Miten määritellä alkoholismi?

Olen päättänyt jokin aika sitten pyrkiä raittiiseen elämään. Syynä ovat olleet mielenterveysongelmat (vakava masennus, ADD). Olen myös tehnyt netissä muutamia alkoholismia käsitteleviä testejä, joiden mukaan olisin alkoholisti. Vanhempani ovat myös alkoholisteja.

Jotenkin minun on vaan vaikea niellä tätä asiaa, edelleen. Käyn AA:sta hakemassa henkistä tukea koska haluan kokeilla päihteetöntä elämäntapaa ja koska uskon että saisin mielenterveydelliset ongelmani paremmin hallintaan päihteettömänä.

Sitten itse kysymykseen. Olen juonut, sanotaanko viimeisen vuoden ajan joka perjantai ja lauantai. Annokset ovat olleet jotain 25-30 välillä per viikko. Tämä on tietääkseni jo suurkulutusta, mutta että alkoholismia? Sen olen huomannut, että olen juonut vastoin tahtoani, ja vaikka olen tiennyt että alkoholi on yksi pääsyy masennukseeni. Kyse on siis ollut eräänlaisesta pakkomielteestä. Myös sosiaaliset piirini ovat koostuneet ihmisistä, jotka käyttävät todella paljon alkoholia ja/tai muita päihteitä. Itse olen tiennyt jo pitkään, että olisi hyvä jos joisin vähemmän.

Olen yrittänyt. Olen yrittänyt pitää kerta-annokset jossain kymmenen tietämillä. Tämä on usein onnistunutkin, vähän aikaa. Olen myös pitänyt maksimissaan kuukauden (vaikka tavoite olisi ollut paljon pitempi aika) pituisia raittiita jaksoja, joiden jälkeen olen yrittänyt juoda “kohtuudella”. Jossain vaiheessa homma on kuitenkin edennyt taas vanhoille urille.

Olen usein kärsinyt muistikatkoksista, johtuen ehkä myös bentsojen/ganjan ja alkoholin yhteiskäytöstä. Olen huomannut etten hallitse itseäni humalassa, vaan teen/sanon asioita joita kadun myöhemmin. Viime keväänä jouduin kahdeksi kuukaudeksi osastolle, kun olin tehdä itsemurhan humala/pilvipäissäni. Olen myös kerran joutunut sairaalaan jäätyäni humalassa auton alle.

Lisäksi kärsin pahoista morkkiksista joka kerta kun juon. Melkein joka krapula-aamuna mietin, että mun pitää vähentää, pitää pitkä tauko tai lopettaa alkoholin käyttö kokonaan. Vähän aikaa sitten päätin olla kolme kuukautta juomatta, mutta kuukauden kohdalla tuli raja vastaan.

Aikaisemmin olen juonut lähinnä vain olutta, koska olen ajatellut että densut juovat viinaa. Olin myös vannonut etten koskaan syö lääkkeitä alkoholin kanssa. Noh, viime kesänä nuo lupaukset joutivat romukoppaan. Krapularyyppyihin minun ei tarvinnut turvautua, koska bentsot olivat sitä varten. Nyt en ole enää uusinut reseptejä tuosta sekakäytöstä johtuen.

Olen nyt syksyn, talven aikana viettänyt melko päihteetöntä elämää. Kaikki tuntuu melko tyhjältä, enkä osaa pitää hauskaa selvinpäin. Olen erittäin arka ja alkoholi on ollut minulle lähes välttämättömyys jotta tuntisin oloni rennoksi, luottavaiseksi ja pelottomaksi muiden seurassa. Nyt, kun alkoholi on pudonnut kuvioista, tuntuu että elämä on harmaata, ankeaa ja masentavaa.

Mistä tässä kaikessa on kyse?

Muoks. Jäi vaivaamaan tämä vastaukseni, joten tulin muokkaamaan.

Pitkä päivä takana, tarkoitukseni ei ole olla tyly vaikka lainaankin “hengettömästi” alla muiden tuottamaa tekstiä. Minusta olet paloitellut ja analysoinut elämäntilannettasi hienosti. Harva kykenee vastaavaa! Laitan alla olevan lainauksen tähän suoraan nyt siksi, kun se minusta niin osuvasti vastaa useaankin kohtaan tuossa viestissäsi.

"Amerikan Lääkäriliitto: Alkoholismi on alkuperäinen, krooninen ja parantumaton kuolemaan johtava sairaus, jolle on luonteenomaista kontrollikyvyn menetys. Myös AA on perustamisestaan (1935) alkaen lähtenyt siitä ajatuksesta, että alkoholismi on sairaus. Se ei myöskään ole oire jostakin muusta häiriöstä.

Tilanne on vaikea, ahdistus, syyllisyyden tunne, häpeä, unettomuus, pelkotilat ja kelvottomuuden tunne ovat vallitsevia tunnetiloja. Ironista kyllä, ulkopuolisilta on varsin helppo saada hyväksyntä/ymmärrys juomiselle kertomalla edellä mainitusta elämäntilanteesta.

Alkoholistin mielestä juominen ei ole keskeinen ongelma, koska juomisen määrät tai juomakerrat ovat hänen omasta mielestään “normaaleja”; “juovathan ne muutkin ja muut ne vasta juovatkin”. Alkoholisti näkee erittäin hyvin muiden juomisen. Painostavat tunnetilat ja työn raskaus on jotenkin nollattava. Alkoholia käytetään jo säännöllisesti “lääkkeenä”. Potilas kieltää oman tilansa. Läheiset näkevät ensimmäisinä alkoholin käytön ongelmana ja useimmiten he ovat aktiivisia hoitomahdollisuuksien etsimisessä.

Apua hakiessaan potilas kyllä myöntää kontrollin menetyksen päihteisiin, mutta näkee tähän syynä perhe/parisuhdeongelmat, unettomuuden tai työuupumuksen. Pettymykset ja yksinäisyys edesauttavat pulloon tarttumista. Alkoholisti haluaa ymmärtää nämä juomisen syiksi ja saa myös lähipiirin hyväksynnän rajuunkin päihteiden käyttöön.

Kontrollinmenetys juomisen aikaan ja määrään nähden aiheuttaa ikäviä tilanteita ennen kaikkea läheisille, mutta myös alkoholistille itselleen. Hän juo myös silloin, kun se on mahdollisimman sopimatonta tilanteeseen nähden. Siitä alkaa selittelyjen kierre. Alkoholismi on keskustelun aiheena mahdottoman arka ja siksi aiheuttaa aggressiivista käytöstä. Häpeä omasta juomisesta pakottaa kätkemään viinaa. Tulee tarve ottaa krapularyypyt, mikä hyvin nopeasti johtaa useamman päivän juomiseen. Perhe ja läheiset tietävät tilanteen ja vaativat avun hakemista.

Alkoholismia sairastavan mielestä vika ei ole alkoholismissa, joten apua haetaan mielenterveyden ongelmiin, vaikeuksiin parisuhteessa, apua pahaa oloaan oirehtiville lapsille, tai alkoholistilla ajoittain esiintyviin fyysisiin seurauksiin, kuten esim. verenpaineen vaihtelut, sydämen rytmihäiriöt tai työuupumus, univaikeudet. Mahdollisuus oireenmukaiseen hoitoon on olemassa, mutta apua tilanteeseen ei saada pelkästään oireita tarkastelemalla, puuttumatta niiden perussyyhyn, PÄIHDERIIPPUVUUTEEN. Alkoholismin kieltäminen jatkuu. Sairaus on edennyt keskivaiheeseen vuosia kestäneen kehityksen seurauksena."

(Lainaus on kokonaisuudessaan Minnesota-hoidon sivuilta)

AA on mielestäni oivaltanut jo heti alkuaikoina tämän asian. Vaikka liikkeen nimi on Alcoholics Anonymous ja jäsenet esittelevät itsensä sanomalla esim. “Olen Pekka ja alkoholisti” niin jäsenvaatimuksena ei ole se että on alkoholisti. Mitään tutkimusta, tenttiä tai menneisyyden kartoitusta ei suoriteta vaan kaikki ovat tervetulleita (selvin päin). Kolmas perinne nimittäin sanoo että “Ainoa vaatimus AA-jäsenyydelle on halu lopettaa juominen” (alleviivaus kirjoittajan). Jokainen tekee oman diagnoosinsa.

Ja Psykelle: mielestäni sinulla on kyllä tuossa juomisessa kaikki ne elementit joiden perusteella kannattaa olla huolestunut ja harkita vakavasti juomisen lopettamista. Niinhän oletkin tehnyt ! Hienoa ! Psyykkeen ongelmiin kannattaa hakea apua. Alkoholi ei toimi läääkkeenä enää tietyn rajan ylityksen jälkeen. Lääke on tavallaan jo liittoutunut sairauden kanssa pahentaen sitä.

Ja vaikka nyt reilun kahdenkymmenen raittiin vuoden jälkeen yks’kaks äkkäisin että piru vie enhän minä mikään alkoholisti olekaan,tein aivan väärän diagnoosin itsestäni silloin aikoinaan, niin haitanneeko tuo mitään. Eiköhän tuo virheellinen diagnoosi liene hoitovirheistä pienin mahdollinen :smiley:

Jos juominen aiheuttaa ongelmia jollain elämän alueella niin ryhtyy korjaustoimenpiteisiin eikä tee asiasta mitään rakettitiedettä. Aivan samoin kuin jos kävellessä huomaan että jalkaan koskee koska kengässä on kivi, niin enhän rupea analysoimaan onko kivi riittävän suuri jotta se kannattaisi poistaa kengästä.

Mua uteluttaa, että onko tähän jotain tiettyä etikettiä miten vaikkapa tulokkaan tulee esitellä itsensä paltsussa sitten?
Kun tyyliin niin olennaisesti kuuluu se “Olen se ja se, olen alkoholisti”…

Niiin mitäs sitten jos sanooki vaan että “Hei olen Pekka”, piste. Syntyisikö odottava hiljaisuus, tyyliin että “sano nyt se loppulausekin!”. :slight_smile:
Voiko esitelä itsensä esim. “Olen Pekka, alkoholiongelmainen” taikka “Olen pekka, entinen alkoholiongelmainen”.
Onko etikettivirhe?

Minusta on metkaa, että tuo alkoholisti-esittely on levinnyt AA:n ulkopuolellekin. Mm. A-klinikan ryhmissä monet esittäytyvät samaan tyyliin. Sanotaan etunimi ja titteli: alkoholisti.

Minun mielestä jos koet, ettet ole alkoholisti, niin sinun ei kannata olla, mutta harvempi jalkansa poikkaissut sanoo jalan olevan vain venähtänyt, niin paitsi alkoholisti, jos se on mahdollisuus juoda :sunglasses: .

Alkoholismin tunnustaminen ei ole synti eikä ongelma, ellei siitä tee itselleen sellaista, kuten usein on. Ongelma tuollainen etkettivirhe ei ole kenellekään muulle, kuin sanojalle tai sanomattajättäjälle.

Okei, kiitos. :slight_smile: Mä testaan siis ihan omalla vastuullani tätä pelkkää “Olen Pekka” -esittymistä seuraavassa palaverissa, ja kerron sitten täällä miten siihen suhtauduttiin.
Tosin en sano Pekka, koska nimeni ei ole Pekka, vaan sanon oman etunimen. :bulb:

Tulokas ja aloittelija muutenkin voi nyt esitellä aivan miten vaan. Itse en edes kiinnitä huomoita näihin muotoseikkoihin. Tarkalleen ottaenhan tämä asia koskee suljettuja kokouksia ,ns. avoimissa AA-kokouksissahan käy ihmisiä jotka eivät ole alkoholisteja eivätkä edes alkoholiongelmaisia vaan kiinnostuneita AA:sta työn,opiskelun tai läheisen vuoksi.

Tietysti jos alan tieten tahtoen poikkiteloin tätä käytäntöä vastaan minun on pohdittava omaa menettelyäni suhteessa AA:n perinteisiin jotka korostavat yhtenäisyyttä. Rikonko yhtenäisyyttä ? Olenko tullut väärään paikkaan ? Enkö kunnioita muita joista jotkut taistelevat aivan oikeasti elämänsä puolesta ?

Alkoholisti-sana nimen perässä korostaa vain nimettömyyttä. Eli tärkeämpi on itse asia ja henkilön eksistenssi ja kokemus kuin tuon henkilön muut määritteet. Eli ei sanota että olen “Erkki ja varatuomari, Samuli ja filmitähti tai Yrjö, eläkeläinen, entinen rangaistusvanki” :smiley:

Itsehän käyn Al-Anonissa, ja viimeksi pienessä ryhmässä unohdin molemmissa puheenvuoroissani esitellä itseni XD miksikään. Jotenkin hävetti muotoseikan unohtaminen, vaikka kai ne muut sanat on kuitenkin tärkeämpiä.

No sanot sitten ensi kerralla kaksi kertaa peräkkäin ! :smiley: Minua nolottaa joskus kun unohdan laittaa lippaaseen rahan.Lipas on saattanut kiertää jotenkin huomaamatta tms… Korjaan tuolla tuplaamisella sen sitten.

Yksi pitkään raittiina ollut vanha vertaistuen veteraani alotti puheenvuorot aina mietteliäästi: “Olen Pekka, alkoholisti ja paljon muutakin”. :slight_smile: Se oli jotenkin kiva aina kuulla.

Tuosta rahanlaittamisesta tuli sellanen muistikuva joskus, että jotkut vanhat jäsenet viskeli sinne kolehtiin kauheen suurieleisesti toinen toistaan isompia seteleitä, ja mua jotenkin nolotti kilauttaa sinne joku 50 centtiä tai 1 euro. :blush: Tosin siihen aikaan ku kävin enemmän siellä, niin olin kans pienituloisempi.
Jollain tavalla sain kuitenkin pistettyä haisemaan yli 30 000 euroa lainattua rahaa maailman tuuliin. :smiley:
Aasinsilta alkoholistiseen käytökseen, vaikka rahaa paloi kaikkeen muuhunkin kuin viinaan.

Nykysin palkka on parempi, mutta elämäntavatkin säästäväisemmät. Voisi jo palaverissakin laittaa femman setelin.