Miten murtaa kieltämisen muuri?

Kirjauduin tänne keskuteluryhmään tänään ensimmäistä kertaa katsomaan tarinoita elämästä. Alkoholistien vaimojen ja naisten tarinat koskettivat minua syvältä. Olen itse parisuhteessa viisikymppisen miehen kanssa neljättä vuotta. Tapasimme risteilyllä biletyshengessä, viinanhuuruisessa sellaisessa. Kuitenkin kohtaaminen oli niin erityislaatuineen ja ihmeellinen että nyt olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta ja muuten hyvää suhdetta hänen runsas alkoholinkäyttönsä varjostaa pahasti. Olen alkoholistin lapsi, pari sisarustani on alkoholisteja, kaikki ainakin tällä hetkellä raitistuneita sellaisia. AA, A-kl. ym tukena ollut heillä eri pituisia aikoja.
Olen itse eronnut ensimmäisestä alkoholistimiehestäni kymmenen vuotta sitten ja jo erityisen herkistynyt alkoholinkäytön vaikutuksille elämään laaja-alaisesti. Nyt on tärkein kysymys mielessäni siinä että miten saisin tämän nykyisen kumppanin tajuamaan että hänen juominen on ongelma? Onko mitään vinkkejä kellään? Hänellä on täysi kieltäminen päällä , ei ole mitään ongelmaa. Viikonloput(pe-su) menee juodessa, lomareissut menee juodessa, kotihommat tehdään pienessä sievässä, töissä sentään vielä käydään. Mustasukkaisuus, syyttely yms yms ovat kuvioissa mukana. Kännissä “hööpöttäminen” ärsyttää, aina sattuu ja tapahtuu silloin. Muuten maataan sohvalla TV:tä katsellen. Elämästä ilo on lähdössä pois, kaljapoliisina olo tympii vaikka siihen usein sortuukin. Selvät ajat kiristää isännän pinnaa, kun ei pääse rentoutumaan. Krapulaa tällä isännällä ei tule ollenkaan, toleranssi on jo niin kova. Juomamäärät on isoja, lava kaljaa tai vast. määrä väkeviä kuluu kerralla. Välillä hourailee tai sammuilee TV:n ääreen. On muitten mielestä hauska seuramies pienessä sievässä, näkis vaan.
Haluaisin jatkaa suhdetta, rakkautta piisaa vielä, mutta ei voimia yhteiseloon. Lupauksia on annettu jo aiemmin että juominen loppuu, kuten kuvioon kuuluu…eipä vaan lopu. Onneksi ei ole naimisiin asti keritty ja molemmilla omat kodit kuitenkin…nyt haluaisin vetäytyä omaan kolooni, koska viimeiset vuodet on eletty tiiviisti maatilalla yhdessä kaikki vapaa-aika. Jostain täytyisi voimaantua taas, lopettaa oman elämän ja kodin laiminlyönti…eikä jatkaa tätä juoppohullun navan ympärillä pyörimistä. Voimia kaikille täällä surffaajille!!! :sunglasses:

Hei,

Sinulla on näköjään tuollainen 270 asteinen kokemus alkoholismista. Ympyrä olisi täydellinen jos vielä itsekin olisit sairastunut.

Tähän ei liene yhtä oikeaa vastausta. Ja jos olisi, niin se tulisi iloisena uutisena kymmenilletuhansille läheisille!

Mikäli puolisosi on suostuvainen lähtemään hoitoon, on hyviä minnesota-mallisia paikkoja muutamia eripuolilla Suomea. Juovan puolison ei välttämättä tarvitse itse olla halukas hoitoon menemään tai uskoa että hoito toimii: monelle riittää että suostuu puoliväkisin paikalle ja pysyy siellä viikon verran. Usea on hoidossa löytänyt alkoholistin itsestään.

Oletko käynyt Al-Anonissa tai lukenut alkoholismista sairautena? Kieltäminen on silmiinpistävä piirre juovassa alkoholistissa, ja se kuuluu taudinkuvaan. Al-anonissa ja sen lisäksi ymmärtämällä alkoholismia sairautena voi muuttaa omia käytöstapojaan, ja ehkä sitä kautta lopettaa mahdollistamisen ja auttaa toista huomaamaan omat ongelmansa. Usein tämä valitettavasti kestää vuosia. Hoitoonsaaminen on nopeampi keino, ja hoidon ollessa menestyksekäs toipunut alkoholisti voi elää onnellista ja täysipainoista elämää.

Ellis

Hei Ellis79!
Kiitos vastauksesta, näinhän se on ei ole mitään “pakettiratkaisua” tai mallia kieltämismeininkiin. Olen lukenut paljon alkoholismista, puhunut näitten kokemusasiantuntijoiden kanssa lähipiirissä jne .Minnesota hoidosta ja myllyhoidosta on tietoa netistä löytynyt.Pitkä on tie meillä että juova puoliso antaa periksi sen verran että lähtee hoitoon saamaan apua.

Al-Anoniin en ole itse mennyt, mutta harkinnassa on nyt. Onko ryhmät kovin “sisäänpäinlämpiäviä”? Miten uusi ihminen otetaan vastaan yleensä?

Kyllä myös oma suhde alkoholiin on ollut ristiriitainen ja mietinnässä monesti. Absolutisti en ole koskaan ollut, mutta ei myöskään riippuvainen tai humalahakuinen suurkuluttaja… TÄllä hetkellä ei ole mitään haluja ottaa edes yhtä saunakaljaa. Tosin olen kuullut että onnellinen pariskunta ryyppää yhdessä… :wink: taitaa olla urbaania legendaa, niin paljon riitaa ja ahdistusta ko toiminta aiheuttaa. Mukavaa ja aurinkoista kesäkuun alkua!

Minä olen käynyt vain yhdessä ryhmässä kun se ajan puolesta minulle sopii, mutta ainakin siellä on ollut aina uusia ihmisiä (ts. ihmiset viahtelee, toiset käy joka viikko ja toiset kerran kuussa) ja kaikki ovat erittäin ystävällisiä. Ajattele nyt: kaikkihan siellä on samasta syystä! Pelkkää myötätuntoa koko porukka :slight_smile:

jaahas, onneksi kuulin tällaisen legendan vasta nyt – kyllä meillä ainakin ällötys ja mustasukkaisuus olisi räjähtänyt käsiin jos oltais molemmat riekuttu kuten eksä riekkui

Tervetuloa paikkaan, jossa ensimmäinen mitä opit, on se mitä et voi tehdä! Ja se, mitä et voi tehdä, on juuri tuo otsikkosi. Jos tällä sivustolla ei alma muuta opi, niin ainakin sen, että toista et voi muuttaa, juopon elämänlaivaa et voi kääntää, häntä et voi raittiiksi käännyttää, eikä sellaista kieltä olekaan, jota puhumalla saisit hänet ymmärtämään tilansa. Olet tullut paikkaan, jossa opit, että myös sinä olet sairas. Jossain elämäsi vaiheessa jokin asia on sairastuttanut sinut läheisriippuvaisuuteen ja siksi olet jo aiemmin elämässäsi ja nykyisessä elämässäsi ympäröinyt itsesi mahdottomilla asioilla, joiden kanssa olosi on ehkä kotoisa ja tuttu, mutta kärsit suunnattomasti sen keskellä. Läheisen alkoholismi on se, mihin olet itsesi totuttanut ja turruttanut, mutta jostain syystä et kykene näkemään, että se tauti ei ole sinun, vaan puolisosi. Sinun sairautesi nimi on läheisriippuvuus. Läheisriippuvaisena ja alkoholistin eksänä voin vain todeta, että pystymme ihan yhtä kiduttaviin ja satuttaviin tekoihin ja ratkaisuihin alkoholistimme rinnalla, kuin mitä he tekevät meille. Itse harjoitin melkoista henkistä väkivaltaa alkoholistiani kohtaan yrittämällä saada häntä tajuamaan suhteemme vääristynyt tila. Raivoamista, huutamista, kiristämistä, itsemurhauhkailuja ja -yrityksiä… Täällä ensimmäinen askeleesi on alkaa hoitaa itseäsi (aloita vaikka sieltä al-anonista) ja myöntää oma sairautesi. Opit pitämään puoliasi, asettamaan rajoja kohtelullesi, pitämään huolta itsestäsi ja löytämään itsesi. Se ehkä johtaa eroon, ehkä onnellisempaan elämään. Sillä ei ole juuri nyt merkitystä. Tärkeintä on, että käännän katseesi nyt omaan napaasi ja sinne peiliin. Sieltä löydät sen ihmisen, jonka pitää murtaa kieltämisen muuri.

Lainaan tuohon alle kohdan tekstistäsi. Olet ehkä tahtomattasi kuitenkin sanonut sen, mitä ajan takaa:

Tervetuloa tänne hoitamaan itseäsi, eikä miestäsi.

Kiitos Lintu, allekirjoitan sanomasi! Läheisriippuuvuutta itsellä on, ja olen alkanut kurkkia sinne omaan peiliin.
Se vaan on niin raastavaa kun välillä on hyviäkin (kuivahkoja) aikoja… tämä tasapainoilu omien tunteiden ja reaktioiden kanssa. En halua olla paapoja enkä mahdollistaja. Tein päätöksen että en ole maisemissa kun hän juo… viikonloput on olleet aika ok viime aikoina.On löytynyt muutakin mukavaa tekemistä kuin juominen. Tiedän että se ei kovin kauan kestä, mutta nautin jokaisesta hengähdyshetkestä. Ja yritän oppia elämään hetkessä, nauttimaan kauniista alkukesän luonnosta, lapsista, muista läheisistä ihmistä ym. Taustalla pelkään että koska tämä ihanuus taas repeää…

Hei Jane2,
Mulle jäi erityisesti mieleesi kirjoituksestasi se, että teillä on omat kodit kummallakin. Se on tosi hyvä juttu, sillä ehkä voisit kokeilla sellaista, että silloin kun toinen avaa korkin, lähdetkin omaan kotiisi, etkä anna sen seurata sua sinne, kuin vasta silloin, kun on taas selvä. Al-anoniin ei kuulu toisten neuvominen, mutta mun oli pakko jakaa tämä ehdotus, kun sen itse sain ja toteuttaisin, jos olisi mahdollista. Mulla tätä ei ole, sillä olen naimisissa oman retkuni kanssa. pienimuotoisesti olen tehnyt kyllä siten, että kun on pullo auennut, olen lähtenyt vaikka käymään kävelyllä, tai kirjastossa tai kaupassa tai vaan ajelemassa. Vähäksi aikaa pois sen juovan retkun läheltä. Tämä auttaa mua itseäni, ihan niin kuin tarkoituskin on. Toisaalta taas voi avata juovan silmät huomaamaan, että hän itse valitsee, milloin olette yhdessä ja milloin haluaa juoda.
Mä käyn joka viikko al-anon-palavereissa ja sieltä saamani vertaistuki on ihan kullanarvoista! ryhmät on erilaisia, ehkäpä menee aikaa, ennenkuin löytää sen “oman” ryhmän, vaikka kaikkien periaatteet ovat ihan samalaisia.Etsimällä löytää, usko vaan mua ja muitakin täällä, jotka al-anonia suosittelevat.
Jaksamista Jane2 aloittamallasi toipumisen tiellä ja tervetuloa tänne ihanien Almojen seuraan!
MillaM

Minähän sanoin poikaystävälle, että mun luokse ei ole kännissä tulemista.

Mutta mua ahisti kyllä sit sekin, että tiesin ja muualta kuulin, miten törkeässä kännissä se on taas ollut, mitä mokaillut. Niinpä sitten sanoinkin seuraavaksi, ettei mun luokse ole ollenkaan tulemista.

Juu, onneksi on oma asunto ja oma tavallinen arkielämä johon pääsee rauhoittumaan. Viikonlopusta taas selvitty, olikin juhla-sellainen, koulun päättäjäisiä ym sukujuhlia. Kaksi siskoa rupesi taas ryyppäämään, seurauksena riitaa omien retkujensa kanssa, tikkausta päivystyksessä, katoamisia, örveltämistä jne tosi kamalaa. Itsellä tunteet pinnassa, outoa syyllisyyttä tapahtumista, vaikka järki sanoo etten ois pystynyt niihin vaikuttamaan. Oma juoppo käytti hyväkseen juhlat omalla tavallaan, ei kuitenkaan sammuillut vaan jaksoi pysyä muiden mukana ja tahdissa.jippiijippii!
Kiitos viisaista tsemppi kommenteista ja vastauksista…tämä toimii ja yhdessä Almailu näköjään voimaannuttaa. Vetäydyn lukemaan näitä ketjuja oikein ajatuksella ja ke ois eka Al-anon lähiseudulla.

Al-anon on hyvä vertaistukiryhmä.

Kieltämisen muuria saa varmaan yrittää murtaa niin kauan, kunnes viimein “pääsee” alkkiksen hautakiveen kirjoittamaan “enää en voi Sinua muuttaa…”

Läheisriippuvuuteen on saatavilla ihan samallalailla apua, kuin alkoholismiinkin, mutta oikeasti tehokasta hoitoa tarjoavia paikkoja on minimaalisen vähän Suomessa. Läheisriippuvuuden tunnistaminen itsessä, sen olemassaolon hyväksyminen ja tehokas elämänsuunnan muutos “terveempään” suuntaan ei välttämättä onnistu tyylillä kerranviikossa psykologin luona käymällä.

Läheisriippuvuuden hoitamiseen lähtetään kai usein ajatuksella, että alkkis ymmärtää sitten itsekin hakea apua ongelmaansa. Kun läheisriippuvainen alkaa tervehtymään, niin hän ymmärtää, ettei sillä ole enää merkitystä saadaanko esim. kieltäminen murrettua! Tärkeintä on ymmärtää/ajatella, minkälaista elämää minä haluan elää!

  • pyykkipoika, läheisriippuvainen -

Amen to that! Muistan itsekin ehdotelleeni eksälle, että käypä siellä päihdelinkissä lukemassa ja salaa toivoin, että kävisi kotikanavalla lukemassa mun vuodatuksia. Haaveilin siitä, että saisin retkun terveenä takaisin. Mutta kuten pyykkipoika mainitsi, tervehtyminen vie mukanaan ja uudet tuulet sen myötä. Välillä mietin sekö monia almoja sitten pelottaakin?? Että kun tervehtyy, niin ei enää haluaisikaan sitä retkua takaisin? Mä itse muistan, että se tunne oli sellainen, että sen vaan tiesi, että mä en tota yhtä tai toista samanalaista enää koskaan ota elämääni, mutta ei se ollut mikään tuskantunne. Sitä vaan tiesi ja se tieto oli aika vapauttavaa.

A-Anon perheryhmä on nyt sitten käyty ja koettu ensimmäisen kerran tällä viikolla. Vastaanotto ole todella lämminhenkinen. Jatkoa varmasti seuraa, ryhmäläiset suosittelivat käymään useamman kerran ennen arviota siitä hyödyttääkö ryhmä itseä. Anonyymiys on todella tärkeä juttu, sitä korostettiin.

Juhannus “onnellisesti” takana. Päässäni mietteitä, Al-Anon ryhmästä ja kirjoista lähtöisin.Mietin irrottautumista rakkaudella alkoholistiläheiseni arvostelusta ja syyttelyistä. Sain itse oltua melko pienellä kontrollifriikin meiningillä, vaikka isäntä ( ja moni muu) joikin tavallista rankemmin. Seurasin viereltä kun juomarini suojeli kaikin tavoin juomistaan, jemma juomaa oli siellä täällä ja uskotteli toisena päivänä olevansa jo selvin päin( tuiterissa aamusta alkaen).Viinan voimalla toki sai jotain kivaa aikaankin, sitä sitten piti kehua joka käänteessä uudestaan ja uudestaan. Lähdin hänen luotaan :sunglasses: päivää aikaisemmin omaan kotiin, kuin oli ollut puhetta alun perin. Sekin sujui suht koht riitelemättä. Tänään hänelle puhelimessa selvisi että lähdin hänen juomisen ja säätämisen takia. Hän oli luullut syyksi jotain ihan muuta ,työhön menoa tms. Tästä hän hermostui …en kuulemma täydellistä miestä löydä mistään. En täydellistä ihmistä etsikään, vikoja ja heikkouksia on itsellänikin. Suurin lahja olisi raittius ja yhdessä kasvaminen ja voimaantuminen.

Loma alkoi, fiilikset sekavat. Isäntä otti vkl:na kännit ja pultit, ihmetteli kun en itse ryyppää lomanalkajaisia. Mittani tuli täyteen yön valvottuani. Lähdin pois, osin pakotettunakin hänen puoleltaan omaan kotiini.(jos lähdet niin lähde heti paikalla! ei mitään kulisseja pitää halunnut hän kun ois ollut yhdet sukujuhlatkin) Tällä kertaa humalaan ja herneen vetämiseen nenään oli syynä kova mustasukkaisuus…vanhatkin asiat vedettiin mukaan uuden, oman työreissuni ohella. Tosin olin itse epäreilu ja sen verran peloissani etten etukäteen puhunut mitään ko.yhden päivän reissusta. Lähdin pois tosissani, en vaan jaksa enää. Oon juonittelija, valehtelija, peluri. huh huh, kovia sanoja näin lösähtäneelle ihmiselle kuin minä tällä hetkellä. Ja kaiken lisäksi viidenkympin villitys on kuulemma iskenyt meikäläiseen. :laughing:
Olo on välillä tyhjä ja kurja, ahistaa,ikävä vaivaa ja viestejä pukkaa varsinkin iltaisin. Taas se lupasi pysyä selvin päin.Ei missään nimessä halua erota. Vaadin että pitää mennä hoitoon…ei se ole raitistumista että on pari viikonloppua juomatta.(ollut tänä vuonna pari vkl selvin päin) Mutta mikä minä olen vaatimaan…ei se kanna jos naisensa vuoksi on juomatta…vaan ittensä takia ja oman tilanteensa tajuten.Asiat ois
myös puhuttava auki kiihkottomasti, kunhan pöly laskeutuu. Suunnittelen lomailua lasteni kanssa. Olo on toisaalta myös kevyempi kuin pitkiin aikoihin…ei tarvii koko ajan raportoida tekemisiään.
Kai tää tästä, päivä kerrallaan. Aika näyttää mitä tapahtuu ja oman ittensä kanssa saa tehdä “töitä” että pysyy kuosissa.
Kaunista kesää kaikille!

Miten murtaa kieltämisen muuri?

ja kun kieltää, ettei kiellä…

minusta tuntuu todella pahalta, kun tuo vaimo sanoo, ettei kiellä sairauttaan ja hoitaa itseään ja samalla minun tunne on sellainen, että hän haluaa vain olla rauhassa, että saa juoda omassa piilossa. vaimo käy minnesotaa itsensä kanssa :wink:

meillä kotona on rauha maassa. aika näyttää, mitä tuleman pitää. minulle vain tämä päivä on tärkeä päivä.

olen sillälailla turvallisin mielin, että en pelkää sitä, jos avioliitto päättyy. olen kiitollinen vaimolleni siitä, että hänen kanssaan eläessäni ovat minun silmäni auenneet omaan itseeni. minulla on tarpeeksi tekemistä oman itseni kanssa ja nyt kun annan aikaa itselleni saatan pikkuhiljaa toipua niistä vääristyneistä asioihin reagoinneistani. saatanpa nykyään uskaltaa olla ja sanoa mitä mieltä minä olen. enää en ole jotain mieltä vain siksi, että se vaikuttaisi esim. toisen raitistumiseen. olen varmasti hankala ihminen nyt, kun en taivu enää toisen halujen mukaan. on haasteellista oppia ymmärtämään se häilyvä raja, missä menee kohteliaisuuden raja oman mielipiteen esilletuomisessa.

“raitistunut” itse kokee joutuneensa antamaan juomisen aikaan periksi monissa asioissa ja nyt haluaa pitää oman mielipiteensä ja tyylinsä asioiden hoitamisessa. soppamme on haasteellinen.

niinkuin joku toisaalla sanoi, niin aiemmin, kun sanoin toiselle kyllä, samalla sanoin itselleni ei…

kiitos kaikille kirjoittajille ja lukijoille.

  • pyykkipoika -