Minulla on oma 10v poika ja mieheni kanssa yhteinen vajaa 3v poika.
Olemme olleet yhdessä reilut 3 vuotta, mieheni on aina ollut perso viinalle, ja juokin sitä litratolkulla 2-3 viikkoa putkeen ja nykyään väliä on hyvällä tuurilla 2viikkoa.
mieheni oli vuoden alussa n. 3kk linnassa ja sen jälkeen kuukauden juomatta, mut nyt se alkoi taas. elämämme on yhtä helvettiä ja haluan tämän loppuvan…
Ilmeisesti mieheni lopetti rakastamiseni 2 vuotta sitten, mutta hän on silti hirveän mustasukkainen minusta… vaikka itse on nyt ollu vähän yli viikon juomassa kavereittensa kanssa asunnossa jossa on todella spurgumeininki.
Tiedän varsin hyvin mitä minun pitäisi tehdä mutta miksi se on niin vaikeaa??? mä en ole tarpeeksi vahva…
Myös isäni oli alkoholisti ja hänestä pääsin eroon 18vuotiaana, ja hänen kuolemansa oli enemmänki helpostus, en tajua miten olen taas joutunut tähän tilanteeseen ja teen saman lapsilleni…
Asumme paikkakunnalla jossa miehelläni on tuttuja mutta minulla ei ole yhtään kaveria…
miten saan poikki oman riippuvuuteni miehestä… ja alotettua uuden elämän lasten kanssa?
mua ahdistaa rinnassa todella paljon, enkä tiedä miten pääsen tästä eroon…
Heippa ja tervetuloa tänne meidän muiden keskuuteen <3 Ihan ensin toivotan kovasti voimia sinulle… olisiko sinulla mahdollisuus puhua elämäntilanteestasi jollekkin ammattiauttajalle esim. Perhe-ja päihdeklinikalla? Onko miehesi kova ottamaan pelkästään alkoa vai kuuluuko hänen elämäänsä myös muut päihteet ?
Jos todella haluat pois suhteesta niin saisitko apua joltain kauempana asuvalta kaverilta/läheiseltä? Voihan olla että olet nyt niin voimaton, etten itsekseen pysty tekemään eroon vaadittavia toimenpiteitä. Ero on aina raskasta.
Jos saisit voimia kun ajattelisit lastesi parasta ja sitä uutta, parempaa, elämää mikä teitä odottaa kun pääsette alkoholistista eroon?
Kun on itse kasvanut alkkisperheessä, niinkuin minäkin, niin jonkun kummallisen “aivovaurion” siinä kait saa, että hankkii itselleen addikti puolison. Itse olen alkanut käymään al-anonissa. Voisiko sellaisesta ryhmästä olla apua sulle?
Onko sulla lastenhoito apuja paikkakunnallanne? Olisi hirveän tärkeetä että saisit ihan ikiomaakin aikaa.
Hyvä kun nyt löysit ainakin tänne palstalle. Tervetuloa
Sehän tässä on ongelma kun minulla ei ole ketään tässä lähellä, joka auttaisi, tai että saisin lapset johonki, eikä ole ihmisiä jotka auttaa…
Asutaan pienelläpaikkakunnalla ja katoin että täällä on al_anonin ryhmä mutta ei oikein kiinnosta mennä sinne, kun täällä kaikki tietää toisensa, vaikka siellä kaikilla on sama ongelma…
Ja selvinpäin mieheni on kunnollinen,siivoaa ja tekee ruokaa ja pesee pyykkiä ja on myö näppärä käsistään… ja hän juo kun meille tulee riitää… ja hän ei kestä poikani kiukkukohtauksia, pojallani on adhd, asbergerin piirtein ja silloin meille tulee riitää, ja lähtee ja rupee juomaan. hänellä ei ole muuta ratkasua ongelmiin kuin juominen…
Mä en ymmärrä miten sain itseni tähän tilanteeseen… isäni oli alkoholisti ja hän kuoli 2005, 53 vuotiaana. kun lähdin kotoolta 18 vuotiaana, tai oikeastaan minut jätettiin yksin kun isäni löysi uuden muijan jolla oli lapsia…silloin päätin et alkoholistia en ota miehekseni ikinä ja päätös piti 30 vuotiaaksi saakka…
mutta kai minulla on jokin auttamisen tarve… isääni en voinut pelastaa, ni kaikuvittelin että voin pelastaa mieheni, mutta alan tajuamaan että se ei onnistu ikinä…
Moikka Anya79! Olet oikeassa, että et voi miestäsi pelastaa. Vaikka tekisit mitä. Se muutoksen tarpeen on tultava hänestä itsestään. Muuten sinusta tulee se nalkuttava akka, joka häntä yrittää muuttaa. Tiedän, että helpommin sanottu kuin tehty, mutta lopeta hänen auttamisensa. Tällä hetkellä suuntaat suuren osan voimavaroistasi toiselle ihmiselle, joka on tässä tilanteessa kuin pohjaton kaivo. Suuntaa katse itseesi. Se voi olla aluksi melkein tuskallisempaa jos on aina tottunut huolehtimaan vain muista. Voimattomuus on tuollaisessa tilanteessa “normaali” olotila.
Onko sinulla ketään perheenjäsentä tai sukulaista jolle voisit tilanteesta kertoa?
juhannus taas päin persettä… meidän piti mennä tänään kattomaan kokkoa ja muuta menoa läheiselle leirintä ja vaunualueelle, mutta mies humalassa, joten sinne ei mennä…
tuli eilen yöllä kotiin ja ja sanoi että on meidän kanssa juhannuksen, no lähti vielä käymään kaupassa pojan kanssa, ja poika tuli yksin kotiin, ku isä oli menny kaverilleen hakemaan korttia ja nyt istuu siellä ja sanoo tulevansa parintunnin sisään, mutta ei varmaan ole aikomustakaan tulla… vituttaa niin saatanasti… annoin sille vielä kauppaan viimeset rahat, oli kyllä ostanut melkein mitä pitiki, mutta ne on siellä.
ärsyttää niin satanasti, ja me kyllä nyt aletaan käymään kohti loppua, kuhan sais tän juhannuksen hoidettua että edes lapsilla ois hauskaa…toivottavasti sataa koko päivän ettei vituta niin paljon ku ollaan vaan kotona…
Hyvää juhannusta sinulle! Toivottavasti pääset parempaan fiilikseen tai jos et, aika sujahtaisi nopeaan arkeen. Joskus on vaan helpompi keskittyä siihen, että kohta tämä Jussi on ohi kuin yrittää muuttaa sitä hetkeä paremmaksi. Toivon sinulle mukavaa seuraavaa juhannusta!
Itse muistan juhannukset juopottelevan puolison kanssa kamalina painajaisina. Liikaa jotain suomalaista painetta juomiseen tässä on eikä viinamäen miehillä tai naisilla ole helppoa ottaa perhettä huomioon, toiveet juhannuksen päivinä koittavasta ilosta ja raittiudesta poikkeuksetta murskataan.
Haluan tsempata sinua täältä ruudun takaa. Sinulla on varmasti parempia juhannuksia tulossa. Minulla oli ihan hirveä elämän kohta niinä vuosina kun puoliso joi. Kun hän raitistui, elämä muuttui vielä pahemmaksi. Se ei tainnut olla oikea raitistuminen. Kaikesta huolimatta minun oma elämäni muuttui juuri noiden kauheiden tapahtumien vuoksi sellaiseksi mitä se nyt on: Menin juuri naimisiin ihanan tavallisella tavalla alkoholiin suhtautuvan miehen kanssa, alkoholi ei mitenkään määritä tai määrää elämässä eikä sen ottamisesta tai ottamatta jättämisestä tarvitse sopia tai riidellä. Emme ole raittiita mutta emme tarvitse ollakaan. Lapseni on iloinen koska elämä on tavallista, kiukuttelee toki kuten muutkin teinit mutta sekin mukavaa ettei tarvitse itseään estää tai tunteitaan tai pelätä aikuisia. Koira ei enää pissaa matolle että taisi sekin stressata entisessä elämässä. Minun omat raha-asiat on vielä sotkussa, mutta jospa nekin joskus selviää… Rakas sai kuitenkin uuden kodin lainan yksinkin, yhdessä maksamme sen, tämähän ei olisi ikinä onnistunut juopon kanssa.
Nyt menee leuhkimiseksi jo, mutta haluan valaa sinun uskoa: Tulevaisuus antaa sinullekin oman ratkaisun ja avun, puolisostasi huolimatta tai hänen kanssa! Minulla oli noita sinun juhannusaattoja monta peräkkäin ja se oli elämäni kauheinta aikaa. Luulin ettei se ikinä lopu. Käytin aikaa odottamiseen, useimmiten turhaan, olin raivon vallassa, itkin, riitelin, sovin sopimuksia kuningas Alkoholin kanssa ja petyin koko ajan. Minä en tiennyt, mikä minua odotti nurkan takana: Tämä onni ja nämä kaksi ihanaa juhannusta ja se ihana arki juhannuksesta jouluun, joulusta juhannukseen! Olin toivoton. En nähnyt ratkaisua, elämä oli toivoton putki jossa seinät ahdisti.
Tuli kilometrejä pitkä viesti ja varsinainen pointti unohtui!
Minun paranemiseni alkoi tänne kirjoittamisesta ja tämä palsta ehkä kirjaimellisesti pelasti minun mielenterveyden ja toi lohtua synkkään elämään. Sain rohkeutta ja ehkä jonkinlaista toivoa selviytymisestä. Muiden tarinat todistivat, että joku raja on kaikilla ja kun se tulee vastaan, en enää voi elää huonoa elämää vaan ratkaisu tulee. Ja tuli: Asiat mutkistuivat kunnes mies yritti ne väkivallalla ratkaista. Sanomattakin selvää, että tämä palsta ja Al Anon olivat minut vahvistaneet siinä kohtaa pistämään viranomaiset hoitamaan asian: Ex istuu nyt tuomiota tapon yrityksestä. Joku uhri kun olisi vielä antanut anteeksi ja yrittänyt. Ilman tätä palstaa ja Al Anonia olisin ehkä toiminut kaiken järjen vastaisesti ja jättänyt vaatimatta rangaistusta jne.
Ja kun näin kävi, elämä meni uusiksi ja tuli tilaa vapaalle minulle ja laadukkaalle elämälle. Sain vapauden. Ja vieläkin olen vapaa, vaikka naimisiin juuri menin ja asuntolainaa on kymmeneksi vuodeksi ja ulosotto vie palkasta isoimman siivun. Tätä vapautta ei voi viedä miehet eikä rahattomuus eikä riippuvuudet. Vain tämän vapauden kautta olen saanut elämäni takaisin.
Kirjoita paljon! Lue niitä myöhemmin kun olet unohtanut. Lue muiden kirjoituksia ja saa niistä voimaa ja lohtua.
joo ei näkyny miestä, eikä oo kuulunu mitään eilisen päivän jälkeen…
Ennen mies ei ryypänny pyhäpäiviä… joulun oli sentään selvinpäin, mutta uus vuos meni kännissä ja ja nyt taas juhannus.
Mutta nyt päätin etttä juhannusaatto olkoon virallisesti se päivä kun me ollaan erottu… nyt ein jaksa enään…
mutta en tiedä miten pääsen tästä eteenpäin, asun paikkakunnalla jossa mulla ei ole ystäviä eikä työtä, siis ei yhtään mitään… mistä pitäisi kiinni, jotta pääsisi eteenpäin.
Ainut asia mikä mua täällä pidättelee on esikoiseni koulu. 10v pojallani on ADHD, asbergerin piirtein, ja hänellä on aivan ihana pienluokka jossa on kavereita ja aivan ihana opettaja, ja se tulee auttamaan häntä myöhemmin elämässä, joten koulua en haluaisi vaihtaa…
ajattelin että pääseekö A-klikalle juttelemaan jonkun kanssa? tietäiskö joku miten nää hommat toimii? miten pääsen juttelemaan jonkun kanssa, ja kenelle pitäisi mennä juttelemaan?
jos aloitan siitä.
Heippa ja voimia ja jaksamisia sinulle ihan hirmuisen paljon. Minullekin ovat tuttuja ikävät juhannukset. Eilen juuri kun pyöräilin kaverin kanssa kylmässä vesisaateessa tokaisin, että tämä on paras juhannus pitkiin aikoihin ja asiaa sitten kummasteli kun ilmakin oli yksi hirveimmistä. Listasin sitten viimeisten vuosien juhannusten tapahtumia ja sitä, miten mies sokelsi ne humalassa ja sammui sinne ja tänne. Tosin viime vuoden juhannus meni ok kun miehen kanssa oltiin hänen vanhemmillaan ja sitten suunniteltiin sellaiset menot ettei oikein pystynyt hänkään kunnolla humaltumaan mutta ei se sekään normaalia tapa juhlia ole.
Minun tarinaani voit seurata ketjusta Mietteitä itsestä ja kumppanista. Olin alkuvuodesta järkyttävän ahdistunut, surullinen ja peloissani. Tänne kirjoittelu oli kuitenkin minulle alkusysäys eheytymiselle ja muutoksen alullepanolle. kirjoitin ja kirjoitin ja ennen kaikkea luin muiden tarinoita. Jos kaikki muu ahdisti tulin tänne ja oli kuin olisin tullut ystävien luo. Lisäksi aloitin terapian vähän aikaa sitten, mikä on auttanut ihan valtavasti eteenpäin. Ja nin kuukausi sitten ilmoitin etten halua enää suhtemme jatkuvan. Tein sen kylläkin raukkamaisesti tekstiviestillä mutta mies oli niin hyvä manipuloija, että tiesin hänen itkuilullaan saavan minun heltymään ja jatkamaan.
Minulle kaikkein vaikeinta oli ymmärtää rakastaa itseä ja miettiä sitä, mikä minulle on parasta ja tärkeää. Miten minä haluan elämäni elää. Elin niin pitkään miehen varjossa ja miettien hänen elämäänsä, että taisin jossain vaiheessa kadottaa itseni kokonaan. Meidän suhteessa minä olin mitätön ja minun toiveeni olivat olemattomia. Nyt terapiassa mietimme uudelleen minun elämäni arvoja ja miten niitä voin toteuttaa tulevaisuudessa.
Mutta voimia sinulle tosi paljon. Yritä miettiä elämääsi jotain pieniä mukavia asioista. Elä minuutti kerrallaan. Ole rohkea.
kerron vieläettä ollaan lastensuojelun asiakkaita, miehen juomisen takia ja niiden pyynnöstä meillä on omat osoitteen,mikä on toisaalta hyvä. mutta minulle se ei toimi, koska miehen asunto on sille pakopaikka mihin lähtee pakoon asioita… lapset on aina mun luona ei juuri ota lapsia sinne… ja jos lähtee sinne ni menee yksin eikä ota edes nuorimmaista mukaan. vaan jättää ne mulle tänne… ja voi tehdä mitä vaan ku tietää etten mä pääse täältä mihinkään kun mulla on lapset eikä ole ketään hoitajia niille.
Lastensuojelun kanssa jutellessa ei kannata eroajatuksia salata, saisiko sieltä keskusteluapua tai hoitoapua? Kysy A-klinikalta ja terveyskeskuksesta. Al Anon olisi sulle kokeilun arvoinen paikka, jos vaan saat lastenhoidossa apua!
Eri osoitteet on irrottautumisen apu, mutta kuten huomaat itsekin, vaikka olette kirjoilla eri osoitteessa, elämääsi kuitenkin hallitsee alkoholismi. Sen takia henkinen irrottautuminen on tärkeämpää kuin fyysinen: Mielenrauhan voit saavuttaa elämällä omaa elämää etkä miehesi koukkujen mukaan. Siinä ei ole yhtään mitään väliä oletteko erossa vai yhdessä, eri osoitteessa vai samassa.
Kyllä niitä ystäviä tulee kun alat elää alkoholismista vapaata elämää, sehän on ollut vain yksi seikka miehesi sairautta ja merkkisinun sairastumisesta siinä rinnalla jos et voi kutsua ketään kylään tai olet jäänyt yksin. Eihän sinulla voi olla voimia muodostaa ystävyyssuhteita tai pitää niitä yllä, jos miehen oman tahtonsa mukaan eläminen on estänyt sinun elämääsi toteutumista!
Hae apuja virallisesti (lastensuojelun kuuluisi olla sinun puolella koska tarvitset apua äitinä jaksamiseen) ja jos vaan yhtään mahdollisuutta on, Al Anonista (vaikka puhelimitse?). Tsemppiä!
Mä alan olla ihan toivoton.
Mieheni on jatkanut juomistaan entiseen malliin.
Pahentunu vain…
Minulla on korkea verenpaine ja jouduin varmaan sen takia lähtemään sairaalaan ambulanssi, päätä särki todella paljonja oksensin yks aamu. Mies oi edellisenä iltana tullut humalassa tänne mutta oli ihan ok kunnossa, mutta hän vain lähti ja jätti minut yksin lasten kanssa, olin niin huonossa kunnossa että minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin soittaa sossut auttamaan ja he tulivatkin ja soittivat ambulanssin ja veivät lapset kriisiperheeseen muutamaksi päiväksi jotta sain levätä. Mutta sit ne ilmotti et joko mä lähden lasten kanssa perhekuntoutukseen tai lapset otetaan huostaan. No olimme siellä kuukauden ja nyt viikon kotona. Ja mies on juonut koko tämån kuuden viikon ajan… kuulemma se takia ku me lähdimme…
Nyt hän on löytänyt vanhan ämmän jpka on aivan sekopää joka juottaa häntä…
Må olrn todella huolissani miehestäni, vaikka tiedän että tää on nyt loppu koska hän on loukannut minua liikaa ni silti välitän miehestäni, enkä voi vain katsoa hänen itsetuhoa… ja hän juo melkein koko ajan raakaa viinaa, hän on aivan sekaisin
Mitä mä voin tehdä tai pitäisi tehdä? Vai pitääkö mun vain unohtaa hänet ja jatkaa omaa elämää? En vain tiedä miten pystyn siihen…
Mitä mä teen?
Heippa. Mä oon hieman samanlaisessa tilanteessa kuin sä. Mieheni on juonut melkein 4 vuotta, meillä on lapset 4v ja 9kk. Suunta on jatkuvasti hissukseen alaspäin. En jaksa siitä nyt enempää avautua, mut olen itse vähitellen tajunut sen, että mieheni ei juo meidän riitojen, huonon päivän tms tekosyyn vuoksi, vaan siksi, että hänen on pakko. Kroppa ja pää käskevät. Se menee muun edelle silloin, kun tarve juomiselle tulee. Selvinä jaksoina hän on vielä pääsääntöisesti ihan mukava, yrittää saada asioitaan kuntoon ja meillä on ihan kivaa. Lasten kanssa on paljon, kun vaan jaksaa. Hän ei kuitenkaan itse tajua ongelmansa vakavuutta. Kun juomisen tarve tulee, menetän mieheni ja saan tilalle luottamiskelvottoman lapsen. Hänen varaansa ei voi laskea mitään. Minun on ollut pakko alkaa ajattelemaan elämämme ilman häntä. Hidasta irrottautumista olenkin tässä kesän ja syksyn aikana tehnyt. Vielä olen kuitenkin yrittäyt pitää kiinni niistä joistain hyvistäkin hetkistä. En ole vielä valmis irtautumaan kokonaan. Sinun tilanteesi sen sijaan kuulostaa jo olevan heikommalla tolalla. Kumpa saisit voimia ja apuja tilanteenne setvimiseksi ja jaksaisit tehdä ratkaisevan liikkeen. Täkäläisellä a-klinikalla olen saanut paljon apua ja tukea. Tänne kirjoittelu ja muiden tekstien lukeminen auttaa, mutta myös masentaa /suretaa. Tsemppiä!!!
Elämä on jatkunut samaa rataa… Mieheni juo varmaan entistä enemmän. Keväällä oli pari kuukautta selvinpäin mutta muuten on juonu lähes koko ajan.
Mutta tänään tuli se kaikkein suurin pommi! Miestäni syytetään seksuaalirikoksesta… Tuntuu että nyt kaikki romahti ja en tiedä miten selviän tästä
Tänään lähti asuntopaperit toiselle paikkakunnalle ja muutto edessä…
Kysyit Anya, miten selviät, kun olet muuttamassa toiselle paikkakunnalle. Kyllä sä selviät, olet jo sillä polulla, josta löytyy uusi elämä. Toivottavasti uudella kotipaikallasi on al-anon -ryhmä -sitä suosittelen erittäin lämpimästi. Mene vain rohkeasti mukaan. Jos epäilet, että “joku tuttu näkee” menosi, mietipä sitä, että myös se tuttusikin on siellä! Meitä Kotikanavalaisia yhdistää yksi asia: olemme kaikki alkoholistin läheisiä ja kärsimme alkoholismin sairastuttamasta ilmapiiristä. Kukin tavallamme. Osa meistä on itsekin sairastunut läheisriippuvuuteen, joka on myös hoitamattomana tuhoisa sairaus. Emme ole aiheuttaneet alkoholistin juomista, emme voi sitä hallita, emmekä parantaa alkoholistia. Samoin emme ole aiheuttaneet omaa läheisriippuvuuttamme, mutta me voimme siitä toipua!
Nyt kun olet fyysisesti eroamassa alkoholistista, myös henkinen irrottautuminen on tärkeää. Tähän voi saada työkaluja vertaisiltaan.
Kaikkea hyvää sulle ja voimia ja jaksamista -huomaat varmasti piankin, että elämä kantaa!
Itse vielä pyristelen juopon puolisona, mutta kovasti yritän opetella irrottautumista. Kyynisesti voisi ajatella, että olen “paraskin neuvomaan”, mutta al-anonissa emme neuvo, vaan jaamme kokemuksia -niistä voi ottaa sen, minkä haluaa ja itselle kenties sopii ja jättää muu.
-MillaM-
Itse olen jo lähtenyt ja erosta on jo muutamia kuukausia aikaa. Rehellisesti, käsi sydämellä voin sanoa: päivääkään tästä omasta eronjälkeisestä elämästäni en vaihtaisi pois. Ainoa asia mitä kadun on se, että en lähtenyt jo aikaisemmin. Olen ihan varma, että irtioton jälkeen sulla on ihan samanlainen olo (Kun se päivä koittaa, niin tule sitten tänne meille se kertomaan! )
Minusta kuulostaa, että sä olet jo se isoimman askeleen, eli lähtemispäätöksen, tehnyt! Ainakin mulle henkinen irtiotto oli se vaikein. Kun sen sain tehtyä, niin loppu oli vain käytännön järjestelyjä (vaikka osa niistä tietty oli helvetillis-perkeleellisen ikäviä käytännön järjestelyjä, niin ne kuitenkin on vaan käytännön järjestelyjä…)
Lupaan sulle, että elämästäsi tulee paljon parempaa. Tsemppiä ja voimia! Olet oikealla tiellä, nyt vaan pienin askelein määrätietoisesti eteenpäin!
Todella raskasta elää olosuhteissa, jotka olet jakanut kertomuksessasi. Todella hienoa, että olet nyt hakenut asuntoa. Kerroitko hakemusta tehdessäsi, millainen tilanne sinulla on ? Silloin pääsisit varmaankin asunnontarvetta arvioidessa sellaisten ohi, joilla muuton kiireellisyys ei ole niin akuutti.
Kantamasi taakka on verottanut henkisiä voimiasi kohtuuttoman paljon. Jouduin itse turvautumaan mielenterveystoimiston apuun erottuani alkoholistista. Olin todella romuna ja romahdus tuli sen jälkeen,kun olin jo lähtenyt suhteesta. Harkitse itsekin lääkärin luokse menemistä, joka voi tarvittaessa kirjoittaa lähetteen mielenterveystoimistoon.Pääset silloin purkamaan kaiken kuonan,joka on kerääntynyt sisimpääsi näiden vuosien aikana. Al-anon voisi olla siinä rinnalla, jos haluat ryhmään mennä.
Eräs läheinen sanoi minulle,että alkoholistia ei voi rakastaa raittiiksi. Muuten huomaavaisesta ihmisestä kuoriutuu alkon ottaessa vallan yltiöitsekäs hirviö. Olen ollut suhteessa kahden alkoholistin kanssa ja jälkimmäisessä tapauksessa mies käytti minua hyväkseen, minkä kerkesi. Hän oli mestari manipuloimaan muita ihmisiä ja suhtautuikin heihin ylimielisesti. Muut olivat hänelle puhtaasti hyväksikäytön kohteita.
Tie eheytymiseen alkaa, kun pääset muuttamaan pois yhteisestä asunnosta. Henkinen toipuminen vie oman aikansa, mutta tulee päivä,jolloin huomaat, että voit hengittää vapaasti, herätä uuteen päivään hyvällä ja luottavaisella mielin. Pidän sinulle peukkuja.
)