Miten auttaa pelaajaa?!

Tilanne on tämä. Olen saanut tietää, että puolisoni pelaa ja nyt olis käsillä sen aika kun uskallan ottaa asian puheeks, että tiedän hänen pelaamisestaan. Jos/kun hän sen kieltää, niin onko mulla mitään keinoja saada autettua häntä, vai pitääkö mun asettaa ehdot, että jos hän ei myönnä, niin sitten en minäkään jaksa elää valheellisessa parisuhteessa. Kova kovaa vasten vai odottelen josko se joskus haluais siihen apua.
T. umpikujassa

Heippa!
Voin kertoa pelurin näkökulmasta, kuinka asian käsittely olisi mielekkäin kaikkien kannalta.
Otat jämäkän, mutta ei liian syyttävän asenteen. Kerrot suoraan, että tiedät että hän pelaa, ja haluat samalla tietää ongelman laajuuden. Kaikki pöydälle. Pelurina hän saattaa olla itseinhoa täynnä, tiedän kokemuksesta että itselleen saattaa olla todella julma. Siksi syyllisyyden tunne saattaa lyödä hänet lukkoon, ja mahdollisesti piilottelemaan tekemisiään.
Avoimuus. Tilanteen selvittäminen. Avun hakeminen (peluuri, terveyskeskus, a-klinikka jne). Tarvittaessa raha-asiat erilleen, jos tunne että mies voi pilata myös sinun talouden.
Luultavasti mies helpottuu kiinni jäädessään, sille perustalle on hyvä aloittaa selvittelyt. Miehesi lopettaa pelit, JOS kokee ne itse ongelmaksi.
Voimia, nämä ovat ikäviä tilanteita.

MUOKS: Niin mistäänhän ei selvinnyt että pelaavana osapuolena olisi mies :smiley: No, kuitenkin.
Nimimerkkisi umpikujassa saattaa kuvata myös tämän pelaavan tuntemuksia. Jos hänet ahdistaa liian tiukille, voi hän reagoida kuten eläin ahdistettuna. Siksi(kin) siis lempeä mutta jämpti ote. Toivottavasti asia selviää!

yodaltahan tuli hyvät neuvot :slight_smile:
pelurin näkökulmasta voisin kans sanoa sen verran, että ulkopuolisen (tai siis ihminen joka ei koskaan ole kokenut riippuvuutta)
on todella vaikea yrittää ymmärtää riippuvuutta.
onko puolisosi ehtinyt tehdä velkaa? ottanut vippejä…?

voimia, tsemppiä ja pitkää pinnaa sulle!

Kiitos vastauksista. Vipeistä en tiedä, mut perintäkirjeitä satelee. Ja luottotiedot on ainakin kertaalleen mennyt. En tiedä mikä tilanne oikeesti on. Kertoman mukaan luottotiedot olis pitäny tulla takasin kesällä, mut jos vaikka olis tullu niin varmaan menee taas samaa rataa takasin.

En tiedä miltä riippuvaisesta, tuntuu. Haluisin vaan tietää miten auttaa ja voiko ees auttaa ja kannattaako tähän jäädä, jollei toisella ole haluja edes yrittää päästä irti pelaamisesta. Raha-asiat on kummankin omat, ja puhetta on ollut yhteenmuuttamisesta. En siis tarkoittanut puolisoa, niinkuin sen ehkä ymmärsi.
Niin, en tiedä miten voisin edes miettiä yhteenmuuttoa jollei pystytä puhumaan avoimesti. Tällä hetkellä toinen osapuoli on niin syvällä pelaamisessaan, et tuskin jaksaa nähdä minua, tai jos jaksaa nähdä niin huomioida minua.

Pitääkö luovuttaa, jos asetan vaatimukset, että hakee itselleen apua ongelmaansa. Kun luultavasti, saan kuulla huudot, syyttelyt, kieltämisen asiasta ja sen, että se ei jaksa mitään parisuhde ongelmaa tähän sen ongelmien lisäksi. Niin pitääkö mun antaa periksi :cry:

Jos perintäkirjeitä tulee, niin voi siis todeta ongelman olevan raha-asioiden kanssa. Onneksi teillä on eri taloudet, kamalinta on se kun peluri vetää mukaansa muutkin.
On sinusta itsestä kiinni, haluatko ottaa “hoidettavaksi” sellaisen ihmisen joka tietoisesti tekee itselleen hallaa. Kunhan muistat että sinun vika ei ole että toinen pelaa. Pelinarkit saattavat hyvin etsiä syitä pelaamiselleen, aivan kuten alkoholistit juomiselleen. Tämä on vain harhaa ja itsepetosta, ei vittumainen pomo tai nalkuttava akka niitä pelejä päälle pistä ja rahoja sinne laita, sen tekee peluri itse.
Auttaa voi olla henkisesti tukena, sillä rikkihän ne/me ihmiset on, joiden oravanpyörä liittyy johonkin riippuvuussuhteen ruokkimiseen. Riippuvainen voi ottaa tuen vastaan tai olla ottamatta.
Voihan olla että riippuvainen purkaa pahaa oloaan huutamalla, mennään harmaalla rajalla tässä, siinä mielessä että ymmärrän sekä sitä että joku ottaisi sitä huutamista ja sättimistä vastaan, mutta ymmärrän myös sen että sellaista ei auttamishaluinen aio kuunnella. Vaikeita asioita… Parisuhdeongelmahan se on siinä mielessä, että yrität selvittää voiko toiseen luottaa lainkaan. Toisaalta pelejä ajatellen, teillä ei ole yhteistä taloutta jne. joten se EI ole sinun ongelma.

Lyhyesti siis vielä:

  • voit ohjata pelaavaa ihmistä aiemmin mainitsemieni tahojen ääreen
  • voit olla tukena, kuunnella jos toinen haluaa avautua
  • muistat sen että pelaaminen ei johdu sinusta tai sinun tekemisistä
  • sinä et voi tehdä mitään päätöksiä pelurin puolesta, hänen on tehtävä ne itse

Peliriippuvuus on loppuelämän sairaus ja sen tosiasian kanssa siipankin on elettävä, jos tämän ratkaisun tekee. Itse olen jatkanut elämää yhdessä pelurin kanssa, mutta tottavie se ei ole helppo elämänpolku.

Ensimmäistä kertaa mukana keskustelussa. Olen aikuisen peliriippuvaisen äiti, huolena minullakin se, kuinka voin lastani auttaa/tukea toivottavasti irti riippuvuudesta ja myös se, kuinka itse selviydyn asian kanssa.
Olen miettinyt sitä, että entäpä, jos riippuvuus on “vain” oire jostain muusta. Meillä ainakin lapseni elämän alku oli vaikea mm. siitä syystä, että hänen oma isänsä pahoinpiteli häntä henkisesti ja fyysisesti, samoin meitä muita perheenjäseniä. Liian paljon vahinkoa ehti tapahtumaan, ennen kuin eron kautta pääsimme väkivallasta irti. Eli siis, entä jos olisikin syytä hoitaa sitä mahdollista esim. turvattomuuden ja/tai hylätyksi tulemisen tunnetta? Entä jos sisäisesti tasapainoinen (tai ainakin tasapainoisempi) ihminen ei enää tarvitsisikaan pelien tuomaa “sitä jotakin”?