Miten ihmeessä lopetan?

Me Lopettajat
41

Kiitos tsemppitoivotuksista, kyllä pakko on nyt saada joku järki tähän.
Yhdessähän sitä on ryypätty, mutta kun toiselle ei tule tätä riippuvuutta, minulle vaan. Yhdessä on vietetty vuosien aikana paljon hauskoja ryyppyiltoja, mutta nyt ne ei ole enää hauskoja. Hän voi hyvin olla juomatta tai ottaa vaan pari ja sanoo minulle, että juo vaan vähemmän, kun tätä asiaa keskustelen hänen kanssaan, että ryyppään liikaa. Kun ei se mene niin. Jos on pullo viinaa, mulle ei ole mitään ‘hyötyä’ ottaa vaan paria. Se ei tuo mun päälle sitä humalaa. Hän on vuosien mittaan vähentänyt paljon ja minä koko ajan lisännyt.

Kyllä mun täytyy jotenkin saada oma pää kuntoon niin, että vaikka hän sitten haluaisi ottaa muutaman, niin pystyn itse olemaan ilman. Kun mulle ei alkoholi vaan taida sopia. Kaikki pahenee koko ajan. Tähän alkuun taidan pyytää häntä olemaan ottamatta, mutta hänellä on paljon viinaa, kun hänellä se pysyy kaapissa. Paitsi sitten olen hänen viinojaan alkanut kinuta, jos omat ovat loppuneet. Siksipä olenkin yleensä varmuudeksi ostanut riittävästi. Mullahan ei todellakaan viina pysy kaapissa.

Mutta kun lopetin tupakanpolton, vaan lopetin, enkä pummi keneltäkään jos ei omia ole, kun en halua. Jotenkin samanlaiseksi haluaisin tämän. Että yksinkertaisesti en vaan haluaisi enää juoda, enkä sitten vaan enää joisi. taitaa olla viinan kanssa toiveajattelua. Nyt on maanantai ja päätökset on hyviä, mutta pelottaa jo etukäteen viikonloppu.

Yritän sanoa itselleni, että en todellakaan häviä mitään, kun kokeilen miltä tuntuu olla ilman. Ja ainakin se tuntuu paremmalta kuin juominen. Kädessäkin on pieni palovamma, tänään vasta huomasin ja sitten tulee hämärä mielikuva, että jotenkin saunan kiukaaseen se taisi osua.

Kannustaa lukea, että esim. nymeria, sulle tulee kohta kuukausi täyteen. Loistavaa!

42

Kyllähän puolison dokaaminen vaikuttaa itseenkin mutta kun omalle dokaamiselle haluaa tehdä jotain, niin siinä on tietyllä lailla ehkä selvitettävä itselleen aika raa’alla tavalla tämä, että mihin asioihin voi lopulta vaikuttaa ja mistä minä ja valintani varsinaisesti riippuvat: toinen ei lopeta omaa juomistani eikä toisaalta juo kuin omaa viinaansa. Jos se sitten tekee omalle juomiselleen jotain, se tekee sen itse - jos ei tee, siitä ei voi kuitenkaan täysin riippua se, mitä just minä teen. Mutta ei se tosiaan ole elävässä elämässä ihan näin helppoa.

43

Heippa Tervapääsky ja muut

minäkin olen yli 50-vuotias nainen ja taistellut alkoholismin kanssa vuosia. Dokaamistyylini on samanlainen kuin sulla; perseet olalle tai ei mitään. Entisen miesystäväni kanssa oli aivan samanlaista vääntöä: hän joi tosi paljon, mutta pystyi silti kontrolloimaan juomistaan. Hän valitti aina että miksen minä vaan yksinkertaisesti juo vähemmän…mikä oli tosi ärsyttävää! Olen viimeisen 4 vuoden aikana ollut 3 kertaa raittiina 3-5 kk, muun ajan juonut suunnilleen kaikki viikonloput ja satunnaisesti myös viikolla. Juomiseen liittyy salailu, häpeä, erakoituminen, masentuneisuus ja toivottomuus…kaikki ihan tuttuja juttuja siis. Nyt taas kerran olen tehnyt päätöksen olla ilman viinaa (9. päivä menossa). Syön antabusta, minulle se sopii hyvin, ei ole ollut mitään ongelmia. Tavoitteena tietysti olisi pärjätä ilman sitä…olen kallistunut vähän samansuuntaisiin ajatuksiin kuin Antilooppi; en oikeastaan odota enää elämänikäistä raittiutta, en odota mitään ihmeitä tapahtuvaksi. Hyväksyn sen, että ehkä jonain päivänä alan taas juoda. Mutta juuri nyt en halua! Aika jännä juttu muuten, tämä päätös lopettaa juominen syntyi, kun pojalleni tapahtui kauheita asioita. Luulen, että se liittyy siihen, että yhtäkkiä tunsin itseni tarpeelliseksi. Ajattelin, että on oltava selvinpäin ja skarppina, jos pojalle tulee akuutti hätä ja hän tarvitsee minun apuani. Ehkä osittain koko juomisenikin on liittynyt tarpeettomuuden tunteeseen ja elämän mielekkyyden puutteeseen… toinen juttu on se, että samoin kuin sinä minäkin olen vakuuttunut siitä, että jos jatkan entistä menoa, elämäni jää kovin lyhyeksi…olen tosi onnettomuusaltis ja aina juopottelun jälkeisenä päivinä aivan mustelmilla kaatuiltuani. Kuitenkin sitä haluaisi vielä elää ja mielellään terveenä…paljon tsemppiä sulle, pyristellään yhdessä … :slight_smile:

44

Sitäkin mietin, miten tarpeellisia itse asiassa kykenemmekään olekaan, kun olemme raittiina ja kanavat auki muita kohtaan? Kun on tärkeä ja joku taju omasta tärkeydestään tässä elämässä, on joku suunta ja tarkoitus. Ollaan tässä puhuttu tyhjyyden kokemuksesta monen kanssa ja ehkä siihen usein liittyy juuri sellaista merkityksettömyyden tuntua. Jos sellaisesta mahdollisuudesta, että tässä nyt jollekin tai jotenkin on tärkeä, saa jotakin aavistusta, niin se kummasti motivoi.

45

Torstai ja normisti kävisin lastin hakemassa, sunnuntai-iltaan asti pitäisi riittää. Mutta nyt en käy Alkossa ja ainakin nyt on rauhallinen olo. Olen lukenut paljon plinkkiä ja myös sitä Selviämistarinoita ja miettinyt.
Tuo tarpeellisuus on yksi tärkeä asia, jos joku lapsista soittaa illalla, haluan että voin vastata ja sitten muistan sen seuraavana aamuna. Nyt on ollut niin, että jos musta tuntuu känniläiseltä en ole vastannut ollenkaan (myös ystävien soitot) tai sitten olen lapsille vastannut ajatellen, että jos niillä on joku hätä. Kännissä olen jotain sopertanut ja kuvitellut, että ne ei huomaa ja sitten seuraavana päivänä huomannut kännykästä soitot ja oikein pinnistänyt, että muistan mitä asia koski.
Toinen on iäkkäät vanhemmat, jos sieltä tulee soitto illalla tai yöllä, että jommalle kummalle on sattunut jotain. Kuinka paljon myöhemmin kaduttaa, jos olen ollut vaan kännissä, enkä voi vastata ollenkaan enkä voi lähteä auttamaan.
Voi olla, tämä on turhaa etukäteisjossittelua, mutta tietyllä lailla tunnen, että jos olisin tarpeellinen, niin voisin olla koska olisin selvä.
Siis en käy tänään Alkossa, enkä juo viikonloppuna. Katsotaan sitten taas sen jälkeen, mutta olisipa alku sekin, kun oikeasti tulee perjantai-ilta enkä ole tuhannen päissäni.

46

Jossittelun voi kääntää etukäteissuunnitteluksi miten selvitä yllättävistä tilanteista tai miten välttää ja torjua juomishalut. Niinhän sitä juomistakin pedataan, ajattelee vain asiaa toisinpäin.
Tänään ei Alkossa käyntiä, eikä illalla kekarin hakua kaupasta!

Hiljaa hyvä tulee

47

Olin ekan kerran pitkästä aikaa kokonaan selvänä viikonlopun ja pisaraakaan juomatta. Kylläpä oli kummallista. Päätin oikeasti, että en juo. Menimme erämökille miesystävän kanssa, enpä ole siellä monien vuosien aikana ollut koskaan selvänä. Joskus vaan vähän viiniä ottanut, mutta viime aikoina aina aivan kännissä sitten iltaisin.
Tutkailin oloani eri tilanteissa, tietysti myös kelailin koko juomistani. Oli kummallista. Oli helppoa olla ilman, kun vaan olin päättänyt niin. Viinaa oli paikassa, ei mulla, mutta miehenikään ei ottanut mitään. Nousuhumalan fiilistä oli alkuillasta ikävä, mutta ajattelin, että saa olla, sitä loppuillan örvellystä ei kyllä ole ikävä.
Helpottavaa oli se, että tiesin, ettei tule kännistä turhaa kitinää ja sitten epätoivoista itkun tuherrusta kiukkuisena jonkun kuusen juurella kylmässä. Siis jo päivällä oli helpottava olo.

Illalla ja yöllä tuli vähän pettymys, kun mieleen tunki pelkojani, ahdistusta, vaikka muuten oli hyvä fiilis. Olen ajatellut, että ne pelot ja ahdistukset pukkaa päälle kovina seuraavana päivänä ryyppäämisen jälkeen, ja se johtuu ryyppäämisestä. Nyt ne tulikin jo aiemmin. Onko kuitenkin niin, että ne ei johdu ryyppäämisestä, vaan aiemmin olen vaan ryyppäämisellä siirtänyt niitä eteenpäin siihen seuraavaan päivään? Vai onko viinapiru niin ovela, että se iski niitä mun päähäni, jotta ryyppäisin? No, aion katsella, jatkuuko ne ahdistukset.
Iloinen olin siitä, että vaikka nyt ei ollut nousuhumalan hypetystä, oli kiva muuten olla, aika rauhallinen. Tiesin, että nyt koen kaikki selvästi, nyt muistan kaikki seuraavana päivänä, turhia ruhjeita ja mustelmia ei ole. Nukuin hyvin. Ja nyt ei ole naama sillai turvoksissa kuin to-su rankasti ryypänneenä.

Huvittavaa huomata saunalta mökille kävellessä, että aina aiemmin kävellessäni mökille, mietin jo matkalla, että sitten pääsen juomaan taas, kun pääsen mökin pöydän ääreen. Päässäni mielikuva: kohta istun juomassa. Vaikka saunalla olisi saunajuomat ollutkin. Mielenkiintoista huomata, että juodessa kaikki ajatukset pyörii juomisessa.
Toki nytkin, mutta enemmän niin, että tutkailin tätä minulle aivan outoa olotilaa.
Oli kiva, en silti tiedä, miten homma jatkuu. Aion aloittaa itseni psyykkaamiseni ensi viikonloppua varten jo heti, jotta sitten torstaihin mennessä voin taas tehdä päätöksen viikonlopuksi olla juomatta. Huomaan kyllä, että pikkuisen pää jo yrittää vääntää ajatusta, että voisinhan kohtuullisesti juoda eli muutaman lasin viiniä. Tiedän, että on vaan parempi olla ilman.

48

Hei Tervapääsky

Eipä muuta kuin sydämelliset onnittelut raittiista viikonlopusta.
Huomenna on taas arki ja arjen ilot sekä kiireet. Kumpaakaan ei kannattane pilata ottamalla, vaikka ajatus kohtuujuomisesta tunkisikin päälle. Alkoholi on viekas ja voimakas vastustaja, se vaanii heikkoa kohtaa.

Tänään et ole yksin

49

Hyvin on mennyt ja on ollut kiva olla ilman viinaa ja ilman niitä väsymyksiä. Aamullakin oli iloinen olo ajaa töihin, ajattelin, että ei tänäänkään tarvitse ostaa viinaa, vaan saan olla ilman.
Ja mistä pahuksesta se sitten pamahti? Eli yhtäkkiä sain tietää, että huomenna onkin vapaapäivä ja ei kestänyt kuin hetki ja nyt tekee aivan hirmuisesti mieli hakea satsi viinaa ja juoda illalla. Ihan vaan, jotta vapautuu ja tuntuu, että on oikeasti vapaalla. Ihan hirmuinen viinanhimo.
Nyt yritän jotenkin saada tuosta tunteesta kiinni, niin että saisin sen käännettyä takaisin aamuiseen oloon. Onneksi vielä on muutama tunti ennen kuin pääsen töistä kotiin.
Ehdin jo ajatella, että hyvinhän tämä sujuu ja on niin kuin jokin olisi vääntänyt nappulaa päässä, eikä tee yhtään mieli juoda. Olen kelaillut paljon juomistani ja näen nyt kuinka paljon olen juonut ja minkälaisessa kunnossa olen ollut ja minkälaisia juopon ajatuksia päässäni on liikkunut, salailut ym.
No, katsotaan, yritän saada jotenkin tuon juomishimon ohitettua, hoh, hoh.

50

Onnistuin tänään. En mennyt Alkoon, vaikka kyllä teki hurjasti mieli. Onneksi oli monta hyvää sattumaa ja loppujen lopuksi viimeisenä, kun kuulin yhdestä tutusta, jolla oli pää auki, kun oli kaatuillut kännissä. Ajattelin, että ok, antaa olla.
Se Retkahduksen välttämisen opas tms. tuolla muualla plinkissä on hyvä. Siitä ensin aloitin, suurimmassa himotuksessa, ja sitä rauhassa välillä pysähtyen luin. Mietiskelin rauhassa ja siitä saa hyviä oivalluksia.

51

Todella hyvin hanskattu tilanne, pääsky!

Juotatushan on reaktio, jolla suhtaudumme laukaisevaan tekijään (vapaata = voin juoda) ja siitä nousevaan tunteeseen. Addiktio on ikään kuin ohjelmoitu mieli. Nyt kun pois-oppii yhtä ja sisään-oppii uutta, niin se vaatii toistoa. Se käy kyllä työstä mutta vain aikansa.

52

Olet turvallisella tiellä. Mietiskely ja hiljentyminen ovat ikivanhoja kaikkien filosofioiden ja uskontojen käyttämä tapa saada tietoa ja voimaa hyvästä. Siten saadut uudet ajatuksensa on hyvä vielä tarkistaa luotetun ihmisen kanssa. On näet vaara, että addiktoitunut ja yliherkkä mieli tuottaa uudessa tilanteessa itsepetokseen johtavia päätelmiä.

Tänään et ole yksin

53

Tähän on lomapuisto tiivistänyt hienosti myös plinkkailun ja yleensä vertaistuen tärkeän pointin! Opettelemalla ilmaisemaan ajatuksiaan ja itseään pelkäämättä sitä, mitä mahdollisesta väärässä olemisesta tms. seuraisi (usein vain omien pelkojen tasolla) on aika merkittävää, kun opettelee kaikinpuolista rehellisyyttä itselleen ja toisille ja sekin kuuluu tähän elämäntaparemonttiin, jota monenlaiseen valheellisuuteen perustunut juoponelämä ei ole oikein tahtonut kantaa. Addiktio mielenohjelmointina tms. on tosiaankin kiero kaveri ja omaani suhtaudun välillä jopa vainoharhaiseksi luonnehdittavalla tavalla: se saa minut tyypillisesti vähättelemään ongelmani laatua, ottamaan sen väärällä tavalla kevyesti jne. On osoittautunut hyväksi se, ettei turhaan suodata ajatuksiaan vaan tuo ne sellaisinaan esiin. Kun joku saattaakin huomata, että hei oisko tuossa tai tässä vähän myös surullisen kuuluisan petailun tuntua tai orastavaa säiettä, niin siinä saa vähintäänkin mahdollisuuden arvioida asiaansa uudesta näkökulmasta.

54

Siis on sunnuntai-ilta. Nyt rohkenin laittaa päivät kertymään juomattomana. Kyllä oli vaikeaa to, pe, la, mutta kyllä oli ja on myös hyvä olo, kun en juonut. Mutta viinanhimo oli välillä kova, oikein kova. Toivottavasti se laantuisi jatkossa.
Sitten kun päähän pääsee se ajatus, että ai että kun olisi niin kiva ottaa vähän ja nautiskella olostaan, siitä on vaikea päästä irti, hirmuisen vaikea. Vaikka järki tietää, että känniinhän se sitten päättyisi, eikä jäisi siihen kivaan oloon.
Siis ilman viinaa 2 viikkoa - taitaa olla lähemmäs 10 vuotta siitä, kun viimeksi on ollut näin kokonaan ilman viinaa.

55

Onneksi olkoon! On ihan selvää - hehheh - että ensimmäiset viikonloput ja muut tilanteet, joihin juominen on ehdollistunut pitkään, ovat aluksi vaikeita. Se kannattaa vain tyynesti hyväksyä niin kuin sekin, että pahimmat polttelut myös lievittyvät ajallaan, tai muuttavat ainakin muotoaan. Ja samalla sitä oppii olemaan niiden juotatustensa ja houkutustensa kanssa niin kuin kuvailitkin: nyt jo tarkastelit juotatuksia rakentavasti ja kävit mielessäsi läpi koko kaaren, mitä juominen olisi merkinnyt seurauksineen. Sehän se onkin, että niistä ajatuksista on saatava vähän kiinni, jotta niihin voi alkaa suhtautua uudella tavalla. En tiedä, miten juotatuksilta voisi välttyä mutten myöskään sitä, olisiko niiden yhtäkkisestä poistumisestakaan mitään varsinaista hyötyä: niiden hyväksyminen ja sitä kautta niihin uudenlaisen kulman löytäminen antavat ehkä jollain lailla kantavamman perustan mahdollisuuden, kun ajattelee pidemmällä tähtäimellä. Aikamoinen saavutus näin alkuun on selvitä vuosikymmeneen pisimmästä kuivattelusta! Jollekin se voisi olla pala kakkua, mutta riippuvuusongelmaisen kohdalla puhutaan saavutuksesta!

56

Hoh, kyllä jotenkin on nyt silmät auennut oman juomisen suhteen. Kun siinä on keskellä, niin sitä ei jotenkin tajua itse. Siivoskelin (nyt on löytynyt puhtia, viime viikolla ei vielä ollut). Löysin kauppalistan Alkoon viime juhannukselta, tein aina kauppalistat viikonlopuille, ostin viikonlopun viinat aina kerralla. 1 puolen litran vodka, 2 last passionia 1l 15%, 1 0,7 brändi, 1 litran valkoviini. No, olihan siinä to illasta su iltaan aikaa juoda ja päivät olin kuitenkin selvinpäin johonkin asti iltapäivää, kun oli ohjelmaa, ja maanantaiaamuna töihin skarppina.
Ei nyt raittiutta vielä kauheasti ole takana, mutta kyllä jokin oikeasti on tuolla pääkopassa loksahtanut. En tiedä miten jatkossa käy, mutta ainakin nyt olen onnellinen, että kun huomenna on mulle taas se viikonlopun aloittava torstai, niin huomenna ei tarvitse miettiä viikonlopun viinalistaa. En aio käydä viinaa ostamassa.

57

Selvällä päällä se minullekin yleensä vasta valkenee, mitä juominen on tosiasiallisesti ollut. Tärviövaiheessa, tosin jo aika kauan sitten, vetelin kans torstaista sunnuntaihin kaljaa ja olin käytännössä tuubassa pe-illasta ma-aamuun. Oli vuoden tai kahden mittainen vaihe, jolloin olin tuskin koskaan täysin selvä: ei krapulahorkassakaan kaikkine seurauksineen ole sillä tavalla raitis kuin just nyt.

Ja just nyt muuten ratkaisee osaltaan sen, mitä on huomenna vaikka tähän samaan aikaan vuorokaudesta :slight_smile:

58

Hyvää huomenta, Tervapääsky!

Sinähän olet jo lopettanut, nyt on kysymys enää, miten osaat elää raittiina.

Hiukan muokaten Päivä kerrallaan -kirjan tämän päivän tekstiä: ole herkkä huomaamaan, missä raitistuneet alkoholistit ovat oikeassa. Käytä hyväksesi se, mitä heillä on tarjottavana.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

59

Vaikka en aina kirjoittele, niin käyn välillä täällä lueskelemassa. Edelleen ilman ja kyllä jokin on hyvin päässä loksahtanut. En tiedä miten se kantaa jatkossa, mutta nyt on ollut monia hetkiä, jolloin olen ollut onnellinen, että olen selvinpäin. Myös yksi aika järkyttävä kokemus, tapaturma jossa olin auttajana. Silloin illalla välähti päässä, että kuukausi sitten olisin ilman muuta hakenut pullon ja juonut puoli litraa viinaa. Ihan vaan, että selviän järkyttävästä tapahtumasta. Nyt totesin, juu, mutta nyt en tarvitse viinaa, selviän siitä muutenkin. Ja olin onnellinen, että ei sitten tarvitse itkeä järkytystä ja surra kännissä illalla.
Siis en tarvitse viinaa.
Kyllä myönnän, että vähän päässä haaveissa liikkuu, että kun olen vielä juomatta, niin sittenhän voisin palkita itseni yhden illan kännillä. Mutta olen miettinyt, että silloinkin voin kuitenkin valita miten haluan, voin valita myös sen, että en juo. Saas nähdä, kuinka muijan käy :smiley:

60

Tänään kuukausi ilman viinaa. On ihmeellistä. On hyvin kevyt olo.
Normaalisti nyt olisin ottanut to, pe, la ja sitten sunnuntaina, kun eilen oli vapaa töistä. Sitten eilen, kun olisin käynyt alkossa itsenäisyyspäivää varten, koska tietysti itsenäisyyspäivää pitää juhlistaa. Siis varmasti olisi 6 iltaa peräkanaa 10-14 annosta per ilta.
Ja nyt vaan olen hämmästynyt, en juo. Ja on hyvä olla. Varmaan nyt on se raitistumiseuforia päällä. Hyvä olo, mutta jo on ihmeellistä, että näin on tapahtunut.