Miten joskus voi olla niin vaikeaa vaikka on jo "selvinny"?

[malibu]

Enpä uskois et näin paljon jälleen ihmistä koetellaan. Tai psyykkeestä se on paljon kii, mut ku psyyke on vaa huono! Mulla vaihtelee mielialat aivan liikaa, aamulla oon välillä jopa maaninen sit iltapäiväl valmis luovuttaa kaiken eikä ois väliks vaik kuolis pois… Välillä jopa öitä nukkumatta stressin takia, tosin sit kuitenkin suunnittelen koulu-hommia ku tarpeeks sängys maannu. Monest masentaa aivan hemmetisti; siskol muksu jota itse oon toivonu mut tilanteen takia mahdotont vielä…

Ei oo ketää kelle puhua. Omahoitsu ei oo maassa, muista ei tiedä kuka paikalla ja ketää kiinnosta; enkä osaa puhua heille enää. Mutsin kans vieraantunu, sama sisarusten kans (molemmil työt ja perheet), avokin kans yrittää mut se ei ymmärrä. Itekää pysy peräs omis mieli-alanvaihteluis ja välil tuntuu et muuttuu taas jopa lieväst agressiiviseks (jota olin nuorena)… Joskus ois valmis luovuttamaan samantien ja vaik viiltää tai piikittää, mut sit joku estää kuitenkin…

Ainoa pysyvä ja mukava asia elämäs on koulu. Tosin mikäli fyysinen kunto alkaa prakaamaan ni sit sekää ei oo mukavaa mut nyt aika hyvin pysyn mukana ja tahton tehdä & käydä siellä. Pelottavaa et välil ei oikeasti muista mitä on selvänä tehny … Oon lopettan kokonaa masislääkkeet reilu kk sit vähintää; en oo syöny 4-5kk:tee niit säännöllisest muutenkaan. Toisaalt koskaa ollu kovin tasainen ja ei suostunu Järvenpääs edes testaamaan 2-suuntasta…

Kyl mä päätin et selviän tästäkin vastoinkäymisestä. Tosin ku oven takana porukkaa käy edelleen (ei sisää pääse tosin), ni pelkään et joku kerta retkahdan ku masiksis oon. Tiedän tosin et vaikka niin tulis käymää (ja todellakin yritän pitää ettei niin käy), ni tulis vain karseat morkkikset… Voiko jatkuva stressi aiheuttaa näin karseita mielialan vaihteluita (lisäks vaihdoin takas entiset e-pilsut jotka lopetin just tuon ailahtelun takia mut siit vast muutama pv) vai tarvisko ajata lääkärille aikaa?!? Onhan mul taas perhees outo tilanne ja muutenki oon suht uudes tilantees aivan omineni mut ku ongelma on etten pysy ite mukana omissa fiiliksissä enkä niitä osaa tulkita tai kontrolloida…

Kyl se on vaikeaa välillä elää raittiina ku ennen on ollu mahis retkahtaa jos käy liian rankaks ja ku nyt on potenssii 20 verrattuna se ahdistus joka oli ennen retkahtaessa… No mul se vaikuttaa siihen et en syö ja se sit taas vaikuttaa yleisee mielialaa ja energiaan entisestään… Yritän välil valvoa liikaa ku kerrankin saa, mut sit ku stressaa liikaa ni valvon koko yön (selvänä siis) ja sit voi olla 3 koulu-päivää jotka hereil oon ja sit nukun pari pv älyttömäst… Yllättäen sit ei oo suurempia muistikuvia koko viikosta…

Mä taidan katsoa jonkun dietti-ohjelman ja lähen jumppiin ni saa elämää uutta sisältöä… Tilannetta helpottaa kyl se, et mä en voi nähdä itseäni enää narkkaamassa! Voin retkahtaa ja tiedän mitä se on; karseaa morkkista ja ahdistusta enkä sitä tahtois; mut näin ailahtelevana jos välillä ei oo väliä onko hengissä vai ei, sitä en välttämättä ajattele jos tilanne sattuu kohdalle… Toivottavast näin ei käy! Valitettavast mä näen tahtomattani noit tyyppei ja nyt on oven takana väkeä ravan ihmeen paljon et en tiiä petaanko mä ite retkahdusta tietämättäni vai aiheuttaako nää näkemiset tätä ahdistusta asiasta, mut toivon todella et mielialat tasoittuis eikä olis välil niin masentunu…

Oon kuitenkin ollu aika pitkään niin hyväs kondikses ja yli vuoden tällä linjalla ni ihmetyttää et miten vielä voi olla näin vaikeaa, vaikkakin harvemmin kuin ennen… Mulla ei kuitenkaa ole mitään hyviä mielikuvia asiasta tai himoja lähteä vetämään; tuntuu vain välillä et ei jaksa enää yrittää ku joka puolelta saa potkuja päähän… Sori jos sekavaa tekstiä, mul on tosi sekavat ajatukset ja varmaa siks tahtoisin kontrolloida niit tiukoil arki-rutiineil ja ruokavaliolla…

[nezumi]

[Tuomo_Seppanen]

Varmaan ne mielialalääkkeet vähän voivat vaikuttaa, mutta hidas vaikutuksen alkaminen ja päinvastoin vähentää siitä johtuvia “heilahteluita.”

[rajatilatapaus]

Nyt alan ymmärtää paremmin tämän asian ja ongelman. Nyt kun opiaattireflat ovat fyysiseltä puolelta täysin ohi eikä ole minkäänlaisia haluja vetää yhtään mitään, niin kaiken pitäisi olla nyt ohi ja hyvin sekä muuttua päivä päivältä paremmaksi.

Mutta samalla huomaan miten pääni palautuu pikku hiljaa entiseen normaalitilaansa; eli koko elämäni vaivanneeseen masennukseen, johon ei tähän päivään mennessä ole löytynyt lääkitystä parin vuosikymmenen haunkaan jälkeen. Eli omistan ikävä kyllä vain aivot, jotka eivät osaa erittää pisaraakaan dopamiinia ja serotoniinia. Kaman veto paikkasi tuota vajetta keinotekoisesti ja aika väkivaltaisestikin - sen vuoksi tuo “lääkintätapa” on ehdoton ei nyt. Olen ihan valmis menemään loppuelämäni syvän masennus elämänkumppaninani. Mutta on tavallaan pettymys, että vaikka kaman aiheuttamat fyysiset romahdukset ja tuskat ovat nyt ohi, niin minulla on edelleen samat sekunda-aivot kuin ennen käyttämisen aloittamista - tai eiväthän nämä ole edes samat vaan olen sekakäytölläni raiskannut, polttanut ja tappanut aivosulujani todella huolella entistäkin huonompaan kuntoon. Sitä jotenkin kuitenkin unelmoi ja toivoi, että kävisi niinkuin monelle addiktille, että vieroituksen jälkeen myös psyyke alkaisi korjaantua ja elämään löytyisi pieniä onnen säteitä. Mutta näillä aivoilla se ei vain mene noin vaan nyt ollaan takaisin siinä henkisessä tilanteessa, josta käyttöni aloitin.

Tai no jaa, onhan tässä jotain eroa; ennen käytön aloittamista minulla oli hyvä tulotaso, hyvä työ, varma asunto, suht hyväkin sosiaalinen asema, kiva auto alla, ystäviä ja vain hieman asuntovelkaa - nyt kiitos …tun huumeiden olen menettänyt kaikki nuo lukuunottamatta velan määrää, joka on räjähtänyt ihan tappiin. Vain masennus ja persoonallisuushäiriö on jäänyt käteen entisestä elämästä.

Sorry tämä itsesäälin purkaus; edelleenkin lopettaminen kannattaa ja monella se on muuttanut elämän täysin toiseksi. Vain minun kaltaisen synnynnäisesti aivovammaisen kanssa raitiskaan elämä ei tarjoa näemmä kovinkaan suurta juhlaa. Mutta sitten eletään tämä elämä näin ja näillä korteilla jotka käteen on jäänyt ja jaettu.

[nezumi]

[malibu]

Heips kaikille täs ketjus!

Me pystytää kyl niihin “valmiiksi viallisiin aivoihin” kyllä hakea terapiaa ja keinoja, jotka sit auttavat käsittelemään asiaa. Mä otin ite yhteyttä miekkarii ku klinikal taas olin niin hyväs kondikses, ettei asiaa ehdotettu! Tarvii lekurin lähetteen ja soitin klinikalle et mua haittais ellen tätä mahollisuutta kokeilis ja sanottii Järvenpääs et 40 ikävuotee ast pystyy muuttamaan pers. häiriöitä; se ei vain onnistu kuin selvänä!

Mulle tuo on ainoa toivo… Mä oon kuitenkin paljo paremmal mieli-alalla kesäisin ja keväisin; usein jopa syksyl, mut tää aika masentaa kaikista eniten… Oon myös ollu täs vuoden aikana paljon iloisempi ku ennen ku aloin käyttämään ja uskoinkin et musta tulee taas samanlainen, ku ennen niitä masis-itsetuho-jaksoja… Siinä vain menee pitkään…

Meissä kaikissa on vain sitä herkkyyttä ja jo valmiiksi aivoihin lisätyt alttiudet stressata, ahdistua ja saada serotoniinia ja dopamiinia liian vähän… Nyt ku ollaa entisiä käyttäjiä ni se ahdistuksen- / masiksensietokyky on vielä laskenut, kun aina saa pelätä, että se menee yhtä pahaksi kuin pahimmillaan…

Kannattaa myös muistaa että ikä tekee tehtävänsä. Meistä kyl jokainen tietää, ettei meistä koskaan tule todella rentoja tyyppejä jotka ovat joka asiasta iloisia, mutta iän myötä myös vähenee pienemmät stressauksen-aiheet…

Sä oot RT ollu vasta niin vähän täysin ilman, et sul ei oo aivo-toiminta vielä lainkaan edes normaali. Mul homma kaatuu useita kertoja lopettaessa tuohon. Uskoin et musta tulee aivan samanlainen ku 15-18v. Meni ½v ennenkuin aloin huomaamaan kevään kauneutta, katsomaan ensimmäistä leskenlehteä, perhosta, hyttystä, leppäkerttua jne… Se on hemmetin pitkä aika ku miettii et joutuis palaamaan tuohon synkkyyden tilaan koko lopuks elämäkseen…

Mul ja Nezullakin on samantyylinen kriisi, tai mul se meni ohi. Myös mul jonkin verran Reindeerspotting siihen vaikutti; aiemmin en pystyn katsomaan Pulp Fictionia tms. Mul on nyt ollu 2 hyvää päivää, eilinen ja toissapäivä. Tänää olin porukoiden ja sisarusten kans syömäs ja ku päästii autolle ni aloin itkemää ku se oli yhtä helvettiä katsoa ku muilla lapset ja mulla tän tilanteen takia mahis edes miettiä niitä vielä… On todella vaikea pitää iloista naamaa ku muut elää sitä elämää jota itse tahtoisit, etkä silti voi! Tai voisin, mut en vois antaa ikinä itelleni anteeks jos lapsi joutuis morfiini-tiputukseen samantien synnytys-salista …

Kaikilla täällä on joskus todella vaikeaa, se on tosi hyvä et edes tätä kautta pystyy purkamaan oloaan. On se kuitenkin parempi niin, kuin et yksinään miettis. Silloin ku tässä käytii arvostelees et tääl on niin negatiivist ni sen takia osittain en viitsiny edes kirjotella vaik itellää oli paska olo; muistan ku alku-aikoina oli paljo tsempan ihmisiä ja muut mua ja melkein kaikki retkahti ni se jotenkin välil tuntu turhalta “tuottaa pettymystä”… Mun mielest tääl on kiva kirjotella ja ihmiset ottaa toiset huomioon, sitäpaitsi must se on oikein et saa sanoa miltä tuntuu!

Sun pitää miettiä nyt RT et ku aivois on opiaatti-reseptorit jotka sul on pitkää ollu käytössä paljon enemmän ku normist, ni mun mielest sinne lisääntyy vielä niit reseptoreja jonka takia kestää niin pitkää se ahistus ja masennus. Normaalisti nuo reseptorit toimivat esimerkiks kivun iskiessä, jolloin elimistöön vapautuu niin paljo serotoniinia yms. et ihminen ei tunne kipua niin pahasti. Sama ku mul ku masis-lääkkeet lopetti ni eihän aivot enää edes osanneet tuottaa euforiaa ku niille oltiin se 6 vuoden ajan annettu pillereiden muodossa… Sä et valitettavast tuu olemaan vielä vähään aikaan “normaali-tilassa”. Yritä katella kaikkia pieniä asioita kuten mä siinä keväässä aikoinani ni sit huomaat koska sua alkaa kiinnostaa normaalit asiat… Silloin tiedät olevasi jo voiton puolella; valitettavan moni retkahtaa juuri tuossa ajassa ku mikää ei tunnu miltää !

Mulla oli aivan kuten Nezulla pitkiä aikojakin ilman mut sit taas retkahdin. Tuota kesti 5v, eli sä oot oikeasti pärjänny hienosti! Mullakin oli masennusta tosi paljon nuorena, mut nyt ku sit lopetti ja se masis vihdoin lähti, ni tajusin et en mä ollu koko aikaa masentunu! Tuokin taitaa olla jotain aivojen manipulointia et muistaa asiat huonommin ku mitä ne oli… Sit ku lopult oli päässy tuosta paskasta ajasta yli, ni tuntu ku ois ollu laps uudestaa; aika ennenku olin masentunu jota en ois ikinä uskon! Nyt mul on vain kaamos-masennust joka on vuosittain; mä oon vaa edelleen niin herkkä masennukselle, et siks alan flippaa hyvin nopeest koska jos yhtä pahast & yhtä pitkää tuun masentuu ku nuorena, ni mä en vain sit jaksa elää… Niin silti tuskin tulee käymään, koska mä jos saan edes päivän tai 2 aikaa ilman masist, ni sit kestän sitä taas paremmin… Kannattaa kirjottaa tai lukea (mä luin Harry Pottereita ni pääs toiseen maailmaan), kirjottaminen auttaa mieli-alaan… Äläkä yhtää harmittele et tääl porukka siit mitenkää kohahtais; se nyt vaa kuuluu toipumisee ja parempi se on et kirjottaa ne asiat ylös ni saa vähä oloa purretuks; niin mäkii teen vaik pelkään et joku kattoo ettei oo sittekää järkeä edes yrittää kuiville!

Paljon voimia kaikille raittiisee vkloppuun! Kyl me pärjätään, koska on täs nyt prkl oltava joku syy, et me ollaa elos vaik mullakii on kuollu 6 frendiä (+puoltuttuja enemmänkin) tänä aikana ja ite ollu teholla yms. mut silti täs vain ollaan…

PS: Joku nyrkkeily-säkki vois olla hyvä; hakkais sitä prkleen paskaa kamaa joka vieny elämästä ties kuin paljo (+mt-ongelmia) niin kauan, et lyhistyis maahan… Varmasti olis parempi olo…

[rajatilatapaus]

Kiitos tuesta ja järkevistä ajatuksista Nezumi ja Malibu; nuo selvensivät taas paljon asioita ja omaa oloa ja sen vaihteluita Luulin, että tämä kummallinen olo ja päälle vyöryvä masennus johtuisi vaan siitä, että aivojen serotoniini- ja dopamiinitasot ovat superalhaalla ja sekaisin ja lisäksi koko gaba-järjestelmä olisi täysin ulkona mitä sen pitää tehdä uudessa (luonnollisessa) kemiallisessa tilanteessa. Mutta tuo oli hyvää ja minulle täysin uutta tietoa, että opiaatit ovat myös vaikuttaneet lisäämällä niille herkkien reseptorien määrää, joten kiitos taas kerran avusta Malibu!

Itselläni ainakin tieto poistaa tuskaa eli kun ymmärtää mistä olot ja asiat johtuvat, niin ne on myös helpompi kestää ja odottaa edes hieman parempaa ja tasaisempaa tulevaisuutta. Ja on totta, että tässä on oltu vasta niin vähän aikaa nollilla, että aikaa menee vielä paljon ennekuin kemiat palautuvat johonkin järkevään tilaan. Tuon vain unohtaa siksi, koska aikaisemmissa lopetusyrityksisissä kaikki on keskittynyt vain fyysiseen tuskaan ja refloihin ja homma on myös kaatunut jo niihin. Kiitos A-klinikan ja järkevän hitaan lopetuksen on nyt menossa vaihe, jolloin ei ole enää mitään fyysisiä oireita, mutta aivot tulevat hitaasti jälkijunassa ja oirehtivat edelleen - ja tämä on minulle täysin uusi seikkailu. Joten mantrana täytyy taas kerran olla “kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä”. Kiitos että muistutitte tästä perusasiasta Malibu ja Nezumi. Ja tämänkin myötä en ymmärrä, miksi sanotaan, että täällä Kuivaushuoneessa olisi “huono henki”. Omat kokemukset on täysin päinvastaisia: tsemppiä, tukea ja tietoa on tullut aina kun olen sitä tarvinnut ja ollut kykenevä vastaanottamaan. Porukka on pieni mutta todella upeaa

Ja niinkuin sanoit Malibu, tämä kirjoittelu on myös terapiaa itselle ja tukee paranemista. Kun kirjoittaa asiat, niin ne myös näkee ja ymmärtää paljon objektiivisemmin ja pahin itsesääli haihtuu. Ja on ihan selvää, että kaikilla meillä on pahoja hetkiä jolloin tekstissä näkyy tuskaa, vihaa, epätoivoa… Mutta tuokaan ei ehdottomasti ole masentavaa muille; on hyvä huomata, että nämä tunteet ovat yhteisiä kaikille addikteille ja toipuville. Joten on mielestäni tärkeää, että ihmiset kirjoittavat myös huonoista hetkistään ja purkavat kaiken vaikka tänne turvallisesti, eivätkä lähde tekemään tyhmyyksiä kemian kanssa. Joten mielestäni enemmänkin saisi olla purkauksia jos siltä tuntuu - jokainen samaa matkaa tekevä kyllä ymmärtää nuo eikä ota nokkiinsa tai masennu noista.

Omasta tilanteesta vielä sen verran, että tässä painaa nyt myös tulevaisuus kun ei ole enää huuruissa ja näkee oikeat elämän realiteetit. Ennen kamaa tein duunia erittäin suppealla spesiaalialalla, jossa melkein kaikki alan ihmiset tuntevat toisensa läpi Suomen. Ja nyt kun olen “kadonnut” piireistä, niin minulla ei ole enää paluuta entiseen työhöni tai sen kaltaisiin töihin. Ja muutenkin; kiitos aineiden ja niiden lieveilmiöiden minulla ei ole tänä vuonna ollut varaa ostaa yhtäkään uutta, ehjää vaatetta. Kaikki pukuni ja skrakani olen myynyt ja kaapissa ei ole yhtään ehjää, rispaantumatonta kauluspaitaa, jotta voisin mennä edes ihmisen näköisenä mihinkään työhaastatteluun. Joten entisessä työelämässäni ja maailmassani minua ei enää edes ole olemassa ja sinne ei ole paluuta. Googlasin juuri huvikseni nimeni ja katsoin tämänhetkisen “työ & sosiaalisen staukseni”. Ennen hittejä löytyi reippaasti yli 3000, nyt määrä oli tippunut hieman yli tuhanteen ja määrä laskee koko ajan ja entinen, ennen aineita elänyt minäni katoaa ja haihtuu niin netistä kuin ihmisten mielistäkin.

Joten nyt on tilanne, että minun pitää rakentaa koko tulevisuus ja elämä uusiksi. Ihan käytännön tasolla opiskella ja etsiä ihan uusi ammattikin - mikä tahansa, että saisin riittävästi ruokaa, varman katon pään päälle ja varaa ostaa edes ehjiä sukkia - tällä hetkellä näen kaikista omat isovarpaani vaikka olen yrittänyt opetella parsimaankin vaatteita ehjiksi

Äh, itsesääliä taas mutta tämä on myös epävarmuutta tulevaisuuden suhteen, kun ei ole aavistustakaan mitä rupeaisi tekemään ja mistä leipänsä repisi; ihan uusi ja hämmentävä tilanne elämässäni. Joten kovin, kovin paljon vei kama elämästäni - alkuaikoina aloitellessani olin korskeaa poikaa, joka pystyi tarjoamaan kolat koko seurueelle tarvittaessa. Nyt on tiputtu ja nöyrrytty sitten kunnolla ja enää en saisi koko kuukauden ruokabudjetillani ostettua edes grammaakaan kolaa, eikä ole myöskään enää sitä seuruetta, joiden kanssa minnekään menisi (ja en kyllä ostaisi vaikka ranteet notkuisivat rahaa nyt koetuani itse mihin kaikkeen tuo “viaton” biletys lopulta johti kun iso remmi iski päälle ja minusta tuli aito oppareiden orja ja sekakäyttäjä, johon upposi melkein kaikki mahdollinen viinaa ja hasaa lukuunottamatta).

Ja tuo nyrkkeilysäkki muuten toimii hyvänä terapiavälineenä Malibu! Aina salilla ollessani lämmittelen hakkaamalla ja potkimalla säkkiä ja puran siihen vihaani huumeita kohtaan. En ole vihainen myyjille, koska itsehän olen halunnut kaiken ostaa eikä kukaan ole pakottanut tai houkutellut minua mihinkään. Ja jos olisin vihainen diilerielle, niin samalla minun pitäisi olla vihainen lääkäreillekin, jotka antoivat oman ison panoksensa narkkariurani alulle ja myös koukussa pysymiseen. Mutta kamaa vihaan sydäntäni myöten; niin apteekeista saatavaa reseptikamaa kuin kadulla toppatakkijengin välittämiä mömmöjä. Samaa elämän tuhoavaa paskaa nuo ovat kuitenkin; olivat ne sitten lääketehtaan näteissä paketeissa tai kähjäisissä minigrip-pusseissa - lopputulos ja päätyminen ojanpohjalle on molemmilla vaihtoehdoilla kuitenkin sama.

Lääh, tulipas nyt avauduttua Mutta edelleen kiitos kaikesta avusta ja hienoa että olette olemassa - voimia kaikille omaan taisteluun ja selvillä pysymiseen

[Tuomo_Seppanen]

No hienoa, että kirjoittamisesta on ollut hyötyä. Kirjoittamisessa asiat jäsentyvät ja selkiytyvät.
RT; Sinulla on “vahvat” ajatukset. Pärjäät kyllä, mutta se ei vaadi muuta kuin päihteettömyyden. Tässä-nyt-heti menttaliteetti ei kuitenkaan auta pitkälle, joten hyvä, että sinulla on kärsivällisyyttä.
Kerroit, että tieto, mistä olotilat johtuvat, helpottaa sinua. Näin varmaan on. Eli on helpompi sietää olotilojansa, tunteitansa, kun tiedostaa ne. Ennen kaikkea myös se on tärkeää, että antaa niillekin tunteille tilaa, eikä heti ole niitä tulppaamassa pois.

[Holly_2]

Moikka!

Mä kirjoitin tänne jotain itsestäni ja miten menee jonkun aikaa sitten, mutta se viesti katosi, ja sitten en jaksanut uudestaan, mutta kokeillaan nyt.

Mähän hengasin täällä, ja Saunassa paljonkin silloin joskus 2005-2007, muistaakseni. Täältä Kuivaushuoneelta sain paljon apua huumeiden käytön vähentämiseen, kiitoksia kaikille, ja varsinkin Tuomolle!
Vertaistuki on mulle ollut aivan korvaamaton apu. En kuitenkaan raitistunut täältä, vaan pystyin vähäksi aikaa, ehkä jopa vuodeksi jättämään kaman kokonaan, tai ehkä käytin jotain vähän silloin tällöin. Mutta alkosta en päässyt kokonaan eroon.
Sitten joskus 2007- 2009 sen mun käyttö taas yltyi, olin aika pahassa kokaiinikoukussa, sekä bentzokoukussa, sekä hirveässä viinputkessa ( viinaa en edes ajatellut että lopettaisin ikinä ) En nyt viitsi koko tarinaa tänne kertoa, mutta kuvioon tuli sitten vielä subu ja piri, ja asunnottomuutta, väkivältaa, itsensä myyminen ( ihan periaatteiden myyminen, kuin myös ihan oman kehoni vuokraaminen rahasta ) hirveätä sekoilua kaikenkaikkiaan. Ja sellainen pointti vielä että olin 32 kun rupesin kovien aineiden kanssa pelaamaan.
Enkä mä tarkoita että pitäisi olla joku pyhimys, mutta se, että myy kaiken, ja nyt puhun ihan omista ideologioista, säännöistä, jonkunlaisesta moraalista, kaman takia, niin se oli mulle se pohja!
Se että läheiset ystävät olivat pettyneet, se että loukkasin itseäni fyysisesti ja henkisesti joka päivä. Koirani melkein kuoli mun takia, en pystynyt edes mun parhaan ystävän viherkasveja hoitamaan. Työpaikkoja menetin 5kpl parin vuoden sisällä…
Nyt olen ollut 18 kk täysin putsina, en edes ota alkoa, enkä yhtäkään unipilleria tule mun kotiini, vaikka ois minkälaiset unettomuusoireet.
Mitä siis olen tehnyt? No, ensinnäkin mulle tuli Halu lopettaa käyttäminen, näin sen oman pohjan. Menin vertaistukiryhmiin, otin tukihenkilön, opettelin PYYTÄMÄÄN apua ja olemaan nöyrä. Kävin ryhmissä vuoden joka ikinen päivä, välillä 2 kertaa päivässä. Katkaisin kaikki suhteet käyttäviin ihmisiin, jopa kohtuukäyttäjiin, muutin, vaihdoin puhelinnumeroa, muutin elämäntapani kokonaan. Katsoin että söin ja nukuin ja harrastin liikuntaa, ja tapasn raittiita ihmisiä, sekä PUHUIN! Puhuin vuoden mun kaikkia asioita, puhuin ja puhuin ja puhuin. Ja sitten rupesi helpottumaan.
Tänäänki vielä käy mielessä että " Ai vois ottaa vähän viiniä, tai vetää viivat" mutta ei niin usein, ehkä kerran viikossa, mutta nyt olen luonut ilmaa sen ajatuksen ympäri, ja tajunnut että en tarvitse toimia jonkun hetken mieleijohteen mukaan.
Ennen ajattelin että “Voin tehdä mitä mua huvittaa, tänään ajattelen että voin tehdä mitä oikeasti haluan” eli ei pikaisia nautintoja, vaan rakentaa elämäni pitkällä tähtäimellä niin kuin minä oikeasti raittiina haluan elää.

Mutta ei tää helppoa ole vieläkään. Oishan se helppo tie heittäytyä taas ihan pummiksi ja vetää kamaa niin kauan kun keho kestää, tai pää, mutta en halua sitä enää. En usko että elämä kuuluu olla aina niin helppoa ja ihanaa, sitä pitää vaan hyväksyä että välillä on hankalaa. Ja joka kerta kun voitan jonkun himon, niin kasvan vahvemmaksi ihmiseksi.
Ryhmät eivät ehkä sovi kaikille, mutta moni ihminen ovat saanet sitä kautta puhtauden. Suosittelen! Ja tsemppiä teille kaikille.

Halaus, Holly 2

[Tuomo_Seppanen]

Terve Holly 2!
Mukava kuulla Sinusta. Onneksi elämässäsi on nyt meneillään parempi vaihe. Toivottavasti kirjoituksesi luetaan tarkkaan. Siinä näkyy se, että päihdekoukku ei ole mikään yksinkertainen juttu. Toipuminen vie aikaa ja sen eteen on tehtävä töitä. Olet tehnyt kovasti töitä itsesi eteen ja se on alkanut kantamaan hedelmää. Mutta kuten kirjoitit, työtä on jatkettava. Tiedät suuntasi ja siihen suuntaan kun jaksat jatkaa työskentelyä, niin hyvä tulee…

On hyvä, että nostit esille tuon ryhmissä käymisen ja puhumisen!!!
Voimia, ja kirjoittele edes joskus kuulumisia.

[malibu]

Kiva kuulla Holly et nyt oot ollu noin pitkää puhtaana! Mäkin oon huoman et se pitää itse huomata et on parempi olla kuivilla ku vetää mitää. Mä en enää tuu vetämää mitää koska saan siit vaa paskan olon, mut itelläni lääkitys tai joku diagnooseista on aivan väärä joten välil vaikeita hetkiä tulee…

Kyllä jokaiselle on joku keino, meillä ei oo NA:ta mut mulla klinikka ja määrätyt ihmiset auttavat jos on vaikeaa. Tosin mun ei tee mieli vetää kamaa vaa oon sit niin masentunu et ei kiinnosta mikään ja mikä tahansa josta sais hyvän fiiliksen, kelpais. Mä vaa en saa kamasta enää mitää hyvää fiilistä joten masentuneena on sit aika toivotonta välillä. Mut mitä enemmän oppii tuntemaan itseään, sitä paremmin ja pidempään selviää! Mä tiedän et mulle syksy on aina vaikeaa ja mulla itelläni tuo vaativa pers. häiriö häiritsee elämää tosi paljon! Mut ite oon pääsemässä (toivottavasti) miekkariin jossa tuota asiaa voi käydä sit läpi. Ainakin saan lähetteen sinne ja arvioivat hoidon tarpeen. On se kumma jos maksoivat tuolta miekkarin resursseista Järvenpään hoidon, eivätkä silti päästä hoitoon. Aiemmin ovat ainakin olleet mielellään ottamassa vastaan jos oon sinne soittanu.

Mut tsemppiä kaikille, mun on lähettävä suihkuun ja tänää nukkunu uni-velat pois (tää prkleen kierre et ei voi stressin takia nukkuu ja sit herää 14.30 kuten tänää) ja ihan zombie-olo joten on päästävä ajois nukkumaa ettei taas ala valvomaa ja sit ei enää osaa nukkua lainkaan…

[malibu]

Kyl voi helvetti pienen ihmisen elämä olla vaikeaa. Tos tunti sit viiltelin kätee ku en löytän avokin kännykäst numbaa josta sais mitä vain. Sama se, ruisku, aineet tai viiltely; tahtoisin enivei olla kuollu! Ei jaksa tätä mieli-alojen vaihtelua ja huomen taas pitäis esittää niin vitun iloista ku pikkujoulut porukoil ja siskon perhe & muksu tulee sinne… No se onnistuu, onnistun kersasta asti! Mä oon valitettavast sen verran fiksu et tiedän etten tuu pärjää elämäs; mun psyyke ei kestä. Nyt tos yks koulu-juttu jos yks ryssä (sori vaa mut tää on pahin tuntemani ku osa on tosi mukavia) vei pari vkoa odottamaani paikkaa mun nenän edestä ja KUKAAN ei ota vastuuta; aivan kuten eduskunnas ja arvauskeskukses! Ei se mitää, se lähtee kuraattorille et siinä sille sit työsarkaa vaik lähenki mukaa mut saa jatkaa ihan yksinää!

Tää elämä on jatkuvaa tappelua päiväst toisee, tänää 3 kertaa kaatan jotain ruokaa tai juomaa matoille tai vaatteille; tää on vain just tätä mun elämää… Ku vois vaa luovuttaa, tää oli just sitä mitä en tahton, tasan se mitä oli ennen käyttöä eli toive oli kuolla! En pärjää, en tuu pärjää eikä kandeis ees yrittää ku paskaa saa vaa niskaa mut samapa tuo! En panis pahakseni jos oikeest joku tappais mut, toivottavast sen luokka-tutun avokki on vaik ryssämafias ni sit ois menoa eikä meininkiä! Et tällaista taas tänään ja lähes koko viikon ja selvänä; että selvänä on ihanaa, jos ois kamoissaa ni sentää vois syyttää kamaa et on niin paskaa mut nyt ei voi syyttää ku perhe-oloja, geenejä ja omaa vitun tyhmää päätä joka ei osaa vain toimia oikein! Nyt nukkumaa tai tulee liikaa poissa-oloi jo kolmantena viikkona ku unettomuutta, vatsa sekaisin ja kaikkea muuta paskaa… Mut sitä se mun elämä on ollu pitkään ja ilm. tulee olemaan. Toivottavast jaksan ens vuotee ast jos pääsen miekkarii, jos en pääse ni sit lähten lappii “vaeltamaa” ja katoan ja jos en jaksa odottaa ni voin tyhjentää äs-kortin tilin ku se on mun nimellä… Harmi vaa et avokki ei tajua häipyä; sattuis paljon vähemmän jos en jaksa ku ois jo erottu; ikävämpi pointti et sil ei oo tähä osaa eikä arpaa ja rakastan sitä. Siks oiskii parempi ku erottais koska en jaksais satuttaa sitä enää… Selvänä tai ei, ni se saa kärsiä… Se ois oikeesti kaikille parempi et en ois ees syntynyt… Sori tällasesta tekstistä mut mä oon tullu takas siihen masiksee jota kärsin ennenku aloin käyttää; toista kertaa en pysty siitä selviämään jonka näkee jo teksteistä… Mut mentävä koisii, muutenki välil valvoo ties kuin pitkää (eilen puol kuutee) sängys nukahtamatta ja välil nukkuis puol päivää… Nyt väsyttää ni ehkä huomen on edes hetken parempi päivä…

[Tuomo_Seppanen]

miten tilanne tänään? onko jo parempi?

[nezumi]

[malibu]

On nyt joo parempi fiilis mut yleensä illal skitsahan viimeistää, sain onneks vakuutettua terkkarin ohella klinikalle et tilanne on ehkä tarpeeks ongelmallinen nii, et ajan sai vaihettuu ylihuomiseks… Luin Nezumi, kiitti tosi paljo, se oli tosi ihana; mun vaa pitää kirjottaa sulle niin paljo et ei oo ollu aikaa ku oon vaa siivon avokin mukaa melkein maanisest… Et ei kyl ihan kaikki kondikses pääs oo mut sitä samaa se on ollu sen koko elämän ajan… Onneks osan ees nukkuu, tai 4h mut nukkun enivei…

Pakko toivoa et nyt miekkarii sit pääsis, eihän täst tuu mitää jos oikeest ei tiedä et onks enää seuraavan päivän hengis vai ei… Etenkii ku masist sairastin kauan ja silloin ei aamul tahton nousta mut mä oon aamul aina ilonen, muiden seuras ollu koko ikä joku rooli pääl ja sit illal aivan paskana ilman syytä… Epäilen et diagnoosit on asetettu hiukka väärin tai vaik diagnoosit ois oikein ni eipä niitä lääkityksiä kukaa alan lääkäri oo koskaa tarkastan joka sekin ihmetyttää…

Mut tänää pääsin koulus taas vähä eteenpäin, tosin vituttaa erittäin suurest et ei oo mitää järjestyst (ihan ku elämäs ei ois tarpeeks epäjärjestyst ilman sekavaa kouluakii ku kaikki muut koulut on ollu järjestelmällisiä) mut en anna ikinä itelleni anteeks jos sen jätän kesken… Ollu vähä liikaa pois ku unirytmi ollu sekasin eikä muista oikeestaa paljoakaa sit koko viikost… Mut oon ainakii alkan tosi sosiaaliseks, joka päivälle menoa ellen nyt sit jätä menemättä tai peru… Ku siitäkää oo sit varmuutta mut täl hetkel taas näin sit… Ja kiitti Nezu, sust on ollu tosi paljo jeesiä, mun vaa pitäis kirjottaa sekä sulle et Vilpolaa mut menee siivoaminen ja koulu nyt netin ohi, kirjotan kyl täl viikol mut nyt tuon nukkumisen on oltava etusijal ku ei mitää järkee tuossa ajan käytössä; voisin järjestää asioit koko yön … Mut oon saanu vähennettyä bubren 6-8mg (eli aika älyttömäst) ja Ke aion sen pudottaa virallisest, mut tuota en ymmärrä et välil pärjää lähes 4mg:l/pv, joskus 6:del; no vähä välil jotain viekkareit mut se vaihtelee… Nyt ottan aamul 4mg ja alkaa olee aika viilee mut miks ottais 4mg enää jos pärjää 2mg:l ilman et yöl herää hiestä märkänä? Ellei se sit ala vast kohta ku täs vast nelisen pv ollu 4-6mg:l… Tänää tulee kyl nukuttua ellen sit hemmetti taas ysilt piristy… Kuis muut??? Miten RT voi? Nezul menee ilm. ed. hyvin…

[Tuomo_Seppanen]

Tuo on kyllä varmaan totta, että olisi hyvä päästä sinne mt-toimistoon. Vai millä nimellä se teillä onkaan. Onneksi tänään on jo paremmin.

Onko malibu sulla mitattu noita pitoisuuksia?

[nezumi]

[Tuomo_Seppanen]

Moikka Nezumi

[nezumi]

[Tuomo_Seppanen]

Hyvä kuulla, että edelleen menee hyvin. Vaikka olet ollut jo pitkään kuivilla, niin vetohalujen tullessa ikään kuin aika häviää? Himojen tulessa ne voivat olla hyvinkin voimakkaat?