Miten kävikään?

Garde. kirjoitti edellisen ketjuni lopussa näin:

“Ei tarvitse enempää mokia. Ja tiedätkö mikä on pelottavaa. Kännimokat tulevat pääsääntöisesti
pahenemaan jatkossa, vaikkakin lahjakas holisti tekee niin, että pyrkii huijaamaan myös itseään, jolloin
tarkoituksella juo monta kertaa kohtuu normaalisti, ja vasta vähän ajan päästä täydet koomat.
Ilo ilman hirvittävää känniä on mahdollista saavuttaa vain raittiudella, ei koskaan parin viinilasin
tissuttelulla.”

Ihan totta, sen koin kantapään kautta. Tissuttelua, sitten myös ne täydet koomat ja nyt paluu unettomiin öihin, vatsakipuihin, morkkikseen, töistä myöhästelyyn, sekavaan olotilaan ja kaikkeen muuhun mitä juomiseen liittyy. Retkahdukseni ei ollut mikään yksi olut ja kotiin -juttu, vaan parin päivän sekoilu. Nyt ei oikein kehtaisi naamaansa näyttää missään. Ehdin olla niin iloinen viikon juomattomuudesta. Aivan käsittämätöntä, että romutin sen kaiken ja keräsin lisää niitä kännimokia oikein urakalla. Sain myös kuulla, että minusta liikkuu aivan perättömiäkin juoruja pitkin kaupunkia. Sehän kannusti vain juomaan lisää. :unamused:

Antabus ei paljoa vaikuttanut, en huomannut minkäänlaisia oireita. Tosin sekin jäi tietysti parina viime päivä ottamatta, kun tissuttelin pitkin päivää mukamas vaivihkaa, kun töitä oli vain pari tuntia päivässä. :frowning:

Pitääkö alistua siihen, etten pysty vielä lopettamaan juomista? Lähdin niin täysin purjein kohti raittiutta, että ajoin heti ensimäistä karia päin oikein rytinällä. Sitä on vaikea itsekään uskoa. Aivan kuin paria viime päivää ei olisi edes ollut olemassa. :open_mouth:

Otsikkoni on passiivissa, vaikka eihän retkahdus ole mikään asia, joka vain “käy”. Itsehän se aiheutetaan. Onko joku, joka on kokenut saman, viisastunut virheistään? Miten nyt kannattaa toimia? Täksikin illaksi olen kännipäissäni sopinut kaljoittelua kaverin kanssa. Jospa lähden siitä, että perun sen ja pysyn visusti kotona. Miksi ihmeessä halusin taas juoda?

Tänään sitten töihin, vaikken ole ollekaan valmistautunut päivän tehtäviin - joita on paljon. Miten saisin painettua muistiini tämän olotilan, jossa pää ja vartalo ovat sekaisin ja tunnetilat vellovat masennuksen ja ahdistuksen välimaastossa?

Koitan etsiä sopivia ryhmiä mm. täältä:

http://www.webalcoholic.com/selvaratkaisu/pdf/naisille.pdf

Ovatkohan kaikki naisten ryhmät listattuna tuolla? Haluaisin mennä ryhmään, jossa on vain naisia, mutta niitä on yllättävän vähän viikonloppuna. Ei taida oikein olla varaa valita liikoja tässä tilanteessa. Eikös siellä voi myös vain kuunnella, vaikka olisi suljettu ryhmä?

Itse olen ajatellut, etten voi ihmissuhdetta edes aloittaa ennen kuin olen raitistunut. En halua asettaa itseäni juuri siihen tilanteeseen, että muisti on mennyt, enkä edes tiedä missä/kenen kanssa olen iltani luuhannut, vaikka kotona odottaa mies. Pahin tapaus, johon itse olen törmännyt, oli nainen, joka joi itseltään muistin pois häitä seuraavien parin vuorokauden ajalta eikä ikinä itsekään saanut selville kaikkea sitä sekoilua, mihin oli osallistunut hääjuhlapaikalla ja sen ulkopuolellakin.

Nyt, kun morkkis on pahimmillaan, tekee mieli ajatella, ettei millään ole enää mitään väliä. Kaikki on nyt menetetty. On aivan sama, vaikka joisin joka päivä koko loppuelämäni ajan. Tähän mielentilaan voisi auttaa parhaiten juuri se, että saisi kuunnella toisten selviytymistarinoita ryhmässä.

Mikä hitto se on, joka minua ajaa juomaan kaikkea järkeä vastaan?

Hiukan pöhkö taidan olla, kun jäi siitä ensimmäisestä palaverikerrasta niin säikähtänyt olo. Sen takia olisin toivonut pääseväni ryhmään, jossa on vain naisia - ei ihan kantti kestäkään kaikkein hurjimpia juttuja vielä. Siis lähinnä naisiin liittyen.

Toisessa palaverissa taas yksi puhui omalla puheenvuorollaan uskonnosta siihen tyyliin, että tuli epämukava olo.

Ei pidä luovuttaa, ryhmiä on paljon, jossain niistä tulee varmasti sellainen olo, että uskaltaa itsekin puhua jotain. Ei kahden kerran jälkeen voi luullakaan tietävänsä koko AA:sta vielä paljoakaan.

Pakko on yrittää saada kiinni siitä, mitä jo luulin tajunneeni ja edelleen ottaa kaikki mahdollinen apu vastaan. En TODELLAKAAN pysty tähän yksin.

Ei sinun tarvitsekaan, etkä onneksi ole yksin. Ehkä tarvitsit vielä tämän repsahduksen saadaksesi raittiuden. Tsemppiä Tuike!

Alkaa tuntua siltä, että jos tänään selviän töistä hengissä, niin linnoittaudun kotiin. Sellainen tärinä on päällä, etten tiedä miten pysyy soittimet kädessä. Viinin jämät lentää kyllä roskiin heti kun astun ulos ovesta.

Täältä kuuntelen AA:laisten juttuja (englanniksi):

http://www.12step.org/the-12-steps/step-1.html

AA on kuitenkin vain yksi keino, muitakin aion jälleen hamuta elämääni. Ehkä kuitenkin hiukan pienemmällä liekillä alan valaista raitistumista. Liika intoilu on (ainakin minulle) sitä samaa pakonomaista puskemista kuin juominenkin.

Tuike,
sinulla tuntuu olevan vähän paniikki päällä. Pystyisitö rauhoittumaan ja ajattelemaan hieman johdonmukaisemmin.
Olet retkahtanut ja mokaillut. OK. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, nyt on mentävä eteenpäin. Miten? Istu paikallesi, rauhoitu. Hengitä syvään ja analysoi vähän mennyttä ja tulevaa. Kukaan ei ole mokasi johdosta kuollut tai joutunut sairaalaan tai vastaavaa? Et ole tehnyt rikoksia? Mitään korvaamatonta ei ole tapahtunut? Jäi häpeä ja morkkikset, mutta ne haalenevat ajan myötä. Käytä niitä uuden, raittiin elämän rakentamiseen.

Ehdottomasti perut kännipäissäsi tekemät juomasopimukset. Sanot vain reilusti että olit liian kännissä ja nyt ei käy. Älä usko toisen todisiteluun muusta, pidä pääsi.

En lue Hannun viestejä mutta todennäköisesti hän julistaa aa:n ainoaa oikeaa tietä. Ei se mitään, jos tunnet tien oikeaksi mene, etsi oikea ryhmä. Kokeile kuitenkin myös muita auttajia: a-klinikasta saat lääkärin ja päihdehoitajan avun, yleensä myös keskusteluterapiaa. Tunnut nyt tarvitsevan eniten jonkun jonka kanssa voit selvittää ajatuksiasi. A-klinikalta neuvotaan myös muihin hoito- tai keskusteluryhmiin, saat vähän laajempaa näkemystä ja enemmän vaihtoehtoja joista etsiä sinulle sopivaa.

Valitset minkä avun tahansa, oma päätöksesi on ainoa tie joka toimii. Pysy siis sitkeästi päätöksessäsi. Kiusauksia tulee ja menee, sinun tehtäväsi on valita oikea tie. Ei ole helppoa, ei ainakaan alkuun. Mutta kaikki menee ohi, ennemmin tai myöhemmin. Jokainen uusi selvä päivä on helpompi kuin eilinen.
Tsemppiä.

´

Tuike. Ota ihan rauhallisesti. Yksi vinkki: älä lähde siihen perinteiseen itsensä ruoskimisrumbaan.

Rauhoitu, nuku kunnolla. Ota etäisyyttä hieman. Mieti.

– editoin hieman liian lennokasta vastaustani –

Mikä hitto se on, joka minua ajaa juomaan kaikkea järkeä vastaan?

Minun vastaukseni tuohon mietteeseesi: alkoholiriippuvuus

Toivon, että etsit tietoa riippuvuudesta ja sen luonteesta. Kyseessä on ihan sama “aivosairaus” joka pitää narkkarit ainekoukussa ja pelurit pokerin ääressä. Itse koin helpottavana kun ymmärsin miksi aina päädyin juomaan, vaikka päätin toisin. Minussa on sisäänrakennettu mekninsimi, joka ohjaa minut toimimaan juovasti, jos en pidä varaani. Alkoholiongelmaa voi hallita, mutta vain pitämällä korkin kiinni. Allergisetkaan ei oireile jos pysyy allergian aiheuttajasta erossa.

UHraus tuntuu isolta, koska riippuvainen mielemme kokee sen niin ja keksii hyviä selityksiä. Mutta jos olisit allerginen vaikka suklaalle, ja sitä syötyäsi ripuloisit, pääsi tulisi kipeäksi ja muuttuisit hallitsemattomaksi, olisit työkyvytön suklaahetken jälkeen jne, eikö olisi luonnollista pysytellä siitä erossa, vaikka se olisi kuinka suuri herkku?

En väitä että alku on mitenkään helppoa, mutta vielä vaikeampaa on kun jatkat juomista. Ihanaa kun sinussa on halu parempaan elämään, se on voimavarasi. Pidän sinulle peukut pystyssä, että saat elämäsi parempiin uomiin, olet sen ansainnut!

Tuli mieleen tilanne parikymmentä vuotta sitten a-klinikan terapiaryhmässä. Kerroin töistä-kotiin matkasta jolloin olin päättänyt etten mene lähikuppilaan kaljalle. Sitten kuppilan kohdalla vain kengät kääntyivät ovelle ja taas olin juomassa. Joku kehoitti ostamaan uudet kengät, mutta totesin niiden kaikkien olevan yhtä huonoja. :confused:

:laughing: :laughing: :laughing: :laughing: Just noin! Kaikille meille riippuville on tuttua ne mietteet, että -tänään en ota.
Mutta sitten huomaa, että onkin hieno ilma, jonka kunniaksi päättää ottaa yhden. Sen jälkeen muistaa, että päivä oli aika rankka, ja on ansainnut toisen. Kolmannen kohdalla ajettelee, että mitä *****a se kellekkään kuuluu jos pari ottaa omaksi ilokseen. Ja aamulla ei naurata…

Mutta nyt naurattaa, sillä kohta tulee kaksi vuotta täyteen. Kerron sitten koska, ajattelin virtuaalileipoa munkkeja ja tarjota kahvia teille plinkkiystävät. Kuulette sitte…

Rulla ja Tuulenviemää, puhuttelevia ajatuksia…

Ongelmahan on, että juomattomuuspäätös pitää uusia monta kertaa päivässä, kun taas juomispäätöksen tarvitsee tehdä vain kerran. Antabus kääntää asian toisin päin: yksi päätös raittiista päivästä, eikä asiaa tarvitse enää arpoa. Siinä on mielestäni sen paras puoli.

Naistenryhmä on hyvä idea. Kaikille ei sovi sekaryhmät. Jos taustalla on häivähdyskään hyväksikäyttöä (kuten usein on), saattaa olla ihan ylittämätön asia kuunnella änkyröiden rehvastelua naisjutuillaan.

Toinen asia, johon kiinnittäisin huomiota retkahduksen kohdalla on se, miten siitä puhuu itselleen ja muille (en tarkoita tätä kenellekään erityisesti). ‘Tuli otettua liikaa’ ja juurikin tuo ‘kengät veivät’ kielivät siitä, että ei vielä suostu näkemään omaa vastuutaan asiasta. Kengät veivät minuakin aikanaan :slight_smile: Retkahdus on helpompi toistaa silloin. Voisi ehkä korjata sisäistä puhettaan niin, että minä join liikaa. Minä kävelin kapakkaan. Se tuo vastuun lähemmäs.

Tuota kun minullakin oli sellaiset kengät, jotka kuljettivat minua minne sattuu. Ei siinä paljon auttanut se omaan vastuuseen tarrautuminen. Lopulta keksin viedä ne kengät sinne AA-palaveriin koulutettaviksi. :laughing:

Ha! Kuinka hemmetin monta kenkäparia niitä oikein maailmalla on? :smiley:

:laughing: Pelkästään itselläni kymmeniä, täytynee ottaa projektiksi kuljettaa ne kaikki ryhmään. Vähän riskihän se on laittaa jalkaansa niitä pareja, jotka eivät ole sinne vielä päässeet… :laughing:

Tuikelle hyviä vinkkejä tullut täällä. Addiktio se on, joka kuljettaa. Se on sinussa ja sinun täytyy alkaa jotain sille tekemään, ettei se vie sinua kuusnolla humalasta toiseen. Addiktio tai riippuvuus on sillä tavalla jännä, että vaikka olemme yksilöllisiä ihmisiä, niin se laittaa meidät toimimaan hyvinkin saman kaltaisesti. Eli siitä kyllä saa ihan hyvää tietoa lukemalla alan opuksia. Lopettamisessa on myös muutama hyvin samanlainen piirre: korkin sulkeminen ja korkin kiinni pitäminen. Siihen on saatavilla myös apua, jota lähtisin nyt sinuna etsimään. Ja sitten ei muuta kuin elämään sitä yksilöllistä elämää… :smiley:

Tuike, mukavaa että olet jo käynyt palavereissa. Tartu rohkeasti jonkun fiksun naisen hihaan ja pyydä vaihtaa puhelinnumerot, että voit keskustella pidempään raittiina olleen naisen kanssa eri ryhmien käytännöistä. Ryhmät ja palaverithan ovat erilaisia. Hyvä, että hämmennyksestäsi huolimatta ajattelet löytää sopivan naisten ryhmän. Useimmiten me miehet suhtaudumme palavereissa naisiin toverillisesti ja kunnioittavasti, mutta tietenkin poikkeuksia on, ihan kuin missä ihmisyhteisössä tahansa.
Raitista viikonvaihdetta!

Joskus sanotaan, että tyhmä kuin saapas. Ainakaan saapikkaiden älykkyyttä ei kannata väheksyä. Hyvännäköinen saapikaspari päihittää minun aivotoimintani kyllä sata-nolla. Minä säilytän kenkiä komerossa, jossa ne juoruavat päivän tapahtumista toisilleen. Kyllä se siis riittää, kun on yhdet hyvin koulutetut kengät. Se yksi koulutettu pari sitten pitää AA-palveria siellä kenkäkaapissa. :smiley:

En missään nimessä tyrmää sekaryhmiä. Kotiryhmää etsiessäni osuin valitettavasti myös pariin sellaiseen, jossa en juurikaan kokenut toverillisuutta puhumattakaan kunnioituksesta :slight_smile: Alkuraittiushan on melko huteraa, eikä seksistinen asenne - puolin tai toisin - ole omiaan pitämään fokusta oikeissa asioissa.