päihdevierotusosasto (helsinkiläisillä aina ensiksimanittu, johtuen kilpailutuxen tuloksista, noo…)

Sen jälkeen mahd. pitkä ja mieluiten lääkkeetön kuntoutus jossain hoitopaikassa.

Ja sen jälkeen NA:ta koko loppuelämäksi ja elämä kuntoon ja putsille tielle. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän, mutta on se mahdollista.

Tsemppiiiii!

Kiitos vastauksesta. Tulin juuri opiaattikatkolta, läheiset luulevat mun olevan nyt putsina ja oppareista olenkin mutta jos kerron esimerkiksi vaimolle että en pystynyt olemaan selvinpäin hän varmasti lähtee, töistä en keksi enää tekosyitä että voisin lähteä kuntoutukseen. NA:sta en ole apua saanut… tällä hetkellä tuntuu toivottomalta lähinnä kaikki, kamoissa vituttaa, selvinpäin ei pysty olemaan.

^ Haluatko edes olla selvinpäin?

Ei pelkkä katko yleensä riitä, vaan se on vain ensiapu. Sen jälkeen mieluummin pitempi kuntoutus tai jos pärjää siviilissä niin edes joku avohoitokontakti tai NA.
Et saanut NA:sta apua, mutta halusitko sitä edes?

Eihän kuntoutukseen meneminen tekosyy ole! Se on ihan oikea syy, ja vieläpä erittäin hyvä syy. Kyseessä voi olla koko elämä tai hengenmeno. Jopa isompi asia kuin joku duunipaikka.

Apua on saatavilla, mutta sen joutuu itse funtsimaan että haluaako edes eroon aineista vai haluaako edelleen käyttää. Sen päätöksen kukin saa tehdä / joutuu tekemään ihan ite. :slight_smile:

Tervehdys sutille!

Piippu suuhun ajatus lienee suuren epätoivon tuoma ajatus ja tällä hetkellä ehkä näet jollakin tavalla sen ratkaisuksi ongelmaasi.

Ehkäpä tarvitset uskallusta keskustella ensin itsesi kanssa rehellisesti. Haluat asioita(raittiutta), mutta vain omilla ehdoillasi, eli et ole valmis tekemään vielä raittiuden eteen kaikkea. Kumpaa haluat enemmän, raittiutta vai lopullista poistumista rekisteristä? Sanot, että työ ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä, etkä halua niistä luopua, mutta samalla mietit, että jos kuitenkin joudut luopumaan, niin teet senkin omilla ehdoillasi(piippu suuhun).

Oletko miettinyt mitä se oikeasti voisi tarkoittaa kohdallasi, jos olisit vaan rehellinen siviilissä, eli rehellinen läheisillesi ja vaikka työnantajalle? Kaatuuko maailmasi oikeasti voimuuteen. Jos tunnet, että et voi siviilissä puhua asioista, niin missä voisit puhua? Jotakin apua ja tukea kuitenkin tunnut tarvitsevan.

Puhu nyt edes vaimollesi, sillä ei asiat salassa pysy, vaikka et puhuisikaan tai jos puhut ja pyrit pitämään asiat piilossa, niin suomeksi sanottuna valehtelet, eli perustat kulissit valheelle. Kyllä sekin aikanaan tulee vastaan, ettei se toimi enää ja läheinen kyllä vaistoaa paljon enemmän, kuin sanoo ääneen.

Sen sanoit, että haluat eroon kamoista. Se on hyvä ja niistä voi päästä irti. Nyt sinun vain on selvitettävä itsesi kanssa, mitä olet valmis tekemään sen eteen, että oikeasti pääsisit kamoista eroon. Mitkään tarinat eivät sinua sinällään auta, ellet ole itse ole valmis murtamaan esteitä, joiden takia avun hakeminen on mahdotonta(tekosyyt).

Tsemppiä, uskallusta ja rohkeutta ongelman edessä.

Soitin äsken yhdelle sällille johon tutustuin na:ssa se sai puhuttua mulle vähän järkeä. Tilanteeni vaan on etten voi vaimolleni puhua. Olen rakentanut itselleni sellaiset kulissit joista kymmenen vuotta sitten voinut kun haaveilla ja ajatus rekisteristä poistumisesta tällä hetkellä tuntuisi niin helpolta koska omistan aseita joilla se kävisi nopeasti. Ja haluan olla selvinpäin mutta mua ohjaa joku muu kun minä itse tällä hetkellä, vaikka en haluis ottaa kamaa niin tuntuu että joku aivoissani pakottaa mut menemään jemmalle. Luulin joskus olevani kova mutta kamat on tehnyt mut todella heikoksi

Tervehdys. Ymmärrän sinua toisaalta vallan hyvin. Itse käytin melkein 10 vuotta opiaatteja sekä bentsoja huumautumis tarkoituksessa. Se muodostaa ihmiselle vääristyneen käsityksen siitä, ettei osaa eikä kykene elämään puhtaana.

Omalla kohdallani vieroitus hoidettiin kotisairaanhoidon sekä oma lääkärin valvonnassa melkein kokonaan, mutta kokemukseni valossa pelkkä aineista irroittautuminen ei hoida varsinaista sairautta, jonka vuoksi aineita alunperin alkoi käyttämään.

Vieroittautumis prosessi on suhteellisen lyhyt, joskin hieman kivulias, mutta sikäli kun halu on oppia elämään kokonaan ilman, tulee suostua myös tarkastelemaan taustalla vaikuttavaa problematiikkaa. Jokaisella meistä on siihen omanlaisensa väylät, mutta mitä avoimemmin mielin tuohon prosessiin lähtiessä on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se pitkässä juoksussa kantaa hedelmää.

Ihmiselle joka on elämässään yli 20 vuotta pelännyt kuollakseen ja joka sen myötä lataa itseensä n. 30kpl vuorokaudessa erilaisia nappeja, tuo prosessi ei välttämättä tule olemaan erikoisen ruusuinen. Mutta omasta kokemuksesta voin tässä hetkessä, jo kohta 8 vuotta puhtaana päästelleenä todeta käsi sydämellä sen että jo ensimmäisestä päivästä lähtien, tulet huomaamaan sen olevan valovuosia parempaa kuin päivä aineissa.

Mitä avoimemmin asian otat käsittelyyn, mahdollisuuksiesi mukaan tukea siihen hakien, sitä varmemmin tulet selviämään. Lämpimästi suosittelen avun hakemista nyt, sillä vuoden päästä tilanteesi ei ole enää läheskään näin hyvä, jos edes enää tätä ongelmaasi saati sinua on enää edes olemassa.

Kiitos neuvoista. Nyt on pakko lähteä duuniin. En aio ampua itseäni ajatukset vain on tuollaisia mitä nyt huuruises pääs on! Hyvää päivänjatkoa kaikille, löydän ehkä tieni raittiuteen vielä…