Mitä tilalle?

Hei,
olen seurannut sivustoa joitakin vuosia ja todennut, että täällä on muutamia tosi uskollisia kommentoijia, joille haluaisin osoittaa kysymykseni, jos olette juoneet masennukseen.

Kun olette onnistuneet tipattomassa/katkaisussa/lopettamisessa, niin millä te olette korvanneet sen lohdun, jota alkoholi tuo edes hetkellisesti kroonisesti masentuneelle ihmiselle? Uskontoa minulle ei kannata edes yrittää tarjota, siitä on tarpeeksi traumaa takana, se on minulle punainen vaate.

Olen hyvin tietoinen siitä, että jatkuva tissuttelu ylläpitää masennusta ja ahdistusta pitkällä tähtäimellä. Ja että olen kierteessä, kun otan edes sen hetken lohdun ja rentoutumisen, jonka saan päivittäisillä keskioluillani. En juo itseltäni jalkoja alta, vaan tissuttelen päivän mittaan yleensä 7, joskus useamman oluen. Mutta ongelmani on juuri tuo krooninen masennus ja ahdistus, joista en pääse, ellen katkaise juomisputkeani, juominen kostautuu seuraavan päivän ahdistuksella, kunnes katkaisen sen juomalla uudestaan … Olen onnistunut joitakin kertoja olemaan raittiina puolikin vuotta ja nuorempana joinkin enimmäkseen vain viikonloppuisin. (En enää muista millä motivaatiolla olen aiemmin onnistunut lopettamaan juomisen.) Nyt eläkkeellä juominen on riistäytynyt päivittäiseksi. Olen yksinäinen, epävakaa persoona, ollut ja jotenkuten pärjännytkin työelämässä itse asiassa yli 40 v ja olen yhä osa-aikatyössä (mikä on henkireikäni). Työt loppuvat pian ja sekin tyhjyys ahdistaa jo etukäteen.

Kroonisesti masentuneena sitä on moniongelmainen: vaikka yhden asian saakin kuntoon, sata muuta ongelmaa ovat edelleen pielessä ja urakka nousta suosta on lohduton.

1 tykkäys

Moikka. Tilanteesi kuulostaa hyvinkin omaltani. Tilanne on ahdistava ja mahdoton. Välillä mietin, mitä mieltä mun elämällä oikeastaan on. Mulla on eläkkeeseen vielä kyllä vähän matkaa.

Moi!

Mulla auttaa liikunta. Itse tykkään raskaasta treenistä mutta rauhallinen kävelykin on liikuntaa. Jos saat itses uskomaan siihen tosiseikkaan että on keinoja, joilla pystyt itse tuottamaan samaa dopamiinia kuin alkoholi, ja sitten siedät siirtymävaiheen vähemmän intensiivisestä dopamiinipiikistä (alkoholin käyttö) lievempään mutta pitkäkestoisempaan (liikunta tai mistä nyt itse tykkäätkin) niin se auttaa.

Itse oon autismin ja vaikeen traumataustan takia siirtymässä pysyvälle eläkkeelle ja aiemmin join vitutukseen että mun elämä tavallaan määrättiin ennalta mun puolesta. Olin tottunu määrittämään itseäni suoritusten kautta. Työ, opiskelu jne antoivat itseluottamusta jota ei muuten ollut. Niin siirtymä oli raskas. Mutta nyt oon hyväksynyt että näin on mun terveyden kannalta parempi, ja pidän terveydestäni huolta kaikin keinoin mitä on. Saan siitä samat kiksit kuin juomisesta ennen.

En tiiä oliko tästä apua mutta tsemppiä!