Miten löytää suunta

Me Lopettajat
1

Olen +30 nainen, äiti, puoliso, työnsä hoitava “kunnollinen”-veronmaksaja. Olen käyttänyt alkoholia 15-16 ikäisestä tähän päivään välillä enemmän, välillä vähemmän. Katkolla kokeilin siipiäni parikymppisenä, parin viikon jälkeen lähdin jatkamaan “harrastuksen” parissa. Tästä varmaankin voi jo päätellä miten viina vei. Raskaaksi tultuani en juonut, tupakointia jatkoin (suuri häpeäni). Elämän tilanteen tuntui niihin aikoihin todella kuormittavalta, alkoholisti ex-puolisoni väkivallan uhka oli aina läsnä. Niinkuin monesti tälläisissa suhteissa irti pyristeleminen kesti vuosia (omassa tapauksessa neljä vuotta).

Juomiseni jatkui raskauden jälkeen viikonloppuisin, ei suuria määriä, sillä pitihän minun hoitaa lastani.

Tapasin nykyisen puolisoni viitisen vuotta sitten. Oli niin mukavaa ostaa muutama hyvä olut hänelle ja minulle sitä parempaa siideriä arki-illan rentouttajaksi. Viikonloppuinan kului enemmän. Määrät kasvoivat huomaamatta ja laatu vaihtui siihen halvimpaan markketti juomaan rahan käytön hillitsemiseksi. Tässäkään vaiheessa ei hälytyskellot kunnolla soineet, keskitin huomioni vain rahaan.

Vuosi sitten havahduin siihen, että "hitto! Minullahan on vielä aamuisin pakostakin promilleja veressä! “ Aloin laskemaan annoksiani :laughing: , en vieläkään kunnolla havainnut ongelmaa. Ymmärrys omasta tilasta alkoi pikkuhiljaa valjeta ja aloin muistelemaan milloin olin viimeksi ollut täysi selvä edes yhden illan viikossa; en useampaan vuoteen… Vähän sen jälkeen sairastin kunnon flunssa, kaksi ensimmäistä päivää lääkitsin itseäni alkoholilla totuttuun tapaan, kolmantena kerroin lääkärille ja onnistuin laittamaan korkin kiinni 10 päivän ajaksi. Ja sitten jatkoon taas.

Teen jatkuvasti suunnitelmia miten voisin lopettaa ja jatkuvasti perun suunnitelmat.

Miten teillä on kypsynyt ajatukset teoiksi? Miten saa motivoitua itsensä esim lähtemään AA-kokoukseen? Onko jotain mielikuva-harjoituksia? Mitä vain millä saa itsensä riuhtaistua pois tästä limbosta?

2

Heips, Soutaahuopaa.
Kirjoituksesi tarina siitä kuinka olet liukunut alkoholin liikakäyttöön, on kovin tuttu. Tosin tuo katkolla olo jo parikymppisenä on hieman harvinaisempaa. Itse olin katkolla vasta lähempänä viisikymppisenä. Siitä on aikaa 4v 10kk ja 14 päivää.
Kymmenessä vuodessa tapahtuu paljon. Hyviä ja huonojakin asioita.
Itse join vuosikymmenet, jatkuvasti kiihtyvällä vauhdilla. Muistan erään yön kun lipitin saippuavedeltä maistuvaa kaljaa. Tuona yönä ymmärsin että olin kulkenut niin kauan ja kauas alkoholismiin etten enää tulisi selviämään.
Jotain tuostakin epätoivon yöstä jäi muhimaan. Ymmärrys ainakin etten yksin enää voisi selvitä. Kun sitten tuli isompi rysäys elämässä ja kulkeuduin katkolle, oli tuo muisto hyvin tärkeä. Tajusin tuolloin katkolla että nyt on aika käyttää kaikki mahdolliset avut mitä vain saatavissa oli.
Tapahtuihan minulle hyvin paljon asioita tuon katkolle kulkemisen aikaan, kaikki yhdessä tuki päätöstä pitää korkki kiinni.

Siis,
Ei yksittäinen asia aina riitä muuttamaan elämän suuntaa.
Tee asoita jotka kuljettavat Sinua kohden raittiinpaa elämää. Lenkkeily, hyvä terveellinen ruoka, mukava harrastus…
Älä pakene äläkä häpeä. Tee pieniä päätöksiä ja toteuta niitä. Pienet onnistumiset antavat sinulle voimaa ja luottamusta itseesi.

Putkis, ei viinalle valtaa antaa saa.

3

Hei,

Itsellä kyllä kypsyi ajatukset useamman vuoden aikana. Koin ahdistusta siitä omasta juomisesta ja kuinka ei pystynyt olemaan edes yhtään viikkoa juomatta. Lapsien saaminen oli yksi iso juttu. Se juominen aiheutti niin valtavan ahdistuksen lopulta kun lapset oli siinä jo vähän kasvanut ja alkoi tajuaan asioita ja on pakko ajatella niiden kasvatusta ja sitä millaisen lapsuuden ne saavat. Samalla siinä tuli mietittyä omaakin nuoruuden kotia ja millaisen ‘alkoholi kasvatuksen’ itse oon saanut. Ja lisäksi nähnyt miten se on vaikuttanut omien vanhempien elämän kulkuun. Ja surrut sitä niiden itsensä puolesta, omastani ja koko meidän perheen. Että kyllä siinä pidemmän ajan kuluessa kyseenalaistin sitä omaa ja muidenkin juomista. Ja alkoi loppuvaiheessa olemaan mieli niin maassa juomisen jälkeen, että oli pakko tehdä jotain. Ja kyllä fyysisetkin vieroitusoireet oli kans niin järkyttäviä, että mulla heräsi jo aika iso huoli omasta terveydestäni.

Sitten toinen asia mulla oli liikunta. Aloin käymään salilla viikonloppu aamuisin. Joten oli pakko rajoittaa juomista jos halusi mennä salille. Ja se hyvä olo mikä siitä seurasi ja kun kunto koheni, antoi sitä lisäbuustia vähentää entisestään juomista. Tosin paikkailin tätä ‘viikonloppu vajetta’ sitten arkena, mutta tämä jo vähensi kokonaismäärää aikalailla kun arkisin piti töihin selvitä. Sanoisin siis, että yritä löytää joku itsellesi mielekäs liikuntaharrastus. Tai joku harrastus, joka hillitsee sitä juomista jollain tapaa.

Sitten se tajuaminen, että kuinka riippuvainen sitä alkoholista oikeesti olin. Vaikea on vieläkin välillä ymmärtää ja hyväksyä sitä. Oon miettinyt tätä aika paljon että miksi se on niin vaikeeta hyväksyä se, että on riippuvainen alkoholista kun se riippuvuus tupakasta oli mun oikein helppo hyväksyä. Oon siis vieroittanut itteeni tupakasta noin 11v sitten. Ehkä joku viisas osaa selittää. Ite ajattelisin, että kyse on meidän kulttuurista ja siitä miten hyväksyvästi alkoholiin suhtaudutaan, elintarvike muiden joukossa tjsp. No en tiedä…

Sitten vielä yksi merkittävä asia oli yhteen ihmisen tutustuminen, joka oli oman riippuvuutensa kanssa pidemmällä. Siitä en avaudu nyt enempää, mutta oon miettinyt, että jotkut ihmiset sitä kohtaa elämänsä aikana syystä ja tämä oli mulle sellainen ihminen joka oli varmasti tarkoitus kohdata ja joka sinetöi mun juomisen ja jonka takia pystyin tekeen sen ihan lopullisen päätöksen. Tai en tiedä ‘teinkö’ varsinaisesti sitä vaan se jotenkin vaan tapahtui. Yritin vielä tavan vuoksi joku viikonloppu juodakin, kun en uskonut et olin lopettanut :laughing: Mutta se lonkero jäi jotenkin kurkkuun enkä saanut sitä alas. Ja siihen loppui.

Sitten aloin lukemaan kirjallisuutta aiheesta. Ja voin suositella, että lue ainakin nuo täällä palstalla usein mainitut kirjat (selvin päin ja korkki kiinni), itselle ne oli varsin merkittäviä, koska olin just noita samoja asioita pohdiskellut ja sitten luin näistä kirjoista, että joku oli pistänyt ne omat sekavat ajatukseni kirkkaana paperille ja kirjaksi.

Nää kaikki ehkä alkoi havahduttaa itseeni hereille tästä koko hommasta. Ite en oo kokenut, että olisi tarvinut käydä AA-kokouksessa. Oon myllyttänyt nää asiat itekseni. Monta kuukautta siinä meni ja ihan valtava työ on tullut tehtyä tän asian kanssa ja opeteltua elämään uudella tavalla, mutta sanoisin että ei se loppujenlopuksi niin vaikeeta ole ollut, kun ajatus on ollut mulla niin selkee: ‘ei kiitos enää mulle sitä paskaa’. Ajatusmaailma on täysin muuttunut, että se alkoholi tai humala olis jotenkin hyvä ja tavoiteltava asia.

Mutta josko pystyt ajatteleen motivaatioksi vaikka sun terveyttä ja sitä että elämänlaatu paranee ja sitä että sun riippuvuus pahenee kokoajan ja tietysti sun lapset ja niiden hyvinvointi? Mieti mikä kaikki menee kokoajan ohi kun oot humalassa tai krapulassa tai mietit ja suunnittelet juomista. Skidit kasvaa ja tarvii sua ja sun läsnäoloa.

No tämmöisiä ajatuksia mulla nousi. Tsemppiä sinulle, kyllä se elämä on parempaa ilman alkoholia. Et tuu jäämään mistään tärkeestä paitsi, paitsi jos jatkat juomista.

4

Kiitos teille molemmille, kun kerroitte ja opastitte <3 on kullan arvoista tietää, että on tullut kuulluksi.

Minulla hän on lisäksi “kilpi” tähän alkoholin liika käyttöön (TS. Alkoholi ongelmaan), :smiley: ainoa koulutus mikä minulla on taide. Ja varmasti itsekkin piiloudun sen taakse. Saan olla se vähän erikoisempi tyyppi erikoisempine tapoineen, eikä sitä hirveästi vielä ole kyseenalaistettu työn puolesta.

Olen niin väsynyt tähän oloon, että kaikki tapahtuu jollekkin muulle. Minä vain olen sivutuote siinä, vaikutan asioihin, mutta en oikeasti ole siellä.

Kuoleman “pelko” on todella vahva nyt. Lurkkii kokoajan nurkan takana, koska on ollut huimausta, sydän “hyppii kurkkuun” ja pänsärkyä pitkään ja päivittäin. Huvittavaa tässä on se, että olen ihan valmis ottamaan kuoleman vastaan, mutta omilla ehdoilla.

Kiitos vielä teille, jotka lukivat tämä ja teille jotka vastsitte aiempaan viestiin.

5

Moi Soutaahuopaa,

Miten sulla on mennyt tuon ensimmäisen kirjoituksen jälkeen tähän päivään? Ootko saanut vähennettyä yhtään juomista vai onko tilanne sama kun kuukausi sitten vai huonompi?

Kirjoitit, että asiat tapahtuu jollekin muulle kuin sinulle. Minkälaisia asioita toivoisit että sulle itselle tapahtuisi? Ehkä niiden asioiden listaamimen/ kirjoittaminen vaikka tänne, vois avata ajatuksia siitä miten ne sais liikkeelle ja tapahtumaan.

Tunnetko muuten ketään ennestään, kenen kanssa voisit sopia ja mennä yhdessä sinne AA-kokoukseen?

Tsemppiä tähän päivään, äläkä luovu toivosta etteikö asiat järjestyisi!