Miten määritellä alkoholismi?

Olen päättänyt jokin aika sitten pyrkiä raittiiseen elämään. Syynä ovat olleet mielenterveysongelmat (vakava masennus, ADD). Olen myös tehnyt netissä muutamia alkoholismia käsitteleviä testejä, joiden mukaan olisin alkoholisti. Vanhempani ovat myös alkoholisteja.

Jotenkin minun on vaan vaikea niellä tätä asiaa, edelleen. Käyn AA:sta hakemassa henkistä tukea koska haluan kokeilla päihteetöntä elämäntapaa ja koska uskon että saisin mielenterveydelliset ongelmani paremmin hallintaan päihteettömänä.

Sitten itse kysymykseen. Olen juonut, sanotaanko viimeisen vuoden ajan joka perjantai ja lauantai. Annokset ovat olleet jotain 25-30 välillä per viikko. Tämä on tietääkseni jo suurkulutusta, mutta että alkoholismia? Sen olen huomannut, että olen juonut vastoin tahtoani, ja vaikka olen tiennyt että alkoholi on yksi pääsyy masennukseeni. Kyse on siis ollut eräänlaisesta pakkomielteestä. Myös sosiaaliset piirini ovat koostuneet ihmisistä, jotka käyttävät todella paljon alkoholia ja/tai muita päihteitä. Itse olen tiennyt jo pitkään, että olisi hyvä jos joisin vähemmän.

Olen yrittänyt. Olen yrittänyt pitää kerta-annokset jossain kymmenen tietämillä. Tämä on usein onnistunutkin, vähän aikaa. Olen myös pitänyt maksimissaan kuukauden (vaikka tavoite olisi ollut paljon pitempi aika) pituisia raittiita jaksoja, joiden jälkeen olen yrittänyt juoda “kohtuudella”. Jossain vaiheessa homma on kuitenkin edennyt taas vanhoille urille.

Olen usein kärsinyt muistikatkoksista, johtuen ehkä myös bentsojen/ganjan ja alkoholin yhteiskäytöstä. Olen huomannut etten hallitse itseäni humalassa, vaan teen/sanon asioita joita kadun myöhemmin. Viime keväänä jouduin kahdeksi kuukaudeksi osastolle, kun olin tehdä itsemurhan humala/pilvipäissäni. Olen myös kerran joutunut sairaalaan jäätyäni humalassa auton alle.

Lisäksi kärsin pahoista morkkiksista joka kerta kun juon. Melkein joka krapula-aamuna mietin, että mun pitää vähentää, pitää pitkä tauko tai lopettaa alkoholin käyttö kokonaan. Vähän aikaa sitten päätin olla kolme kuukautta juomatta, mutta kuukauden kohdalla tuli raja vastaan.

Aikaisemmin olen juonut lähinnä vain olutta, koska olen ajatellut että densut juovat viinaa. Olin myös vannonut etten koskaan syö lääkkeitä alkoholin kanssa. Noh, viime kesänä nuo lupaukset joutivat romukoppaan. Krapularyyppyihin minun ei tarvinnut turvautua, koska bentsot olivat sitä varten. Nyt en ole enää uusinut reseptejä tuosta sekakäytöstä johtuen.

Olen nyt syksyn, talven aikana viettänyt melko päihteetöntä elämää. Kaikki tuntuu melko tyhjältä, enkä osaa pitää hauskaa selvinpäin. Olen erittäin arka ja alkoholi on ollut minulle lähes välttämättömyys jotta tuntisin oloni rennoksi, luottavaiseksi ja pelottomaksi muiden seurassa. Nyt, kun alkoholi on pudonnut kuvioista, tuntuu että elämä on harmaata, ankeaa ja masentavaa.

Mistä tässä kaikessa on kyse?

Oon aattelut niin, että alkoholistilla on suurempi ja erilainen tunneside alkoholiin kuin ei-alkoholistilla. Alkoholisti voi siis olla raitis tai juovuksissa, mutta se tunneside siihen aineeseen on kuitenkin kauheen iso ja merkityksellinen. :bulb:

“Kyse on siis ollut eräänlaisesta pakkomielteestä”, kirjoitit. Bingo! Pakkomiellepä hyvinkin! :bulb:

Juova alkkis voi tietysti vähätellä tätä tunnesidettä, kun taas jossain AA:ssa raittiina sitä tunnesidettä suorastaan paisutetaan jos mahollista. Ei se oo paha asia, ellei sitten joku läheinen sitä koe rasittavaksi.

Psyke, jos sä oot testien mukaan alkoholisti ja vanhempasikin oli alkoholisteja, niin kyllä säkin aika suurella todennäkösyys-prosentilla oot. Oisko paha ajatus?
Mun suvussa ei alkoholismia ei ole ollut niiin tiheesti, mutta joitain tapauksia kyllä on, joten geeneillä voi kyllä olla vahva osuus minullakin.

Lisäksi kaikkiin aineisiin voi määritellä myös fyysisen riippuvuuden, joka ilmenee sitten että aineenkäytön loppuessa tai vähentyessä tulee fyysisiä vierotusoireita. :exclamation:

Tuttu tunne joissain tilanteissa. Mä en esim. jaksa olla kapakassa oikein selvinpäin. Oon ollut kyllä, mutta se on vähän ankeaa. Normaalissa jokapäiväsessä elämässä selvinpäin olo sujuu jo oikein kivasti.
Mutta nyt tulee kevät mikä tekee jotkut levottomaksi ja ahdistuneeksi entisestään. Mene AA:han, ota kummi ja elä onnellisena.
Terveisiä apteekin hyllyltä, kuvaannollisesti. Sorry :blush:

Mulla on näköjään niin vauhti päällä, että naputan eri vastauksia kahteen täysin identtiseen ketjun avaukseen ihan huomaamattani. :angry:

En ole kuitenkaan pirissä enkä muissa kemikaaleissa, vaan ihan töissä raittiina tänäänkin.

Kyse on siitä, ettei alkoholi sovi sinulle. Sinällään on samantekevää, määritteletkö itsesi alkoholistiksi vai et. Olennaista on se, että kun juot, aiheutat itsellesi pahoja asioita joko välittömästä (krapula, onnettomuudet jne) tai pidemmän ajan kuluttua (masennuksen vahvistuminen, ahdistus, taloudelliset vaikeudet).

“Nykyisen lääketieteellisessä luokituksessa käytetyn määritelmän mukaan alkoholiriippuvuus eli alkoholismi on oireyhtymä. Mikään yksittäinen oire sellaisenaan ei riitä luokittelemaan ihmistä alkoholistiksi. Alkoholistiselle juomiselle on ominaista alkoholistin tarve käyttää alkoholia terveyttään tai toimintakykyään uhkaavalla tavalla. Toinen keskeinen piirre on alkoholistin kyvyttömyys hallita juomistaan tai sen määrää.”

Itse olen sitä mieltä, ettei juoduilla määrillä ole merkitystä, vaan sillä miten juo. Jos juominen on rutiini/pakonomaista, jos sitä ei voi kontrolloida tai jos kontrollointi vaatii erityistä yrittämisytä, jos juo väärissä tilanteissa tai väärään aikaan, tai jos juo itsehoitona esim. lievittääkseen ahdistusta sen sijaan, että lievittäisi sitä terveellisimmillä tavoilla, alkoholi on ongelma. Olen tavannut Avomyllyssä ja AA:ssa ihmisiä, joiden annosmäärät ovat olleet todella pieniä omiini verrattuna. Se ei kuitenkaan ole se olennainen juttu: he ovat olleet ihan yhtä syvällä ongelmassaan kuin minä omassani. Ei siis kannata vertailla juotuja määriä, vaan miettiä mitä alkoholi sinulle itsellesi tekee. Alkoholismi ja sen hoito eivät ole kilpailuja, joissa eniten dokannut on aidoimmin alkoholisti.

Kun alkoholia on käyttänyt lääkkeenä ja selviytymiskeinona, elämä heti raitistumisen jälkeen on aika karua. Ei ole vanhaa turvaa, josta pitää kiinni ja jonka taakse piiloutua ihmisiltä. Pitää opetella ihan uudet tavat pärjätä maailmassa. Tässä AA on todella hyödyllinen, koska siellä tapaa uusia ihmisiä raittiina: voit opetella sosiaalisia taitoja, voit opetella luottamaan ihmisiin ja rentoutumaan selvin päin, ja voit opetella nauramaan selvin päin. Sitä sinä nyt tarvitset, turvallista seuraa jossa viettää aikaa ja opetella uusia taitoja.

Erinomainen näkemys kaikenkaikkiaan Huiskis.

En nyt voi sanoa, että olisin onnellinen siitä, että alkoholismini laatu on tuurijuoppous mutta on siinä se hyvä puoli, että kuitenkin tuo raittiina eläminen ja sen mukavuus ja välillä ikävyyskin, tuli harjoiteltua kuitenkin pitkinä selvinä kausina, jolloin alkoholi ei juurikaan känyt mielessä tai se jäi siihen sosiaalisen pariin tuoppiin.

Valitettavasti sitten ne tuurit tuli yleensä aina pahimpaan aikaan; kun meni todella huonosti ja ahdisti/masensi tai kun meni huikean hyvin.

paljon löytyy samankaltaisia kokemuksia kuin itsellä. Juomiseen on liittynyt sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Selvinpäin ollessa ei huumori lennä. Olen aika erakko vetäydyn helposti. Sitten välillä piipahdan ulkona. Ei ihme jos ihmiset ei mua ymmärrä.Olen hirvittävän arka mulla on kaikenlaisia pelkotiloja. Kouluaikoina se näkyi selvästi liikunta tunneilla. Olin kömpelö. Pelkäsin hiihtäessä mäenlaskua yleensä kaatumista. En ole luottanut itseeni en vieläkään, vaikka tiedän että olen ihan hyvä tälläisenä. Jokaisen elämä on tärkeä. Samoin en ole muistanut hoitaa itseäni tehnyt toisille karhun palveluksia siis tehnyt puolesta asioita liiaksi.Sitten kun sain alkoholia tilanne muuttui täysin. luulin itsestäni varmaan suuriakin.Olin päälle päsmärinä joka paikassa niin sosiaalinen että. Baarissa olin jatkuvasti laulumassa karaokea. Ja miehet ne kyllä kiinnosti. Selvinpäin olen aivan erilainen. Aloin pelkäämään käytöstäni kun tunsin etten hallitse sitä. Puhelimessa saattoi olla vieraita puhelin numeroita. Taskussa paperilappuja. Hyvässä lykyssä aamulla joku kaveri saattoi soitella että milloin nähdään. Mutta mullahan on oma kulta. Minusta saa silloin huolestua juomisestaan jos ei ole itsekontrollia. Juomista ei pysty lopettamaan aamu alkaa krapula ryypyllä. Sovittuja asioita ei pysty pitämään tai juo kunnon kännin vaikka seuraavana päivänä on työpäivä. Ja tosiaan humalatilat jossa muisti menee. Ei raittiuteen pyrkimisessä helpolla pääse. En tiedä miten toiset sen kokee. Tosiaan ollut tilanteita jossa toiset on ottaneet kuppia ja itsellä vaivautunut olo. Asiat mitkä humalaisia naurattaa ei naurata itseä. Sitten semmoinen asioiden perille meno on näyttänyt olevan vaikeaa ainakin mies ystävän kanssa. tulee kiukkuinen olo kun toinen ei käsitä normi asioita. Sitten tulee helposti riitaa tai tulisi, mutta on oppinut luovimaan eri tilanteissa.Mulla oli alussa kiukkuinen ja rauhaton olo kun lopetin juomisen samoin kun lopetin tupakoinnin. Aina piti olla menossa johonkin suuntaan. Niin on kyllä vieläkin sitä tekemisen puutetta. ei ihme kun ei juo jaksaa jo jotain. :unamused: enemmän. :unamused: :unamused:

Palatakseni vielä äskeiseen kirjoitukseeni mun isä vainaalla oli bibolaari ja hän oli alkoholisti. Joskus miettinyt kun siitä ei varsinaista diagnoosia ole tehty, että tuntui välillä käytöksen perusteella lähes skitsoilta sen hommelit. Isän velipuolella oli skitsofrenia.

Jos alkoholinkäyttö ohjaa käyttäytymistä ja vaikuttaa arkielämään, on kyseessä riippuvuus. Ns. tavis ei ajattele juomista samalla intensiteetillä. Hän voi ottaa tai olla ottamatta. Bileet, kesäloma, matka, vapaailta jne, eivät ole tavikselle yhtä kuin mahdollisuus ryypätä. Ongelmainen osaa harvemmin viettää vapaa-aikaa rennosti ilman alkoholia. Määritelmillä ei ole mielestäni väliä. Jos on ongelma, kannattaa lopettaa. Toinen vaihtoehto ei taida johtaa mihinkään hyvään?

Mitä tulee mielenterveysongelmiin, on tutkittu, että niistä kärsivillä on moninkertainen mahdollisuus alkoholisoitua. Toisaalta taas monessa tapauksessa mt-ongelmat tulevat vasta liikakäytön jälkeen. Oli ensin joko muna tai kana, juominen ei varmasti tilannetta paranna.

Minulla oli kerran tilaisuus olla mukana bi-polaari ihmisten ryhmäistinnossa pari kertaa kaverini tukena.

Ryhmässä oli n 15 henkeä ja joka ainoalla paha alkoholiongelma/alkoholismia.

Sen sijaan, niillä parilla ihmisellä, jotka tunnen ja joilla on diagnosoitu skitsofrenia, ei tunnu alkoholin kanssa olevan ongelmia. Ovat välillä niin sekaisin muutenkin tai lääkityksen turruttamia.

Minulla on kaveripiirissä kolme bipolaaria, joista vain yksi on kaksoisdiagnoosi-tapaus; eli historiassa paha päihdeongelma. On tosin nyt raitistunut siitä.

Bipo- ja ADHD -diagnoosit saattaa olla kovaa valuuttaa päihderiippuvaisten parissa, koska niitä voi käyttää näppäränä perusteena päihteidenkäytölle.

Skitsofrenia ja päihdeongelmat ei tosiaan kai juurikaan ole yhteydessä toisiinsa, vaikka skitsofreeneillä on tosiaan todella vahvat lääkkeet, joilla on monenlaisia ikäviä sivuvaikutuksiakin.
Kukaan juoppokaan ei halua skitsofrenia-diagnoosia, se ei ole puoleensavetävä diagnoosi niinkuin bipo. :slight_smile:

Hei onko miten moni nähnyt loistavan Prinsessa -elokuvan? Siinähän on mielenkiintoinen myös tää Peter Franzenin esittämä alkoholisti-sotaveteraani, jolla on taustalla paha sota-trauma. :bulb:

Niimpä sairaus jo itsessään on haastava. Ajatuksien kova riento, tuhlaaminen mahdollisesti yliseksuaalinen käyttäytyminen. Monenlaista riski käyttäytymistä. Silti sairautta ei ole pitkälti vielä tutkittu. Monet saattavat pitää sairastavaa muuten vaan vilkkaana. Itselläkin tämä sairaus alkoi masennus jaksolla. Sitten kun söi vain pelkkää masennus lääkettä alkoi vauhtivaihe. Olisi hyvä saada tukiverkosto jossa tukihenkilöt voisivat seurata käyttäytymistä. Tätä sairautta potee varmaan moni ilman hoitoa huh.

En minä nyt tuota menisi allekirjoittamaan. Miksi bipo olisi puoleensavetävä ?

Kyllä siinä porukassa ainakin kaikilla selkeä bipo-sairaus. Huimia tempauksia kun meni lujaa.

Kaverinikin yritti ostaa Stockan tyhjäksi luottokortillaan. Minä niitä kamoja sitten palauttelin kun hän oli osastolla rauhoittumassa.
Yksi ajoi taksilla Tampereelle ja takaisin ihan vain huvikseen ja toinen oli lähtynyt noin vaun Espaniaa vaikka rahasta tietoakaan ym ym.

Alkoholismin yhteydessä tulee usein esiin geneettistä perinnöllisyyttä. Kahdesta tunnetuimmasta geenistä toinen aiheuttaa impulsiivista käyttäytymistä ja on usein havaittavissa tuurijuoppouden yhteydessä. Toinen geeni aiheuttaa ahdistuneisuutta ja esiintyy usein tissuttelijoilla.

Nämä ovat asioita, joilla on merkitystä sitten, kun korvien väliä on kuivateltu puolen vuoden verran. Sen jälkeen on aika parantaa ne korvienvälivaivat. Kyllä raittius laittaa pitkän päälle mielentervysasiatkin kuntoon - viinan kanssa läträämällä ei parane kumpikaan vaiva. :smiley:

No juuri siksi. :slight_smile:

Mutta kyllä, kyllä oikeat kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat tekevät joskus aikamoisia tempauksia, jopa usein ilman päihteitä. Samoin tempauksia tekevät päihteilijät, myös ilman kaksisuuntaista.

Olenhan minäkin pistänyt joskus palamaan sen kolkyt donaa ihan tuosta vaan, ihan ilman bipoakin. Nyt raittiina on olo ihan tasainen, mitä nyt tämä ketoosi aiheuttaa parhaillaan pientä ylikierroksilla käymistä. :smiley:

Tämä on todella mielenkiintoista, tuurijuoppo kun olen. Impulsiivisuudesta en sitten tiedä kun kuitenkin olen pystynyt toteuttamaan hyvinkin pitkäjänteisiä juttuja mm työn ohella pari loppututkintoa. Mistä löydän helpoimmin lisätietoa?

Ihan uteliaisuuttani kysyn, että minkä piikkiin sitten pistät kolyt donaa jos voit kertoa?

Minulla itselläni alkoholi on ylivoimaisesti ollut pahin hölmöilyjen aiheuttaja.

Tämän verran löytyi Avominnen sivuilta. Joskus tästä alkohlismin geneettisestä ulotttuvuudesta tehdään liiankin pitkälle menviä johtopäätöksiä, mutta tuo Avmoninne juttu näyttää ihan asialliselta.:

En tiedä osaatko etsiä tieotoa englanninkielisiltä sivuilta, mutta paljon sitä tietoa on tarjolla. Voinet etsiskellä netistä tietoa tuosta GABRA2 geenistä. Sillä on vahva yhteys nk epäsosiaaliseen käyttäytymishäiriöön, huumausaineiden käyttöön, tuurijuoppouteen ja vaikka mihin Turmiolan Tommin hommiin. Minun oma riesani on tuo ADH4 geeni, joka aiheuttaa ylimääräistä ajattelun tuskaa ja siten myös taipumusta ahdistuneisuuteen.

Kaiken kaikkiaan Amerikkalaisissa tutkimuksissa tulee sellkeästi esiin, että noin neljänneksellä alkoholisteista on jo nuoruusiässään diagnosoitavissa olevia mielenterveysongelmia. Kun valmiisen vaivaan lisätään viinaa, niin keitos on jo aika hyvin valmis. Viina estää tehokkasti kaikki ponnistelut mielenterveysongelmien ratkomiseksi. Sekä lääkkeiden avulla, että terapian keinoin.

AVOMINNE:

"Alkoholismiin johtavia perintötekijöitä on pystytty todentamaan sitä mukaa kuin geenitutkimus on edistynyt. Tunnetuimmat alkoholismia aiheuttavat poikkeamat ovat geeneissä GABRA2 ja ADH4. Mitä sitten ovat nämä ”alkoholismigeenit”, mikä on näiden geenien tehtävä ja ennen kaikkea, miten geeninpoikkeaman omaavat ihmiset kokevat päihteen verrattuna ns. normaaligeenien omaaviin?

GABRA2 geenin mutaation johdosta alkoholin vaikutus aivoissa on voimakkaampaa, jolloin tunneperäinen ”koukkuun” jääminen syntyy nopeasti. Ei ole merkitystä otetaanko ensihumala 12- vai 50-vuotiaana, rakastumisen tunne päihteeseen alkaa ohjaamaan elämää.

Geenissä ADH4 oleva poikkeama aiheuttaa normaalia paremman alkoholin sietokyvyn. Tämä mahdollistaa suuremmat annokset päihteitä ”kontrollia menettämättä”.

Tämän väittämän allekirjoitan. Olen alkoholisti.

Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ollut 30 vuotta, armeija-ajoista alkaen. Helvetillinen tauti, itsemurhakuolleisuus neljänneksen luokkaa, alkoholisteja puolet. Tästä sairaudesta on monta muotoa, joissakin maniat ja masennukset vaihtelee päivittäin. Minulla mania-jaksot oli alussa kuukauden mittaisia, masennukset puoli vuotta. Vanhempana manioita ei ollut, viimeinen masennusjakso kestänyt 3 vuotta. “Huvittavaa” tässä on että sairaus muistuttaa humalaa ja krapulaa. Maniassa touhuaa kuin humalainen (ilman viinaakin) ja masennuksessa vetäytyy neljän seinän sisälle kuin krapulainen. Muuta huvittavaa tässä ei olekaan, saatikka muodikasta. Silkkaa helvettiä. Tosin välillä olin siitä onnellinen että sain yhden kymmenen vuoden liki oireettoman jakson elää ennen uusiutumista.

Kyllähän siinä alkoholilla oli hyvin iso osuus. Lisäksi tietynlainen huolettomuus, kohtuuttomuus (muutenkin kuin juomisessa), mässäilyn halu… yms. Varmaan kaikki klassiset kuolemansynnit, itaruutta lukuunottamatta.
Seikkailunhalu kans. Lentolippuihinhan sitä rahaa paloi kans ihan hirveesti vuosien mittaan. :unamused:

Tollanen törsäily vois tosiaan mullakin muuten viitata bipoon, mutta mulla ei ole koskaan ollut masennusta tai depressiivisiä kausia. Hypomania joskus aikoinaan, mutta nykysin ei oikeestaan sitäkään. Luojan kiitos.

Rautalankamääritelmiä:

  1. Alkoholisti on se, joka ei kestä krapulaa. (AA:ssa kuultua).
  2. Alkoholismi on oraalisen fiksaation manifestaatio.Esim. jos ei juo niin syö niin, että paisuu kuin pullataikina. (Näin esim. minulla - en muista mistä olen lukenut).
  3. Alkoholismi on luonteen heikkous. (Isäni määritelmä).
  4. Se kuinka paljon juo kerralla on perinnöllistä, se kuinka usein juo on kiinni omasta tahdosta (erään radio-ohjelman pääsisältö kiteytettynä yhteen lauseeseen).
  5. Alkoholismi on eskapismia (todellisuuspakoa). En muista mistä ko. määritelmän kuulin.’
  6. Tautiluokituksena: alkoholismiin kuuluu kestokyvyn kasvu (toleranssi) ja vieroitusoireet. Toleranssia ovat aineenvaihdunnallinen ja keskushermostollinen toleranssi. Kun molemmat edellytykset täyttyvät voit saada epikriisiisi tautimerkinnän alkoholiriippuvuus ja kun se kerran on papereihin merkitty sitä ei sieltä milloinkaan poisteta.
  7. Alkoholisimia on kahta lajia: a) tuurijuoppous (dipsomania) ja b) krooninen alkoholismi. (Voi lukea eri kirjoista).
  8. Alkoholismilla on kolme vaihetta: a) alkuvaihe b) keskivaihe ja c) loppuvaihe. (Voi lukea eri kirjoista).

Jatkakoon muut listaa, että saadaan tusina täyteen!