Miten lopettaa bupr. kotona?

Meillä on avomieheni kanssa molemmilla subutex-ongelma. Riippuvuus tuntuu ylivoimaiselta. Haluamme lopettaa, aloittaa normaalin perhe-elämän. Meillä on 1v lapsi ja mies opiskelee, minäkin aion mennä kouluun kunhan lapsi vähän vanhenee. Ollaan molemmat 24v että ihan teinejä ei olla.
Joka kerta kun väsätään vedot, omatunto huutaa hoosiannaa ja tuntuu kamalalta henkisesti. Fyysisesti olo vain paranee kun vedetään, mutta henkisesti olen ihan rikki. Korvaushoitoon tässä kaupungissa ei pääse, enkä muutenkaan lääkäreille tms halua tästä kertoa. Lastensuojeluun menisi ilmoitus ja en halua sossuja elämäämme. Bentsoja tässä kaupungissa ei enää määrätä kenellekään, joten niistäkään ei apuja vieroitusoireisiin saa. Ellei kadulta osta.

Sekaisin emme ole ikinä. Joskus iltaisin kun lapsi on mennyt yöunille, poltetaan muutamat paukut. Subu ei ole toiminut enää aikoihin, ja otamme sitä vain välttääksemme huonon olon. Bentsoja tai piriä käytämme tosi tosi harvoin, kerran pari vuodessa, ei koskaan lapsen ollessa kotona.
Minä olen käyttänyt subua vasta kolmisen vuotta, mies tuplaten. Luulisi ettei riippuvuus parissa vuodessa kovin pahaksi pääsisi, mutta on tämä hirveää. Kuuden tunnin välein on saatava vedot, muuten tulee ihan kamala olo. Oksettaa, tulee kuumetta, ei saa nukuttua…
Päivä annoksemme on n.3milliä per naama, eli ei kovinkaan suuri.

Onko teistä joku lopettanut “kotikonstein”? Ilman bentso ressua ja katkolla makaamista. Miten helkkarissa tuon annoksen saisi laskettua. Tulee heti ihan kamala olo jos on ilman. Pelkään myös että vieroitusoireiden myötä alan ajatella kaikkia pahoja asioita mitä minulle on elämässäni tapahtunut. Väkivaltainen narkomaani-isä, petollinen narsisti ex-avomies, paras ystävä joka meni silloisen mieheni kanssa sänkyyn. Tuossa vain muutama esimerkki. Miehelle tapahtunut hirveitä asioita teini-iässä myös. Vieroitusoireet olisi paljon helpompi kestää jos ei olisi niin kamalia ajatuksia… Kun olo on huono niin helposti sitä rupeaa miettimäänkin huonoja asioita. Tulee marttyyri-olo. Tämä kaksoiselämä tuntuu puuduttavalta ja kamalalta. Kummankaan vanhemmat eivät tiedä näistä asioista eivätkä toivottavasti koskaan saakkaan tietää.

Kokemuksia, neuvoja, keskustelua? Kiitos.

Meillä oli vähän sama tilanne avomiehen kanssa, kumpiki käytti subuu. Mäkin elin kauheeta kaksoiselämää, kävin töissä ja esitin kavereille ja sukulaisille, että kaikki on hyvin. Se ainainen valehtelu ja salailu oli helvetin stressaavaa.

Lopettiin avomiehen kanssa samaan aikaan, noin 2 viikkoo sitte. Ja siis ihan kotona, ilman mitään lääkkeitä.
Avomiehelle ei edes tullu pahemmin mitään fyysisiä vierotusoireta, lukuun ottamatta kipuja ja unettomuutta.

Ite kärsin aivan järkyttävät fyysiset reflat, en pystyny nukkumaan moneen yöhön ja olo oli ihan kuollu. Kuumetta oli 39 astetta, hikoilin älyttömästi ja joka paikkaan sattu.

Henkiset reflat tuli molemmille, mutta mulle tietenki pahempana. Ahistaa ja masentaa, eikä aamusin jaksais nousta sängystä ylös. Ärsyttää, ku ei huvita/jaksa tehä mitää.

Nyt saatiin onneks helvetisti lyricaa ja se on auttanu sekä fyysisiin että henkisiin refloihin. Ollaan esimerkiks tänään käyty monen tunnin shoppailureissulla, tehty ruokaa ja siivottu koko kämppä. Ja vieläki riittäis energiaa, ei malttais ollenkaa mennä nukkumaan.

Suosittelen, että hommaisit jostain ainaki unilääkkeitä, jos ei saa nukuttua kunnolla ni rupee masentaa entistä enemmän.

Minulla on ketipinorit unilääkkeenä. Siinä myös yksi pakollinen lääkitys, unta en saa ilman. Tiedä sitten että auttavatko kun reflat alkavat… Lyricoista ollut apua mutta niitä ei enää saada (kaverilla oli ressu). Bentsot + muut päihdyttävät lääkkeet ovat aika kortilla, kaupunkiimme tuli uusi päihdelääkäri joka haluaa kaikilta bentsot pois. Samaten lyricat ja tramalit. Eli kavereiltakin ja katukaupasta pillerit loppu.

Eniten stressaa että kuinka pahat olot tulevat, meillä on vuoden vanha lapsi joka tarvitsee hoitoa jatkuvasti. Ei ole varaa maata masentuneena sohvan pohjalla…

Ensin kannattaa ajaa annos mahdollisimman alas, ite pudotin annoksen 0,4 mg/ päivä. Sitte siitä lopettaa. Ei kannata stressata niistä refloista, psyykkaamalla kyllä itelles vielä pahemmat reflat. Kannattaa ees yrittää ajatella positiivisesti, se auttaa paljon. Ja onhan sulla mies siellä tukena :slight_smile:

Kannattaa mennä yksityiselle lääkärille ruikuttamaa lisää unilääkkeitä. Kerrot vaan ihan reilusti, että mikä on tilanne, niin ihan varmasti irtoo kunnon unilääkkeet.

Refloissa kannattaa myös keskittyä johonki muuhun, ku sängyssä makaamiseen, nimittäin sillon ne ikävät ajatukset alkaa pyörii päässä. Kattoo vaikka leffoja tai lukee.

Omin voimin on lähes mahdotonta päihderiippuvaisen päästä eroon ja se
on pitempi prosessi kuin voisi kuvitella. Kannattaa toki yrittää ja onhan siinä joku harva onnistunutkin, mutta
suosittelen rohkeaa yhteuttä suoraan esim. Mikkeli-yhteisöön, Kalliolan klinikoille myllyhoitoon jne… Hyvä ja turvallinen ympäristö kohdata paha olo ja sieltä saa hyvät työkalut selviytyä irti ja päästä kiinni hyvään ja nautinnolliseen elämään ilman päihteitä. Huostaanottoa on turha pelätä ja esim. mikkeli-yhteisössä on mahdollisuus mennä perhehoitoon eli saatte hoidon ajaksi oman kämpän perheellenne.
Itse olin tuolla hoidossa ja nyt raittiina ollut yli 4 vuotta ja en vaihtaisi päivääkään pois. Omin voimin ainakaan itse en olisi selvinnyt.

Lääkärille tms en voi mennä, en halua että lastensuojelu/sossu alkaa meillä ramppaamaan…

Mites jos tiputatte annosta vuorotellen ja tosi hitaasti? Toinen hoitaa lapsen kun toisella on reflat.

Miehellä on työnsä ja perheemme ei tiedä tästä ongelmasta, joten emme voi mihinkään hoitokotiin tms lähteä.
Tuo vuorotellen lopettaminen kuullostaisi muuten ok:lta, mutta kuinka helppo toisen on olla kun tietää että toinen vetää? Vetää sitten piilossa tai ei… Äh, on tämä niin h*lvetin hankalaa :frowning: Kunpa en olisi ikinä aloittanutkaan…

Niin… Mutta hyvä että haluatte lopettaa! Ei varmaan ole olemassa kivaa ja helppoa keinoa, vain hankalia. Sitä sanotaan, että jos ei halua, löytyy syitä, jos haluaa, löytyy keinot. Tsemppiä!

Apua, nyt iski paniikki. Subutex loppu koko kylästä, ja lisää tulee vasta 1,5kk päästä!! Meillä on pari subua vielä jäljellä. Pelottaa ihan hirveästi… Varsinkin miehen puolesta stressaan kauheasti, hänellä alka työt ensi viikolla, koe-aika on ~2kk ja ei parane olla poissa. Mutta miten hän pärjää kovissa refloissa, etenkin kun on vetänyt subua päivittäin viimeiset kuusi vuotta. Pilaako tuo saatanan myrkky nyt työpaikankin… :frowning:

Bentsot ja lyricat auttaisivat varmaan edes vähän, mutta mistäs niitä saa? Katukaupoissa niitä ei enää ole. Tässä kaupungissa lääkärit haluavat kaikilta päihdyttävät lääkkeet pois, eli bentsot, lyricat ja tramalit. Minulla on paniikkihäiriö ilman lääkitystä, ajattelin jos varaisin yksityiseltä lääkäriltä ajan, jos paniikkihäiriöön saisin bentsoja. En niitä päihtymiseen missään nimessä halua, vaan helpottamaan refloja edes vähän. Mutta tätä en voi lääkärille sanoa. Sain reseptin lyricoihin suussa olevan hermosäryn takia (ei johdu hampaista, ei tietoa mistä) mutta tuo ei ole jatkuva lääkitys. Oma lääkärini ei halua määrätä mitään lääkkeitä, joten hänelle on turha viedä lyrica-reseptiä uusittavaksi.

Vinkkejä, neuvoja?! Miten saisin tuon lyrican jatkuvana lääkityksenä? Minulla tosiaan on kamala hermosärky toisella puolella päätä ja hampaista eivät johdu. Johtuu ilmeisesti viisurin poistosta (poistettiin 6kk sitten, mutta sitä kuoppaa särkee välillä hirveästi) tai poskiontelossa(?) olevasta hermosta.
Kuinkahan helposti paniikkihäiriöön saisi bentsoja?

Nämä tulevat reflat olisi PALJON helpompi kestää jos ei olisi töitä mihin mennä. Mutta miehen alkavan työn vuoksi on pakko jotain tehdä. Ollaan viimeaikoina vedetty n.0.7milliä per naama kerralla. Kolme tai neljä kertaa päivässä. Tänään ollaan otettu n.milli, n.3h sitten ja nyt jo alkaa olemaan huono olo…

Vinkkejä?! Olo on henkisesti ihan kamala… :frowning:

Hei Hessu!

Tämä keskustelu on tarkoitettu päihteidenkäyttäjien läheisille. Tuolta Saunasta tai Kuivaushuoneesta löytyy ihmisiä, joilla on tarkempaa tietoa lääkkeiden/huumeiden vaikutuksista ja saatavuudesta.

Jos tosissasi olet päihteilyä lopettamassa, miksi ihmeessä et ota yhteyttä A-klinikkaan ja sovi heidän kanssaan bubren käytön lopettamisesta bentsojen tuella ja sitten pikku hiljaa bentsojen tiputtamisesta? Tuo yksityislääkärikikkailu ei kuulosta minun korviini lainkaan tilanteesta selviämiseltä… vaikka bentsot laillisia päihteitä ovatkin, niin väärinkäytettynä vähintään yhtä hirveää tuhoa aiheuttavia kuin laittomatkin aineet.

“Älä jää yksin oloinesi. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona päihteiden kanssa. Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä. Tule mukaan kanavalle!”

Tuosta kyllä saa sen käsityksen että muutkin saavat kirjoittaa, kuin vain päihdeongelmaisten läheiset…

Kuten olen jo pariinkin otteeseen sanonut, en voi mennä lääkärille puhumaan bupre-ongelmasta. Emme halua sossua elämäämme. Ja tässä kaupungissa aiotaan lopettaa “nistien hyysäämiset”, korvaushoitoon ei enää pääse, eikä bentsoja määrätä jos on joku päihderiippuvuus. Ainoa “hoito” on mennä katkolle 28päiväksi, ja siellähän ei mitään lääkkeitä saa, vaan sinne pitäisi mennä “lepäämään”. Eli mielummin ollaan kotona.

Moi Hessu.

Itelläni ei oo kokemusta, mutta halusin tulla tsemppaamaan sinua ja miestäsi molempia!

Helppoa tuskin tulee olemaan. Teillä on kuitenkin pieni lapsi, joka tarvitsee jaksavat vanhemmat. Voin vaan kuvitella miltä sinusta tuntuu kun itsellänikin pieniä lapsia… Ei ole mikään hyvä tunne kun on henkisesti paha olla.

Teidän salailu ongelmasta ei ainakaan helpota lopettamista. Mitä jos kertoisitte perheillenne tai edes jollekkin heistä ogelmastanne? Asioista täytyy puhua, muuten ne vain pahenevat. Ja olet kuitenkin miehesi kanssa samassa tilanteessa, joten ulkopuolinen tuki olisi varmasti suuri apu teille molemmille.

Perheelle en kyllä koskaan kerro tästä ongelmasta, äitini sydän särkyisi.

Mieheni jonotti kolme vuotta vieroitukseen, ja viime lääkärikäynnillä (n.6kk sitten) sanottiin että ei tule vieroitukseen pääsemään, koko homma lopetetaan tässä kaupungissa. Ainut “apu” mitä tarjoavat, on mennä katkolle kuukaudeksi, mutta mitään lääkkeitä sieltä ei saa. Eli pitäisi siellä kuukausi makoilla.
Miehellä alkoi juuri työt, koeajalla joten pakko hoitaa hommansa hyvin, sen takia stressaa kymmenen kertaa enemmän kun subu loppuu ja reflat tulevat, silloin ei kyllä ole lähelläkään työkuntoinen :frowning:

Hmm… näköjään paikkakuntaiset erot hoidoissa ovat sitten todella suuret. Täällä paikkakunnalla A-klinikan avohoidossa sekä katkolla jaetaan jos jonkunmoisia pillereitä ja jos ne ei riitä, niin yksityisen puolen lääkäreiltä respoja saa. Teillä homma ei sitten toimikaan niin.

Jos olisi vakituinen työ, missä kertoisi päihdeongelmasta, niin työpaikalla olisi velvollisuus järjestää hoito, mutta koeajalla se on tietysti irtisanomisperuste. Huh, ei ole helppo tilanne ei.

Kyllä täällä a-neuvolan ja katkon tyypit ovat epäreiluja… Mies tosiaan reilu kolme vuotta korvaushoitoon jonottanut, ei ole päässyt eikä tule pääsemäänkään. Tuttava pariskunta ollut jo kaksi kertaa korvaushoidossa, ja nyt haluavat uudestaan. Ilmoittivat vain että haluavat sinne ja toivottivat tervetulleeksi. Siis mitä hittoa?! He ovat sen jo kaksi kertaa kokeilleet, ei ole toiminut. Miksi ihmeessä he pääsevät sinne TAAS…

Minulle on tapahtunut elämässäni pahoja asioita. Narsisti exä, joka pakotti aikoinaan aborttiin joka johti pahaan masennukseen. Paras ystäväni on kuollut. Niin paljon kamalia asioita… Ahdistaa ihan hitosti koko ajan. Katukaupasta olen väillä bentsoja saanut ja ne ovat ahdistukseen auttaneet. Miten ihmeessä saisin niihin oman reseptin? Täällä kun lääkärit tyrkyttävät cipralexia ja sepramia melkeinpä kaikkiin vaivoihin. Niihin en halua koskea. Olen kokeillut erilaisia lääkkeitä ja ainoat, jotka ovat oloani helpottaneet, ovat bentsot. Bupreakin menisi varmasti vähemmän jos olisi bentsoja. Väärin en niitä aio käyttää, en siis halua päätäni sekaisin.

Onkohan minulla mitään toivoa saada bentsoja? Tuntuu että teen hidasta kuolemaa…