Miten kertoa että haluaa erota

Hei,

ajattelin kysyä teiltä että miten kerroitte puolisollenne että haluat eron? Minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta ja alkoholistimies. Tilanne on mennyt niin tukalaksi kotona mieheni arvaamattoman käytöksen ja juopottelun vuoksi että olen joutunut kääntymään viranomaisten puoleen ja pyytämään apua. Laitoin miehelleni ukaasin kolme kuukautta sitten että jos hän ei hae apua ja lopeta juomista, lähden lasten kanssa. Oli siinä noin kuukauden juomatta, ei hakeutunut minnekään apua saamaan vaikka etsin hänelle kaiken tiedon valmiiksi ja sitten taas ratkesi juomaan. Nyt olen tässä noin kuukauden ajan hakenut asuntoa ja luulen kohta meidän saavan jostakin asunnon. Nyt vain mietityttää että miten kerron miehelleni että se uhkaus ei ollut vain uhkaus vaan aion todella lähteä.

Mieheni on juonut jo muutaman vuoden yhä enenevässä määrin ja matkalla on kertynyt tästä johtuen oikeudenkäyntejä ja tuomioita, määräaikaisia irtisanomisia yms. Hän on tälläkin hetkellä töissä mutta joka ilta juo vähintään six packin olutta, viikonloppuisin pari koria kaljaa ja pari pientä kirkasta pulloa on aika normaali määrä… Humalassa on arvaamaton ja pelottava, ei käy käsiksi mutta rikkoo paikkoja ja on uhkaava. Lisäksi saa ihme päähänpistoja (esim. yritti hypätä liikkuvasta autosta ulos, koska oli niin tylsää, kerran tilasi kuorma-autollisen soraa pihalle päähänpistosta, on haukkunut kaikki naapurit yms) humalassa ja on hemmetin kiukkuinen. Lapset ja minä pelätään… Juuri loppunut loma meni joka päivä juodessa, ei kyennyt kuin kahtena päivänä autonrattiin, vaikka lomaa oli kokonainen kuukausi.

Toisaalta rakastan miestäni edelleen, olen ollut hänen kanssaan jo kohta 16 vuotta… On meillä välillä juuri niitä hyviä päiviä kun mietin että onko se kaikki tapahtunut totta vai mun mielikuvitusta. Nyt kuitenkin ulkopuolisen avun turvin olen tullut huomaamaan että meidän elämä on todella kaukana normaalista… En vain tiedä miten saisin hänelle kerrottua… Pelkään häntä ja toisaalta säälin… Auttakaa ja kertokaa omista kokemuksistanne
. Kiitos jo etukäteen kaikille vastanneille

Voi kun osaisinkin neuvoa! olin 5 vuotta eksäni kanssa ja toki rakastin häntä mutta lopuksi oli myös tunne että en pääse hänestä eroon. Aina jos otin puheeksi hän totesi ylimielisenä että en pysty häntä kuitenkaan jättämään, sitten vaiheessa kaksi hän luetteli että itseasiassa kukaan hänen eksistään ei ole koskaan voinut jättää häntä ja luetteli nimeltä eksiä jotka sponsoroivat häntä edelleen ja vaiheessa kolme hän sanoi etten voi “ilmaiseksi” jättää häntä tyhjän päälle että eroaminen maksaa minulle ja viimeiseksi hän itkuisena tuhersi että hän aikoo vahingoittaa mun lastani jos asiat eivät mene niinkuin hän haluaa niiden menevän :frowning:
´Sinullakin voi olla tilanne, että olet tottunut kaikenlaisiin tempauksiin etkä enää kuule kaikkea niin hirveänä kuin miltä ne normaalisti kuulostavat ja toisaalta kuten sanoit, pelkäät. Ja pelkohan voi olla aiheellistakin? Mä varmaan vetoaisin rakkauteen etä rakkaus ei ole loppunut mutta kun tilanne on nyt tällainen. Ja sehän on totuuskin.
Mä en ´kuitenkaan olis koskaan uskaltanut eksälleni sanoa että kuule mulla on uusi kaveri – mutta hän sanoi mulle ja sillä hänestä päästiin ainakin väliaikaisesti. Tämä aika mikä nyt on kulunut on vahvistanut minua enkä enää kuuntelisi tuollaisia juttuja mitä alussa kirjoitin. Ja edelleen kuitenkin luulen rakastavani häntä.
Hyvä, että olet saanut apua! Turvallista jatkoa!

Mammelina, minusta riittää että olet varoittanut lähteväsi jos juominen ei lopu. Ei sinun tarvitse asiaa enää erikseen “kertoa”, muutakuin lähdet vaan ja laitat eropaperit postissa.

Minun oli tehtävä tuollainen karkaaminen koska muuten en olisi päässyt ikinä eroon. Monta kertaa varoitin ja uhkasin ja anelin ja mies senkus vedätti. Oli muka raittiina sen aikaa kun katsoi tarpeelliseksi “lepyttämisekseni” ja sitten se alkoi taas. Eli joka varoitus- ja erostakertomiskerralla hän vaan lykkäsi eroa ilman että hänellä oli aikomustakaan lopettaa juomista ja ottaa pyyntöjäni vakavasti.

Joten lopulta en enää antanut hänelle uusia mahdollisuuksia puhumalla erosta etukäteen vaan karkasin ja pääsin vihdoinkin siitä eroon. Ei ollut helppoa erota kun rakasti, joten pakeneminen oli mulle ainoa vaihtoehto enkä välitä vaikka jotkut asiaa kritisoivat. Kaikki eivät tiedä miltä tuntuu väkivallan pelko omassa kotona ja että kaikkien ihmisten kanssa vaan ei asioista voi puhua vaikka ne olisi kuin tärkeitä ja toisenkin elämää koskettavia.

Minä ilmoitin erosta puhelimitse, kun en uskaltanut vastatusten siitä puhua. Mies raivostui niin helposti ja olisi voinut lyödä minua.

Meillä sattui lähipiirissä tapaus, jossa puoliso kävi (lääkkeiden ja alkoholin vaikutuksen alaisena?) yhtäkkiä mustasukkaisuuskohtauksessa vaimonsa kimppuun. Tilanne meni jotenkin ohi mutta vaimo oli hetken ajatellut, että henki menee. Hän säikähti niin että ajatteli, että seuraavalla kerralla ei varmasti selviä. Hän päätti jättää miehensä. Kahden viikon aikana, kaikessa hiljaisuudessa hän järjesti itselleen ja lapselleen asunnon ja hoitopaikat, ilmoitti pankkiin jne. Hän kertoi joka paikassa väkivallanuhasta ja sai näin asiat järjestymään paljon tavallista nopeammin. Kun kaikki oli kunnossa hän pyysi isänsä ja veljensä avuksi, kertoi miehelleen erosta ja muutti samalla tavaransa pois.

En voi kuin ihailla tuon tuttavani sinnikkyyttä, rohkeutta ja viisautta tuossa pelottavassa tilanteessa. Ehkä tämä tapa voisi toimia sinullekin.

Itse en koskaa alkoholististani eronnut, mutta jos sellainen tilanne tulisis viellä eteen, niin väkivallan uhasta riippuen joko hiljaisuudessa ja salaa Elliksen kertomalla tavalla tai akuutimassa tilanteessa heti turvakotiin ja asioiden järjestely sieltäkäsin.
Koska olet jo miehelle rajasi kertonut, mun mielestä niitä on turha toistaa, vaan parempi on lähteä ja kertoa, että lähtö johtui siitä, ettei mies rajojasi kunnioittanut. Tilanteesta riippuen voi toki viellä jättää mahdollisuuden, että jos nyt hakee apua, riittävän pitkän toipumisajan jälkeen on mahdollista jatkaa seurustelua, mutta nyt tilanne on se, että lähdette, koska tarkoitit sitä mitä aiemmin sanoit. Alkoholistin kanssa on oltava ehdottoman johdonmukainen, jos sanoo jotain, siitä on pidettävä kiinni muuten joutuu loputtomaan karuselliin.

Mä sain juuri asunnon! Nyt sitten vaan pitäis jostain löytää se rohkeus kertoa miehelle että mä ja lapset muutetaan viikon kuluttua… Ehkä mä pyydän jonkun ystävän paikalle kun aion kertoa. Koska kyllä mä kuitenkin haluan naamatusten kertoa, en haluais vaan livahtaa karkuun kun on nuo lapsetkin… Ehkä se ei sitten muiden läsnäollessa niin kävis riehumaan.

Mulla on aika kaksjakoiset fiilikset nyt. Toisaalta tämä asunto on se mitä mä olen odottanu ja toivonu (siis erilleen muutto) mutta toisaalta taas rakastan mun miestä edelleen… Vaikka totuushan on kuitenkin se ettei sitä mun rakastamaa miestä enää ole olemassakaan. Onkohan koskaan ollukaan?

Toivottakaa mulle tsemppiä, mä aloitan uuden, viinavapaan elämän eikä mun enää tarvi tulla itku kurkussa töistä kotiin joka päivä. (miksi muhun silti sattuu ja siltikin vaikka tiedän että tämä on ainoa järkevä vaihtoehto erityisesti lasten kannalta…)

itku kurkussa hymyillen,
Mammelina

Toivotan sulle tsemppiä ja onnellisempaa tulevaisuutta Mammeliina.

Ei erot koskaan ole helppoja mutta sen voin sanoa että se viinaton elämä on kuin helvetistä olisi taivaaseen astunut kun sen kokee. Joten kyllä se kannattaa loppuun viedä. Varsinkin lasten takia.

Mammelina, olen aivan varma, että olet tehnyt oikean ratkaisun viedessäsi lapsesi ja itsesi turvaan kotiin, jossa alkoholistin mielialat eivät hallitse koko perheen elämää. Mielestäni kannattaa tosiaan pyytää paikalle vaikka parikin ystävää, toinen olisi hyvä olla mies, kun kerrot miehellesi, että muutatte pois.

Ystävät eivät voi kuitenkaan jäädä kotiinne siihen asti kun muutto alkaa, joten sinun kannattaa laatia varasuunnitelma siltä varalta, että joudutte lähtemään pakoon miehesi raivoa ennen varsinaista muuttopäivää. Jos hän sanoo, että tieto tuli yllättäen, vetoat vain rauhallisesti siihen, että olet silloin ja silloin ilmoittanut hänelle, että näin tulee käymään.

Kun toista on rakastanut kovasti, perustanut yhteisen perheen ja suunnitellut tulevaisuutta, ero on raskas pettymys. Sanot, että rakastat miestäsi. Tunnetko sinä itsesi rakastetuksi, turvatuksi ja huolehdituksi hänen taholtaan? Et varmastikaan. Ajattele sitä, niin varmistut siitä, että ratkaisusi on oikea.

Jos sitten joskus tulevaisuudessa käy niin, että miehesi todella raitistuu - ei vain lopeta ryyppäämistä vähäksi aikaa - hoitaa itseään ja aikuistuu kypsäksi vastaamaan perheensä hyvinvoinnista omalta osaltaan, voit katsoa tilannetta uudelleen, jos vielä siltä tuntuu. Teet oikein myös miestäsi kohtaan, kun lähdet. Annat hänelle tilaisuuden miettiä, mitä elämältään haluaa ja ottaa vastuu itse omasta elämästään.

Minusta meillä läheisillä on ehtymättömät varannot toiveajatteluun. Tuntuu, että kehitämme päässämme puolisostamme haavekuvan, jossa on jäljellä jotain vanhaa siitä ihmisestä jonka ennen tunsimme, jotain lainattua ja aika paljon sitä millainen me haluaisimme puolison olevan. Ja lopulta aika vähän sitä, millainen hän todella on. Me toivomme ja odotamme puolisoltamme tiettyjä asioita, ja olemme hämmästyneitä kun hän ei taaskaan pystynyt näitä odotuksia täyttämään. Toivomme siis, etteivät asiat olisi niin kuin ne näyttävät olevan. Meidän on vaikea hyväksyä tosiasioita.

Minäkin suosittelen, että koetat nyt nähdä tosiasiat kun tätä eroa viet läpi, etkä tuudittaudu luottamukseen tms lupauksiin tai haaveisiin, vaan hoidat asiat niin ettette joudu vaaraan. Ei missään tapauksessa ole helppo tilanne viedä tällaista elämänmuutosta loppuun saakka. Kukaan ei sinulle pysty sanomaan, onko se lopulta oikein vai väärin. Kaikki päätökset mitä me elämässämme teemme, me teemme tämänhetkisen tiedon perusteella. Meillä ei ole mitään tietoa tulevasta, kaikki arvaukset ovat yhtä hyviä.

Sinä olet tämän tilanteen uhri, eikä ole rikos olla uhri. Päinvastoin, on viisasta toimia niin että oma turvallisuus, terveys ja lasten hyvinvointi on taattu. Näytä lapsillesi, että sinulle ja heille kuuluu ihmisarvoinen elämä ilman pelkoa. Lapset eivät sitä voi puolestasi tehdä.

hei ja kiitos kaikille rohkaisevista viesteistä. Olen muuttopäätöksen jo tehnyt ja muuttoautokin on tilattu maanantaiksi. Tänään pitäisi sitten illalla miehelle kertoa… Tiedän että tämä päivä menee vatsa sekaisin ja kädet täristen kun jännittää niin… Mutta pakko kertoa että ehdin viikonlopun aikana pakata ja laittaa kaiken valmiiksi.

Tiedän kyllä tehneeni oikean ratkaisun mutta kyllähän ne tunteet on pinnassa. Ja lapset säälittää… Olisin halunnut heille normaalin ja rakastavan perheen jossa olis myös ollut isä. Mutta nyt pojat saa normaalin ja rakastavan perheen ilman isää :smiley: . Itse alkoholistiperheessä kasvaneena olisin halunnut lapsilleni jotain parempaa, mutta juuri siksi tätä muuttoa teenkin. Tiedän että jossakin sydämessään mieheni rakastaa lapsiamme mutta juuri nyt hänestä ei vain ole isäksi lapsille. Toivottavasti mies löytää jostain voimia ja apua raitistua ja hoitaa ongelmansa kuntoon että jaksaisi jonain päivänä olla oikea isä. Minun ja miehen välistä suhdetta en jaksa tällä hetkellä edes ajatella…

Vielä tämä viikonloppu, sitten saan hengittää vapaasti. Mukava ajatus sekin kun sen todella myöntää itselleen. Että tällä hetkellä en saa olla minä, mutta se asia muuttuu pian. Koitetaan kaikki mennä aina edes se yksi päivä kerrallaan. :smiley:

jaksuja kaikille!
Mammelina

Toivotan voimia sinulle ja lapsillesi varmastikin raskaaseen viikonloppuun. :slight_smile:

Kauheasti tsemppiä sulle Mammeliina, toivottavasti viikonloppu menee hyvin ja pääsette muuttamaan rauhassa.

VOIMIA!

no niin… Huonostihan se sitte meni… Mies alkoi aseiden kanssa heilumaan ja poliisit tuli ja vei miehen… Nyt ollaan lasten kanssa salaisessa osoitteessa ja miehellä poliisin myöntämä väliaikainen lähestymiskielto. Oikeudenkäynti tulossa. Nyt en jaksa enempää kirjoittaa, olen niin uuvuksissa tästä kaikesta… Onneksi ollaan tällä hetkellä turvassa. Onneksi olen saanut itselle ja lapsille kriisiapua lastensuojelusta… Ja taas, päivä kerrallaan, pakko uskoa että tämä kaikki helpottaa joskus…

Mammelina

Voi itku! Meni sitten huonoimman kautta!

Itsellä on muutto ensi viikolla maanantaina, tiistaina tai keskiviikkona ja olen varautunut menemään “maan alle” loppuviikoksi, pääsen uuteen vasta sunnuntaina, ja jotenkin tuli sellainen olo, että viimeisetkin etukäteen kertomiset voi jättää väliin. Lähden vaan.

Voimia toivotan sinulle vaikeuksien keskellä, onneksi olette nyt jonkinlaisessa turvassa!

Ikävää, että asiat kääntyivät noin. :frowning: Onneksi saat apua tilanteeseenne ammattilaisilta. Ota kaikki apu vastaan. Päivä kerrallaan, niinkuin sanoit. Kyllä te tästä selviätte.

Niinpä - nämä eivät ole yksinkertaisia asioita kun vastassa ei ole samanverran järkeä kuin toisella puolella. Toivottavasti pääsette sopuisaan ratkaisuun mahdollisimman pian ja saat rauhassa elää elämääsi eteenpäin!

Onneksi olette ny turvassa! Voimia sulle tulevaan!

Onneksi kukaan ei saanut fyysisiä vammoja! Henkisissä riittääkin sit varmasti paranneltavaa… onnea kuitenkin irrottautumisen tielle koko perheelle.