Miten määrittely vaikuttaa ajatuksiin

Me Lopettajat
1

Tervehdys kaikille plinkkiläisille.

Rohkenin nyt kirjautua tänne lopettajiin koskapa huomenna minulle tulee 11 viikkoa täyteen siitä, kun kiersin korkin kiinni. Lopullisesti toivoakseni. Ajattelin että olen oman osani juoppovuosista suorittanut :smiley: . Ja nyt on aika kuntouttaa itseni takaisin normaaliin elämään. Helppoahan se korkin kiinni pysyminen ei alkuviikkoina ollut, mutta viikko viikolta olo on helpottanut.
En ihan kokopäiväjuoppo ollut, mutta suurkulutuksen rajat ylittyi reippaasti viikottain, yli 10 vuoden ajan. Tissuttelin arki-iltaisin töiden jälkeen ja lauantaisin tissuttelun aloitin usein jo iltapäivällä. Yleensä keskiolutta, juhlapyhinä kuoharia, väkeviä en käyttänyt.

Tuota alkoholistiksi itseni määrittelyä olen nyt muutaman viikon miettinyt. Tottahan se on, olen alkoholisti, mutta sen jälkeen kun muutin ajatukseni siihen suuntaan että olen koukussa alkoholiin (en siis määritellyt itseäni enää alkoholistiksi), niin sen jälkeen on ollut helpompi ymmärtää ja hyväksyä ajatus siitä että minun on parempi olla juomatta ihan itseni ja oman terveyteni vuoksi. Olen ollut jotenkin ymmärtäväisempi itseäni kohtaan. Ja yllättävästi viimeinenkin mieliteko juomiseen hävisi.

Tässä lienee kyse fraasista “muuta ajatuksesi, niin elämäsi muuttuu”?
Onko kenellekkään muulle käynyt näin?

Hieman sekava teksti, mutta toivottavasti ymmärsitte pointsin mitä tarkoitin.

2

Oma elämäni on muuttunut merkittävästi helpommaksi sen jälkeen kun olen lakannut taistelemasta sen kysymyksen kanssa että olenko alkoholisti vai enkö ole? Hyväksymisen jälkeen koko asiaan ei enää sen kummemmin ole tarvinnut palata. Armottoman itsensä arvostelun sijalle rupeaa asettumaan enemmän armollisuutta ja hyväksyntää itseään kohtaan.

Joku on joskus sanonut että paskan alta rupeaa paljastumaan timantti ja tuon jotenkin allekirjoitan.

3

Juuri näin tapahtui. Kokoaikainen itseni arvostelu ja tuomitseminen vaihtui hyväksyntään ja suopeuteen.
Minun piti jäädä alkoholi-koukkuun ennen kuin opin hyväksymään ja arvostamaan itseäni sellaisena kuin olen.

4

Jossain vaiheessa havahduin siihen, että en löytänyt itselleni muuta määritelmää kuin alkoholisti. Kyllähän se on tunnustettava, mutta ainakin minulle on helppo jäädä junnaamaan siihen ja syyllistää itseäni yhä enemmän ja enemmän ja enemmän. Pitäisi sisäistää, että alkoholismi on osa minua, muttei kaikki.

5

Hei Hasso. Hauska yhteensattuma, että meille on suotu raittiutta lähes päivälleen saman verran. Hyvä me! :smiley:

Minä olin töissä vietettyjä tunteja lukuun ottamatta ihan täysiverinen kokopäiväjuoppo. Jollakin tasolla tiesin jo pitkään olevani alkoholisti, mutta en tiennyt mitä asialle pitäisi tehdä. Haaveilin kohtuukäytöstä, laskin annoksia, yritin vähentää juomista tai olla edes päivän-pari välillä selvin päin (siinä onnistumatta). Se oli jatkuvaa taistelua ja mitä enemmän mieli askarteli juomiseen liittyvissä asioissa sitä enemmän join. Ajatus alkoholista luopumisesta tuntui valtavan pelottavalta.

Kaikki muuttui, kun saavutin pohjani ja lakkasin taistelemasta. Yhtäkkiä raittiudesta ja selvästä elämästä tuli ainoa oikea vastaus ja suunta. Kyse ei ollutkaan enää siitä, että joutuisin luopumaan alkoholista (nyyh!), vaan siitä, että SAIN viskata sen elämääni murjoneen paskiaisen niskaperseotteella pihalle.

Määritelmä ”alkoholisti” on istunut minulle aika kivuttomasti. Se tarkoittaa sitä, että suhtautumiseni alkoholiin on pakonomainen eikä juominen ole millään lailla hallittavissani. Aivoissani on päihdyttävien aineiden käytölle olemassa vain on/off-nappula, kun taas kohtuukäyttäjiltä löytyy asteikollinen säätönuppi, jota itse kukin voi ruuvailla mieleisiinsä lukemiin ja ennen kaikkea takaisin nollille ilman kamppailua. Joo, aika korni vertaus :laughing: , mutta se on auttanut ymmärtämään, miksi minulle yksikin on liikaa ja sysäys alamäkeen.

Allekirjoitan täysin tuon “muuta ajatuksesi, niin elämäsi muuttuu”. Alkoholismi kun näyttäytyy minussa myös tietynlaisina vääristyneinä ajattelutapoina, käyttäytymismalleina ja uskomuksina. Niitä olen tässä raittiuden aikana yrittänyt jaksamiseni mukaan tunnistaa, kyseenalaistaa ja ”korvata” sellaisilla vaihtoehdoilla, jotka toimisivat paremmin ja edistäisivät henkistä hyvinvointia. Tässä hommassa otan vasta ensimmäisiä haparoivia askeleita ja tiedän, että työsarkaa riittää. Mutta hitaasti hyvä tulee.

On tärkeä muistaa, että ollaan me kuitenkin niin paljon muutakin kuin “vain” alkoholisteja. Se on yksi osa meitä raittiinakin ja jokainen antaa sille omanlaisensa arvon (asteikolla hyvä – paha, heikkous – vahvuus tms.), mutta kuten JPIK sanoi, se ei ole suinkaan kaikki, eikä siitä huoli itselleen identiteettiä rakentaa. Uskon että ne muutkin puolet vahvistuu ja pääsee oikeuksiinsa, kun oppii kohtaamaan itsensä lempeydellä ja myötätunnolla syyllistämisen, tuomitsemisen ja itseinhon sijaan.

6

Alkoholismi, eli juopottelu (tai tissuttelu), on harrastus siinä missä pelaaminenkin. Sitten kun lopettaa juopottelun tai pelaamisen, ei ole enää alkoholisti, tai pelaaja. Tietty sitä voi aina määritellä itsensä ex-joksikin, mutta menneisyyden rooleja on mun mielestä ihan turha kantaa mukanaan.

Mulla tulee huomenna 4 viikkoa siitä kun olin viimeksi alkoholisti, ehkä vielä jokupäivä palaan rakkaan harrastuksen, läträämisen pariin, mutta tänään tärkeämpää on laskea kaloreita jotta laihtuisi ja käydä punttiksella jotta juopottelulla surkastetut lihakset saataisiin takaisin! :wink:

7

Ei vaan alkoholismi (tai jatkuva tissuttelu joka on sama asia) on vakava yleensä kuolemaan johtava tunne-elämän sairaus jossa se itsensä myrkyttäminen alituiseen on vain negatiivinenreaktio/pakkotoiminto (hyvin yksilöllinen sellainen) johonkin jos ei lasketa geneettisiä erityistapauksia mukaan ja oman tilansa kieltäminen viimeiseen saakka on enemmän sääntö kuin poikkeus koska suhde siihen etanoliin on täysin vääristynyt. Täten sitä ongelmaansa olisi hoidettava myös selvinpäin muuten homma jatkuu ennemmin tai myöhemmin siitä mihin jäätiin.

Ps. Suosittelen Narkkikselle tätä kirjaa sekä laittamaan taskuun muutaman roposen ja marssimaan AA-ryhmään testaamaan josko se auttaisi salilla käymisen (liian vähillä kaloreilla) sijaan :mrgreen: Kaulaan voi myös laittaa killumaan tälläisen onnenhelyn niin raittius saattaa tarttua todennäköisemmin…

8

^ Huih, Kannelkin sairastunut AA:han… Nyt heti pois Me Lopettajista, ennenkuin tauti koituu kuolemaksi! :wink:

9

Tässä on mielestäni se viisastenkivi: Mitä sana “alkoholisti” itsekullekkin merkitsee. Minulle se merkitsi jotakin negatiivista ja tuomittavaa. Että ihminen olisi kenties itse tietoisesti valinnut juoppo-tien kuljettavakseen. Tämä oli mielestäni alkoholistin identtiteetti.
Mutta ihminen, joka on jäänyt alko-koukkuun - siis alkoholisti, on paljon muutakin kuin pelkkä juoppolalli.
Kun aloin kiinnittämään enenevässä määrin huomioni positiivisiin piirteisiini ja saavutuksiini , niin juopottelija-identtiteettini pieneni lähes olemettomiin. Ja sitä kautta pystyin astumaan uuden, raittiin identtiteettini saappaisiin.
Työtä on vielä tehtävänä, ennenkuin olen lopullisesti raitis, mutta hyvällä alulla ollaan :smiley:

10

Nimi on enne. Vanha sananlasku.
Leima otsassa saa toimimaan määrittelyn mukaan . Kerran jotakin on aina jotakin -voiko tuomitsevampaa lausuntoa lähimmäisestä antaa? Leimoja tarvitsevat toisia niputtavat jotka haluavat että muut ovat kuin minä että se antaisi minulle jotain arvoa. Se on väkivaltaa ja painostusta.

11

Minunkin raitistumiseni alkoi ensin haaveesta raitistua, seuraavaksi aloin itselleni paukun vartijaksi = määrätietoinen vahentäminen. Ja siitä pala palalta kohti raittiutta. Helppoa ei aina ole ollut, mutta voiton puolella jo olen :laughing:

Kirjoituksesi viimeisessä kappaleessa kiteytyy se totuus, joka on auttanut minua vahvistamaan minäkuvaani. Lempeys ja myötätunto aiempia valintojani kohtaan, näillä ajatuksilla on hyvä jatkaa raitista elämää ja tie kevyempi kulkea.

12

Oltuani nyt vähän reilu 3 vuotta ilman alkoholia, niin nykyisessä elämäntilanteessani en enää paljoa mietiskele, että olenko alkoholisti vai en, mutta silti tiedostan 100 % sen että alkoholi ei sovi minulle ollenkaan koska juomiseni on erittäin humalahakuista ja sen lisäksi se muuttaa persoonaani todella paljon negatiiviseen suuntaan.

Tärkeämpi määrittely kannaltani on se, että olen raitis. Haluan elää raittiina ja raitista elämää, enkä piilottele tai salaa sitä keltään joskaan en siitä huutele tai saarnaakkaan kellekään. Olen muutenkin erittäin liikunnallinen ja terveystietoinen ihminen joten raittius ja raitis määritelmä sopii minulle siksikin oikein hyvin

T. Prossa

13

Minustakin raitis on määritelmänä itseäkin ajatellen positiivisempi kuin alkoholisti -vaikkapa entinenkin. Ja nimikkeitä itselleen valitessaan kai kannattaa ajatella juuri itseään, sitä miten ne potkua ja minkälaista potkua elämään antavat.

Minä taidan arkielämässä mieluiten tämän asian suhteen määritellä itseni henkilöksi joka ei käytä päihteitä.
Raittius on ihan ok juttu, mutta minun ikäluokalleni siihen sanaan liittyi niin paljon juhlapuheen makua, raittiusaatteella ratsastamista milloin isänmaallisuuden, milloin jonkun muun aatteen riveissä. Tiedän, että se on ihan tarpeetonta assosiointia, mutta ne tunnelataukset vaan ovat siellä olemassa, ja käyttäessäni raittius- sanaa siihen liittyy myös kuulijoiden ajatuksissa muutamankinsuuntaisia latauksia.

Ei se raittiuden vika ole, mutta käytän ihan omassakin ajattelussani yleensä noita “neutraalimpia” termejä.

14

Mä kuulin tos yks päivä termin “toipuva alkoholisti” mutta tykkään käyttää itse itsestäni sanaa “raitis” vaikka samalla tunnen pienen omantunnon pistoksen kun raitista aikaa tulee vasta 4kk ja tuntuu sille että sitä sanaa saisi käyttää vasta kun raittiina on ollut tyyliin 30v.

Mutta yritän pitää mielessä että vaikka tää onkin lopun elämän projekti, niin mennä päivä kerrallaan, pahimpina hetkinä hetki kerrallaan, ettei tuu henkisiä paineita siitä, et on pakko onnistua olemaan raitis ja sit menee koko homma plörinäks kun tuntuu ettei vaan pysty olemaan loppuelämää raittiina.

Alkoholisti kuulostaa negatiiviselle, ihmiselle jolla on isoja ogelmia alkoholin kanssa muttei halua tehdä niille mitään. Esim. tunnen monta alkoholistia jotka juo ja juo ja juo ja eivät tietenkään myönnä asiaa että siinä olisi mitään ongelmaa muuta kuin muiden silmissä…

15

Alkoholisti olen ollut. Ei siitä mihinkään pääse. Mutta en totta totisesti aio sitä meriittilistaani kirjata. Ei sitä tarvitse loppuelämäänsä hävetä mutta ei se ole sellainen kunnia että kannattaisi kertoa .
Mikä ihmeen avautumisen ja tunnustamisen vimma on vallalla? Lehdet vyöryttää tunnustuksia milloin joku on ollut alkoholisti milloin koulukiusaaja ja kuka on istunut linnassa kymmenen vuotta . On hienoa että joku on päässyt eroon menneisyydestä mutta kun annetaan sellainen kuva että ihminen on vasta sitten sankari jos on ensin tehnyt kymmenen vuotta väärin ja sitten lakannut tekemästä väärin.

Eikö se ole yhtälainen sankari joka on ottanut opikseen ilman tunnustuksenhakua muilta ja alkaa elämään kunnon elämää tekemättä siitä tarinoita?

Alkoholismiin tehdään hohtoa näillä tarinoilla, annetaan esiin että se on seikkailu joka jatkuu vielä juomisen jälkeenkin jonakin hienona taisteluna pahaa vastaan. Vaikka meillä suurimmalla osalla entisiä alkoholisteja se ei ole mitään tuollaista vaan aivan tavallista elämää johon ei menneisyyden leimoja kaivata.

Suurin osa niistä joille joku esittelee itsensä entisenä tai tämän päivän alkoholistina tuntee olonsa vaivautuneeksi. On tehty paheesta kunnia. Ei se ole sitä. Muuta kuin esittelijän omassa mielessä.

16

Minäkin myönnän olleeni alkoholisti, mutta en ole sitä enää. Nykyisin olen raitis. Ajattelutavan muutos poisti minulta pelon palata takaisin alkoholistiksi. Siis repsahduksiin.
Raitistumiseni alussa koin mielestäni vieroitusoireita, mutta nykyisin - päätettyäni elää raittiina - ajattelen, että nehän olivat kehon ja mielen paranemisoireita. Ei vieroitusoireita. Ja jos niitä vielä ilmenee, käsittelen ne mielessäni paranemis- enkä vieroitusoireina.
Vieroitusoire kuulostaa jotenkin uhriutumiselta, kuin suorittaisin rangaistusta menneistä elämäntavoistani.
Paranemisoire taas kertoo minulle mihin suuntaan olen elämääni ohjaamassa, siis raittiina parempaan tulevaisuuteen :smiley:

Elämäni on paljon rakentavampaa raittiina kuin entisenä alkoholistina.

17

Minustakin paraneminen ainakin nopeutuu, kun mukana on positiivisia mielikuvia.
Kun kuitenkin jollain tasolla tulee ajoittain aivoissa omaa elämäntilannetta ja elämäntapaa käsiteltyä, niin olen huomannut että paremmin eteenpäin pääsee kun käyttää omista asioistaan sen verran myönteisiä ajatuskuvioita ja nimikkeitä kuin rehellisyyden puitteissa mahdollista on.

Ei velkoja tietenkään pidä alkaa saataviksi kuvittelemaan, eikä kauppalistaa laatimaan kuin varaa olisi rajattomasti.

Mutta moni ongelma on hoidettu ihan sillä, että jättää sen ruokkimatta, antaa sen “kutistua kokoisekseen” ottamalla etäisyyttä ja silleen jättämällä.

Turhat pelot ovat paitsi turhia, usein myös vahingollisia, ne kun helposti muuttuvat itseään toteuttaviksi ennusteiksi. Polkupyörällä ajo muuttuu mahdottomaksi jos koko ajan keskittyy pelkäämään mahdollista kaatumista. Silloin kaatuu varmasti, ennemmin tai myöhemmin.

Saatat olla oikeassa, Hasso. Entinen alkoholisti -nimityksessäkin päähuomio kiinnittyy helposti sanaan “alkoholisti”, eikä sanaan entinen. Ellei tämän palstan sisäiseen kulttuuriin kuuluisi niin tiukasti sitoa asioita alkoholiin vielä lopettamisen jälkeenkin, niin olisihan se, paljon rakentavampaa, itsekunkin arvioida itseään neutraalimmilla ja positiivisemmilla nimikkeillä.

Niin… menepäs vaikka esittelemään itsesi jossain entisenä alkoholistina, niin kuulijaporukankin korviin varmasti jää soimaan se alkoholisti -sana, eikä lausahduksessa mukana ollut kumoava maininta sen asian entisyydestä, poistumisesta elämästä. Ja samoin se kai junnaa omissa aivoissa, jos tuota sanaa kovin paljon viljelee.

18

Raitishan on samanlainen määritelmä kuin alkoholistikin. Määritelmiä keksitään helpottamaan vaikeasti selitettävien asioiden käsittelyä. Ei siinä ole mitään vikaa. Näillä nimityksillä vain on taipumus alkaa toimia alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Ne alkavat helposti ruokkia ongelmaa. Sama se on erilaisten mt- diagnoosien kohdalla. Tai vaikka sitten eri ammattien. Työ jota teet on asia jonka kautta määritellään persoonallisuus, elämäntyyli ja muut ominaisuudet. Ja se on se miksi minä karsastan määrittelyitä. Niistä tulee leimoja joiden kautta kajotaan persoonaan ja muihin asiaan mitenkään liittymättömiin ominaisuuksiin.

Varsinkin kovin ulkoapäin ohjautuva ihminen alkaa helposti käyttäytyä määritelmään liitettyjen stereotypioiden mukaan vaikka se on lopulta vain keksitty sana. Silloin siitä tulee persoonallisuudenpiirre tai kokonainen identiteetti. Ja varsinkin siitä tulee sosiaalinen rasite koska leimalla varustettu ihminen aletaan nähdä vain tämän määritelmän kautta.

“Alkoholisti” on nimityksenä tunnelatautunut ja se on mystifioitu aivan älyttömyyksiin. Hieno sairaus alkoholismi on siksi että se tekee immuuniksi kaikille muille sairauksille. Alkoholistihan ei voi sairastua flunssaan tai vatsatautiin vain koska flunssaa ja vatsatautia on liikkeellä. Kaikki johtuu alkoholismista. Jos alkkiksella on norovirus niin oikeastihan sillä on vain krapula. Vaikeammin todistettavia vikoja ei ainakaan alkholistilla voi olla. Kuten selkäkipuja. Oikeasti se vain haluaa tekosyyn lähteä dokaamaan tai sitten sillä on vain krapula. Jos alkoholisti liukastuu jäällä ja katkaisee jalkansa sekin olisi jäänyt tapahtumatta jos hän ei olisi alkoholisti. Koska eihän alkoholisti voi liukastua vain siksi koska on liukasta.
Kaikki mitä alkoholistille tapahtuu on hänen alkoholisminsa syytä. Avioero ei mitenkään voi johtua siitä toisesta osapuolesta koska alkoholismi. Ongelmat omien vanhempien, työyhteisön tai ystävien kanssa eivät voi johtua mistään muusta kuin alkoholistin alkoholismista. Kun alkoholisti pahoinpidellään sitä pidetään hänen alkoholisminsa syynä joka “kuuluu elämäntyyliin” eikä sen henkilön syynä joka pahoinpitelee. Jos alkoholisti murhataan niin sekin “kuuluu elämäntyyliin”.

Leimalla varustetusta henkilöstä tulee yhteisönsä Kristus joka kantaa koko yhteisön synnit harteillaan vaikkei tarvitsisi.

Jos joku pääsee tavoittelemaansa päämäärään määrittelemällä itsensä alkoholistiksi tai sitten raittiiksi hyvä niin. Aloittajan kanssa olen samoilla linjoilla siinä että sanat ja määritelmät vaikuttavat ajatuksiin. Sekä omiin ajatuksiin itsestä että sosiaalisen yhteisön ajatuksiin. Juuri siksi ne voivat olla myös vaarallisia. Niiden kanssa pitää olla tarkkana.

19

Hieno teksti, Fernetti!
Alkoholismin sairausselityksellä on ratsastettu auringonlaskuun ja monen tarinan selitysosaan.
Aina se menee läpi. Vai meneekö ?
Ainakin me entiset alkoholisti voimme sisimmässämme tietää että kuplaa, kuplaa.

20

Minusta tämä pitää paikkansa. Kannattaa siis tarkoin miettiä, jos haluaa sisällyttää jonkun nimen osaksi itseään, mitä nimiä valitsee.