Mitäs nyt?

Moij kaikki.

Googlella leikin tässä, ja koitin ettiä jotain tarinaa ihmisten raitistumisen jälkeisestä sosiaalisesta elämästä (tai sen puutteesta. ) ehdotuksina lähinnä tähänmennessä löytänyt, a: mee AA/NA han, b: mee urheileen, c: hanki tyttöystävä…

a: nelisen vuotta sitten puoli vuotta kävin NA:ssa ja jotenki palo käämit siihen touhuun ja sen itsekritiikittömyyteen mm.
hyvä että joillekkin toimii mutta…

b: koittanut monesti aloittaa eri urheilulajeja tässä neljän+ raittiin vuoden aikana
mutta tosi vaikeata saada kiinni oikei mistään ja helposti ahistaa ihmisvilinässä mutenkin,

c: noniin…

nojaa. Koitan ettiä pointtia tähän tekstiin. Eli miten jengi on hoitanut yksinäisyyttään ja mahdollisia sosiaalisia ahdistuksiaan vuosien sekakäytön lopettamisen jälkeen? On tosiaan helposti aika friikki olo ihmisten kanssa päihteiden käytön seurauksena ( ja varmaan muistakin elämän kolhuista johtuen)

4+ vuotta tosiaan selevinpäin. On masislääkkeet ja diaknoosi, aloittamassa terapiaa vihdoin. Koulua käyn, alkaa kohta mikä helpottaa taas vähän, mutta käytännössä ei kyllä ole taas vuoteen tullut tehtyä muuta sosiaalisesti kuin käytyä koulussa ja pelannut himassa lapsuuden kaverin kanssa jotain nettipelei :stuck_out_tongue:

Mä viihdyn erittäin hyvin yksin, joten en varmaan ole ykköstyyppi vastaamaan.

Mutta avainjuttu omalla kohdallani on ollut se, että olen miettinyt, millaista elämää haluan elää. Sitten olen alkanut elää sitä. Teen hyvin harvoin enää asioita ollakseni toisille mieliksi tai saadakseni hyväksyntää.

Käyn pari kertaa viikossa ryhmissä, ja se on mulle hyvä harrastus.

Mistä sä tykkäät? Millainen on sun täydellinen päiväsi? Mistä saat fiiliksiä? Millaiset ihmiset on susta hyviä tyyppejä?

Kovin vähän olet saanut vastauksia, Shepard.

Niinhän se näkyy tälläkin sivustolla olevan että noita A-ryhmiä ja urheilua määrätietoisimmin mainostetaan.

Joskus olin tekemässä luetteloa yhden kaupungin vapaaehtoistyötä tekevistä yhdistyksistä, ihan siksi että ihmiset löytäisivät itselleen sopivaa sosiaalista tekemistä. Niitä yhdistyksisä löytyi noiden a-vannputuneiden lisäksi muutama sata!

Lähes kaikki täynnä ihan mukavia ihmisiä jotka olivat valmiita -usein halukkaitakin- ottamaan vastaan uusia tulijoita joiden panosta homman kehittämiseen ja vuorovaikutukseen kai osa jopa toivoi.

Toki osa sellaisiakin, joissa ajateltiin että saahan tänne tulla, mutta nöyränä on sit oltava, ja elettävä tässä porukassa kuten me olemme aina eläneet, mihinkään kantaa ottamatta ja mitään kyselemättä.

Yhdistystoimintaa siis on tarjolla niin perhanasti.

Mutta, ei sekään ole kaikkien “oma juttu”.

Sitten on ihan se kuljeskelu ja haauilu muuten… kun ei niin kovin edes odota mitään tapahtuvan, niin tapahtuu kuitenkin. Aina ihmisiin törmää, olen huomannut. Jopa metsissä vaeltaessa tai rannalla onkiessa.

Ja siinä sitten on aina mahdollisuus törmätä sellaisiinkin ihmisiin joiden kanssa viitsii jutella toistamiseenkin.

Ei muuten ole mitenkään huono ajatus netissä keskustelukaan. Ihan ihmisiä sielläkin liikkuu, jos sitten joskus vähän niitäkin joilla on just joku omien juttujen mainos-sisäänveto-markkinointi siinä taustalla. Ja tietysti selviä huijareita. Mutta ne sit vaan pitää osata blokata pois…

Niin se kysymys, esitit sen hiukan noin että miten vois kehitellä sosiaalisia kontakteja vuosien sekakäytön jälkeen… ehkä tuon vois ajatella hiukan eri tavallakin.
Jos ajattelisitkin että jättäisit sen selitysosan ja leimat pois? Kun todellisuudessa niitä verkostoja luovat -ja toisaalta niiden puutteesta kärsivät samoin ne ihmiset jotka eivät ajattele asiaa “vuosien sekakäytön” )joka kerran on taakse jäänyttä?) pohjalta.

Se voi hiukan helpottaa kun jättää tuon varsinaiseen asiaan kuulumattoman nostamatta päällimmäiseksi.

Ei se helppo juttu ole, se sosiaalistuminen, eikä se muuten aina niin pakollistakaan ole.

Kuinka monta ystävää ihminen lopultra oikeasti tarvitsee? Onko niitä oltava koko komppania?

Joskus epäilen, että osa ihmisistä “keräilee” ystäviä vaikka facbookkiin tai puhelimen muistiin vain siksi että saa iktseölleen jotain todistettua omasta itsestään. Sen sijaan että opettelisi tulemaan ensin itsensä kanssa toimeen, jolloin sitä todistelua ei niin kauheasti tarvitsisikaan…ja semmoinen pienempikin kaveripiiri riittäisi.

Tervetuloa palstalle, Shepard. Saitkin jo muutamia vinkkejä ja virikkeitä. Mielenkiintoista, että sulla on jo aika monta vuotta raittiutta “lasissa”, mutta koet sosiaalisen tilanteesi edelleenkin epätäydellisenä tai turhauttavana. Mulla hieman samankaltainen tilanne. Vanhat kuviot jätin jo 7 vuotta sitten taakseni - tai tarkennettuna vahingollisimmat niistä. Uusia on joskus vaikeaa luoda. Ainakin jos on vaativainen seuransa suhteen! Ja minä olen - tai vuosien varrella tehdyt kaikenlaiset kokeilut ovat tehneet minusta ehkä liiankin ronkelin. :mrgreen: :laughing:
Olisi kiva tietää vähän enemmän sinusta ja mielenkiinnon kohteistasi. Jotainhan sinäkin kait olet kuluneina vuosina tehnyt ja joihinkin ihmisiin väkisinkin törmännyt?
Metsänmies heitti taas kerran hyvän pointin peliin (vai oliko se Alkohollari?). Meillä raitistuneilla on kaksi mahdollisuutta elää uutta elämäämme. Joko leima otsassa tai ilman sitä.Tämän peruslinjan avulla voikin sitten alkaa kartoittamaan niitä kontaktipintoja joihin haluaa olla yhteydessä. Minä olen jakanut lukuisien kokemuksieni opettamana paikkakuntani ryhmät ja organisaatiot pariin eri lohkoon. Ongelmapainoitteisiin, jotain selvää tarkoitusta varten olemassa oleviin ja ei-ongelmapainoitteisiin, ennemminkin harrastuksia varten perustettuihin harrastusryhmiin. Sekä yhteiskunnallisia tarkoituksia palveleviin.
Itse aloitin uuden elämän etsimisen paikallisen seurakuntani puitteissa. Vaikka en olekaan kirkkouskovainen, löysin sieltä puitteita ja välineitä raamieni uudellenrakentamiseen. Olinkin aika kauan noissa ympyröissä mukana. Kunnes sitten alkoi tuntumaan siltä, että junnaan paikoillani. Ensin harvensin tilaisuuksissa käyntejä ja tällä hetkellä olen nollannut kaiken siihenkin suuntaan. Tarkoituksella siihenkin, koska toteutan paraikaa sovellettua “nollapohja-budjetointia”. Kaikki nykyinen syyniin ja lajitteluun. Osan skippaan, osan pidän ennallaan ja osaan panostan. Toiminut tähän asti hyvin.
Tärkeää on, että jos jotain putoaa pois, niin on hyvä saada siihen jotain ajanläheisesti tilalle. Vielä tärkeämpää on tajuta, että kokeiluistahan uuden etsimisessä on kysymys. Harvoin löytää kertaheitolla jotain itselleen täysin sopivaa. Tasavarmaa on myös, että ilman omaa aktiivisuutta ei myöskään paljoa tapahdu. Ei persettä penkkiin vaan samainen tuolista ylös ja ulos!
Ajankohtainen tilanteeni on sellainen, että jätin viimeisen vertaistukiryhmäni pari kuukautta sitten lopullisesti. Oli tähänastisista paras, koska se oli narkkisten ja alkkisten sekaryhmä johon jengi ei tullut ainoastaan virkistämään omaa päihdeidentiteettiään vaan jakamaan käytännön kokemuksia. Silti -vaikka en joutunutkaan viikoittain nostamaan omaa alkoholisti-identiteettiäni pinnalle, niin touhu oli kuitenkin ongelmapainoitteista. Luonnollisesti - sitähän varten tämä clean-ryhmä onkin! Ei vain mun juttuni - ihmisistä riippumatta.
Tässä aluksi pari ajatusta, kerro lisää itsestäsi niin katellaan eteenpäin. Sivumennen sanottuna harrastat tännekin kirjoittamalla sosiaalisuutta. Vaikka vain virtuaalista, niin mielestäni oikeampi paikka kuin esim. Feikkibookki. Ja kuten ylempänäkin todettiin, ei niitä ystäviä tarvitse komppanioittain olla. Mitäs jos potkaisisit lapsuuden ystävääsi persuksiin ja lähtisitte pelien pelaamisen sijaan yhdessä baanalle - oikealle sellaiselle, pls.! :smiley: :wink: