Miten alkoholismisi jaksaa tällä hetkellä?

Olen nyt vuoden verran elänyt ilman alkoholia ja ajattelin raitistuneilta alkoholisteilta kysellä, miten jaksatte tällä hetkellä, ja millaista toipuminen on pääpiirteittäin ollut. Eli omia tuntemuksia, positiivisia ja negatiivisia, olisi mukavaa lueskella.

Oma kehityskaareni on kulkenut vuoden takaisesta toivottomuudesta nykyiseen melko tasapainoiseen elämään. Käytin alkoholismini aiheuttamaan masennukseen Cipralexia ja sen pois jättäminen pitkän käytön jälkeen oli ensimmäisten kuukausien pahin koettelemus. Opin alussa hoidossa ymmärtämään, että alkoholistit eivät ole muita huonompia ihmisiä ja että olen sairas, mihin ei ole muuta hoitoa kuin oppiminen elämämään ilman alkoholia.

Elämäntapojen ja ajattelutapojen muutos on kohdallani ollut niin perusteellista, että olen myös pitkälti irtautunut ura- ja rahakeskeisestä ajattelustani omaa henkistä hyvinvointiani korostavaan suuntaan. Vaimoni olen huomioinut aivan eri tavalla. Olen oppinut nauttimaan pienistä asioista ja arvostamaan heikompien auttamista. Ei elämä ole aina helppoa, mutta raittiina vaikeiden asioiden määrä on murto-osa juovaan aikaani verrattuna. Tai ehkä niitä on lähes saman verran, mutta niiden suhteuttaminen on helpompaa.

Tähän vuoteen on liittynyt paljon vaikeita hetkiä, mutta se on silti ollut kokonaisuutena uskomaton. En voi kuin suositella kaikille päihteiden käytön lopettamista. Toinen foorumilainen laittoi muutamia hyviä ajatuksia toipumisen tiellä, joten laitanpa minäkin itse hyviksi havaitsemiani tähän loppuun.

  • apua ja tietoa kannattaa hakea kaikista paikoista ennakkoluulottomasti
  • päivä kerrallaan -lause ei toimi vain alkoholin kanssa, vaan oikein tajuttuna toimii myös muussa elämässä
  • ei ole mitään syytä juomiseen. Ei potkut (jotka sain vuoden aikana), avioero tms.
  • aika tekee työtä hyväkseni. Joka kuukausi kasvan ihmisenä ilman alkoholia.

Toivotan kaikille mukavaa raitista kesää!

Moi,

Mulla alkoholistini voi hyvin, eli ajatuksen tasolla joka vei multa korhttuutomasti aikaa juovana aikan on väistynyt ja huomaan ajattelevani paljon vähemmän alkoholia kuin aikaisemmin.
Ne morkkikset niistä juovista kausista on selkeästi väistyneet ja tilalle tullut paljon ihan normaaleja asioita.
Mä siedän selvästi parmmin pettymyksiä ja ihmisiä.
Arki tuntuu ihan normaalita.
ihania uusia kokemuksia tullut roppakaupalla lisää.
Selviä hetkiä ja tyhjiä hetkiä on oppinut sietämään ja se tuntuu jopa mukavalta.
ALkohlin ajatteleminen kokopäiväsena mielessä olevana asiana väistynyt.
Enemmän energiaa. MAsennus tuntuu enää taka-alalla ja joissain tilanteissa, mutta niiden kanssa olen oppinut elämään.
Mulla on ihan normaaleja kohtaamisia muiden ihmisten kanssa.
Elämä on ihmeellistä.
Tälläistä tavallista.

Terpiassa käy edelleen sen masennuksen vuoksi, mutta sielläkin olen kokenut, että parempaan ollaan menossa.
Hymyilen herkemmin.
Olen aika onnellinen.

Mulla on ton alkoholin jättämisen jälkeen jäänyt melkoisesti aikaa tehdä kaikkea muuta.
Ja jaksan paremmin tehdä sitä kaikkea muuta.

Mua kantaa kyllä ajatus, että hölmöilyjä on tullut tehdyksi, mutta silti minä menen eteenpäin enkä jää vellomaan vanhaan.
ELämä on taas tässä ja nyt.
Eiliselle en voi mitää ja huomisesta en tiedä.
Ajattelutavassani olen jättänyt, en tietoisesti, se on vaan kadonnut, alkoholin miettimisen vähemmälle.
Iseasiassa se väistyy kun muuta on tullut tilalle.
JA se on hyvä se.
JA mulla siis se puoli vuotta takana.

Mitä on odotettavissa?
Edelleen peräänkuulutan sitä mikä on selkein retkahdusriski ja miten sen tunnistaa?

(Apua mitä virheitä :blush: )

Raittiina mennään, päivä kerrallaan. Tätä uutta elämänmallia takana reilu 4 vuotta ja elämä on kääntynyt viiden vuoden takaisesta ajasta täysin päälaelleen. Ei sinänsä, että enää juuri päiviä laskisin. Olen opetellut omalla osuudellani parantamaan oman itseni ja läheisteni elämänlaatua, enkä niinkään välitä siitä, olenko nyt ollut tunnin vai 10 vuotta raittiina, kyse on vain siitä, kuinka hyvin voin/voimme.

5 vuotta sitten, elin todella pahassa sekakäyttökierteessä, söin n.30kpl erilaisia nappeja päivittäin, juoden melkein joka päivä, kärsien samalla todella orjuuttavasta peliongelmasta. Olin itsetuhoinen(11 kertaa yritin enemmän tai vähemmän tosissani ssada itseltäni hengen pois).

Omalla kohdalla pysäytyksen toi se tilanne, että ensin uhattiin lasten huostaanotolla, ja tästä olisi automaattisesti seurannut samalla toinen avoi-eroni. Sitä en halunnut. Lähdin kuntoutukseen, kylläkin kohtuukäyttö mielessä ja selitellen kaikille, etten voi elää ilman mömmöjäni. Olimme perheenä 3kk kuntoutuksessa pohhjoisen perukoilla ja viikon sen jälkeen kotona oltuani, isäni ajoi rekan eteen yhtänä kesäisenä yönä, veressään runsaasti alkoholia ja lääkkeitä. Tuo tapahtuma irroitti minut viimeistään päihteistä. En halunnut sitä, että omat lapseni joutuisivat kokemaan saman menetyksen tuskan, kuin mitä itse jouduin kokemaan.

Aloitin opiskelut, joita nyt on takana 4 vuotta ja 2 vuotta edessä. Käymme vaimoni kanssa molemmat säännöllisesti ryhmissä. (AA, Al-anon, GA) ja olen saanut elää jo yli 2.5 vuotta ilman uhkapelejä.

Vielä 5 vuotta sitten elämälläni ei ollut mitään tarkoitusta tai siltä ainakin sisimmässäni tuntui. Taakkana oli yli 100 000 euron konkurssivelat, eikä minulla ollut minkäänlaista koulutusta, eikä kyllä mitään suunnitelmiakaan tulevaisuutemme suhteen. Nyt olen pääsemässä kohta työelämään kiinni, kiitos opiskeluiden. Pääsin velkajärjestelyyn, josta on jäljellä enää 3kk. Sen jälkeen voin kirjaimellisesti ja lopullisesti aloittaa uuden elämän. Elämän johon ei kuulu päihteet, ei pillerit, eikä pelaaminen, eikä sitä myöten kyllä epärehellisyyskään. Toisin sanoen saan aloittaa puhtaalta päydältä elämän joka perustuu totaaliseen rehellisyyteen itseään ja sitä kautta myös toisia kohtaan. Siis elämään, jota olen saanut elää nyt päivän kerrallaan jo yli 4 vuotta. Korkeammalle kiitos siitä ja kaikkea hyvää sinulle NovaMob, kuten myös kaikki muut täällä vierailevat.

Tarinani jatkuu edelleen, aina kun suinkin vain muilta asioilta ehdin osoitteessa toinen-mahdollisuus.blogspot.com

Aurinkoisia ja raittiita päiviä…Voikaa hyvin…

Mitää en oo ottanu! :smiley:

Onnittelen, novamob! :smiley: Olet seljättänyt almanakan kun olet ollut kokonaisen vuoden juomatta. Se on henkisesti kova juttu, koska silloin huomaa, kuinka voi ohittaa kaikki juhla- ja merkkipäivät sun muut kissanristiäiset ilman viinaa.
Mehän olimme kovia selittelemään juomistamme milloin milläkin syyllä, kuten “kun oli uusi vuosi, vappu, juhannus, etc.”

Minun alkoholismini on edelleen hallinnassa, mutta piilevänä. Viides vuosi hyvällä alulla ja alan mielestäni muistuttaa tavista kaikessa muussa, paitsi siinä, että en ota viinaa selvään päähän. Siis hyvin menee ja nyt uskon vanhoja konkareita, jotka sanovat, että kestää vuosia ennen kuin viinasta pääsee täysin eroon myös psyykkisesti. Totta se on ainakin minun kohdallani, vaikka alkuraittiudella monesti kuvittelin jo voittaneeni taistelun. Ei se niin mennyt, vaan monta kantoa oli kaskessa ja monesti meinasin joutua juomaan. Tällä kertaa, tällä yrittämällä on kuitenkin järki ollut mukana, enkä ole sortunut uskottelemaan itselleni, että olisin parantunut ja voisin taas ottaa “silloin tällöin.”
Kyllä se on niin, että minun viinani on juotu ja sillä sipuli. Raittius on antanut niin paljon hyvää ja sisältöä elämään, etten tule sitä pilaamaan kunhan muistan, ettei selvään päähän pidä ottaa ryyppyä. :wink:

Hei,
Ja onnittelut vuodesta ilman alkoholia! Itselläni ei raittiutta ole vielä saman verran takana, mutta päivä kerrallaan tässä edetään siihen suuntaan.

Kyllähän tämä raittius on työstä käynyt ja vaatii tarkkana olemista edelleen; tänä päivänä ei niin paljon ponnisteluja kuin alussa, mutta silti pitää muistuttaa itseä siitä ettei avaa sitä ‘Pandoran boxia’. Alkoholismin ymmärtäminen sairautena on auttanut paljon; jollakin toisella on syöpä, minulla alkoholismi. Hoitamattomina molemmat heikentävät elämän laatua dramaattisesti ja vievät hautaan ennen aikojaan.

Aivan kuten itsekin mainitsit, olen oppinut nauttimaan elämän pienistä asioista. Niitä on elämä täynnä, mutta juomisen aikaan niitä ei huomannut ja ne tuntuivat ‘liian arkisilta ja tylsiltä’. Erittäin suuri muutos on myös se, että tunteet ovat tasaantuneet eli vaihtelu ääritunteiden, hyvän ja huonon, välillä on kaventunut. Ei ole enää nousuhumalan riehakasta nostetta (juomisen loppuaikoina ei edes nousuhumala tuonut hyvää oloa), mutta ei myöskään enää perusteetonta synkkyyteen vaipumista ja itkeskelyä.

Ehkäpä palkitsevinta raittiudessa on huomata, että omilla teoilla ja niiden seurauksilla on yhteys. Raittiina monet asiat ovat korjautuneet ja edenneet oikeaan suuntaan. Tosin kohdallani alkoholi kerkisi tehdä niin paljon tuhoa, että kaikkia asioita ei saa ennalleen, mutta uuden elämän mahdollisuus minulla joka tapauksessa on. Hienointa on se, että välit lähiomaisten kanssa ovat parantuneet ja luottamus kasvanut ts. on olemassa ihmisiä jotka aidosti toivovat minun parantumista.

Mukavaa kesän alkua !

Kiitos sinulle ja muille alkoholista kokonaan luopuneille :slight_smile: Paljon sieltä juovalta ajalta jäin ikävääkin perintöä, mutta niitähän voi sitten käyttää hyvänä muistutuksena, jos tulee tiukka paikka. Eivät esim. taloudelliset ongelmat todellakaan mukavia ole, mutta kuten toteat, tärkeintä on suhde lähimmäisiin ja erityisesti itseensä. Kun ei tarvitse vihata itseään, eikä kaapissa ole enää luurankoja, voi hyvin mielin olla valehtelematta mistään. Rehellisyys on mahtavaa vuosien pettämisen jälkeen. Köyhänäkin on lähes kivaa, kun on raitis :smiley:

Vuosipäivä vietettiin vaimon kanssa mökillä. Sitä ei mitenkään erityisesti juhlistettu, vaan vietimme vain yhdessä aikaa saunoessa ja grillatessa. Vaimolla oli mukanaan peräti yksi tölkki jotain siideriä, josta hän jätti puolet juomatta, koska se ei ollut kuulemma hyvää. Tuollaista vahinkoa minulle ei olisi ennen päässyt käymään, enkä nyt ainakaan alle 12 isoa annosta vähempää olisi kaupasta ostanut. Ilta oli tosi mukava, ja vaimokin tuntuu päässeen jossain määrin irti aikaisemmasta kaoottisesta elämästämme, jonka taustalla oli alkoholismini. Aika alkaa tehdä tehtäväänsä.

Päässäni vallitsee nykyisellään melko mukava mielenrauha, jota ajoittain eräät asiat pyrkivät järkyttämään. Tyyneysrukous on melko hyvä keino laskea kymmeneen ja unohtaa kaikki tyhjänpäiväiset huolet. Enkä edes ole uskovainen tai kuulu kirkkoon…

^Onneksi olkoon, Novamob. Olen iloinen puolestasi. : )

Oletko päätynyt pohdiskelujesi jälkeen siis siihen tulokseen, ettet ole alkoholisti/ei alkoholiongelmaa ja voit ottaa?

Pitäisiköhän minun olla imarreltu vaiko kiusaantunut Fraulein O:n huomiosta, sillä suurin osa viime aikaisistakin viesteistään on kohdistettu henkilökohtaisesti minulle. :unamused:

Sorry gal, I’m after gentlemen. :laughing:

PS. Niin no alkoholismista olen päätynyt tulokseen, etten ainakaan ole 2. tyypin alkoholisti, kuten isäni epäilemättä oli. 1. tyypin alkoholismiin minulla on saattanut olla taipumusta.
Jos jollekulle on epäselvää eri alkoholismi-tyyppien erot, ne voi lukea jopa wikipediasta hakusanalla alkoholismi. : )

PPS. Voi toki ottaa, mutta se ei kannata. : )

Kuinka tahdot. viestisi täällä kummastuttvat minua aik`ajoin, joten saat extrahuomiota. :mrgreen: Kaikesta päätellen tarvitset tätä plkinkkiä enemmän kuin kukaan muu, joten jotain ongelman poikasta sulla ilmeisesti on, sen kummemmin määrittelemättä. Toivottavasti löydät avun täältä. Poistun takavasemmalle suunnitelmieni mukaisesti. Osaltani plinkki on tehnyt tehtävänsä.

huokaus

Niimpä niin, ja kohta palaat neljännellä nimimerkillä. Nythän sinulla on “vasta” kolmas menossa? :unamused:
En ymmärrä muudenkaan riidanhakuisuuttasi, koska yritän omasta mielestäni keskustella ihan rauhallisesti eri asioista. Ja joo, kyllä olen yllättäen tarvinnut Plinkkiä! :smiley: Ihan huikea tietomäärä täältä on karttunut, josta on ollut apua jopa työssäni, vaikken ole tietosesti sellasta etsinyt.

Tämä asia on sellainen josta voisi veikata ja voittaa, mutta huonolla kertaimella. Ongelman/mien määrityksestä voisi myös veikata, mutta siinä minäkin mieluimmin jättäydyn takavasemmalle.
Taitaa olla vielä plinkin ennätyksen haltija, mitä tulee uusien nimimerkkien ja bannausten suhteen, joten jo siksikin on hyvä vältellä tuollaista riidankylväjää ja vaikka extrahuomiota saisikin, niin terveempää on vain ihmetellä takavasemmalla ja katsoa koska taas bannataan. Siitä vedän veikkauksen; 3kk ja sitten lähtee, ellei nimimerkki vaihdu sitä ennen. Saatan olla väärässäkin, mutta se nähdään.

Omat roponi asettaisin lähemmäs tuota 3 viikon paalua.

Taisi viimeksi saada bannin kolmeksi kk, kun päissään haastoi riitaa yhden sun toisen kanssa, joten kai kolme kk monikin pystyy olemaan juomatta ja ehkäpä riitelemättä, mutta sitten se taas polttelee, mutta saatan olla väärässäkin :smiling_imp: .

Juomatta kyllä. :smiley:

Otsakkeehen vedoten, hyvin se voi, heh.

Niin se taitaa olla. Suoraan sanoen korpeaa, että kaveri käyttäytyy kuin alkoholismin eritysiasiantuntija, jakaa neuvoja muille.…mutta juo silti itse. Ja ihan vain sen takia, koska on tullut siihen tulokseen, ettei olekaan alkoholisti. Ainoastaan potentiaalinen sellainen… :open_mouth: :question: Voi joku yhä heikoilla oleva vaikka retkahtaa, kun tajuaa mikä meno täällä plinkissä on välillä.

Alkuvuonna sain vihat päälleni, kun totesin, ettei kokemusammattilaisten kokemus tarkoita kokemusta juomisesta. :smiley: