Mitä tekisin???

[Anonymous]

Hei,

löysin tieni tänne toisen keskustelupalstan kautta. Lueskeltuani aikani teidän muiden tarinoita sain päähäni ajatuksen, että kysyn teiltä, mitä kannattaisi tehdä…

Olen siis naimisissa, runsaasti alkoa käyttävän, mieheni kanssa. Olemme olleet yhdessä 13 vuotta. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta.
Mieheni on aina käyttänyt kohtalaisen runsaasti alkoa. Tällä tarkoitan sitä, että hän juo joka viikonloppu sekä usein arki-iltaisinkin. Itse hän ei koe juomista ongelmalliseksi, koska ei käy niin usein baarissa! Vaan juo kotona. Viikonloppumme sujuvat sellaisella kaavalla, että perjantaisin töiden jälkeen mies juo, nollatakseen työviikon paineet. Pelailee tietokoneella/pleikkarilla. Yleensä lopettaa juomisen puolilta öin ja siirtyy nukkumaan. Aamusta heräilee, kun jaksaa nousta. Minä olen se, joka nousee AINA lasten kanssa, oli arki taikka pyhä. Lauantaina äkkiä viikonlopun ruokaostoksille ja alkon kautta kotiin. Aloittaa juomisen heti puolenpäivän jälkeen. Lopettelee taas puoliltaöin ellei tule lähteneeksi baariin.

Arki-iltaisin juo 2dl kirkkaan pullon, salaa minulta. Sekä 3-8 olutta päälle. Pääsee aiemmin töistä kuin minä, aloittelee juomiset heti, kun kotiin pääsee ja olettaa minun hakevan lapset hoidosta ja käyvän kaupassa jne…Hyvin harvoin hakee lapsia hoidosta arkisin. Ainakaan, jos en erikseen häneltä tätä pyydä.

Tein aiemmin 3 vuorotyötä, mutta vaihdoin päivätyöhön, koska en voinut luottaa siihen, että mies pysyisi selvinpäin sen aikaa, kun olen töissä! Jos olin esim viikonloppuna yövuorossa, niin se ei estänyt miestä juomasta.

Väkivaltainen hän ei yleensä ole, mutta pari kertaa on käynyt aika lähellä, että en ole saanut nyrkin iskua itseeni. Olen oppinut vaikenemaan. Minua ahdistaa hyvin paljon tämä tilanne ja käynkin työterveyspsykologin juttusilla tästä aiheesta.

Ongelma tällä hetkellä onkin siis se, että tiedän/haluan pois tästä tilanteesta!! Mutta en uskalla/rohkene tehdä sitä. Haluan siis erota, en halua enää katsoa ja odottaa, että koska käy huonosti. Ja en halua tämän jatkuvan ennen kaikkea lasten vuoksi!!! Osaisiko joku neuvoa, että kuinka lähteä tätä aisaa viemään eteenpäin?? Taloudellinen tilanne huolestuttaa toki myös…

[piki77]

Hei,
meillä aika samanlainen tilanne. Ollaan oltu yhdessä 7 vuotta ja kaksi alle kouluikäistä lasta. Nyt olen äitiyslomalla. Hienoa, että olet pystynyt järjestämään työsi niin, etteivät lapset joudu juovan puolison hoidettaviksi. Et kerro mitään taloudellisesta tilanteestanne, onko esim asuntolainaa. Oman lähtemisen esteeksi on nyt noussut aika isona se, että talo pitäis ensin myydä ja se aika mitä myytiin menis jouduttais saman katon alla olemaan. Lisäksi tästä tulis jäämään meille velkaa, talosta ei koko lainaa kattavaa rahaa saada. Ja raha-asioissa on hyvä muistaa, että puoliso on velvollinen maksamaan elatusmaksua lapsista. Ite olen ajatellut, että jos tästä joskus irti pääsen, en kauheasti panosta asumisen mukavuuteen, pääasia, että saadaan rauha perheeseen ja mukavaa yhdessäoloa lasten kanssa ilman ainaista kaljatölkin sihahtelua.

Meillä lapset on myös mun kontolla, mä nousen joka aamu, myös silloin jos mies on sattunu olemaan selvinpäin. Silloin kaverin ei näet tarvi yrittää senkään vertaa, kuin kännin jälkeen, kun ei omatunto soimaa juomisesta… Myös meillä ukko juo useimmiten kotona, mitä sitten viikonloppuisin karkaa yöllä baariin tai kavereille. Tosiaan vituttaa se, että toinen voi loisia ja elää millaista elämää huvittaa, ottamatta vastuuta mistään! Selvinpäinkin viettää suurimman osan päivästä sohvalla tekemättä mitään.

Nyt lähinnä juo viikonloppuisin, kun asiasta on jälleen kerran keskusteltu, mutta lisääntymään päin näyttäs taas olevan. Ei juo kirkkaita ollenkaan, mutta kaljaa menee runsaasti. Tosi ikävää toi väkivallan pelko, siitä ei pitäis kenenkään kärsiä. Ite täs toivon, että ukko tekis jonkun viimeisen virheen (kävis vaikka vierais ja jäis kiinni), saisin otettua ja lähdettyä… Toi keskustelu on kanssa hyvä, että saat purettua johonkin noita paineita. Ite käyn perheneuvolan kautta psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla. Tsemppiä sulle ja parempaa kevättä!

[Anonymous]

Niin tutun kuuloisia mietteitä. Meilläkin mies viettää aikaansa niinkuin tahtoo ja minä olen se joka aina nousee lasten kanssa ja hoitaa kaikki lasten ja perheen “juoksevat” asiat. Välillä tuntuu, että tässä talossa on yksi aikuinen lapsikin, joka hoitaa aikuisen velvollisuuksia vain silloin, kun sattuu huvittamaan tai on ihan pakko.

Itsellänikin on mietinnässä muutto, koska mies ei pysty, eikä edes yritä hakea apua ongelmaansa. Eihän sitä ole, kun ei kapakoissa juokse.

Taloudellisesta tuesta sen verran olen ottanut selvää, että lapsilisähän tulee korotettuna eli vähän vajaa 50€ per lapsi kuukaudessa tavanomaisen lisäksi. Lisäksi on mahdollista saada elatustukea yhteiskunnalta ellei puoliso pysty maksamaan tai ei suostu maksamaan. Yhteiskunta perii puolisolta elatustuen mikäli todetaan maksukykyiseksi, mutta joka tapauksessa lapset saavat elatustuen jostain, kunhan vaan hakee. Ja tukihan on vähän vajaa 150€ per lapsi, mutta jos puolison maksukyky on enemmän, niin sopimuksen mukaan. Lisäksi on mahdollista saada asumistukea tai jopa sosiaalihuollosta. Kelan sivuilta löytyy tietoa edellä mainituista! Että taloudellisen tilanteen takia tuskin kovin monen tarvitsee jäädä ongelmasuhteen. Oma koti ja sen myyminen voi olla sitten tietysti yksi ongelma.

Minulla ei ole asuntovelkaa eikä omaa asuntoakaan, eikä sikäli ole esteitä lähteä, mutta se suuri muuttourakka ja uuden kodin hankinta-ajatus on aika kuluttava. Oman kodin hankinta kyllä haaveena.

Voimaannuttavaa kevättä.

[Jane76]

Hei,

Noista käytännön järjestelyistä…
Mitä jos pyydätte asuntolainan lyhennyksiin maksuvapaata siksi aikaa kun asunto on myynnissä? Tosin tuo kyllä kuulostaa aika kurjalta tilanteelta että myyntihinnalla ei saa lainaa maksettua.

[piki77]

Moi,
Olen sitä samaa miettinyt, et jos vois asunnon myynnin ajan maksaa vaan korkoja. Joo lainaa jouduttiin aikanaan ottamaan enemmän, koska tämä on vanha omakotitalo ja paljon remppaa piti tehdä, putkiremontti mm. Ja keittiökoneita piti uusia jne. No ne tietysti nostaa myös talon arvoa, mutta silti en usko, että tästä ihan sitä saatais, kun on lainaa. No loppulaina tietysti puolitettais meidän välillä ja veikkaan et 15 - 20 tuhatta jäis nokkaa päälle. Ja lainaa ei ole keritty maksaa paljoa takas, kun reilu kaksi vuotta on vasta tässä asuttu.

Jep, mä olen myös meillä ainoa aikuinen, mies onkin joskus kiukuspäissään sanonu, etten ole hänen äitinsä… No pitäsköhän kaverin sitten kattoa peiliin, ei ole mullekaan ideaalitilanne holhota aikuista miestä. Juomisia en laske, olen todennu turhaksi ajan- ja voimienhaaskuuksi. Se vaan rasittaa, kun rahaa ei ole yhtään ylimääräistä, mutta kaljaa ostetaan vaikka velaksi… Nyt pelkään, että en pysty kohta enää raha-asioitamme hoitamaan ja menee molempien luottotiedot. Senkin takia olen miettinyt talon myymistä. Se vaan, että mies alotti kyllä raivolla remontinteon, keittiön ja olkkarin sekä sauna- ja kylppäriremontit on tehty, mutta sitten on jäänyt hommat vaiheeseen, sieltä täältä puuttuu listaa ja sen sellaista, että näyttää isommalta hommalta, kun oliskaan. Seuraavalle jäis lähinnä pintaremppaa, kun isommat hommat on tehty, mutta pelottaa, että mahdolliset ostajat ei näkis, et oikeesti hommaa on aika vähän…

Ja oma urakkansa on tosiaan se muuttaminen… Huh, lamaannuttaa koko ajatus. Ja se myös pelottaa, et miten mies suhtautuu, jos sanon, että tämä oli nyt tässä, kun apua itelles et ole suostunut hakemaan. Lyökö koko homman läskiksi ja alkaa ryyppäämään ihan tosissaan ( hah, olipa hauskasti sanottu, ei ole nyt ‘tosissaan’) ja joutuu sitä sitten kuukausitolkulla kattelemaan, kun odottaa, et talo menis kaupan…

Onneksi tosiaan tulee kevät, auringosta saa kyllä voimaa