Miten ihmeessä...?

Miten ihmeessä te,jotka ootte pitkään juonut joka ilta/useana iltana viikossa,jaksatte käydä töissä? Mulla oli tässä nelisen kk et join liki joka ilta,niin mulle oli TODELLA raskasta käydä töissä (asiakaspalvelu) ja tuli poissaoloja krapulan takia… ja piti hakea 3viikon saikku kun lopetin ,että saa itsensä kuntoon. Viekkarit oli kovat, hermot oli tosi kireellä,ärsytti,vitutti ja ennenkaikkea väsytti iha jäätävän paljon! Miten ihmeessä te muut hoidatte/jaksatte työnne? ?

Itse olen ollut fyysisissä ulkotöissä. Näin sen koin, että pakkohan siellä on vain jaksaa käydä jos ei rahaa mistään muualta saa. Ilmeisesti en sitten juonut tarpeeksi, mutta itse en ole koskaan millään tavalla lusmunnut töistä alkoholin takia, ja olen aina siis huolehtinut siitä, että olen töihin mennessä ja töissä ajokunnossa.

Kieltämättä jonkinlaisissa lievissä krapuloissa on tullut töissä oltua. Ulkona pääosin raittiissa ilmassa sellaisen kyllä kesti ihan hyvin, jos ei pahemmin puuskutusta aiheuttavia hommia sattunut juuri silloin kohdalle. Toinen asia onkin sitten se, että kun ihmisten ilmoilla ollaan eikä vessaan silti noin vain pääse, ja alkaa alavatsassa kuumottavasti varpusparvi valmistautua pyrähdykseen… siinä kyllä kylmä hiki valuu. Tarpeeksi kun tätä toistuu, niin sitä kyllä miettii kaikkien niiden läheltä piti -tilanteiden myötä, että minkä helvetin takia sitä pitää itsensä järjestää tällaisiin tilanteisiin vaikka ei olisi pakko.

Viime kesän kun olin kokonaan selvinpäin, niin huomasin, että olin ollut erehtynyt tietyistä asioista aiemmin. Ajattelin ennen, että onpas työ perseestä, mutta selvänä aikana tajusin, että kaikki vitutus johtuikin siitä, kun oli tullut dokattua viikonloput ja tissuteltua arki-illat. Siinä ei ehtinyt tosiaan palautua töihin, kun yöunet olivat huonoja ja useimmiten on vähintään lievä krapula vallitsi oloa ainakin aamupäivästä.

Aloittaja mainitsee asiakaspalvelun. Eräässä työssäni oli sitä, mutta niitä hommia en koskaan tehnyt lievässäkään krapulassa. Asiakaspalvelu on mielestäni tarpeeksi hirveää oli mikä olo hyvänsä, enkä ole onneksi sellaista joutunut tekemään enää sittemmin. Muissa hommissa kyllä periaatteessa on asiakaskohtaamisten mahdollisuus aina läsnä, mutta niihin en ole katsonut lievän krapulaisuuden mitenkään vaikuttavan.

Toki töissä joskus joka tapauksessa ärsyttää vaikka mikä asia milloinkin kun kokee, että muutakin tekemistä olisi. Jos ajattelee elämän perusasioita, joiden takia alkoholinkäyttö joutuu tarkastelun alle, niin kyllä minä työn luen yhdeksi tällaiseksi asiaksi. Mitä mukavammin se sujuu, niin sen paremmin asiat ovat. Kun vertaan niitä herätyskellon soittokertoja, jolloin ensimmäinen ajatus on “ei taas!” siihen, että nyt on ihan OK nousta ylös ja lähteä hommiin, niin jälleen muista miten hyvä idea on olla ottamatta.

Minä en juuri koskaan juonut viikolla. Viikonloppuisin rankemmin ja sitten meni aivan järjettömässä väsymyksessä ja morkkiksessa seuraava viikkoa. Monta yötä valvoen. Saa sitä ihmetellä miten jaksanutkin. :imp:

Hyvä kysymys Nooralotta.

Alkoholistihan hoitaa työnsä, ainakin pääsääntöisesti aina loppuun asti tosi hyvin. Ainakin minä aina näin tehnyt. Eri asia sitten kuinka pohjalla on. Tai en tiedä, tämä korona ja etätyö mahdollistaa työssä myös niitä krapula päiviä. Mutta ainakin tähän asti työ on se mikä minut saa aina selviämään. Juu, ja tykkään myös työstäni. On paljon näyttöpääte työtä, mutta myös asiakas-, viranomaisyhteistyötä.

Mutta työntehon laadusta en mene krapulapäivinä ihan takuuseen :blush:

Mutta, hyvä kysymys.

Tv. Leppäkerttu.