Miten autan lastani ja itseäni? Kokemuksia teiltä

Sanokaa hyvät immeiset, mikä olis oikea tapa toimia!! Poikani käyttää kannabista tyttöystävänsä kanssa. Ei kuulemma muuta huumetta tai alkoholiakaan. Nuorilla on asiaan suhtautuminen " luonnonlääke, joka nyt vain ei ole vielä Suomessa vapautettu ja on kriminalisoitu". Poikani puolustautuu aggressiivisesti kannabiksen puolesta. Tytön isä on hurjana, uhkailee tyttöä kaikella tavalla. Nuoret vastaavat asiaan samalla mitalla/omalla tavalla, erityisesti poikani. Tyttö ei juuri ole isänsä kanssa tekemisessä, joka taas lisää isän epäluuloa ja kasvattaa käytön mittasuhteita. Minulle hän soittelee kaikesta “kuulemastaan”. Nuoret ovat jo aikuisia. Mitä voin tehdä? kuinka minun kannattaa suhtautua?

^ Ennen kaikkea ei kannata ajautua minkään hysterian valtaan, eikä kertoa aikuisille ihmisille mitä heidän tulisi tehdä. Tytön isän käytös nyt ei ainakaan auta millään lailla. Sinun kannattaa ottaa selvää kannabiksesta ja sen mahdollisista haittavaikutuksista, jotta sinulla on faktoihin perustuvaa tietoa asiasta. Voit keskustella poikasi ja tämän tyttöystävän kanssa, kysellä heiltä asioista ja kuunnella heitä. Tärkeintä on, että pysyt rauhallisena ja kunnioitat aikuisten ihmisten omia päätöksiä. Riehuminen, uhkailu ja määräily eivät varmasti johda yhtään mihinkään.

Minua kiinnostaa miksi olet niin huolestunut tuosta heidän käytöstä? Onko se päivittäistä? Onko heidän käytös muuttunut jollain lailla viime aikoina? Käyvätkö he töissä tai opiskelevatko, vai onko syytä olettaa että kannabiksen käyttö voisi karata käsistä tai vaihtua vaarallisten aineiden käytöksi? Alkoholin käyttö ei ilmeisesti kuitenkaan ole heille ongelma?

Kiitos vastauksesta iina. Ehkä eniten suurta huolta aiheuttaa juuri tytön isä joka on uhkaava, hyvin dominoiva. Hän aiheuttaa käytöksellään/kuvitelmillaan paljon ahdistusta. Nuorissa ja minussa. Toiseksi poikani epäilee itsellään adhd:ta koska on keskeyttänyt kaksi ammatillista koulutusta keskittymiskyvyttömyyden takia. Hän sanoo tätä keskittymiskyvyttömyyttä olleen jo kauan, ennen kannabista.Tyttö on vakituisesti työssä, poikani työtön. Olen ymmärtänyt että käyttö on lähes jokapäiväistä. Viimeisen puolen vuoden aikana tilanne on muuttunut siten että poika on hakenut ammattiapua adhd-selveyteen ja tilanne on kesken. Molemmilla on masennustaipumus ja he syövät tällä hetkellä samaa masennuslääkettä. Nyt poikani on muuttamassa tytön luoksen ja tästä tytön isä riehaantui, uhkailee lisää. Hän syyttää tyttärensä kannabiskäytöstä poikaani. Ja kokee että kun poikaani ei ole lähelläkään, hänen tyttärensä elämä paranee. Nuorten sosiaaliset suhteet ovat muuttuneet, vanha kaveripiiri on jäänyt vähemmälle, taka-alalle. Olen auttanut kaikella tavalla poikaani ja minulla on yhteys nuoriin. Pelkäänp’ että liikaakin, taloudelliesti. Olen lukenut kannabiksesta ja otan kaiken tiedon vastaan. En haluaisi pelätä turhaan tai kuvitella olemattomia. Tällä hetkellä keskitynkin järkevän tiedon keräämiseen jota meinaa uhata isän pelot ja suuret sanat.

Vielä sen verran: alkoholi ei ole nuorille ongelma. Eivät käy baareissa, kokevat sen turhaksi. Isän mielestä on normaalia käydä baareissa ja juoda alkoholia. Minä pojan äitinä en polta, en juo. Koen baareissa käynnin samoin kuin poikani. Olen aina kokenut sen niin.

Jos tytön isä on tuollainen kuvaamasi tyranni ja on ollut sitä jo ennen, kun hänen tyttärensä alkoi päihteitä käyttää, niin en hirveästi ihmettele, vaikka sitä kannabista vedettäisiin sitten ihan vain kapinoinnin vuoksi. Jokin keino lapselle/nuorelle pitää löytyä hankalasta isäsuhteesta “irtautumiseen” ja joillain se on sitten huumeet, joillain jokin parempi tapa.

Kannabiksesta kannattaa todellakin ottaa selvää ja olla uskomatta sen enempää fanaattisia vastustajia, kuin niitä puolesta puhujia, jotka eivät näe kannabiksessa mitään pahaa missään tilanteessa. Itse en hirveästi kannabiksesta välitä, enkä suinkaan kiellä, etteikö se voi aiheuttaa joillekin vakaviakin haittoja(enimmäkseen psyykkisiä, mutta yhtä vakavia mun mielestäni psyykkiset ja fyysiset haitat ovat, toki hieman tilanteesta riippuen). Joillekin kannabis ei sovi edes pienissä määrin ja jos sitä 24/7 polttelee useamman vuodenkin putkeen, niin haittoja tulee varmasti jokaiselle. Kohtuullisesti käytettynä, esim. vain viikonloppuisin, eikä silloinkaan mitään övereitä, se sen sijaan voi monelle olla parempi päihde kuin alkoholi, joka laillisuudestaan huolimatta aiheuttaa äärimmäisen vakavia haittoja niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Itselleni ainakin alkoholi on aiheuttanut pahempia haittoja, kuin kannabis(no, heh heh, voisikohan johtua mulla myöskin siitä, että olen käyttänyt enemmän alkoholia). Jotkut toki osaavat kohtuullisen alkoholin käytön, joka ei pahempia ongelmia aiheuta, mutta silti olisin iloinen siitä, jos näille nuorille alkoholi ei ole ongelma tai sen käyttöä ei edes ole. Monet kammoavat sitä kannabista juuri sen laittomuuden vuoksi, mutta asiassa kannattaa ottaa järki käteen ja pohtia sitä useammalta kantilta. Paras vaihtoehto tietenkin olisi se täysi päihteetömyys, mutta niin ei vain tässä maailmassa aina käy.

Hyvä, että sulla on hyvät välit poikaasi ja hänen tyttöystäväänsä. Kuten iina sanoikin jo, niin kuunteleminen ja asiallinen ja rauhallinen keskustelu vievät luultavasti hedelmällisempään lopputulokseen tässä asiassa, kuin minkäänlainen hysteria, ilmeni se sitten miten tahansa.

Tuosta ADHD:sta; jos poikasi sellaista epäilee itsellään(keskittymisongelmat voivat johtua myös muista mielenterveyden häiriöistä, joita sitten päihteillä yritetään lääkitä), niin sitten tutkimuksiin hankkiutuminen olisi aiheellista. Välttämättä siitä ei ole hyötyä, mutta aina kannattaa yrittää. Sanon tämän jälleen kerran, että jos sinne tutkimuksiin pääsee, niin päihteiden käyttöä ei siellä hirveästi kannata mainostella, koska silloin ongelmat herkästi pistetään päihteiden piikkiin, eikä perehdytä todelliseen ongelmaan. Puhun siis nyt tapauksista, joissa psyyken ongelmia on ollut jo ennen päihteitä, kuten yleensä onkin, ainakin jollain tasolla. Tämä on valitettavaa, ettei “voi” olla täysin rehellinen lääkäreille, se kun olisi lopulta parasta kokonaisvaltaisen hoidon saamiseksi, mutta se vain monesti menee, kuten edellä mainitsin.

Huoli siitä, siirrytäänkö kovempiin aineisiin on toisaalta paikallaan, mutta toisaalta sitä ei kannata suorilta käsin lähteä povaamaan. Itseni kohdalla ns. porttiteoria on toiminut, eli tupakka → alkoholi → kannabis ja pillerit → amfetamiini → opiaatit, mutta näin se ei mene läheskään jokaisen kohdalla. Joillekin riittää se pelkkä kannabis, eivätkä koskaan tunne tarvetta ryhtyä muihin aineisiin ja joillain tuo teoria muuten vain heittää aivan häränpyllyä.

Surullinen äiti, olitkin jo päivittänyt tuohon lisää tietoa, kun mä innoissani vielä näpyttelin vastaustani, enkä tietenkään vaivautunut sitä tarkistamaan. Sulla on toki suuri huoli ja niin tulee ollakin, kun on kyse päihteistä tai mielenterveysongelmista ja etenkin niistä yhdessä, mutta mielestäni suhtautumisesi on melkoisen tervejärkisellä pohjalla, kun miettii monen päihteitä käyttävän lapsen vanhempien suhtautumista, esim. tuon poikasi tyttöystävän isän. Voi vittu, mulla pistää vihaksi tuollainen, että viinan kanssa läträäminen on ihan okei, mutta muut päihteet sitten jotain aivan kamalaa. Päihde se alkoholikin on, muiden päihteiden joukossa, ja kuten jo sanoin, se aiheuttaa todella paljon pahaa. Myös se, että tuon tytön isä syyttää lähes yksinomaan poikaasi tytön kannabiksen käytöstä, vituttaa mua. En tosin tämän nuoren parin suhteesta tiedä tarkemmin, joten en sitä hirveästi viitsi analysoida, mutta tuskinpa poikasi on tyttöystäväänsä pakottanut polttelemaan ja tässä saattaa hyvinkin olla kyse siitä, että kaksi elämässään eksynyttä sielua on löytänyt toisensa, tukevat toisiaan omalla tavallaan ja ovat itse asiassa toisilleen hyväksi, ts. asiat saattaisivat olla molemmilla paljon huonommin, jos heillä ei olisi toisiaan.

Tuo, että on eristäydytty ja vanhat kaverit ovat jääneet, on toki huolestuttavaa, mutta voi johtua ihan niistä muistakin ongelmista(en todellakaan vähättele mielenterveysongelmia, päinvastoin), tai sitten ihan vain siitä, että nuori pari tykkää viettää aikaansa kahdestaan, eikä muille sosiaalisille kontakteille löydy niin paljoa tilaa. En tosin tiedä, kuinka tuore suhde on kyseessä, eli onko tuo kuherteluvaihe vielä meneillään.

Kannabis yhdistettynä masennukseen on vähän hankala juttu. Joillain se todella toimii masennuslääkkeenä, mutta joillain taas pahentaa masennusta huomattavasti. Tämä on niin ihmisestä kiinni. Jokapäiväinen polttelu on kuitenkin mielestäni jo liikaa, eli siinä kannabiksen mahdolliset myönteiset vaikutukset jäävät jo kielteisten alle.

Kiitos Winston-84. Viestissäsi oli paljon sellaista joka rauhoitti minua, surullista äitiä. Tuo adhd-asia on tulossa tutkimusvaiheeseen myöhemmin ja annoit hyvän vinkin tuosta lääkäreiden tavasta suhtautua päihteisiin osana oireita. Uskon että poikani fiksuna nuorena miehenä on tuon jo jostain lukaissut. Hän hankkii runsaasti tietoa ja niin myös minäkin. Kaikesta mikä itseä koskettaa, myös tuosta kannabiksesta. Näin minäkin ajattelen että nämä nuoret ovat löytäneet toisistaan sielunkumppanit ja isän suureksi harmiksi ovat kiintyneitä toisiinsä. Heidän suhteensä on n.1,5v. vanha. Huomaan että vasta tänä syksynä siihen on tullut syvempää kiintymystä. Hyvä asia on se että saan olla heihin yhteydessä ja ovat minuun. Kiitos siitä. Haluan iloita hyvistä asioista koska niitä on.Hyvää on se että molempien masennus on helpottunut. Tyttö taas kokopäiväisesti työssä, poika haluaa hoitaa mielenterveyttään ja haluaa esim. terapiaan :smiley:

Laitan nyt eräänlaisen kirjoitelman, joissa enemmän itse miettisin asioita; asioiden/ihmisiä yksityiskohtia tuntematta… Lähinnä tarkoitus on, että herääkö itsellesi joitakin kysymyksiä asiasta jossa näen että sinua pidetään “luottohenkilönä” kahden nuoren aikuisen elämään?? Fiilispohjalta ja melko positiivessa sävyssä kirjoitin tämän, mutta kysymyksiä saa esittää… :wink: :slight_smile:

Itse tunnen useamman parin (yksittäisiä ihmisiä kymmeniä kuten sisareni puoliso), joka on oikeasti käyttänyt pelkkää pilveä sekä nykyään naimisissa, töissä ja lapsia… Useampia vuosia jopa, 2 ihmistä tunnen ketkä käyttivät 10v ilman ongelmia. On myös puolituttuja ketkä käyvät jopa arkaluontoisissa töissä ja silti kasvattavat… On olemassa alkuun melko suuri osa ihmisiä, ketkä kokeilevat tiettyä elämäntyyliä mutta jättävät sen erinäisten asioiden tähden… Oma ukko on vakitöissä ja poltteli säännöllisesti yli vuoden nuorempana… Mikäli kyse on oikeasti ‘pelkästä’ polttelusta, voi pärjätä joko katsomalla mihin ei joudu pelkällä savulla tai kapinahengestä…

En tarkoita vähätellä asiaa mutta mielestäni (itsekin adhd) se että poikasi puhuu sinulle rehellisesti kaikesta… Ei vaikuta todellakaan peittelyltä asioistaan (käyttäjä yrittää peitellä asioita sekä riehuu rahan takia muistamatta asioita jälkeenpäin, toki on salaajia paljon, mutta he tuskin kertoisivat pilvenpoltosta :astonished: Ei oman, hyvä perhetaustan omaavien tuttujen vanhemmat tiedä lastensa polttaneen ~1-5v ; tosin alkoholia on otettu)… Pojallasi on varmasti itsetunto kadoksissa, koska alaa ei ole löytynyt (tiedän tunteen kyllä)… Hän selkeästi haluaa hoitaa tyttönsä kanssa heidän oman elämänsä itse kuntoon ja vaikuttaa että tuo pilvenpoltto on tietyn elämänvaiheen asia… Onko poikasi kertonut lähiaikoina, että tarvitsevat rahaa ehdottomasti pilveen??

Vaikuttaa, että he aikovat asua yhdessä ja laittaa elämän kuntoon; uskon että ennemmin molemmat laittavat välit tytön isään poikki; ellei hän anna heidän elää rauhassa… Pilvenpolttoon voi kyllästyä… Mikäli poika ajattelee kuten itse adhd:nä; mikäli hän voi onnistua jollakin elämänalueella, hänestä kasvaa jossakin asiassa “hyvä ihminen”… Valitettavasti vaikka kuka sanoo mitä, kokee mokailleensa koko elämänsä suurelta osin ilman että olisi tarkoittanut pahaa kenellekään… Itselläni ei ole mitään kouludokumentteja bout 30 vuotiaana (diagnoosi n.25v jossa mukana vanhempi eli viralliset testit) sain adhd-paperit. Se selvitti ainakin, mitkä asiat ovat oma vahvuus ja heikkous…

Tämä nyt oli nopeasti ajateltuna se positiivisin asia… Tunnet poikasi ilmeisesti todella hyvin? Tyttö selkeästi antaa hänen soittaa Sinulle? Mikäli haluavat itsenäistyä omilla avuillaan ja tehdä omat päätökset itse, molemmat ilmeisesti luottavat että uskot heihin?? Pystytkö juttelemaan heille asiasta, mikäli ovat “sielunkumppaneita”; täytyy sinun tietää käyttääkö nuoret ganjaa kun molemmat ovat töissä ja ovat miettimässä lapsen hankkimista??

Itselleni tuli sellainen käsitys, että kyseessä olisi eri asioista “rikkinäinen” nuori aikuinen… Yhdessä he haluavat julistaa tietyllä kapinahengellä kaikille; että he tulevat pärjäämään ja voittamaan “nuoruuden taistelun”… Tyttö on varmasti ollut isänsä yliastuma lapsesta asti sekä poikasi kokee, että hänessä on jotakin “vikaa” koska ei tunnu sopeutuvan “normaaleihin rutiineihin”. Tähän hokemaan ei auta vanhemmat tai kukaan muu, jos NÄKEE muiden valmistuvan sekä pärjäävän ja itse vain “jää”… :frowning:

Toivon todella paljon, että heillä on suunnitelma, terapia sekä työt kuulostavat hyviältä… :slight_smile: Pystytkö kysymään nuorilta, kokelisivatko muita huumeita ganjan lisäksi vai eivätkö he siedä niitä?? Usea “käyttäjäksi toivova” ei suostu syömään masennuslääkettä… Päihdyttäviä lääkkeitä kyllä (“bentsot”, opiaatit, stimulantit) toivotaan… :unamused: Itse sain adhd-diagnoosin jaksona, jolloin en suuremmin käyttänyt muita aineita… Lääkityksen (Concerta 54mg, nyk. eri vahvuisia) sain bout vuosi aiemmin… Tuolloin ihmettelin, että onko tavallisen ihmisen elämä todella tällaista? Suuria siirtoja nuoret ovat tehneet, vaikka vannoo kannattavansa koko ikänsä, se ei aina pidä paikkaansa… Kapinahenki kyllä laskee vanhempana… mikäli ei oikeasti halua hankkia päätä sekaisin keinolla kuin keinolla… :frowning: :neutral_face: Pilvi ei aiheuta samanlaista sekoilua kuin känni, omat ongelmansa yksilöllisesti aiheuttaa tuntemattomilla ajanjaksoilla/ihminen… Pitävätkö taukoja polttelussa?? Esim. pari vkoa ei ole paha aika olla ilman, eikä käyttö saa olla “aamusta iltaan”…

Ainakin nuoret luottavat sinuun täysin, eli he olettavat että luotat heidän omaan arvostelukysyysi… Toivottavasti poikaystävän tyttö tietää myös sinun tietävän heidän tilanteen, tällöin molemmat luottavat että heillä on joku tukemassa ja neuvomassa/kuuntelemassa tarvittaessa… :wink: :slight_smile: Tsemppiä ja toivottavasti kyse on väliaikaisesta “kapinoinnista”…

Kiitos malibu :smiley: . Olen erittäin kiitollinen vastauksestasi. Kysyit että herääkö minulla kysymyksiä. Kyllä vain herää. Suurin kysymys on se tai se on oikeastaan pelko; mistä tiedän onko käyttö menossa vahvempiin aineisiin, millaisia "merkkejä " silloin on?
En haluasi pelätä turhaan ja onko minulla ylipäätänsä aiheetta pelätä??

Sanoit myös että pilven polttoon voi kyllästyä. Tästä ei tiennyt ja tuo kuulostaa lohduttavalta.

Ongelmana on tuo ylireagoiva isä, joka yrittää provosoida tilannetta pahemmaksi kuin se onkaan. Mihin pyydän häntä ottamaan yhteyttä jotta hän saa järkevää tietoa??
Tyttö ei halua enää olla missään tekemisissä isänsä kanssa. Isä kääntyykin nyt epäluuloinen puoleeni. Ne ovat suurentuneet vielä suuremmiksi tämän tytön “selänkäännön” takia.

Tällä hetkellä tuo adhd-asia on suuri ajatuksia herättävä kysymys. Millaista apua olet saanut? miten olet opiskellut? ja miten tällä hetkellä adhd vaikuttaa elämääsi?

Juttelin eilen poikani kanssa, jota pidän fiksuna nuorena miehenä. Hän kertoi että kyse on pelkästään satunnaisesta polttelusta, ei siis joka päiväisestä niin kuin erheellisesti aikaisemmin kirjotin. Hän myös kertoi ettei hänelle aiheudu vieroitusoireita, mutta hikoiluttaa käytön jälkeen. Heillä on tyttöystävän kanssa kielteinen suhtautuminen muihin päihteisiin ja huumeisiin. Hän on kertonut miten nuorena murkkuikäisenä tuli alkoa otettua riittävästi. Hän on ottanut selville adhd:sta hyvin paljon ja niin haluan minäkin ottaa että tiedän mistä puhumme ja miten voin omalta osaltani olla tukena henkistä kuormaa pienentämässä. Rahaa kannabikseen ei minulta ole pyydetty. Lähinnä jos pyyydetty rahaa, on se normaaliin elämiseen, esim. sähkölaskuun. Laskut on minulle esitetty. Eikä rahan käyttö ole muutenkaan tällä hetkellä normaalia suurempaa. Laskun on aina hoidettu ajallaan, eikä ylivelkaantumista ole tullut.

Mutta tiedän ja uskon että pojallani on itseluottamus kadoksissa ja nämä opiskeluepäonnistumiset ovat lisänneet sitä. Tästäkin olen puhunut poikani kanssa. Sanoit hyvin " mikäli hän voi onnistua jollakin elämänalueella, hänestä kasvaa jossakin asiassa “hyvä ihminen”. Toivon että tämä elämänalue löytyy ja ennenkaikkea poikani kokee onnistuvansa jossain. Olet siinä oikeassa että poikani on rikkinäinen omalla tavallaan ja samoin tyttö, isänsä alistama. Allekirjoitan myös muutkin sanosi. Kiitos niistä :smiley: Poikani sanoi että tämä pilvenpoltto on jonain päivänä jäävä taakse. Uskon että tällä hetkellä se tuo heille jotain lohdutusta, johonkin tarpeeseen tätä on haluttu käyttää. Olenko väärässä?

Tuosta perheenperustamisesta en heidän kanssaan ole vielä keskustellut. Vain sen verran että tällä hetkellä se ei ole heidän suunnitelmissaan ja ensin poikani haluaa saada asiansa kuntoon. Ja olen myös ymmärtänyt että työssä ei pilvessa olla.
Tyttö tietää tästä poikani kanssa käymästä keskustelusta ja keskustelen myös hänenkin kanssaan aina silloin tällöin. Hän tietää että he molemmat ovat minulle tärkeitä ihmisiä. Hän on työssä vakituisesti arvostetussa työssä ja korkeasti koulutettu.
Tämä kirjoittelu jota olen täällä käynyt on lohduttanut minua suunnattomasti. Kiitos iida, winston -84 ja malibu :smiley:

Heippa surullinen äiti,

lukemani perusteella olet surullisen lisäksi hieno äiti! Sinulla on ilmeisen läheiset ja reippaat välit poikasi kanssa, ja minusta näyttää, että voitte keskustella avoimesti monista aiheista, johon nyt sitten kuuluu mm. tämä kannabiskeskustelu. Haluaisin saada sinulle levollisuutta sieluusi, sillä minusta siihen on nyt aihetta.

Kun keskusteluyhteytenne toimii vilpittömässä ilmapiirissä, toimisin samalla tavalla kuin olet toiminut tähänkin mennessä. Etsit informaatiota, vältät ylilyövät, pelolta haisevat tunneilmaukset ja olet huolissasi. Huolissaan kuuluu ollakin.

Poikasi kohdalla tilanne päihteiden suhteen näyttäisi minun mielestä tosin vakaalta. Tiedän muuten yhden isän, joka tarjoutui lyömään pojalleen ensimmäisen piikin taipeeseen, amfetamiinia. Poika ei halunnut, joten he päättivät snortata viivat. Tämä on tietysti aivan karsea ääripää ja tuli vain mieleen.
Nyt priorisoisin poikasi terveydenhuollon ja psykiatrisuhteen ensimmäisiksi.

Minulla lähti aikanaan muukin huumeidenkäyttö perinteisen porttiteorian mukaisesti. Olen saanut huomata, että vaikutan olevan täten vähemmistöä käyttäjien keskuudessa. Suurimmaksi osaksi se on ihan huuhaata. Mutta ei mahdotonta. Näemmä poikasi ajattelee kannabismyönteisesti , vaan ei huumemyönteisesti laajemmassa mielessä, ja se on tärkeää. Jos tuon jaon yli menee, niin siinä ollaan sitten mielestäni vaarallisemmilla vesillä jos ajatellaan kovimpiin siitymistä. Tämä on jossittelua, ja koska poikasi vaikuttaa nyt olevan ilmeisen? aidosti huumevastainen, niin syytä isompaan huoleen tässä asiassa ei pitäisi mielestäni olla.

All in all: vilpitön keskusteluyhteys on äidin paras tuki. <3

Olen muiden kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä että sinä, surullinen äiti, reagoit asiaan todella hienosti. On mahtavaa että sinulla on hyvät välit poikaasi ja tämän tyttöystävään, ja että he voivat keskustella kanssasi, mielestäni se on paras apu mitä vanhemmalta voi saada. Monet reagoivat huolissaan tytön isän kaltaisesti, ja niinhän siinä yleensä käy että välit laitetaan poikki. Harva sitä jaksaa kuunnella toisen määräilyjä ja alistamista. Sinulla on yhteys nuoriin, ja se on ihan ensiarvoisen tärkeää niin sinulle kuin heillekin.

Omasta kokemuksesta tiedän, miten raivostuttavaa on kun vanhemmat syyttävät poikaystävää omasta päihteiden käytöstä. Sinunkaan ei tarvitse kuunnella keltään sellaisia syytöksiä omasta lapsestasi! Poikasi tyttöystävä on varmasti ihan itse tehnyt päätöksen polttaa, on todella aliarvivoivaa olettaa että aikuinen nainen olisi niin heikko, ettei omaa päätä pystyisi pitämään tällaisessa asiassa. Kysyit mistä tytön isä voisi saada tukea. Voit kehottaa häntä ottamaan yhteyttä esim a-klinikkaan, sieltä varmasti osataan neuvoa mistä päihteiden käyttäjän omaiset voivat saada tukea. Onko tytön äiti millään lailla mukana kuviossa? Mielestäni sinun ei ainakaan tarvitse enää enempää kuunnella tytön isän yliampuvaa reagointia, hänhän selkeästi aiheuttaa stressiä tyttärensä lisäksi myös sinulle, varmasti myös pojallesi.

Kysyit myös mitä merkkejä saattaa näkyä jos käyttö on siitynyt kovempiin aineisiin. Rahan meno on yksi, toinen salailu. Mikäli tyttö on kokopäivätyössä, ei sekään suurella todennäköisyydellä kauaa kestäisi, jos päihteiden käyttö olisi jokapäiväistä ja kyseessä muutakin kuin kannabista. Teillä on nyt ilmeisen hyvät välit, joten huomaat varmasti nopeasti jos poikasi alkaa salailemaan asioita. Jos hän ei enää yhtä avoimesti puhu asioistaan, hänellä on kavereita, joista ei halua puhua, menoja, joista ei sen tarkemmin kerro jne. Jos näet häntä usein, huomaat, jos hänen käytöksessään alkaa ilmetä joitain muutoksia tai esim voimakasta laihtumista tai väsymystä. Toki tällaisia oireita voi tulla ihan masennuksestakin. Mutta mikäli heidän päihteiden käytössä tapahtuu muutoksia vakavampaan suuntaan, välittyy se varmasti ennen pitkää myös ulospäin. Eli niin kauan kuin välinne pysyvät ennallaan ja tunnistat poikasi sellaiseksi kuin hänen “kuuluisikin” olla, en usko että on syytä huoleen. Uskon, että tärkeintä tällä hetkellä on nimenomaan poikasi adhd:n ja masennuksen(?) hoito, ja erittäin hienoa ja lohdullista on se että hän itse on niin aktiivisesti etsinyt tietoa ja on valmis vastaanottamaan apua!

Varmasti kannabis tuo heille lohtua tällä hetkellä, auttaa hetkeksi irtautumaan arjen huolista. Eihän se mikään hyvä asia ole, jos sitä käyttää turruttaakseen tunteitaan, mutta jos tilanne todella on se että käyttö on satunnaista, eikä kannabiksen lisäksi käytetä muita aineita, ei kannata tehdä kärpäsestä härkästä. Onneksi heillä on toisensa ja heillä on sinut! Sitä ei tosiaan voi liikaa korostaa miten tärkeää on se, että he luottavat sinuun, ja että sinä jaksat kuunnella heitä. Sitä taitoa kun ei ihan kaikilla ole, varsinkaan huolestuneiden vanhempien joukossa. Jaksamisia sinulle! :slight_smile:

Mikäli molemmat nuorista ovat kieleisellä kannalla aineiden suhteen, he varmasti ovat joko nähneet tai tietoisia siitä, että cannabis ja muut huumeet (osalle mukaanlukien alkoholi josta “ensikännejä” ei saa koskaan takaisin) painivat paljon kovemmassa sarjassa… Varmasti tytöllä on myös tarve kertoa isälleen, että hänen on turha kertoa miten he elävät poikasi kanssa jos hän itse vetää kännejä sekä yrittää kontrolloida heidän elämää!! Poikasi osaa varmasti tukea ja auttaa tyttöä ja tyttö tsempata häntä eteenpäin… Tuota kautta hän voi olla hyvä ihminen, saada kunnon parisuhteen sekä molemmat etenevät yhdessä elämässä…

Itselleni tuo adhd on aiheuttanut nuorempana liikaa turhia, impulsiivisia sanoja ja tekoja jotka muistan edelleen… En koskaan kokenut kuuluvani ryhmään ja ajankäyttö sekä asioiden prioriteetit ovat melko hukassa edelleen… Silti tiettyihin asioihin saatan paneutua liiankin pitkäksi aikaa. Itselläni on keskivertoa pidempi muisti, jonka avulla olen pärjännyt. Silti esim. kertaaminen aiheuttaa turhautumista… Valitsin ammatin sen perusteella, että päättötyö kiinnostaa tarpeeksi… :laughing: Periaatteessa haluan ylppärilakin lisäksi ammattitutkinnon, jotta saan varmuuden että pystyn opiskelemaan jatkossakin… Helposti mieleen tulee, että en silti siihen pysty, vaikka vuoden päästä pitäisi olla kahdet paperit… Itsellä ollut myös masennusta yms. Silti vaikka addeja pidetään sosiaalisesti lahjattomina, se pätee mielestäni enemmän lapsiin… Itse kun on monta kertaa ollut asemassa, että olet ilman tarkoitusta pahoittanut toisen mielen tai tehnyt jotain typerää; osaat olla empaattinen muille…

ADHD-aikuiset RY:n sivuilla on paljon tietoa asiasta… Itselleni ongelmia tuottaa edelleen asioiden loppuunsaattaminen, toisaalta nyt on hyvä luokkahenki joten en halua olla ainoa kenellä työt tekemättä… Samoin ajantaju… Mikäli näen jotakin siivottavaa tms. johon ajattelen ajan riittävän; myöhästyn todella helposti… :unamused: Samoin siivoaminen sekä rahankäyttö tulee harjoitella vähän kantapään kautta. Kotona kaikki asiat ovat olleet tietyllä paikalla, mutta omassa kodissa jotakin harrastustavaraa voi olla liikaa tms. Koulussa ongelmia oli ainoastaan parilla ekalla luokalla turhan paljon… En kuitenkaan ole koskaan huomannut, että kukaan opettajista olisi suuremmin pitänyt itsestäni… :laughing: Edelleenkin saatan sanoa turhan impulsiivisesti asioista, olen suurimman osan elämästä yrittänyt pitää puoliani (josta opettajat eivät pidä, se on vastaanväittämistä); osan aikaa olin jo niin masentunut että uskoin etten kelpaa mihinkään… :frowning:

Uskon tytön olevan ylpeä että joku jaksaa pitää hänen puoltaan, hän on varmasti aivan täynnä isäänsä; kuitenkin kyseessä ovat AIKUISET IHMISET! Vaikuttaa ihmistyypilta joka kertoo lapselle että “sinä luet lääkäriksi”. Tähän ei saisi olla omaa mielipidettä jolloin osa pysyy kaukana, osa alistuu (ja käsittelee asiaa terapiassa myöhemmin) ja osa kapinoi… Varmasti on myös muitakin tapoja, mutta ei tuo isän käytös kenellekään hyväksi ole… Tämä “muutamme yhteen ja poltamme pilveä” vaikuttaa lähentäneen heitä. He ovat vahvempia tytön isää vastaan yhdessä. Miksi poikasi edes puhuu tytön isän kanssa? Tuossa tilanteessa tulisi sanoa, että “tämä on meidän elämä ja elä omaa elämääsi”… Ehkä molemmat hakevat voimia juuri tällä vaiheella tämän asian kohtaamiseen; pakko heidän on kertoa asia hänelle!

Poikasi kokee varmasti tämän suhteen olevan hänelle kynnyskivi, josta pääsee elämänsyrjään kiinni. Aluksi vaikeudet pois yhdessä ja tämän jälkeen molempien itsetunto sekä arvostus toista kohtaan ovat jo parempia jolloin voi tarkemmin miettiä mitä oikeasti haluaa tehdä… Ne pienetkin voitetut taistelut antavat onnistumisen tunnetta ja terapiassa voi tulla joku ala esiin jota ei ole edes ajatellut. Tyttö varmasti kannustaa, koska tällä hetkellä käsittelevät tuota tytön ongelmaa (liian kontrolloiva vanhempi)! Itse en ole koskaan tiennyt eri alojen työntekijöistä (mitä tekevät) oikeastaan mitään… On ollut useampi vaihtoehto ja kyllä tuo ihmistä syö, että valitsee väärän alan. Tai ei sopeudu ryhmään… Ammatinvalintapsykologillakin olen käynyt. Parempi silti ensin hoitaa nuo mt-ongelmat selville sekä kokeilla vaikka kuntouttavaa työtoimintaa kun on sellaisessa kunnossa…

Vain vaikeuksien kautta voi kasvaa aikuiseksi… Omasta mielestäni vaikuttaa, että tuo pilvi on nimenomaan yritys kapinoida tytön isää vastaan; “hyväksykää tällaisena tai älkää hyväksykö lainkaan; me kyllä pärjäämme”. Mikäli isä ei asennetta muuta, pariskunta laittaa varmasti välit poikki häneen… Molemmat tulevat näitä asioita käsittelemään terapiassa ja ymmärtämään että voivat itse valita asiat… Tarvitsevat vain tukea sen ymmärtämiseen…

Itse uskon että nämä nuoret eivät halua pilata elämäänsä, vaan nimenomaan näyttää että he pärjäävät “omillaan”. Olet todella hyvä äiti, koska molemmat luottavat sinuun ja kyselet asioista monelta kantilta. :slight_smile: Tuo “pilveen kyllästyminen” on hiukan sama asia kuin baarit… Monet polttajista ovat valmiita luopumaan käytöstä mikäli tulee elämänmuutos… Harva jaksaa koko elämää baareissa juosta, se on tietyn ikävaiheen asia monelle… Täytyy olla melko ääripää, jos esim. kertoo polttavansa koko elämänsä; oli lapsia tai ei… :unamused: Lisäksi poikasi on kokenut sekä krapulan että tuon melko yleisen vieroitusoireen eli hikoilun… Itselläni se on käsienhikoilu pari-kolme pv… Itselläni on ollut erittäin kontrolloiva ja mielipiteitä alistava isä; täysrasisti (esim)! Lapsena halusin olla kuten hän, mutta nuorena aikuisena vain vittumaisuuttani ystävystyin tummaihoisen miehen kanssa (oikein Afrikasta oli )… :laughing: Nuoret tietävät mikä kyllä toimii… :wink: Kun nuorena itse kännäsi, muistaa sen henkisen krapulan fyysisen lisäksi… :neutral_face:

Tuonne adhd-aikuiset RY:n sivuille tulee rekisteröityä, jotta näkee kirjoitukset… On kuitenkin erittäin asiallinen foorumi. Mikäli diagnoosin saa, saa selvityksen moneen vanhaan asiaan. Tajuaa itsekin, että kyse ei ole ollut tyhmyydestä tms. vaan asialle on selitys. Itse aloin tuon jälkeen lopettamaan aineita ja ainoat aineet joista en päässyt eroon olivat opparit ja bentsot. Nyt pienellä määrällä kh:ssa, mutta molempia lääkkeitä olen pudottanut todella paljon. Itselläni on tästä nuoresta parista epäilys, että tietävät pystyvänsä pilveä kontrolloimaan jolloin isän provosointi onnistuu. Eivät kuitenkaan vaikuta itsetuhoisilta, puhumattakaan että haluaisivat yhteisen elämänsä pilata vahvoilla aineilla… Puhuvat tuosta alkoholi-ajastakin menneessä muodossa…

Miten itse aiot tämän asian hoitaa? Kohta tytön isä haukkuu sinua, mutta nuoret luottavat sinuun joten miten aiot kertoa tuollaiselle tyrannille, että itse et koe tilannetta samanlaisena? Ilmeisesti itsekin koet, että tämä isän puuttuminen heidän elämään on se yksi suurimmista ongelmista?? Parempi olisi jos nuoret saisivat hetken rauhan isältä… :smiling_imp: :neutral_face: Terapia kyllä auttaa varmasti tyttöä kertomaan isälleen mitä hän OIKEASTI haluaa sanoa. Tuskin on ikinä asioitaan hänelle ainakaan perille saanut… On helpompaa laittaa välit poikki… :neutral_face: Typerin teko isältä olisi poliisille ilmoittaminen.

PS. ADHD-diagnoosi tehdään lapsuudesta eli voit itsekin katsoa suuntaa-antavaa testiä n. 4-14v:n ajanväliltä, tunnistatko asioita sieltä… :slight_smile: Tsemppiä ja todella upeaa että jaksat olla nuorten tukena… <3

Jep. Tuo malibun mainitsema poliisille ilmoittaminen on aikalailla viimeinen virhe, minkä vanhemmat voivat lapsensa kanssa tehdä, varsinkin, jos kyse on vain kannabiksen käytöstä/sen pienimuotoisesta kotikasvatuksesta. Asia on vähän eri sitten, jos se lapsi tulee kotiin riehumaan, uhkailemaan, varastamaan ja alkaa väkivaltaiseksi. Nimellinen rangaistus jostakin pienestä huumausainerikoksesta ei yleensä kenenkään käyttöä lopeta ja tuollainen todennäköisesti johtaa vain pahempaan sisuuntumiseen ja kapinointiin, joka sitten ilmenee vaikkapa juuri sillä lisääntyneellä huumeiden käytöllä. Tässä surullisen äidin tapauksessa tällä pariskunnalla on asiat ilmeisesti vielä niin hyvin mallillaan ja jopa parempaankin suuntaan menossa, että niitä ei kannata alkaa sotkea ja tulevaisuudessa se poliisin rekisterissä oleminen saattaa hankaloittaa elämää. Toki aina doupin kanssa touhutessa on riski joutua poliisin kanssa tekemisiin, muutenkin kuin vanhempien toimesta(näin on itsellenikin käynyt), mutta mikään ratkaisu tai apu se ei missään nimessä ole, että käräyttää lapsensa poliisille.

Surullinen äiti tässä mun näkemystä.

Kannabis on päihde, kuten on alkoholi, heroiini sun muut. Tämän kyseisen nuorenparin valitsema päihde on kuitenkin se harmittomin vaihtoehto päihteiden joukosta. Tiedän paljon kannabista käyttäviä ihmisiä, jotka eivät käytä mitään muuta. Useat ovat sitä mieltä, että kannabis on ok, mutta muut huumeet ei. Se riittää eikä muuta tarvi. Siirtyminen vahvempiin on aika iso harppaus ja useilla se harppaus jääkin tekemättä. Kannabiksessa on sekin puoli, että se harvemmin aiheuttaa sen kummempia vieroitusoireita, että niiden helpottamiseen tarvisi mitään.

Suurin osa muista huumeista aiheuttaa vieroitusoireita säännöllisen käytön jälkeen ja esim. amfetamiinin tai Subutexin käyttäjät ovat vieroitusoireissaan niin tuskaisia, että sitä on valmis ottamaan millon mitäkin, jotta olo helpottuisi. Tällaista oheiskäyttöilmiötä harvemmin kannabiksen kanssa on.

Jotenkin ongelman vakavuutta voi miettiä sillä miten paljon päihteiden käyttö vaikuttaa normaalin arjen sujumiseen. Jääkö asiat hoitamatta, tuleeko poissaoloja töistä, myöhästyykö laskujen maksu ja yleisesti lisääntynyttä vastuuttomuutta. Eli ajaako päihteiden käyttö muiden asioiden edelle ja jääkö vaikka harrastuksiin menemättä, kun senkin ajan voi poltella pilveä. Jos pilveä poltetaan vain silloin, ku on vapaata aikaa mikä ei ole mistään pois, niin se nyt on kuitenki merkki jonkinlaisesta käytön hallinnasta.

Ehkäpä tämä nuoripari ei tarvi vahvempaa päihtymiskokemusta ja kannabis riittää. Meitä kun on niin monelaisia, joillekin riittää lievä rentoutus ja jotku hakevat aina sitä maksimaalista päihtymystilaa.

Tässä mä olisin hiukan erimieltä. Totta on, että kannabis ei yleensä aiheuta pahoja vieroitusoireita, psyykkisiä sellaisia se kyllä saattaa aiheuttaa, mutta nekään harvemmin ovat niin vakavia, että ollaan valmiita tekemään mitä tahansa, että saisi lisää kannabista.

Joidenkin pääkopalle kannabis saattaa kuitenkin olla erittäin tuhoisaa, etenkin runsaasti käytettynä ja niitä psyykkisiä ongelmia ei sitten ihan niin helposti korjaillakaan. Esim. mun psyykelle kannabis ei sovi oikeastaan ollenkaan, kun taas opparit eivät aiheuta minkäänlaista sekoamista(paitsi siinä vaiheessa tietenkin, kun ne pääsevät loppumaan). En missään tapauksessa puolustele oppareiden käyttöä. Siinä vasta koukussa ja kusessa ollaankin ennen kuin ehtii kunnolla asiaa tajuamaankaan, joten ihan hyvä vain, jos nuoripari pysyttelee pelkässä pössyttelyssä. Pointtini oli se, että on hyvin ihmiskohtaista, kuinka kannabis psyykeen vaikuttaa ja että se ei suinkaan ole haitatonta. Joillekin se tosin sopii, ja kuten aiemmin jo sanoin, voi jopa auttaa masennukseen.

No joo, tuossa kyllä heitit asiallisen vastaväitteen huomionarvoisesta seikasta.

Kiitos kaikille vastauksista. Hienoa että ei tarvitse olla tämän asian kanssa yksin :smiley: . Tämä myös vahvistaa minun tapaani suhtautua asiaa, saan olla edelleen se äiti, joka etsii tietoa ja on ylireagoimatta. En itse pidä tuosta kannabiksen poltosta mutta ymmärrän sen käytön. Olen itse aikoinani polttanut tupakkaa ja se helpotti kun oikein otti pannuun yms. Tiedän siis mitä tarkoittaa sosiaalinen häpeä asian johdosta sekä miten siihen touhuun tympääntyy. Sitäkin puolustelee, aivan kuin oma minuus olisi siitä kiinni. Ja lopulta ei halua pilata terveyttään enää millään tasolla. Oma henkinen kasvuni ja elämän kokemus toi mukanaan myös käsityksen siitä mikä on omalle psyykelle, mielelle ja kropalle hyväksi :sunglasses: . Kaikella on aikansa :smiley:

Kaiken tämän kirjoittelun tuloksena olen tullut siihen tulokseen että suurin ongelma tällä hetkellä on tuo isä. Kerronpa jotain; Tytön äiti on samoilla aaltopituuksilla kuin isäkin. Isän mukaan vielä jyrkempikin. Olen ajatellut että minunkaan ei tarvitse kuunnella pelkojen, uskomusten, luulojen perusteella tuotua “faktaa”. En halua joutua tuohon saman pelon valtaan. Se tuntuu sekoittavan pään. Se kaikki on saanut suuret mittasuhteet heidän mielessään. Tuntuu että pään voi sekoittaa tuolla tavallakin :smiling_imp: He ovat ihan varmoja että nuoret alkavat käyttää minä päivänä tahansa vahvempia, ja tietysti poikani on jo käyttänytkin, ja poikani on se joka pitää yliotetta tytöstä koska tyttö on isän mukaan “läheisriippuvainen” ja poikani on se joka tarvitsee hoitoa koska hänellä on huumeongelma ja hän on se joka “johtaa” tätä kaikkea. He ovat peloissaan ja uskon että suurin syy siihen on sukulaistyttö, joka aloitti jo 13v.vahvojen huumeiden käytön ja jonka elämä on taistelua. He vertaavat tähän oman tyttönsä elämän tapaa. Ja ovat nyt siirtyneet sotajalalle asian puolesta.

Nyt isä sekä äiti ovat uhanneet lopettaa tytön osakkeen lainan takauksen jos poikani muuttaa siihen. He uhkailevat, omasta mielestään kertovat, faktaa siitä miten tyttö joutuu tämän takia pois osakkeestaan kun lainalla ei ole takaajaa ja koska tyttö ei pysty kohta enää hallita elämäänsä ja menettää työpaikkansakin. Minulle isä kertoi estävänsä nuorenparin yhteiselämän miten tahansa, hinnalla millä hyvänsä. Heidän mukaansa se on ainoa keino “pelastaa” oma tyttö jonka elämäntapa on niin pahasti muuttunut. Hänen mukaansa tyttö tulee saada pois “siitä kaveripiiristä” joka manipuloi tyttöä. Hän itse kertoo luottamuksen menneen tyttöönsä ja ei enää usko mitään mitä hän sanoo.

Tämä kertomus ei vastaa omaa käsitystäni niin tytöstä kuin pojastanikaan. Liika tunteellisuus vääristää oikeaa tietoa. Ei nähdä metsää puilta. Kaikki mitä isä puhuu, kertoo minulle enemmänkin isän ylisuojelevaisuudesta ja yliotteesta, joita hän yrittää näillä keinoilla saada. Nämä keinot ovat vääriä ja ymmärrän ettei tyttö halua olla missään tekemisessä vanhempiensa kanssa. Tämä jatkuva taistelu omien vanhempien kanssa on myös todella raskasta. Ja on parempi suojella itseään ja poikaani ja olla olematta missään tekemisessä heidän kanssaan. Se syö henkisiä voimavaroja, sekin ettei ole tekemisessä mutta parempi vaihtoehto juuri nyt. Nämä nuoret yrittävät selviytyä masennuksesta, josta isäkin kyllä tietää, mutta josta selviytymiseen isä ei anna mitään tukea, päinvastoin. Isä antaisi tukensa omilla ehdoillaan. Näyttää siltä että on olemassa vain isän ja äidin tarpeita, vain he tietävät mitkä ovat sopivia ja oikeita tarpeita. Huh huh :open_mouth: Ymmärrän että tässä on myös kysymys erilaisten elämäntapojen ja sukupolven välisestä ymmärtämättömyydestä. Kyllä se vaan näyttää siltä että tytön vanhempien toimintaa ohjaavat voimakkaat tunnetilat, eivät faktatiedot. Se on ikävää ja tulee varmasti aiheuttamaan paljon harmia. Aion olla nuorten tukena ja jos tästä saan “paskat niskaani”, minä kyllä kestän sen.
Aion edelleen tuoda isälle esille omaa tapaani toimia. Olen mieluummin yhteistyökykyinen kuin uhkaileva. Olen mieluummin rakastava kuin poissulkeva. Olen mieluummin tietoa hankkiva kuin omissa tunnekuohuissani elävä. Kaiken johdosta rakastan vielä enemmän poikaani.

Kiitos kaikille teille ihanille ihmisille jotka välitätte. On upeaa tietää että rinnallani kuljetaan. Minun jouluni on pelastettu <3

Usein vanhemmat tuntuvan asettavan tavoitteet ja tarpeet lapsilleen, heillä on mielikuva “oikeanlaisesta” elämästä ja miten se kuuluu elää. Jos lapset tekevät ratkaisuja, jotka poikkeavat heidän “suunnitelmasta”, niin sitä on vaikea hyväksyä. En toki väitä, että minkään huumeiden käyttöä täytyisi hyväksyä ja asiaan voi puuttua, mutta tässä reaktiot tuntuu menee yli ja asioita liioitellaan aika rankasti.

Surullinen äiti, sinulla on asiaan mielestäni hyvä suhtautumistapa. Et luo hirveää hysteriaa asiasta mistä et tiedä vaan olet ottanut selvää ja kysynyt mielipiteitä. Mielestäni aivan tervettä reagointia, eikä mitään ylilyöntejä. Ei sinun tarvitse tykätä huumeita eikä hyväksyä niiden käyttöä, mutta et silti hylkää lastasi, vaikka hän käyttää.

Jos menet asiaa kysymään jostain toiselta keskustelupalstalta, niin suhtautuminen kysymääsi asiaan voisi olla erilainen. Täällä kuitenkin on hieman huumemyönteisempi ilmapiiri, mitä vaikka suomi24-foorumeilla. Moni ei varmaan rupeaisi edes lukemaan mitä mielipiteitä tämän foorumin ihmisillä on, koska täällä on huumeidenkäyttäjiä ja jotku ei heidän mielipiteitään kunnioita.

Olen melkeinpä ylpeä tämän palstalaisten suhtautumisesta ja vastauksista asiaan, mielestäni täällä on suhtauduttu asiaasi hyvin asiallisesti ja asiaa on käsitelty neutraalista näkökulmasta.

En tunne tätä tyttöä, enkä sen vuoksi todellakaan voi sanoa, onko hän läheisriippuvainen vai ei, mutta toki se mahdollista on. Jos näin on, että tyttö kärsii läheisriippuvuudesta, niin siinä tapauksessa tytön vanhempien kannattaisi etsiä syytä siihen sieltä peilin syövereistä :smiling_imp: . Läheisriippuvuus ei myöskään tarkoita, etteikö voisi saada hyvää ja tasa-arvoista parisuhdetta. Eivät kaikki läheisriippuvaiset ajaudu automaattisesti jonkun valehtelevan ja ilkeän hyväksikäyttäjän ja manipuloitsijan uhriksi, vaan voivat löytää rinnalleen todella hyvän ihmisen, joka oikeasti auttaa heitä tässä ongelmassa. Itsekin kärsin läheisriippuvuudesta, muiden riippuvuuksieni ohella, mutta silti yli 8 vuotta jatkunut parisuhteeni on oikein hyvä, hienon ja todella ymmärtäväisen miehen kanssa. Toki hänelläkin on ne omat ongelmansa niin päihteiden kuin mielenterveytensäkin kanssa, mutta yhdessä toisiamme tukien tässä mennään. Samoin uskoisin kirjoitusten perusteella olevan surullisen äidin pojan ja hänen tyttöystävänsä suhteessa.

Täysi-ikäistä ihmistä ei voi väkipakolla estää seurustelemasta kenen kanssa hän haluaa. Jos isä ottaa tuon linjan, se todennäköisesti johtaa vain siihen, että tytön välit katkeavat vanhempiinsa, ehkä jopa lopullisesti. Mikään järjen ääni tuossa tilanteessa ei nyt kuitenkaan toistaiseksi tunnu auttavan, joten tytön isä tehköön omat mokansa, joista toivottavasti oppii jotakin sitten joskus.

Olen samaa mieltä. Vaikka me kaikki vastaajat olemmekin itse käyttäjiä, ainakin jollain tasolla, niin kukaan ei ole pöllähtänyt tähän ketjuun sen enempää vähättelemään, kuin liioittelemaankaan ongelmaa.

Kiitos itsellesi, että jaksat arvostaa meidän narkkien mielipiteitä. Monella meistä on sydän paikallaan, vaikka läheskään kaikki eivät sitä suostu uskomaan.

Ja tämä; jotkut vanhemmat tosiaan jopa täysin hylkäävät lapsensa jo ihan pelkästään “väärän” ammatinvalinnan vuoksi. Tietysti se on pienempi paha, että lapsesta tulee tohtorin sijasta perusduunari, kuin se että lapsi alkaa käyttää huumeita, mutta jos suhtautuminen on noin jyrkkää ja hysteeristä, kuin tämän tytön vanhemmilla, niin melkeinpä uskaltaisin, näin nettikirjoitusten perusteella tosin vain, pistää nuo vanhemmat samaan kategoriaan näiden vanhempien kanssa, jotka saavat lopullisen hermoromahduksen suunnilleen värjätystä tukasta.