Miten kerrot asian kun olet lopettanut?
0 voters
Muilta varastetun viisauden täydentämiseksi vielä yksi vaihtoehto. Miten itse kerrot asian kun et ota?
X) en käytä alkoholia
kelpuutin kolmannen vaihtoehdon juuri ja juuri. Olen lähes aina jättänyt perustelematta mitenkään. Kenellekään, edes itselleni minun ei tarvitse selittää miksen ota.
Kun päätin päästä eroon alkoholista, päätin päästä siitä kunnolla eroon. Niin kunnolla, ettei minun tarvitse asiaa yhä uudelleen selittää itselleni tai muille.
Muuten, kovin harvoin joudun mitään selittämään. Tarjotun ryypyn voin ohittaa hymähtämällä, tulkitkoon sen sitten kukin miten haluaa. Jotenkin elämä on täyttynyt asioista joissa ei niin usein edes tyrkytettyyn ryyppyyn törmää.
Kai sitä viinaa edelleen ympärillä on, mutta kun se kadottaa merkityksensä (mikä oli tarkoituksenikin) niin ei se juuri silmille hypi.
Alkoholia käyttämätön henkilö ei ole sellainen kummajainen ja ihmetyksen aihe kuin esimerkiksi minä lopettamiseni alkumetreillä luulin. Ihmisten suhtautuminen on paljon luonnollisempaa kuin pelkäsin.
Kunhan en itse lyö leimoja itseeni, eivät sitä toisetkaan yleensä tee.
Yli 2 henkilön tilaisuuksissa “Tänään limpparia vaan”, kuullostaa ehkä vähiten oudolta ja herättää vähiten hilpeyttä… 
Kiitos en ota. En selittele alkottomuuttani sen ihmeemmin.
Tässäpä kerronkin erään tapauksen yhdeltä lomamatkalta; oli syntymäpäiväni ja olimme mieheni kanssa ravintolassa. Mieheni kertoi synttäripäivästäni tarjoilijalle, joka innoissaan kyseli haluammeko jotain erilaista esim. hyvän drinkin. Mieheni vastasi; ei kiitos, vaimoni on absolutisti. Aah… absolut vodka, riemuitsi tarjoilija. 
ja oli valmiina pinkaisemaan juoman hakuun. Nou, nou me vaan syömme nyt hyvin 
Hauska muisto tuosta jäi.
Mä itse olen “paennut” piireihin joissa ei tarvitse eikä tule juuri tilannettakaan selitellä kenellekkään yhtään mitään. Liikun uskovaisten kanssa jotka ei juurikaan yhtä olutta enenpää juo… Ja luonnollisesti myös liikun Päihteettömien motoristien ja Aa-laisten kanssa joskus…mutta yleensä uskovaisten kanssa. Juhannuskin menee uskovien kahden kaverin kanssa maalla…
Sain itselleni sopivan tavan ilmaista juomattomuuteni eräältä katkaisussa olleelta. Hän oli käyttänyt sanontaa: “En ota, kiintiöni on täynnä”.
Kiitos, jätän väliin.
Kiitos, en käytä.
Kiitos, ottaisin tuota automiehen juomaa.
Kiitos, otan tällä kertaa alkoholitonta.
Tällaisia vastauksia olen käyttänyt kun on tarjottu alkoholipitoista juotavaa. Ravintolassa tilaaminen on yksinkertaisempaa.
Minä en juo. -etkö ollenkaan?? -en,en vaan pidä siitä
Ensimmäisen kerran, kun olin raittiina tilanteessa, jossa tarjottiin alkoholia, riitti pelkkä “ei kiitos”. Tosin se piti sanoa kahteen kertaan, kun tarjoaja välissä unohti jo kerran tarjonneensa. Toisen kerran tuli perään kysymys, että miksi ei, vastasin siihen lopettaneeni ne hommat. Ja se riitti. Arvelivat varmaan, että kaipa mulla syyni siihen on. Juoppoporukoihin minua ei ole kutsuttu kertaakaan sen jälkeen kun lopetin juomisen, joten en ole joutunut sellaisissa tilanteissa kieltäytymään. Ja tutut eivät tietenkään edes tarjoa. Noista bileistä tuli mieleen se, että ei täällä meilläpäin ja meidän ikäluokassa muutenkaan juuri tarjoilua harrasteta, tai ainakaan silloin ei harrastettu, kun vielä join. Jokainen toi omat juomansa aina mukanaan. Joskus saattoi sit lisäks olla joku booli. Ja jos joku tuli bileisiin ilman juomisia, ni sit tuli, ei niille tarjottu, jokainen hoiti omat juomisensa ja sillä selvä.
Minäkin olen kasvanut “jokainen tuokoon omat juomat” -kulttuurissa. Esim. kotibileiden kutsussa usein saattaa lukea “Tarjolla pientä purtavaa ja boolia, mutta tuokaa omat juomat”
Ei ole ikinä kuulunut tuttavapiiriin sellasia joilla on varaa vieraitakin juottaa sen pienen boolimukillisen lisäksi. Monilla ei edes sitä boolia. Poikkeus tietysti sitten TOD. isot juhlat tyyliin häät tms. mutta niitä on harvoin.
Jos johkin nyyttärituparisynttärikissanristiäisiin joku tuo alkoholin sijasta evääkseen limsaa, niin sitten se juo sitä limsaa ja that’s it. Alkoholittomia juomia yleensä tosin löytyy tarjolle bileiden emännältäkin.
No mutta mitäs sitten jos jossain joku herrasmies pyrkii väenväkisin tarjoamaan väkijuomaa?
Yksi kätsy valkoinen valhe on “Ei kiitos, olen Antabus-kuurilla”. Jossain ympäristössä tämä on myös hauskan hämmentävä vastaus, ja aiheuttaa hassunkurisen hämmästyneen ilmeen kuulijassa.
-Otin jo.
-En käytä.
-Se on myrkkyä.
Kolmen liuskan selittäminen on omavalintaista, miksi ? Johan täällä on saanut asiaa rosessoida vuosien aikana ja Johan on edistynyt. Tilanteesta riippuen toki, mutta aina vaan vähemmän koko asialla on merkitystä mulle itselleni ja siihen pääseminen on ollut se suurin judanssi.
En ole muitten takia selittämässä mitään tai mitä heidän pitäisi ajatella, tuntea tai sanoa… siis epävarmuutta se usein on ja uuden opettelua nuissa tilanteissa pöytäringissä asialla, joka ei oikeestaan liikuta suurinta osaa maailman populasta, n. 7 miljardia yksilöä ei kiinnosta juominkisi tippaakaan tajuaa jonain aamuyönä, joopa.
Valitsin kolmannen vaihtoehdon.
En ole vielä kovin usein joutunut tilanteisiin, missä juomista pitäisi selitellä. Nyt niitä on kesällä tulossa muutaman kerran. Bileissä tai vastaavissa on helpompaa kieltäytyä, meillä ne on usein sellaisia että on omat juomat mukana ja jos ei ole, niin voi sanoa vaikka että ei jaksa juoda/olen autolla ja se on sillä selvä. En kyllä bileissäkään ole paljon ollut, mutta kuitenkin. Isommat juhlat ovatkin eri juttu, sellaiset missä kilistellään alkumalja. Kuskikin voi juoda sen ja se, joka ei muuten aio juoda. Ne vähän jännittää etukäteen. Nyt antabuksilla on se hyvä puoli, että en voi välttää kohtaamasta noita tilanteita, muuten voi olla että pokka ei pitäisi ja joisin sitten “vain tämän alkumaljan” missä voisi olla se riski, että menisi sitten muutama muukin malja. Eli nyt on oltava se rohkeus sanoa että ei, en ota, onko alkoholitonta? Se jää nähtäväksi, miten siihen reagoidaan vai huomaako kukaan edes mitään tai jos huomaa, kiinnostaako se ketään. Uskon että asia on suurempi minun kuin muiden mielessä.
Olen kuitenkin keksinyt uudenkin asian, jos joku tivaamaan alkaisi. Raskaushuhuja en ainakaan jaksa, joten joku selitys on kiva olla jos niin käy. En jaksaisi valehdellakaan kuitenkaan, joten olen päättänyt että jos en ole valmis sanomaan että en juo enää ollenkaan, pisaraakaan, niin sanon sitten että alkoholi ei sovi pienenäkään määränä minulle koska se pahensaa paniikkikohtauksiani. Tutuimpien kanssa tämä selitys on aivan päivänselvä, he tietätävät kyllä paniikkihäiriöstäni ja uskoisin, että varmasti ymmärtävät. Lisäksi tuo on ihan tottakin, yksi syy nimittäin raittiuteen on se, että haluan päästä paniikeista eroon ja alkoholihan ei ole koskaan asiassa auttanut.
Mietin eilen samaa kuin ketostix… 
eihän tosijuopoilla ole varaa muille tarjoilla juomiaan… hehän pitävät kynsin&hampain kiinni omasta annoksestaan. Eri asia on sitten jos vartavasten juodessaan menee johonkin följyyn tuolla pitkin Sörkkaa, jne jossa juomat hommataan ritsaamalla ne kaupasta. Näin kun eräs ammajuomari oli jotenkin saanut laatikon kepardia ritsattua kaupasta… kyllä varastetusta auliisti tarjoillaan. Mutta jos siihen tilanteeseen joutuu… täytyy sinne vartavasten hankkiutua… siinä muuten monelle vastaus kysymykseen: Miten niillä työttömillä juopoilla on varaa juoda joka päivä… Vastaus: NE VARASTAA ne viinat… alkosta,kaupasta…
Minullakin vaihtoehto kolme paras.
Jilla, olen menestyksekkäästi käyttänyt myös “diagnoosejani” juomattomuuden selittelyyn. Minulla ei ole paniikkihäiriötä, mutta yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, ja se pysyy minun kohdallani kurissa parhaiten välttämällä alkoholia kokonaan.
Lisäksi monet ystäväni ja tuttavani tietävät että kärsin ajoittain unettomuudesta, ja niihinkin vaivoihin alkoholi on huono lääke.
Viimeksi tutussa porukassa, missä olin ensimmäistä kertaa tilanteessa jossa juotiin, niin kuittasin jotenkin, " en juo tällä hetkellä lainkaan, se ei sovi diagnooseihini", ja kommentti kirvoitti naurut. Tietysti olisi ollut vielä mahtavaa lisätä siihen että olen siis itse diagnosoinut itseni alkoholistiksi…mutta en sitten viitsinut.
Ja vielä muuten, tuohon alkumaljajuhla-pohdiskeluusi. Minulla on nyt kerran raittiuden aikana tullut tilaisuus eteen, ja siellä en ollut vielä valmis tekemään numeroa alkottomuudestani, tai selittelemään mitään. Toimin niin että otin alkumaljan, kohotin sitä muiden mukana ja jätin sivupöydälle täysinäisenä sen jälkeen. Kukaan ei huomannut yhtään mitään! Eli todellakin ihmiset, ainakaan normaalisti juovat eivät kiinitä huomioita muiden juomisiin.
Toki jos joku olisi huomannut, niin sitten olisin joutunut selittelemään, ja siksi on parempi aina kuitenkin että on se joku selitys valmiina, ettei joudu “näyttelemään” ja sitten kuitenkin joku huomaa.
Ensi kerralla siis vastaavassa tilaisuudessa en aijo edes ottaa sitä kuohari-alkumaljaa, ja huomaavainen emäntä on varannut myös alkoholittoman vaihtoehdon.
Olen miettinyt tuotakin että maljanhan voi ottaa, mutta jättää juomatta. Se on varmasti ok keino, jos tuntuu, ettei halua tai jaksa nyt juuri selittää yhtään mitään tai jos menee ns pupu pöksyyn. Muuten taas olen väsynyt ihmeelliseen huijaamiseen ja salailuun, olen saanut tehdä sitä niin riittämiin juodessa! Haluaisin siis aidosti olla juomatta ja siten siis edes ottamatta maljaa ollenkaan, koska en aio sitä kuitenkaan juoda. Olenkin miettinyt myös sitä, että jos moisesta kieltäytyy ja se herättää ihmetystä, niin voisin sanoa “kiitos, mutta en käytä ollenkaan alkoholia enää” mikä tietyissä piireissä olisi varmasti aikamoinen lohkaisu ja niissä piireissä tiedän, että raskausepäily olisi ensimmäinen ja toinen sitten jonkinlainen tivaaminen, jota on niissä luvassa aivan takuuvarmasti. Siinähän voisi sanoa, että kiitos, mutta kun ei tuosta viinasta mitään hyvääkään saa niin en vaan käytä. Ja jos tivaaminen jatkuu (näissä piireissä tiedän, että sieltä tulis huikeat selvitykset juomisen ihanuudesta) niin tarinaansahan voisi alkaa kääntään siihen suuntaan, että jo ikäänkuin nolaa vastapuolen, että onko se alkoholi todellakin sinulle noin koko elämä, että jaksat nähdä vaivaa siitäkin kun minä en sitä juo, tai millä tavalla sen selittäisikin niin, että juttu kääntyisikin vähän eripäin.
Tätä pitää miettiä. En aio ruvetakaan miksikään juomisesta saarnaajaksi ja muiden juomisiin puuttujaksi, mutta aion varautua jollain napakalla kommentilla kyllä siihen, jos joku myöskin sitten tekee minun juomattomuudestani ohjelmanumeron. Koska jos minä en tee numeroa hänen juomisesta, ei hänelläkään ole oikeutta tehdä sitä minun juomattomuudesta. On vain yksi porukka missä tällaiseen tilanteeseen joutuminen on valitettavasti aika todennäköistäkin.
ei kiitos,olen enemmän kuin oman osuuteni noissa talkoissa hoitanut…tämä yleensä riittää,ja tarjoava ihminen ymmärtää yskän
“ei kiitos, ei tuu juotua lainkaan”
“ei kiitos, ei sovi mulle, tulee liian paha olo”
“ei kiitos, on tullu juotua jo oma osuus”
“ei tuu käytettyä lainkaan alkoholia, mutta kiitos”
En jotenkin jaksa ymmärtää ihmisiä jotka tekevät tästä kieltäytymistilanteesta elämää suuremman ongelman…
Tuntuu siltä, että tässäkin asiassa joskus alkoholisti ainoastaan suurentelee tätä ongelmaa tiedostamattaan, koska alitajuisesti haluaisi juoda.
Tyyliin, että “en jaksa sitä jatkuvaa kyselyä ja vinoja katseita, on parempi vaan ottaa muiden mukana”
