Mitäpä sitten kun puoliso on raitistunut, mutta kaikki asiat käsittelemättä? Kaikki tapahtunut vaivaa mieltä ja itkettää heti jos niitä ajattelee. Olen kaikesta vielä niin väsynyt, etten tahdo jaksaa pieniäkään vastoinkäymisiä. Puoliso ollut jo yli vuoden lähes raittiina. Muutama pieni retkahdus ollut. Ei kuitenkaan nauti raittiista elämästä sen on suoraan sanonut. Voi sanoa, että meillä ei ole parisuhdetta vaikka saman katon alla asutaan. En osaa vaan laittaa kaikkea alkoholin syyksi ja antaa anteeksi. Pitäisikö? Emme osaa keskustella? Miten olette päässeet eteenpäin? Terapiaa? Millaista? Kokemuksia?
Muutama pieni retkahdus ollut. (?)
Raittius on minun ymmärtääkseni sitä, että nauttii alkottomasta elämästä, ilman yhden yhtäkään retkahdusta.
Voimia tilanteeseesi!
Ihan ensin: olla juomatta ja olla raitis ovat kaksi eri asiaa.
Jos kumppani on alkoholiriippuvainen ja on vain juomatta mikään ei itse asiassa muutukaan - hän ei hoida itseään, ei tutustu itseensä, ei puhu, ei muutu ihmisenä, ei myönnä virheitään (puhumattakaan niiden mahdollisesta korjaamisesta). Kaikki jatkuu niinkuin ennenkin, puoliso vain ei juo ja kärvistelee tahdonvoimallaan. Jos on sitäpaitsi silloin tällöin juonut vuoden aikana, ei varmaankaan voida puhua juomattomuudestakaan?
Juomaton ihminen on melkeimpä vain oman itsensä kuori ilman sisältöä. Raitis ihminen saa ‘uudet sisällöt’ 
Ei sinun tarvitsekaan antaa kaikkea anteeksi vain siksi, että hän ei juo.
Käsittääkseni retkahdukset on osa toipumista. Kuntouksissa on käynyt ja ryhmissä käy säännöllisesti. Yritystä on, mutta minkäs teet jos elämä on tylsää ilman juomista. Ei sitä voi käsittää…
Niin alkkikset eivät ymmärrä mikä meitä vaivaa kun he ovat juomatta (nyt 2kk) ja silti ei kaikki ole hyvin…miten hyvä vielä pitäis olla ,on tullut kommentteja meillä.Vanhoja asioita ei pitäisi muistella heidän mielestä…mutta ,mutta aina ei voi kaikkea lokaa lakaista maton alle…asiat pitäisi nostaa pöydälle ja puhua kaikkien läheisten kanssa halki,mitä juominen on aiheuttanut lähipiirille.Sepäse onkin vasta vaikeaa,kun ei myönnä ongelmaa,ei ole JUOPPO.Silti läheiset kokee ahdistusta alkkiksen läsnäolosta selvinpäin ollessakin,kun asiat painaa mieltä,puhun nyt itsestäni ja lapsistani.Tuntuu että pää halkiaa näitten asioiden kanssa puntaroidessa,milloinkahan tämä päättyy 
ja miten 
Olen saanut häneltä palautetta että olen niin etäinen,en halua läheisyyttä,katson vihaisesti…kaikki tuo on totta,myönsin…tunteet kun kuolleet niin niitä on vaikea löytää ei ole on/off nappulaa,enkä osaa teeskennellä voivani hyvin 
Minulla oma kämppä,jossa nyt pääsiäistä viettelen yksikseni,huoh…ketuttaa niin paljon tämä elämä,että toivoisi olevan jossain kaukana kaikesta 
Tulin siis kämpilleni kun repsahti illalla… 2kk jälkeen
Meillä niin ristiriitaista tämä parisuhde ollut jo pitkään,jos sitä siksi voisi kutsua.Alkkis ei tahdo erota ,ja minusta meidän pitäisi asialle nyt tehdä ratkaisu,koska emme kumpikaan voi hyvin.Rakentavaa keskustelua emme saa aikaan yhdessä, ,ja ei ollut halukas lähtemään ammattiihmisten kanssa juttelemaan.Itse käyn pari kertaa kk psykologilla juttelemassa,se aina helpottaa,avartaa omaa näkemystä kun vieras näkee sen omalta kannaltaan.Voimia sinulle vieras samassa veneessä taidetaan olla
Tuttu tilanne enkä minä kestänyt sitä. Olin ärtynyt, etäinen ja mielessä myllersi koko ajan miehen känniperseilyt. Kun puhuin niistä, mies hermostui. Pahinta oli se, että ne samat valheet oli edelleen vastauksina ja se esti meitä menemästä eteenpäin. Kerroin lopulta miehelle, että hän saa viikon aikaa valmistautua puhumaan totta ja päivänä x on palaveri jossa tongitaan koko paska läpi. Joko paskasta luovutaan eli puhutaan vain totta, ja annetaan anteeksi ja jatketaan eteenpäkn ilman paskakuorman vetämistä perässä tai mies jatkaa menneisyyden väistelyä, sepittää samoja selityksiä joita en usko ja joka johtaa siihen, että suhde tuhoutuu. Kerroin miehelle, että tämä on mahdollisuus, josta hänen pitäisi olla hämmästynyt, että annan sen hänele vielä kaiken jälkeen. Ota tai jätä. Päivä x koitti, mies oli valmistajtunut ja kesti viisi tuntia kaataa miehen niskaan se oksennus. Hän ei enää selitellyt, myönsi kaiken, pyysi anteeksi, sai anteeksi ja se siitä. En mitenkään olisi voinut jatkaa ilman tätä paskapalaveria. Tsemppiä aloittajalle, tiedän miltä sinusta tuntuu.
Al-anon ohjelmassa on tästä tilanteesta, kun juova raitistuu, paljon kirjoitettu. Monesti läheinen kietoutuu niin syvälle juovan ongelmiin ja tekemisiin, että tämän lopetettua ryyppäämisensä, putoaa läheinen ikäänkuin tyhjän päälle. Vuosia jatkunut elämänsisältö,siis läheisen raitistumisesta haaveileminen sekä hänen syyttäminen läheisen omistakin reaktioista. Tavallaan monille tärkein elämänsisältö häviää, niin se on totisesti kriisin paikka.
Kannattaa osallistua Al-anon toimintaan, sieltä saa myötätuntoa ja lohdutusta saman kokeneilta. Ja ohjelma antaa voimia jaksaa odottaa raitistuneen toipumista, sekä edistää myös omaa toipumista. Ohjelma ei neuvo eikä ota kantaa erotako vai ei.
Paskapalaveri tai -palaverit on mun mielestä yksi tärkeimmistä välttämättömyyksistä eteen päin menon kannalta. Mun alkkikseni on vuoskymmenien mykkyyden jälkeen puhunut nyt, eli ihmeitä tapahtuu. Kiitos AA-käynneilleen ja vertaistuelleen ja Korkeammalle voimalle.
Ei silti tehtyä saa tekemättömmäksi eikä sanottuja sanomattomaksi. Mutta jos tapahtuu muutosta, itse kukin muuttuu, toivottavasti. En silti omalla kohdalla usko alkkiksen ihmeparantumiseen vielä, mutta hänen tapauksessaan jo mykkyydestä, kettuilusta, ylimielisyydestä ja uhmakkuudesta luopuminen edes yhdeksi illaksi on sekin ihme.
Menee eri lailla eri ihmisillä, eikä kaikki etene millimetriäkään koskaan, vaan jotkut taantuvat spurguvaihetta kohden vääjäämättä. Hitaammin tai nopeammin.
Enkä halua muuttaa alkkikseni kanssa saman katon alle - mun mielestä järjellä ajatellen tod.näköisempää on kuitenkin hänen alas vajoamisensa kohti spurguvaihetta tai itsemurha. Olen silti äärettömään kiitollinen, jos ihmettä jatkuisi ja hän pysyisi raitistumisen ääriliukkaalla tiellä. Ja voisin nauttia päihdevapaasta persoonallisuudestaan.
Voimia kaikille näiden asioiden kanssa kärvisteleville ja huomion kiinnittämistä myös ihan muihin, iloisempiin asioihin elämässä.
Retkahdukset ovat yleisiä kun yrittää lopettaa juomisen, mutta eivät ne osa toipumista ole. Toipuminen alkaa siitä oivalluksesta, että parempaa elämää on tarjolla kun lopettaa alkoholinkäytön ja halu toisenlaiseen elämään syntyy. Mutta kuten täällä on kirjoitettu aiemminkin kaikki eivät löydä tietä ulos juomisesta, huikan välit vain pidentyvät.
Ja siltikään, vaikka toinen raitistuisi, elämä ei koskaan jatku sellaisena kuin se oli ennen juomista. Kumpikin osapuoli on loukannut, loukkaantunut, alistunut ja alistettu, eikä takaisin ole paluuta. Vasta tuossa uudessa tilanteessa punnitaan onko yhteisellä elämällä mahdollisuuksia.
Jos mahdollista, niin uusi elämä kannattaa rakentaa järjellä enemmän kuin tunteella. Tunteet ovat vielä hellinä pitkään.
Voimia kaikille alkoholin, alkoholistin, alkoholismin tai oman tiensä löytämisen kanssa kamppaileville!
t. 1997 raitistunut AAL, alma ja alkkis
Cricket sanoo juuri niin kuin se on ,meilläkin oli sitä kärvistelyä sen reilun 2 kk ja nyt hänen mielestään sai juoda kun on niin pitkä aika ollut ottamatta,sanoi vielä että enkö edes salli hänen ottavan muutaman kerran vuodessa . Mikään ei muuttunut,aiheesta ei keskusteltu,eikä korjannut virheitään,kuten lupasi(siisi pyytää läheisiltä anteeksi,lähteä ammattiauttajan kanssa juttusille)…joten kaikesta päätellen en uskonut hänen kuitenkaan olleen tosissaan raitistumisessa…hän oli vain juomatta tahdonvoimallaan. -jellonatar-
Kuinka kauan kärvistelyä voi pisimmillään kestää?!? Vuosia?
Mun alkkiksella juomatonta kärvistelyvaihetta on pisimmillään kestänyt 1,5 vuotta, jopa lähemmäs pari vuotta. Voi kai kestää vaikka kymmenen vuotta.
Mä näen nyt kärvistelyvaiheen osana juomisen petaamisvaihetta, riippumatta siitä, kuinka pitkä kärvistelyvaihe on.