Miten jäit riippuvaiseksi?

Jaksaako joku tässä kertoa, että mitenkä on itse jäänyt nettiin riippuvaiseksi?

Jees. Se oli jännä tarina. Hieman surullinen loppu tosin, mutta taas nähtiin kuinka katala internetti ja tietokone kuitenkin ovat. JATKOJA!

Kinkkinen kysymys.
Henkisesti oli ollut vähän tiukkaa pitemmän aikaa.
Söin lääkkeitä jotka sekoitti pöntön, vaikken sitä silloin tiennytkään enkä sen vuoksi syönytkään ja jotain tapahtu vasta myöhemmin.
Oli tekemistä tietsikalla.
Rupesin nettiin kun piti tehä jotain muuta, ettei asiat pyöris päässä.
Osuin sivuille, jotka imasi koska siellä oli hyviä kirjoittajia, aihekin kiinnosti.
Silmissä vilisti ja tajukin oli ruudun takana, kädet kirjoitti.
Siinnä olin piuhat napanuorana helvettiin.
Tai en minä siinä ollut, vaan se toinen. Se “toinen” oli netissä kuin kotonaan ja minua alkoi pelottamaan. Eikä tollasta voi kenellekään kertoa, kun ei itsekään ymmärrä mistä on kyse. Menin kipsiin.
Rupes ahistamaan. Tuli levoton olo. Aina vaan piti avata kone ja internettiin… sitä rataa.
Sattu olemaan aikaakin.

Hei!
Minulla nettiriippuvuus on ehkä tarvetta tutustua uusiin ihmisiin chateissa. Itselläni se alkoikin siitä kun hommasin nettiyhteyden ja oma isoveljeni pahaa aavistamatta neuvoi minua käyttämään Messengeriä, olisihan se halpa ja nopea tapa vaihtaa kuulumisia kun eri paikkakunnilla asuttiin. Innostuin kirjoittelusta…jokin siinä vain alkoi kiehtoa…ehkä se kirjoittamisen jalotaito…=)
Sitten heräsi uteliaisuus chatteihin ja sieltäkös löytyikin positiivisena yllätyksenä seasta mukaviakin ihmisiä. Olen sinkku…edelleen, ja ehkä se on yksi tapa hakea itselleen seuraa…pieni toivo jatkuvasti silmäkulmassa. Ihan ulkonakin tulee käytyä, mutta joskus sitä kokee ettei missään voi oikein tutustua ihmisen sisäiseen kauneuteen…joten netistä tuli vain otollinen paikka. Uskon itselläni tämän olevan ohimenevää…tämän elämäntilanteen sanelemaa. Kunhan muistaa pitää niistä oikeista ystävistä kokoajan kiinni! =)

Olin irkkiin “koukussa” vuoden mutta pääsimpäs siitä eroon, tosin sivuvaikutusten kera, eli teki silti mieli mennä sinne. Nyt ei vois vähempää kiinnostaa ja pidän sitä aika alamaisena. Edelleen on kavereitani koukussa siihen ja koulussa tapaa niitä jotka näyttää olevan koukussa irc-gallerioihin, melko vahvastikin.

9.3.2001 rekkasin www.muropaketti.comin forumeille ja paluuta ei ole ollut :unamused:

Itse jäin nettiriippuvaiseksi varmaan sen takia kun aloin käydä chateissa juttelemassa, ja sain paljon hyviä ystäviä. Heidän kanssaan jutellessa alkoi mennä enemmän ja enemmän aikaa. Myös foorumeihin kirjoitteluun alkoi mennä aikaa enemmän. Tällaisesti siis nettiriippuvuuteni alkoi. :confused:

Addiktio muuttaa muotoaan, mutta pysyy. Se on ilmeisesti sellainen nettiholismi veressä, jota voi verrata että kun kerran olet alkoholisti, olet sitä aina. Se vaan on niin kivaa, ja irti ei pääse. Kumpa nyt kerran taas löytäisi jotain tosi mukavaa ja asiallista niin saisi edes tarpeekseen.

Mutta on joskus hyviä kausiakin, jolloin on pysynyt tietskan käyttö hallinnassa. Kun on käynyt kirjoittamassa, kertomassa asiasta täällä niin siitä on aina hetkeksi ollut apua. On ikään kuin asia tullut itselleen tiedostetuksi ja sitä kautta on siihen voinut vaikuttaa.

Joo. En tiedä, Esko, onko sulla vähän sama ongelma kuin minulla: Vertaistukea ei löydy. Käytännössä koko perheen ulkopuolinen kaveripiiri on netissä ja jo pelkkä irc:ssä roikkumisen lopettaminen taisi katkaista suurin piirtein lähes kaikki sosiaaliset kontaktit perheen ulkopuolisiin ihmisiin. Pitäisi vielä kaikista foorumeista päästä eroon, mutta sitten olenkin aivan pallo hukassa… Tarvis kait keksiä joku harrastus, mutta en keksi kovinkaan sosiaalisia harrastuksia. Uimassa silloin tällöin… noh… ei kovin sosiaaliseksi voi sanoa. Polkupyöräillessä harvemmin kohtaa ihmisiä ja harvempi viitsii lähteä >30km pyörälenkille aamu kuudelta…

Esko, jos pudotat spostia, niin katsotaan jos keksitään joku yhteinen keino päästä vähemmälle koneenkäytölle? Pitäisi olla sposti-nappula käytössä tuossa alla…jos ei toimi, niin kerro…

Niinhän siinä kävi, että kun seuran, roolinvaihdon, eroottisuuden, jännityksen, hallinnan ja itseilmaisun tarpeet jäivät muualla tyydyttämättä… chatti vastasi niihin kaikkiin.

Niin yksinkertaista se on.

Kuinka riippuvuudesta pääsee eroon? Mistä ikinä löytää tyydytystä noihin asioihin muualta?

alt+f4… ja sitten hirveä määrä itsekuria ja korvaavaa toimintaa. Noin se mulla taitaa toimia. Oli pakko keksiä töissäkin hyvä tekosyy, etten voi päästä minkäänlaiseen messangeriin tai irc:hen ja sen päälle vielä selittää, että sähköposti+bugienhallinta on tarpeeksi nopea kommunikointiväline. (Duunia teen himassa.) Tottahan se ei ole, kun tänäänkin tuli n. tunnin ylimääräinen viive sähköpostien kanssa, mutta tuottavampaa tuo tunnin taukokin on kuin taas pudota chat/tms addiktion kouriin. Ehtipähän sen ajan tekeen vähemmän kiireellisiä hommia. Nyt shutdown -h now minulle ja unten maille.

Eli kone kii ja muuta mieleen…
Pitäne panostaa tohon omaan parisuhteeseen. Hohhhoijaa.

Se ei ole lainkaan huono ajatus. Mulla korvaava ollut parisuhteen hoitamista ja legoilla väsäämistä. Tietokone-/nettiaddiktio korvattiin legoaddiktiolla. Kuitenkin siinä mielessä legot ovat parempia, kun on huomattavasti enemmän läsnä lapsille ja vaimolle, kuin tietokoneella ollessa. Harmi etten kehtaa legorakentelun tuloksia laittaa tänne, kun niistä heti turhan moni tunnistaisi minut.

Moi,

Aika helppoahan toi addiktoituminen oli, kun oma elämä ei miellytä itseä ja satut niihin aikoihin tutustumaan chatteihin ja foorumeihin niin kas, siellähän se onkin olkihatun korvaava elämä… Päivät pitkät seurata tapahtumia vaikka ei omia ollutkaan niin kuitenkin se toi jotain sisältöä elämään, aika monenkin vuoden ajan.

Hölmöä huomata että puhut töissäkin kavereista ennenkuin tajuat että ainii…enhän mä niitä tunne, kirjottelen niitten kanssa vaan muutaman tunnin päivässä. Joten hanki elämä kommentit oli sinällään ihan oikeutettuja vaikkakaan ei kovin mukavia :slight_smile:

Kiitos ja kumarrus ihmiselle jonka hänetkin tapasin netissä “kiskoi korvista” ulos ja opasti ehkä maailman vastahakoisimman ihmisen takaisin muiden ihmisten ja harrastusten pariin.

Huvittavaa kylläkin se että meni jonkun aikaa kyetä saamaan oma “minä” takaisin sieltä verkosta. Mietiskeli mitähän sille nick1 tai niccikakkoselle kuuluu jne… Kunnes sisäisti että verkossa tavatut ihmiset eivät ole muuta kuin bittejä kuvaruudulla, niin kauan kun et niitä ole elävässä elämässä tavannut, aina ne ihmiset joille luulet kirjottavasi ei ole todellisia, vaikka oma mielikuvitus ne todeksi muuttaakin.

Kammo vuodatus, kevään jatkoa ja tsemppiä kaikille netti addikteille totuus on tuolla ulkona → :slight_smile:

Kiitos ja kumarrus ihmiselle jonka hänetkin tapasin netissä “kiskoi korvista” ulos ja opasti ehkä maailman vastahakoisimman ihmisen takaisin muiden ihmisten ja harrastusten pariin.

No niin… sitä tässä ehkä toivotaankin, että jostain löytyisi se joku, joka kiskoisi…

Äh.

Niin, olisihan se niin mukavaa kun joku tulisi ja ulos repisi, mutta tuskimpa sitä ikinä tapahtuu…
Se on melkein mukavampaa olla täällä “pumpulin” keskellä, missä mikään ei voi satuttaa, kuin tuolla kylmässä ulkona.

Miten jäin riippuvaiseksi? Se vaan jäi tavaksi irkata, olla mese auki … nykyään olen netissä joidenkin mielestä liikaa, mutta omasta mielestä en, koska voin olla muuallakin. Ennen oli pakko olla netissä 24/7 ja koneen äärellä nykyään ei :slight_smile: totesin että tieto siitä että pääsee nettiin missä tahansa riittää :smiley: mullo commari repussa ja enempi soon kiinno ku auki :smiley:. Kotona on kone 24/7 auki jauhamassa irkkiä ja meseä mutta en mä kato sitä 2 minuutin välein paniikissa. Riittää että parin tunnin välein vilkaisee… ja yöllä tietty 6h unoset :smiley:

Totesin tuossa että irkki toistaa itteään pahemmin ko mikään. Kaikki jutut tuolla on wanhaa. Joutas unohtoo koko homma mutta … osaako sitä
… ja tarviiko sitä. Kun on muutakin elämää.

irc ja mese ovat siitä helppoja päästä eroon, että jos saa vain palomuurin salasanan jollekin muulle lykättyä, niin sitten laittaa palomuurin estämään yhteydet portteihin 6000-7000. Sillä hoituu irc. Mese menee kun vaihtaa Linuxiin :wink:

oon 14 vuotias tyttö ja olen polttanu kohta noin viisi vuotta ja käyttänyt kannabista yli vuoden… ja mun juttu menis näin… niin et ensin en ees ollu riipuvainen tupakasta… tai olin sosiaalisesti… sitten siihen alko tulee tarve et sitä oli pakko saada… sit mun kaverit oli saanu joltain ihme hörhöltä jotain ilmais näytteitä huumeista… ei me edes tiietty et mitä se oli… no olin sit seurustellu mun poika ystävän kanssa sillon melkein 2 ja puol vuotta… muut alko käyttää niit huumeita ku siit tuli mukamas niin hyvä olo… sitten mulla ja mun poika ystävällä meni poikki ja olin aika maassa… sit ajattelin et no jos noille tulee noin kiva olo ni mäkin haluun… siitä tuli hetkellinen hyvän olon tunne ja jäin siltä seisomalta siihen koukkuun… se on aika vitun perseestä ja ihan saatanan kallista… oon myyny itteäni melkein vuoden ett ä saisin sitä lisää… nyt vihdoin oon pässy jaloilleni ja olen lopettamassa… äitini sai tietää tästä kaksi päivää sitten… KUUNNELKAA KANNABIKSEN KÄYTTÄJÄÄ JA ÄLKÄÄ IKINÄ KOKEILKO!!!

P.s. älkää koskaan ryhtykö semmoseen mihin ette todellakaan ole valmis!! ja kukaan ei ole valmis käyttämään huumeita…

-Minä vain täältä kemijärveltä…

Voi lol. Viimeisin “vieras”, noinko jäit NETTIkoukkuun? xD