Miten eroon puolison vanhoista "huumekavereista"?

Kotikanava
1

Muutimme avopuolisoni kanssa takaisin Helsinkiin parisen kuukautta sitten. Tapasimme ulkomailla 2009 ja olemme kiertäneet siitä saakka yhdessä maailmaa. Nyt kuitenkin päätimme palata Suomeen takaisin ja ehkä jopa asettua aloillemmikin. Tiedän että naisellani on ollut ns. villi nuoruus ja muutakin on tullut vedettyä kuin pulkkaa. Hän on kuitenkin ollut kuivilla siitä saakka kun Suomesta muutti pois 2006 ja vain hamppua poltellut sen jälkeen ja sitäkin melko harvakseltaan viihdekäytössä.

Mutta nyt kun palasimme Helsinkiin, niin ei mennyt kuin pari viikkoa niin hän tuli aamuyöllä kotiin ihan sekaisin. Oli kuulemma ottanut rauhoittavia ja kannabista. Seuraavana viikonloppuna hän oli koko viikonlopun jossain itä-helsingin lähiössä “kavereidensa” kanssa ja kuulemma happoakin oli ollut tarjolla ihan tarpeeksi. Hän kykeni tuon viikonlopun jälkeen menemään töihin vasta keskiviikkona. Sai jopa ihan hirveät tärinätkin parina yönä.

Ilmeisesti Helsinki on liian houkutuksille altis paikka hänelle. Mutta miten voisimme asua Helsingissä jos vain vartin metromatkan päässä on huumeita tarjolla vanhojen tuttujen kautta niin paljon kuin vain mieli tekee. Eikä noita vanhoja tuttuja kuulemma voi edes ilman huumeita tavatakaan kun se kuuluu kuulemma niin kiinteästä noihin yhteisiin illanviettoihoin. Minua ei kuitenkaan ole kutsuttu noihin illanviettoihin, enkä edes tunnekaan kuin vain muutaman näitä “kavereista” joita naiseni tapaa nyt jo aika useinkin. Pelkään myös että hän pettää minua noiden illanviettojen aikana.

Miten oikein saisin naiseni ilman että hän suuttuisi minulle ja syyttäisi mustasukkaisuudesta tai elämänsä liiasta rajoittamisesta? Kuulemma se ei ole vaihtoehto eikä edes toimikaan että kieltäisin häntä tapaamasta vanhoja teiniaikojensa kavereita nyt taas kun asuu Helsingissä. Pitääkö minun väkisin lähteä aina mukaan kun naiseni lähtee viettämään iltaa itä-Helsinkiin vai erota vai kenties vain antaa asian olla ja luottaa siihen että tuo kaikki on vain väliaikaista ja johtuu siitä että hän on ollut pitkään poissa täältä?

2

Tää kuulostaa hirveän ikävältä, mutta parasta olisi, että puolisosi pitäisi valita joko vanhat kaverit (ja huumeet) tai sut. Jos homma jatkuu tollaisena, niin suhteenne vääristyy ihan pilalle joka tapauksessa. Tosin se saattaa olla sellainen jo nyt.

3

Minun mielestäni on käynyt niin, että puolisosi on retkahtanut käyttäjäksi jälleen. :frowning: Palaaminen vanhaan ympäristöön laukaisi jälleen hänessä riippuvuuskäyttäytymisen. Jos olisin sinä, kehoittaisin hakeutumaan hoitoon ja käsittelemään riippuvuuttaan, jotta oppisi elämään sen kanssa. Sinun täytyy tietysti pohtia oma tilanteesi, jäätkö tueksi jos hän suostuu hoitoon ja mitä teet elämälläsi, jos hän jatkaa käyttämistä :open_mouth: Molemmissa tapauksissa on tärkeää muistaa, että mikään mitä sinä teet ei pysäytä ja pelasta häntä, eikä toisaalta ole syy käyttämiselle. Hänen on itsensä haluttava raitista ja tervettä elämää sekä työstettävä ajatuksiaan/tunteitaan asian suhteen. Jos sinä itse ahdistut ja tunnet sairastuvasti huolesta, hae itsellesi apua, yksin ei kannata taakkaa kantaa.
Voimia sinulle.

4

Veikkaan että naisellasi on ns. kuherruskuukausi meneillään päihteiden kanssa. Kaksi vaihtoehtoa; joko hän jatkaa sitä ja menee liian pitkälle siihen eikä saa lopetettua tai sitten kyllästyy jossain vaiheessa ja “asettuu” jolloin päihdekaverit jäävät taakse. Tuo voi siis olla ihan väliaikaista vaan, tai sitten mennä pahemmaksi.

Asutte ilmeisesti yhdessä? Olisiko mahdollista että muuttaisitte eri osoitteisiin ja vaatisit että näkisitte vain kun hän on selvänä? Silloin hän ehkä huomaisi kumpi on hänelle tärkeämpää, ne huumeet ja huumekaverit vai sinä ja TE yhdessä. Etkä ainakaan joutuisi katsomaan vierestä kun hän sekoilee ja potee laskuja ja morkkiksia eikä pääse töihin. Tällä tapaa osoittaisit hänelle ettet halua vahvojen päihteiden kuuluvan elämääsi kun ne ei kuuluneet teidän elämäänne muualla asuessakaan.
Kun sanoit että hän on ollut kuivilla 2006 lähtien niin kuinka kova riippuvuus hänellä on ennemmin ollut ja mitä käyttänyt? Vai onko hän ollut viihdekäyttäjä/sekakäyttäjä ilman varsinaista tietyn aineen riippuvuutta?

Kissa pöydälle vaan ja keskustelemaan siitä katsotteko te samaan suuntaan vai lähdettekö eri teille. Ei sinun pidä alistua siihen että naisesi huitelee bilettämässä milloin minkäkin päihteen vaikutuksen alaisena, ja ehkä pettääkin siinä sivussa.
Ehkä hänellä on sopeutumisvaikeuksia olla taas Suomessa ja hakee siihen tukea vanhoista ympyröistä?

5

Niin, kun kyse taitaa olla siitä, että puolisosi ei halua niistä huumekavereistaan eroon, eikä niistä huumeistakaan.

Jos sinä et halua sellaista elämää omalle osallesi, niin voit osoittaa sen hänelle. Eli että ei ole päihteilyä ja sinua yhtäaikaa elämässä. Tärkeää on se, että ei esitä perättömiä uhkauksia, tai loukkaannu siitä, että jää huumeille toiseksi. Koska siinä taistelussa häviää lähes poikkeuksetta. Rakkaus päihteisiin ja rakkaus ihmiseen painivat ihan eri sarjoissa, eivät ne ole tasaväkiset kilpailijat.

Sinä et ole vastuussa siitä, mitä hänelle tapahtuu, etkä myöskään voi estää sitä tapahtumasta.

6

Vastaanpa tässä nyt useimpiin noissa ylemmissä viesteissä esitettyihin kysymyksiin.

Puolisoni ei ole vielä retkahtanut, ainakaan omasta mielestäni kovin pahasti, mutta se tie joka johtaa retkahtamiseen on kyllä jo ihan selvästi nähtävissä. Olemme asuneet joulukuun alusta Helsingissä ja puolisoni on ollut nyt noilla “kyläilyreissuillaan” yhteensä 5 kertaa, joista kolmella kerralla ei ole kotiin selvinnyt, yhtenä viikonloppuna oli kaksikin yötä poissa.

Hänen taustastaan sen verran että hän on kyllä hyvin vahva ja itsenäinen nainen, mutta huumeet houkuttaneet jo teinistä saakka. Hän muutto omilleen 16 täytettyään ja huumeita, lääkkeitä sekä alkoholia kului siitä iästä aina tuonna 21 ikävuoteen saakka kuulemma “ihan sikana”, hänellä on jopa useita kuukausia elämästään joista vannoo ettei muista mitään muuta kuin sen että on käynyt töissä ja ollut humalassa/lääkkeissä. Hän on käyttänyt enimmäkseen alkoholia ja hamppua, mutta rauhoittaviakin on napsinut kyllä välillä kuin karkkia. Happo oli hänen “bilehuumeensa”, mutta sitä ei kuulemma ollut kovin usein tarjolla kuin tiettyinä aikoina. Kovempia aineitakin hän on kyllä kokeillut, mutta eivät kuulemma sopineet hänelle kovinkaan hyvin. Suonensisäisiä ei myönnä ainakaan ikinä kokeilleensa.

Hän on ollut kuivilla vuodesta 2006 saakka, mutta nyt viimeisen pari kuukautta on tullut noita viikonloppu repsahduksia, ja niitäkin aina vain tiheämpään tahtiin. Syynä ovat nuo ikävuosina 16-21 hankitut “kaverit” joiden seurassa hän nyt viettää aikaansa viikonloppuisin, arkisin hän ei oikeastaan tapaa heistä kuin yhtä vain. Itse ihmettelen kovasti sitä miten syviksi ja tärkeiksi ihmissuhteiksi hän noita vanhoja “huumekavereitaan” väittää. Eihän hän ole suurintaosaa heistä edes nähnytkään sitten yli 7 vuoteen ja loppujakin vain muutaman kerran tuona aikana. Nyt hän haluaa kuitenkin viettää aikaa heidän kanssaan ja itse uskon että se on oikeasti ne huumeet jotka tuonne metrolinjan toiseen päähänö häntä vetävät.

Puolisollani on ikää 29 eikä erillään asuminen Helsingin nykyisellä hintatasolla ole kovinkaan realistista. Itse olen jo muutaman vuoden yli 30 ja perheen perustaminen on tässä kyllä ollut jo pidempään mielessä, mutta tämä puolisin paluu huumeiden pariin on kyllä laittanut kaikki nuo suunnitelmat jäihin. Olin todella syvästi järkyttynyt kun hän ensimmäisen kerran lauantai aamuyönä tuli kotiin pilvestä ja rauhoittavista sekaisin, kaljalle haisten. En edes nähnyt sitä naista hänen silmissään keneen olen ollut jo vuosia syvästi rakastunut. Jos se olisi niin helppoa että voisin luopua hänestä ja tietäisin että saisin elämääni edes suurimmaksi osaksi samankaltaisen naisen, niin toki hänet jättäisin, mutta en usko että tulen ikinä hänenlaistaan naista elämääni löytämään jos nyt luovutan. Hänessä on niin paljon hyvää ja ihanaa. Eikä nuo huumesekoilut vielä ole edes joka viikonloppuisia, mutta varmaan taas tänä viikonloppuna on pakko päästä “tuulettumaan” ja kyllä me kaikki tiedämme mitä se tarkoittaa…

Edelleen mietin sitä että miten keksisin hänelle viikonlopuille muutakin tekemistä kuin joko kotona olemisen tai “huumekavereiden” luona notkumisen. Viikonloppumatkaa Lontooseen olen suunnitellut, mutta sellaisesta ei ole pitkäaikaisratkaisuksi millään, saan vain siirrettyä väistämätöntä viikolla. Suurin ongelma taitaa olla se ettei hänellä ole oikein mitään ns. normaalikavereita täällä Helsingissä joiden kanssa viettää aikaa, vain tuo “huumekaveripiiri”. Toki osa tuosta kaveripiiristä on ihan kunnollisia viihdekäyttäjiä, mutta joukkoon mahtuu pari sossunelättiä joiden elämä on pyörinyt teinistä saakka huumeiden ympärille ja juuri heidän kämpilleen tuo porukka kokoontuu “hengailemaan”. Olen myös miettinyt sitä että ehkä tuo kaikki voisi olla vain pelkkää viihdekäyttöäkin, onhan joukossa yksi juristi ja yksi menestyvä (ihan laillinen) yksityisyrittäjä. He kaikki ovat vain tunteneet toisensa jostain yläasteiästä saakka ja käyttäneet huumeita viihteenä pidempään.

Voiko sellaista putkea jossain kerrostalokämpässä 7 hengen porukalla sanoa enää pelkäksi viihdekäytöksi jos siellä juodaan kaljaa, poltetaan hamppua, otetaan ainakin pari rauhoittavaa tablettia ja muutama nuolaisu happoakin? Porukka valvoo aamu 7:ään, nukkuu pari tuntia ja sitten aletaan taas hiljalleen ottamaan lisää, käydään täydessä seilissä syömsässä jossain ja vedetään siihen saakka lisää kunnes sammutaan ja herätään sunnuntaiaamuna krapulassa ja muutenkin paskassa olossa. Tämän jälkeen palataan kotiin ja maataan loppupäivä kunnes maanantaiaamuna taas töihin. Näin tiedän useimman illan heillä sujuneen jo vuosien ajan ja nyt naiseni on yksi heistä. Mitä teen?

7

Paluumuuttaja, kun tämä ei ole sinun käsissäsi, toistan itseäni.

Sinä et voi estää häntä. Tai voit toki yrittää, mutta se on aivan turhaa. Väliaikaisratkaisut, muun puuhan järjestämiset - niillä ei vaan ole mitään merkitystä. Kirjoitat itsekin, että huumeet häntä vetävät, ystävyyssuhteet ovat vain hyvä syy sinulle sanoa.

Tuosta uskallan olla eri mieltä, että hän ei ole retkahtanut. Kyllä hän on, jos hän on käyttänyt. Hän selittelee, kaunistelee, valehtelee. Jos hän sanoo käyttävänsä jotain, mistä voit tietää onko siinä koko totuus. Huumeileva ihminen uskoo itsekin omiin valheisiinsa. Eikä tiedä totuudesta mitään.

Mä en nyt ala tässä tarkemmin kertoa omaa historiikkiani, mutta nostan tuon oman vanhan Vuoristorataa -ketjuni sulle luettavaksi. Rakkaus on sokea. Hän on varmasti upea, ihana nainen, sitä en epäile. Mutta sinä olet nuori mies, ja maailma on naisia puolillaan. Upeita, ihania naisia myös. Minä ajattelin etten koskaan löytäisi ketään, joka olisi jotain niin erityistä kuin Retku. Mutta vuosien saatossa hän osoittautui olevan jotain sellaista, mitä en koskaan enää halua elämääni.

8

viewtopic.php?f=2&t=28559

Suosittelen tutustumaan Darkmanin tarinaan hänestä ja hänen puolisostaan joka käytti alkoholia ja lääkkeitä sekaisin. Sinun tarinasi voi huonossa tapauksessa olla hänen kaltainen jos puolisosi ei saa lopetettua viihteilyreissujaan itään. Vuosien jahkailua, pähkäilyä, henkistä pahoinvointia ja lopulta erilleen muuttaminen.

Oma menneisyyteni on samankaltainen kuin puolisollasi, perjantaisin keräännyttiin kaveriporukalla jonkun luo viihteilemään ja nollaamaan päämme ja sitten taas maanantaina töihin. Tämä ei ollut ihan joka viikonloppuista, eikä ihan kaikki joka kerta osallistunut siihen ja porukkaan mahtui monenlaista menestyjää kuin sossuasiakkaitakin. Itse lopetin tämän yli kolme vuotta sitten koska en enää jaksanut sitä ja muutenkin elämääni tuli kaikkea muuta mihin ei enää “tarvinnut” pään nollaamista, kasvoin aikuiseksi. Meitä yhdisti kiinnostus päihteilyyn ja hauskanpito. Nykyään joillakin porukasta on perhe, jotkut edelleen viihteilee, jotkut eivät älynneet lopettaa ajoissa vaan hommasivat alkoholi- ja/tai päihdeongelman. Joitakin näen edelleen kahvin ja joskus kaljan tai punaviinin merkeissä. Muiden kanssa ei ole enää yhteistä muu kuin päihteilymenneisyys ja sinne se myös jäi minne kuuluikin, menneeseen. Ilolla ja naurulla edelleen muistelen niitä aikoja, hauskaa nimittäin oli! Mutta kun sitä tarpeeksi kauan katseli niin alkoi tajuta ettei elämä tällaista voi jatkuvasti olla ja haluaa elämäänsä muutakin kuin perjantaipäihteilyä. Joko sitä turtuu kaikkeen ja alkaa käyttämään enemmän tai lähtee pois porukasta. Oikeat kaverit ja ystävät ovat niitä joita näkee porukan ulkopuolellakin eikä siihen tarvita päihteitä. Eikä minulla ole ikävä enää “niitä aikoja”.
Siksi veikkailin aiemmin että puolisollasi voisi olla ns. kuherruskuukausi menossa, muistaa menneestään vain ne hauskat ajat eikä syitä miksi lopetti.

Vielä siis ehdit pysäyttää puolisosi erittäin potentiaalisen alamäen. Hänen pitää tajuta itse että viihteily voi muuttua pahemmaksi vaikka kuinka nyt vakuuttelisi että se on satunnaista. Onhan hän jo kerran jättänyt menemättä töihin huonon olon takia! Ja näitä tulee jatkossakin jos hän ei tajua lopettaa ajoissa. Ja hänen täytyy haluta sitä myös itse!
Tosiasia on että huumeita ja huumeilukavereita löytyy ihan mistä vaan, etsivä löytää ja kyllä koira koiran tuntee eli huumeita voidaan tulla tarjoamaan ihan kotipihallannekin. Nyt hän viihteilee vain siellä idässä kavereiden luona mutta jonain päivänä hän voi alkaa kutsua idän kavereita teille tai vetää itsekseen kotona rauhoittavia jne.

Sinä haluaisit takaisin sen raittiin puolison johon rakastuit, mutta jos hän sanoo ettei suostu olemaan näkemättä vanhoja kavereita ja olla päihteilemättä heidän seurassaan niin en näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin pakata kamat ja erota jollet halua jäädä ja odottaa jos hänen mieli muuttuisi. Teidän pitää keskustella.

9

JA:

10

Aloitin itse tuon vanhan ketjuni lukemise, ja ensimmäinen kirjoitukseni oli aika samanlainen kuin paluumuuttajan. Kuusi vuotta sitä kesti, ennen kuin ymmärsin, että minun on pelastettava itseni. Elämä narkomaanin, lääkeriippuvaisen, alkoholistin rinnalla on liikaa useimmille meistä. Ja jokaisten se sairastuttaa, hyvin nopeasti. Alku on pahin, kun vielä kuvittelee voivansa tehdä jotain ja silloin sattuu eniten, kun mikään ei muutu. Kun rakkaus ei riitäkään.

Kun saa itselleen selväksi oman rajallisuutensa ja kuvion mahdottomuuden, alkaa helpottaa. Kun oppii irrottautumaan rakkaudella, luovuttaa rakkaansa sen jonkun korkeamman voiman käsiin ja keskittyy omaan hyvinvointiinsa. Mutta kysymys on sitten se, että haluaako alkaa sellaista elämää elämään päihteilijän rinnalla. vähemmällä pääsee kun ei elä. Mutta toisaalta, en mä päivääkään… tai no, ehkä muutaman päivän voisin vaihtaa pois. Kokemuksia ne on. Seitsemän vuotta kokemuksia. Seitsemän vuotta valheita. Mutta myös seitsemän vuotta rakkautta. Elämää.

Mä opin Al-anonissa (jota suosittelen lämpimästi), että kun muistaa sen, että on omasta vapaasta tahdostaan tässä, niin se toimii. Sen päätöksen joutuu tekemään päivittäin. Että haluanko tätä vai en. Onko tämä sellaista elämää jota haluan elää. Jos on, niin tämä päivä menköön. Jos ei, niin silloin on syytä tehdä muutos. Ja koska vain itseään ja omaa toimintaansa voi muuttaa, niin…

11

Niinhän sitä sanotaan, että kun on kerran itselleen riippuvuuden johonkin päihteeseen kehittänyt niin siitä riippuvuudesta ei ikinä pääse eroon. Hyvin voi olla kaksi- viisi-kymmenen vuotta raittiina ja sitten joku taas laukaisee käyttämään. Riippuvainenhan on nero keksimään syitä retkahduksilleen, erittäin hyvä syy on kaverit. Vaikka kyllä mä silti olen sitä mieltä että ympäristöllä oikeesti on vaikutusta siihen että kuinka helposti ratkee. Eli jos asuu jossain böndellä ja on päättänyt, että ei retkahda niin todennäköisyys siihen on pienempi kun jos asuu jossain missä aineita on saatavilla helposti.

Eli kannattaisko ostaa lentoliput takas sinne missä aineet ei kiinnostanut - tai ehkä sielläkin sit kiinnostus herää nyt kun riippuvuus on lauennut päälle.