Miten juhannus teillä ??

Kirjoittakaa tänne kaikki halukkaat miten teillä juhannus menee.
Mitä teette, yksin tai yhdessä. Purkakaa tunteita jos oikein ottaa päähän tai kirjoittakaa jos juhannus meneekin yllättävän positiivisesti eikä ranttaliksi. Mitkä ovat suunnitelmat ja vaihtuvatko ne lennosta johonkin aivan muuhun tai pitävätkö ne. Sana on vapaa :smiley:

Itse aloitan elikkä. En ole edes halunnut suunnitella mitään juhannusta varten, koska pelkään, että kaikki menee kuitenkin mönkään kesken kaiken. Itse jo aijoin hommata jostakin kivan mökin ja paeta sinne hyvän ruuan ja lukemisen kanssa, mutta se jäi tekemättä.
Mieheltäni yritin kysellä hänen suunnitelmistaan pitkin viikkoa ( meillä olen alkanut siis puhua muodossa mitä sinä teet ja mitä minä teen, koska niin monesti yhteiset tekemiset on vaihtuneet johonkin aivan muuhun ), mutta en ole oikein saanut mitään vastausta mikä myös on epäilyttävää :confused:

No eilen sitten kertoi, että aikoo ainakin tämän illan viettää kaverinsa kanssa ja jonnekkin tuosta häipyivätkin kaljapussiensa kanssa. Ja pelkään vain, että mopo karkaa taas käsistä vaikka kovin sanoikin ettei toki.
No minä sitten olen ainakin tämän illan yksin ja luultavasti koko juhannuksen :cry:

Yritän laittaa hyvää ruokaa ja ehkä ottaa vähän viiniä ja levätä. Yritän olla ajattelematta sitä kuinka mukavaa olisi olla kahdestaan ja grillata ja nauttia pitkästä vapaasta ja rentoutua ilman stressiä toisen juomisesta ja siitä miten paljon viinaa taas menee ja etenkin sitä ainaista pettymystä, että muu menee taas minun edelleni.
Ja kivastihan tämä päättyy varmaan johonkin mehevään riitaan.

Toivon, että yllättyisin vielä positiivisesti, mutta näin minun juhannukseni näin alkuun ainakin.

Juhannus… Meillä on ollut hyvä kaava joka juhlapyhälle, myös keskikesän kohokohdalle. Koska olemme vieläkin ns sovussa, olemme (ai me vai?) päättäneet viettää juhannuksen yhdessä.

Juoppo sitä kyseli, ja minä sanelin: ensin paikallinen perimmetapahtuma, sitten kokkoa katsomaan, sinä juot minä ajan.

Mitäs siinä kyselet. Ainoa erotus tulee olemaan, että koskapa olemme eronneet, en aio viettää iltaani kiltisti näköetäisyydellä. Kokkopaikalla on myös tanssit, joten siitä riemu irti.

Eikä kenelläkään pitäisi olla syytä kiukutella. Minulle on sama, kuinka kännissä toinen on ja miten typeriä puhuu ja puuhaa, eikä hänen pitäisi hermostua parista humpasta.

Lopulta vien hänet kotiinsa nukkumaan (jatkamaan ryyppäänistä, vai onko jo jäänyt baariin matkan varrella) ja itse haen tyttären kanssa kukkakimput tyynyn alle eikä tarvi kuunnella mitään mussutusta taikauskoisesta höpötyksestä.

Aamulla vähän tekstiviestein keskustelin miehen kanssa tästä tilanteesta. Eroa en maininnut, mutta kaikki tunteeni sille ilmoitin. Että olen vihainen, surullinen, pettynyt tähän tilanteeseen ynnä muuta. Mies on tulkinnut viime aikaisen kylmyyteni mököttämiseksi. Valistin, että kun sisällä velloo niin paljon negatiivisia tunteita, niin hankala sieltä on mitään positiivista ammentaa. Mies vaan sitten halusi tietää, että miten asia hoidetaan, että mökötetäänkö me sitten yhdessä. No en kyllä tiedä, tuskinpa tämä mököttämisellä korjaantuu…

Vähän pelottaa juhannus. Tämä on niin tuhannen taalan paikka miehelle ruveta juopottelemaan. Vapaat, parisuhdestressi ja piilotetut viinapullot… Minulla ei ole mitään suunniteltuna sen varalle, että jos mies alkaa juomaan. Onneksi sukulaisia asuu paljon tässä parin kilometrin säteellä, joten paikka kyllä järjestyy. Kulissin-rakentaja-minä varmaankin keksii tarinan yllätysvierailusta, jos joudun yöpaikkaa pyytämään jostain. Miles ei aikonut saunaolutta enempää ottaa juhannuksena. Saattaa ihan hyvin pitää paikkansa, mutta muutaman kerran viime aikoina on niitä saunaoluita jatkanut piilotetulla viinalla, muka salassa. Voi elämän kevät, olisipa juhannus pian ohi. Juhlapäivät, pyhät ja lomat on mulle ainakin vain stressinaiheita, eikä mitään iloisia juttuja. :frowning: Jospa tämä tästä vielä riemuksi muuttuu. Hyvinkin mahdollista, että mies tyytyy vain saunaoluisiin.

‘Sovitaanko tänäkin juhannuksena niin, että sinä juot ja minä pidän hauskaa?’ Ai miten kutkuttava tuollainen kysymys olisikaan ollut silloin joskus :slight_smile: Miksi en koskaan älynnyt kysyä noin?!

Istuskelen mökkilaiturilla, kuten parhaillaan, ja kun kerran kysyit ni sellainen kyllä on mielessä, että missähän se eksäni nyt neitonsa kanssa juhlapäiviä viettää. Neidon sukulaisten kanssa? Mitähän unelmavävystä 50v :smiley: ajatellaan nuoren tyttösen perheessä? En mä tajua tätä elämänkulkua. Katselen ohilipuvaa vesirottaa ja toivon, että synnyn seuraavassa elämässä vaikka sellaiseksi.

Ihanainen yksinäisyys, ei tää nyt oikeastaan oo niin kovin huono juttu. Mä saan tehä mitä ite haluan. Mies menköön ja rellestäköön ihan missä haluaa. Korkkasin jopa viinipullon ( eilen sain kuulla siitä kun en koskaan enää juo eli sen kunniaksi ) ja odottelen patongin paistumista uunissa. Nam

Haaveilen tulevista ja paremmista ajoista.

Grillaillaan, pelataan pihapelejä, poltetaan “kokkoa” ja juodaan alkoholitonta skumppaa. :slight_smile: Tuurijuoppo-alkoholistimieheni on siitä erikoinen alkoholisti, että hän ei ole yleensä koskaan juhannuksena, vappuna, pääsiäisenä tai jouluna kännissä. En usko että nytkään. Mukavaa iltaa odottelen siis. :slight_smile:

Meillä ei juhlapyhät ole pahimpia. Ennen kun mies oli vuorotöissä, sattui työvuoro usein pyhälle eikä voinut juoda. Nyt on eläkeputkessa ja juo joka päivä. Juhlapyhinä sentään alko on kiinn, nytkin pari päivää, ja meillä kun kirkkaat juomat eivät säily seuraavaan päivään, lienee huominen ja tylihuominen miehellä vain tasaista kaljan tissuttelua. Miehen kaveri tulee varmaan käymään tänään ja huomennakin, hän tuo vähän hauskuutta mukaan, lauletaan jne. Minäkin ihan selvin päinkin vaatimattomalla äänelläni raakun, mitä sanoja satun muistamaan. En siis odota mitään katastrofia pyhiksi.

Eihän meillä koskaan tehdä mitään sellaisia juttuja kuin normaaliperheet, kokkoa jne. Mies on hemmetin passiivinen ollut aina. Mutta minä nautin ainakin siitä, että on vapaata. Nyt käytiin pikaisesti hakemassa sanomalehdet kaupungista ja poiketaan vähän kauppaan… Sitten en aio tulla kaupunkiin ennen maanantaita.

Olisihan se ohanaa, jos olisi sellainen mies, jonka kanssa voisi yhdessä tehdä kaikkea kivaa! Voi vitsi, se olisi mukavaa! Mutta mulla nyt on tämmönen ja näillä mennään :laughing: :laughing: Positiivisella asenteella aion viettää juhannuksen. Toivon hyvää juhannusta kaikille, ja ettei kenellekään tulisi oikein pahoja asioita kohdalle :smiley:

Minä istuskelen yksin kotona ja siivoan. Mies, lapset ja koira lähtivät mummolaan edeltä, ja minä menen perässä kunhan saan hommat tehtyä. Toistaiseksi on ollut ihan jees juhannus. Kun vain voisi nauttia, eikä koko ajan pelätä että alkaako juomaan. Käydään saunassa ja uimassa, ja illalla olisi tarkoitus käydä katsomassa kokkoa. Kyllä tämä ihan kivalta vaikuttaa.

Eilen mies kävi kaupungissa ja takaisin tullessa sanoi, että olisi tuonut minulle kukkia, jos joku pulju olisi ollut vielä auki! On YHDEN KERRAN näinä kymmenenä vuotena tuonut kukkia ja silloinkin vain sen takia, kun vaadin niitä tuomaan. Tähän saakka kukat ovat olleet “turhanpäiväistä hömpötystä”. Melkoisen esityksen on siis pistänyt pystyyn, mistähän nyt tuulee…

Työleiri :imp:
Mies vauhtipäällä ja koko ajan pitäis kaikkien olla työn touhussa, ihan kuin kaikki pitäis hoitaa just nyt ja heti.
Jaksaapahan sitten huomenna maata koko päivän sohvalla. :confused: :laughing: :unamused: :smiling_imp:
Saahan sitä hyvällä omatunnolla levätä, kun on kaks päivää paahtanut pää kolmantena jalkana ja muiden pitäisi olla vissiin hiljaa, että mies saa levätä rauhassa. :unamused:

Juhannus tähän asti: mies on esittänyt jotain. Oli juomatta koko aaton.

Mä pyörittelen silmiäni, olen turhautunut. Ei yksi juomaton juhannus raittiutta tee. Pitäisikö tässä jotenkin reagoida siihen? Mulla ei ole hänelle mitään sanottavaa. Pelkään, että kuvio on se, että sanon jotain, hän vastaa jotain mukanokkelaa, minä loukkaannun, hän suuttuu huumorintajuttomuudestani - erona on vaan se, että ennen kuvio jäi siihen mun loukkaantumiseen, eli siinä vaiheessa poistuin aina tilanteesta (ainakin henkisesti).

Nyt se ei mene niin. Ei enää. Sen verran itsesuojeluvaistoa on, että en sano edes sitä ensimmäistä sanaa, koska se tuntuu tietyllä todennäköisyydellä lopulta noudattavan tuota kaavaa. Tiedän, ettei hän tee sitä ilkeyttään, ei tietenkään. Mutta tyhmyys onkin se asia, jota eniten vihaan.

Tyhmyyttä vastaan itse jumalatkin… No. Jussi puolessa välissä, tänään mies laittaa perheelleen lisää ruokaa. En aio osallistua valmisteluihin yhtään. Sen koti, sen keittiö. (Mun tiskikone, mutta pitäköön…)

Meillä on kanssa joku “esitys” päällä. Kahta saunaolutta lukuunottamatta mitään ei ole juonut ja hehkuttaa minulle ja kavereilleen, kuinka elämä on mukavaa kun ei ole krapulaa tai morkkista. On kuulemma vanhuus tulllut ja viina jäänyt. :open_mouth: Minä en millään enää haluaisi, että toivoni herää, koska todennäköisesti tulisin vain pettymään pahasti. JOS mies raitistuisi (ja tällä tarkoitan sitä, ettei kotona enää ottaisi saunaolutta kummempaa), niin sehän muuttaisi tilanteen ihan täysin… En usko siihen, en enää HALUA, enkä USKALLA uskoa siihen. Olen todella pitkällä jo tässä eroprosessissa, olen siis ajatuksen tasolla jo sen hyväksynyt ja siihen totuttautunut, enkä halua enää perääntyä.

Minäkin olin jo kerran käynyt tämän jaakobinpainin mielestäni loppuun asti, pari kolme vuotta sitten, päästänyt irti miehestä, päättänyt erota. Sitten mies joutui viikon lääkekuurille ja päättikin sen sivutuotteena raitistua. Oli juomatta viisi kuukautta. Pelkäsin, muta aloin taas luottaa… Mutta sitten juominen alkoi uudestaan, entistä pahempana ja tauottomampana. Minun ajatusprosessini oli kuitenkin mennyt hukkaan, olin taas alkupisteessä.

Juhannus on loppusuoralla. Perjantaina tuli miehen kaveri ja sitten veneili rantaan pari puolituttua. Meillä oli hauska ilta, naurettiin, laulettiin. Minäkin join 5 keskikaljaa. Miehellä alkoi jalat pettää, talutimme hänet sohvalle. Kunhan oli saatu hänet siihen, nousi hän mennäkseen tupakalle ja kaatui saman tien lyöden selkänsä sohvan laitaan. Ei pahasti, mustelmilla selvisi. Makaili sitten lattialla ja poltteli siinä tupakkaa; vieraista juopunein (ja huonoimmalla laulunäänellä varustettu) piti hänelle seuraa, loikoili hetken lattiallakin ja raakuivat kuin varikset (suom.lauloivat).

Lauantaina lähdettiin veneilemään kolmistaan, minä, mies ja miehen kaveri. Minä olin vesiselvä, mies joi vain kaljaa, kaveri veti rapulaansa jotain väkevämpää ja oli vähän pahantuulinen: minä ajoin venettä, mutten hänen mielestään osannut tehdä mitään oikein. Käytiin kääntymässä puolituttujen mökillä. Sää molempina päivinä oli lämmin, kaunis, vesilläkin oli tosi mukava olla. Ainoa miinus, että huviajon sijasta se olikin minulle kuin inssiajo, kun koko ajan moitittiin :frowning: Siitä tuli paha mieli, kaverin lähdettyä “purin lokikirjaa” miehelle, yöllä meinasi itkettää, salaa vähän vetistelin.

Tänään on pilvistä ja viileää ja olo jotenkin ankea, suurella joukolla ihmisiä lienee rapula, sitä ei minulla ole, mutta ei oikein iloa pysty nyt repimään mistään. Juhannus oli kokonaisuutena oikein mukava, ja nautin suurimman osan ajasta. Tuntuu ettei hyvää oloakaan enää oikein osaa käsitellä! Kielteiset asiat olivat ennalta arvattavia eivätkä kokonaisuuden kannalta kovin pahoja, silti nyt masentaa. Tuo miehen kaveri (kutsun häntä tässä noin, koska hän ja mieheni olivat jo kavereita ennen kuin minä olin mieheeni tutustunutkaan), hän on tosiasiassa nykyään meidän molempien hyvä ystävä, ja auttaa joissain käytännön asioissakin, kun mies on lopettanut kaikkeen osallistumisen kauan sitten. Hänen käyntinsä piristää sekä miestäni että minua, nytkin oli hänen ansiotaan että yleensä vesille lähdettiin, mies harasi kaikin voimin vastaan. Mutta päätin silti, että enää en hänen kanssaan minnekään lähde silloin, kun kun hän on rapulapäivän nousuhumalassa, ei ole silloin kivaa seuraa. Tänään häntä ei näy, nukkuu rapulansa pois ja on huomenna skarppina hommissaan. Toisin kuin mun mies, joka jatkaa huomenna ja ylihuomenna ja…

Voi tämä ihana palsta. Pahan olon purkupaikka vailla vertaa! Nyt minua jo hymyilyttää, kun sain vähän kirjoittaa, alkaa elämä voittaa taas! Hyvää loppujuhannusta, toivottavasti paluu arkeen sujuu ilman isompia ongelmia! Nyt jo aurinkokin alkoi paistaa :smiley:

Mulle ei ole tapahtunut tänä juhannuksena yhtään mitään…ainoa asia on, että löysin pöydältä Kotivinkin kesältä 06, tarkoittaa kesää jolloin en todella lukenut lehtiä vaan rakastin sydämeni pohjasta ja joka solulla eksääni, se tunne täytti koko tajuntani (välillä siihen täällä mökillä liittyi pieni huolentunne kun eksäni kävi autolla kaupasta muutaman kaljan lisää ja palasivat niin, että tyttäreni 6v ajoi autoa eksäni sylissä :slight_smile: )
No niin ja jäljellä mitä? Ei ainoatakaan tunnetta ketään tai mitään kohtaan. :open_mouth: Mutta luin sen Kotivinkin ja mielessäni sisustin kotiani shoppailin netissä kaikenmaailman pikku designia.
En mä kyllä onnellinen ole — mutta onpahan sievää sitten, kun ehkä kohta taas alan ottaa olohuoneessani turpaan joltakulta. :confused: ???

Laitanpa näin jälkijunassa kommentit meidän juhannuksesta. Oltiin sukulaisten kanssa mökillä. Mies joi, mutta kohtuullisesti. Ei ollut humalassa. Oli mukavaa ja rauhallista. Ero viime vuoden juhannukseen oli melkoinen, sillä silloin mies meinasi sammua jo autossa matkalla mökille (ei ollut ratissa, mutta kuskin vieressä ja meinasi rojahtaa siitä keskelle vaihdekepin päälle, minä takapenkiltä yritin tökkiä häntä toiseen suuntaan.), ja sitä rataa meni koko juhannus.
Sitä edellinen ja sitäkin edellinen juhannus menivät vastaavasti. Itse asiassa taisi olla juuri juhannus (en edes muista minä vuonna), kun ensi kertaa tajusin salajuopottelun huomatessani miehen kassissa jallupullon, jota ei pöydälle nostettu missään vaiheessa, ja joka silti tyhjeni…