Miten määritellä alkoholismi?

Olen päättänyt jokin aika sitten pyrkiä raittiiseen elämään. Syynä ovat olleet mielenterveysongelmat (vakava masennus, ADD). Olen myös tehnyt netissä muutamia alkoholismia käsitteleviä testejä, joiden mukaan olisin alkoholisti. Vanhempani ovat myös alkoholisteja.

Jotenkin minun on vaan vaikea niellä tätä asiaa, edelleen. Käyn AA:sta hakemassa henkistä tukea koska haluan kokeilla päihteetöntä elämäntapaa ja koska uskon että saisin mielenterveydelliset ongelmani paremmin hallintaan päihteettömänä.

Sitten itse kysymykseen. Olen juonut, sanotaanko viimeisen vuoden ajan joka perjantai ja lauantai. Annokset ovat olleet jotain 25-30 välillä per viikko. Tämä on tietääkseni jo suurkulutusta, mutta että alkoholismia? Sen olen huomannut, että olen juonut vastoin tahtoani, ja vaikka olen tiennyt että alkoholi on yksi pääsyy masennukseeni. Kyse on siis ollut eräänlaisesta pakkomielteestä. Myös sosiaaliset piirini ovat koostuneet ihmisistä, jotka käyttävät todella paljon alkoholia ja/tai muita päihteitä. Itse olen tiennyt jo pitkään, että olisi hyvä jos joisin vähemmän.

Olen yrittänyt. Olen yrittänyt pitää kerta-annokset jossain kymmenen tietämillä. Tämä on usein onnistunutkin, vähän aikaa. Olen myös pitänyt maksimissaan kuukauden (vaikka tavoite olisi ollut paljon pitempi aika) pituisia raittiita jaksoja, joiden jälkeen olen yrittänyt juoda “kohtuudella”. Jossain vaiheessa homma on kuitenkin edennyt taas vanhoille urille.

Olen usein kärsinyt muistikatkoksista, johtuen ehkä myös bentsojen/ganjan ja alkoholin yhteiskäytöstä. Olen huomannut etten hallitse itseäni humalassa, vaan teen/sanon asioita joita kadun myöhemmin. Viime keväänä jouduin kahdeksi kuukaudeksi osastolle, kun olin tehdä itsemurhan humala/pilvipäissäni. Olen myös kerran joutunut sairaalaan jäätyäni humalassa auton alle.

Lisäksi kärsin pahoista morkkiksista joka kerta kun juon. Melkein joka krapula-aamuna mietin, että mun pitää vähentää, pitää pitkä tauko tai lopettaa alkoholin käyttö kokonaan. Vähän aikaa sitten päätin olla kolme kuukautta juomatta, mutta kuukauden kohdalla tuli raja vastaan.

Aikaisemmin olen juonut lähinnä vain olutta, koska olen ajatellut että densut juovat viinaa. Olin myös vannonut etten koskaan syö lääkkeitä alkoholin kanssa. Noh, viime kesänä nuo lupaukset joutivat romukoppaan. Krapularyyppyihin minun ei tarvinnut turvautua, koska bentsot olivat sitä varten. Nyt en ole enää uusinut reseptejä tuosta sekakäytöstä johtuen.

Olen nyt syksyn, talven aikana viettänyt melko päihteetöntä elämää. Kaikki tuntuu melko tyhjältä, enkä osaa pitää hauskaa selvinpäin. Olen erittäin arka ja alkoholi on ollut minulle lähes välttämättömyys jotta tuntisin oloni rennoksi, luottavaiseksi ja pelottomaksi muiden seurassa. Nyt, kun alkoholi on pudonnut kuvioista, tuntuu että elämä on harmaata, ankeaa ja masentavaa.

Mistä tässä kaikessa on kyse?

Alkoholismista.
Alkoholismi on salakavala, viekas ja ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus, jos sille ei tee mitään. Raittiutta ei voi kokeilla, siinä on elettävä, jotta sen tuntisi palkitsevan ja antavan sen elämän mitä haluaakin elää. Alkohilismiin ei ole lääkkeitä keksitty ja vaikka lähes kaikki alkoholistit näyttää syövän joitain lääkkeitä sen oireisiin, kuten minäkin söin, niin ne ei poista sitä alkoholismisairautta meistä.

On jotenkin helpompi tietenkin sietää itseään, elämäänsä, kun saa popsia ahdistuksiinsa, masennuksiinsa yms lääkkeitä, jotka turruttaa pään siihen malliin, jotta jotenkin saisi pitää tossunsa liikkeellä.

Tarve juoda on siis poikinut liudan valheita, tekoja ja ajatuksia joista olisi hyvä päästä selville, myöntää ne ja puhua niistä jollekin, jotta niiden vaikutuksesta pääsisi eroon, jotta siitä tarpeesta juoda pääsisi eroon.

Kaikkien alkoholismi on samanlainen, mutta keinot poistaa sen haitallinen vaikutus itsestään onkin sitten vaikeampaa, kun näyttää siltä, että kaikki haluaa itse määritellä miten, koska ja kuinka sen haluaa selättää. Joku haluaa kokeilla vaikkapa kannabista, jotta ei tarvitse juoda, mutta en vielä itse tunne ketään kannabiksella raitustunutta ja minäkin tunnen satoja, ellen tuhansia raittiita ihmisiä.

Mistä kukin sitten hakee apunsa ja tukensa, niin päihteiden käyttö on lopetettava ihan jo järkisyistä niin fysysisesti, kuin henkisestikin, jos ei muuta syytä löydä, mutta apua ja tukea siihen on saatava, kun kukaan ei raitistu yksin.