Mitä tehdä pahana päivänä?

Kaksi viikkoa raittiutta takana. Nyt kuitenkin (uniongelmienkin myötä) aivan hirveä päivä ja olo.

Miten pääsen yli alkoholinhimosta, tai miten saan siedettävän olon? Enemmän kyse on hirveästä olosta kuin alkoholinhimosta.

Mitä selviytymiskeinoja teillä on?

Lenkille en voi lähteä, koska olen jo juossut lihakset siihen kuntoon. Punnerruksia tehnyt pahimpiin ärripurreihin. :angry:

Mä menisin joko ravintolaan syömään, leffaan tai uimahalliin, jossa saunassa kovat löylyt. Tai sitten näihin kaikkiin vapaavalintaisessa järjestyksessä. :slight_smile:

Ja alkoholitonta juotavaa tarpeeksi.

Ite varmaan pitäisin jonkun hemmottelupäivän: saunoisin ja tekisin kasvonaamion, hiusnaamion jne. ja saunan jälkeen herkkuja ja hyvä leffa. Tämä olisi se minun tapa, oikeastaan ei ollenkaan huonompi vaihtoehto vaikka ei olisikaan huono päivä. :laughing:

Jos alkoholinkäyttö on ollut todella pitkäaikaista ja tauotonta, niin kyllä siinä lopettamisen ollessa vielä “vähän vaiheessa” tulee usein vaikeitakin päiviä.

Mitä silloin tekisi? Riippuu kai siitä mitä mahdollisuuksia on. Onko varaa mennä ravintolaan syömään, tapahtumiin, lähteä liikkeelle jonnekin… aloittaa uutta harrastusta tai uudella innolla johonkin vanhaan… pääasia kai että saa täytettyä ne vaikeat hetket jollain sellaisella joka vie ajatukset kokonaan pois alkoholista ja sen ajattelemisesta.

Kovin erilaisia ovat ne resurssit ja mahdollisuudet joita meillä on. Vaikea on mitään konkreettista ehdottaa tietämättä miten asut, millaisia valmiita harrastus -ym resursseja on, onko rahaa käytettävissä, voitko ajankäytön suunnitella vapaasti vai onko esim työntekoa asettamassa rajoituksiaan jne.

Joskus silti käy niin ettei asiaa pakoon pääse. Ja joskus sekin voi olla hyvä.
Minulle kävi aikoinaan just niin. Parin viikon selvänäolon jälkeen oli edelleen hiukan sellainen “keskeneräinen” olo asian kanssa. Kun ei just sattunut olemaan mitään ansiotyötäkään meneillään, niin pakkasin reppuni ja otin silloisen kulkupelini, skootterin, sidoin siihen romppeita sen minkä arvelin metsässä parin vuorokauden aikana tarvitsevani.

Reppuineni ja romppeineni sitten yhdelle autiotuvalle vähän käytetyn retkireitin varrella tallustelin. Ja eikös vaan, siellä jo istui samanikäinen äijä, nuotiota katseli ja kaljatölkki tiukassa otteessa kädessään. Siinä sitten istuin seuraksi ja alettiin juttelemaan. Hän oli lähtenyt ihan päinvastaisessa tarkoituksessa, että saisi illan ja yön napsutella niin olutta kuin viinaksiakin luonnon helmassa, kenenkään karsaasti katselematta ja ainakaan moittimatta. Olipa vielä hyvilläänkin kun sai seuraa, ettei yksinään tarvinnut iltaansa istua. Juomista kun kuulemma oli hyvinkin kahdenkin miehen tarpeisiin. Että ollapa hyvä ja nauttimaan erämaan rauhasta ja kylmästä oluesta.

No juu, keittelin siinä kahviani ja sanoin että olen tässä lopettelemassa koko juomistani, joten en nyt sitten taida ottaa… jutellaan ihan muuten vaan, otapa sinä ja minä kahvilinjaa pitelen, eiköhän tässä silti toisille seuraksi olla. Ja niinhän me olimme. Myöhään yöhän siinä istuttiin nuotiolla ja juteltiin.

Ja kun sitten aamulla reppuani pakkailin ja jatkoin retkeä, niin jotain taisi olla muuttunut. Tiesin, että nyt olin kyllä voitolla. Tiesin, että eipä se näytä viina itsestään suuhuni ajautuvan, kyllä se omassa vallassa kuitenkin on. Ei se tietysti ihan vielä sillä selvä ollut, tulihan toki houkutuksia myöhemminkin. Mutta, pienistä voitoista ne suuret muutokset taitavat koostua. Niitä ehkä kannattaa kerätä, ihan omaan tahtiin ja kun niitä vastaan tulee. Etsimättä ja esiin houkuttelematta. Elämä niitä meille tarjoaa, mahdollisuuksia niin voittoihin kuin tappioihinkin, itse voi päättää ainakin sen kummat mukanaan muistissa kantaa tulevaisuuden eväinä.

Hei The Script!

Tuossa yläpalkissa on kohta MISTÄ APUA. Kannattaa tutkia esim. auttavat puhelimet. Kun hätä on suurin, apukin on lähellä!

Tänään et ole yksin

Kiitos inspiroivista vastauksista. Pahin onneksi meni ohi. Soitin tuohon kriisinumeroon ja äidille. A small victory.

Hienoa kuulla Script!

Soittaminenkin vaatii rohkeutta, jota ei heikolla hetkellä välttämättä ole.

Toivottavasti saat tai olet saanut unipulmiin apua, lääkkeitäkin vaivaan löytyy, kuten tiedän, mitäs minä tässä neuvomaan…

Tekee vain mieleni olla mukana hengessä ja hyvä muistutus tuo paalvelunumerokin, senhän voi itse kukin vaikka kännykkäänsä tallettaa.

Minulla vanhemmat jo tosi iäkkäät, mutta tietävät pulmastani ja tukevat. Hieno homma, että on läheisiä.

Eteenpäin. Raittiina.