Mitä tehdä? (alkoholisti vanhemmat)

Me Vähentäjät
1

Moi,

En tiedä onko oikea paikka tälle tekstille, mutta kirjoitan silti… :slight_smile:

Voinko tehdä mitään, kun oma isä ja äiti ovat alkoholisteja, mutta he eivät halua saada apua tai kykene muuttumaan (uskoisin että ymmärttävät oman riippuvuuden, mutta teot puuttuuvat)? Voinko heidän lapsena (23v) tehdä asialla yhtään mitään kuin katsella sivusta? Hehän ovat kuitenkin aikuisia ja saavat päättää itse elämästään. Mutta ei tässä oikein enää ole järkeä.

Vajaa 20 vuotta sitä touhua on tullut nähtyä enemmän ja vähemmän. Mutta vasta nyt asian olen ottanut oikeasti esille. Ennen sen yritti vain unohtaa ja piilottaa jonnekkin. Ja pienempänä asialle ei osaa oikein tehdäkkään mitään. Yritti parhaan mukaan selviytyä siinä sivussa. Ja nytkin tämän asian ehkä vain otti esille, koska minua on ruvennut todella ärsyttämään, kun he jatkuvaan pyytävät ja lainaavat rahaa.

Jos he tienaavat n. 2000€ - 2500€ kuukaudessa YHTEENSÄ, niin onhan se aika naurettavaa. Ja jos tuloista 20%-30% menee kuukaudessa alkoholiin ja tupakkaan, niin se ei ainakaan edesauta tilannetta! :smiley: Eli velkaa on ja rahan pyytäminen jatkossa tuskin loppuu näillä tilastoilla.

Ristiriitaa asiassa luo se, etten haluaisi olla auttamatta tai lainaamatta rahaa vanhemmilleni. Miksi kukaan ei auttaisi omia vanhempiaan? Ja se raha nimenomaan pyydetään elämiseen ja varsinkin ruokaan. Ei koskaan alkoholiin (toki salaa ovat välillä alkoholia ostaneet lainaamillani rahoilla). Mutta yleisin tilanne on se, että omat vähäiset rahat ovat loppuneet kesken kuukauden kun ollaan juotu vähän enemmän. Sitten huomataan, että loppukuukaudeksi ei ole enää rahaa ja ruoka on lopussa–> pyydetään rahaa. Mutta jos tulot ovat noin olemattomat ja siitä vielä vähennetään vuokra,sähkö + muut menot, niin käteen ei paljoa kieltämättä jää. Tiukkaa tekisi siltikin, vaikka ei käyttäisi alkoholia tai polttaisi ollenkaan!!!

Ja kuten arvata saattaa, ongelma ei ole pelkästään tämä. Alkoholismiin liittyy niin paljon muitakin ongelmia, koska sehän vaikuttaa esim. terveyteen, mielenterveyteen, raha-asioihin, käyttäytymiseen jne jne. Vaikutusalue on niin iso, että parempi on clousata tämä aihe ja lause tähän. Mutta onnekseni kai voin sanoa, että huumeet eivät kuulu joukkoon, eivätkä ole koskaan olleet vaihtoehtona.

Niin olisin kysynyt, että voinko tehdä asialle mitään? Sehän muutos lähtee heistä itsestään, mutta 20 vuotta riippuvuudessa olleena heillä saattaa olla omat työkalut aika vähissä. Ikävä sitä on vierestä seurata, mutta oikein mitään en osaa tehdä omin avuin. Pitkässä juoksussa häviän tässä rahaa, koska heidän talous on pahasti miinus-merkkinen, joten luonnollisesti en saa kaikkea lainaamaani rahaa takaisin. Mutta rahaahan se vain on, mutta mieluummin sen antaisi johonkin parempaan tarkoitukseen kuin tuohon juomiseen, oli se sitten suorasti tai epäsuorasti.

Mitä tehdä?

-Kysyjä-91

2

Hei Elämä! Minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Joko valitsen kuoleman, tai elämän. Sinulla on hyvä nimimerkki. Valitsin juuri sinut! Mutta itse asiaan. Lopeta rahan lainaaminen, niin heidän alkoholin käyttönsä vähenee. Kovaa puhetta, mutta se on ainoa ratkaisu. Kyseessä on elämä tai kuolema. Valitse elämä!

3

Mansikkakiisselimiehen paluuta odotellessa. :smiling_imp:

4

Are you talking to me? :laughing:

5

Aivan kuten Iso W toisaalla mainitsi, niin alkoholin ja antabuksen lisäksi mansikkakiisseli oli jo kolmas substanssisi. Totta puhuen inhoan tuota substanssi-ilmaisua. :angry: Nyt taisit löytää jo neljännen subs… myrkyn joten onnea vaan valitsemallasi tiellä. :unamused:

6

Kamoon, olen ollut vesiselvä 2.12.2014 lähtien, enkä käytä enää antabusta saati kahviakaan. Sitäpaitsi en päihdy DXM:stä, vaan sen käyttö on minulle äärimmäinen raitistumiskokemus. Mitä enemmän juon, sitä enemmän raitistun. Lopputuloksena on, että jokaisen DXM-putken jälkeen olen raittiimpi mitä aloittaessani. Vinkeää, vai mitä? :smiley:

7

No niin, pojat, lopettakaahan se vitun spämmääminen :imp: . Eikö teillä ole tuon vertaa tilannetajua :unamused: ?

Elämä: Kannattaa ehkä mieluummin kirjoittaa tuonne Kotikanavan puolelle. Sieltä saatat saada parempaa vertaistukea, kuin kaikenmaailman känni- tai DXM-päissään koheltavien tonttujen tyhjänpäiväisiä rölötyksiä :wink: .

Minunkin neuvoni on, että älä anna sitä rahaa. Et sinä ole mitenkään velvollinen auttamaan vanhempiasi, et ole heitä valinnut, etkä syypää heidän ryyppäämiseensä. Etenkin, jos oma taloutesi kärsii selvästi tuosta rahanlainaamisesta, niin pistä vain rahahanat kylmästi kiinni. Ymmärrän toki, että sitä on paljon helpompi huudella täältä sivusta, kuin sinun toteuttaa käytännössä, kun vanhempasi sulle kuitenkin taitavat rakkaita olla, kaikesta huolimatta, ja tahdot säilyttää välit heihin.

Mitä noihin pieniin tuloihin tulee, niin mulla ja miehelläni on vielä pienemmät kk-tulot, käytämme myös päihteitä, joihin toki menee rahaa, mutta silti selviämme pienillä rahoillamme ihan okei, ellei nyt jotakin oikeasti suurta ja yllättävää menoa tule ja noita hätätilanteita vartenkin meillä on jonkinlainen sukanvarsirahasto olemassa. Ei siis kannata vierittää vastuuta yhteiskunnan kustannukselle ja sen varjolla jatkaa taloudellista avustamista, kuten hieman tunnut tekevän. Noilla masseilla pitäisi kyllä pysyä hengissä ja jopa vähän viinassa ja tupakassakin. Tietenkään kaikki ihmiset eivät vain yksinkertaisesti osaa käyttää rahaa, mutta ei sekään asia ole sinun vastuullasi.

Muutenkaan et voi oikein tehdä mitään vanhempiesi tilanteen eteen, koska kukaan ei raitistu siksi, että joku toinen niin haluaa. Jos vanhemmiltasi löytyy sitä todellista omaa motivaatiota ja myös konkreettisia tekoja sen eteen, niin silloin toki voit auttaa ja tukea heitä omien voimavarojesi mukaan, mutta rahan syytäminen heille ei kyllä taatusti auta raitistumiseen, vaikka kyse olisi ihan oikeastikin ruokaan menevistä rahoista.

8

Hei Elämä!
Älä anna rahaa, koska rahan anto tukee vanhempiesi juomista. Jos välttämättä haluat auttaa vie vanhemmillesi ruokaa (tosin sekin saa heidän omia rahoja riittämään paremmin alkoholiin). Suosittelen myös oman elämän erillistämistä vanhemmista ja vanhempien alkoholismin sinulle tuottaman selvittämistä. Eli toisin sanoen yrität elää omaa elämääsi mahdollisimman paljon vanhemmistasi erossa pysyen ja mietit/käsittelet itsesi kohdalle osuneet vanhempiesi juomisesta johtuvat traumat.

9

Sopiva lähestymistapa riippuu siitä millainen vanhempiesi (ja sinun) asenne on. Ovatko vanhempasi kiitollisia vai kiukkuisia rahaa tai ruokaa saatuaan? Jos kiukkuisia niin se viittaa siihen että vanhempasi pitävät avustuksen saamista oikeutenaan ja sen antamista sinun velvollisuutena, siis on kyse läheisriippuvuudesta. Siinä tapauksessa voisit lukea kirjan: Melody Beattie: Irti läheisriippuvuudesta

Voitteko keskustella alkoholinkäytöstä, voitko ilmaista vanhemmillesi tuon mitä kerroit tänne?

Suostuisivatko vanhempasi siihen että varaisit ajan A-klinikan terapeutille ja kävisitte yhdessä siellä keskustelemassa asiasta? Ulkopuolisen ihmisen läsnäolo saattaa olla tuontyyppisissä keskusteluissa hyvin hyödyllinen. En tosin tiedä A-klinikan nykyisistä resusseista, kerran 20 vuotta sitten osallistuin itse vastaavanlaiseen läheiskeskusteluun, yhden sukulaisen pyynnöstä.

10

He ovat aina erittäin kiitollisia ja onnellisia.

Tiedän, mutta se ei ole niin helppoa. Tilanteen tekee vaikeaksi se, että he pyytävät rahaa yleensä selvin päin. Ja selvin päin ollessaan molemmat ovat ERITTÄIN fiksuja ja asiallisia. Tätä on jopa vaikea käsittää, että miten noin fiksut ihmiset ovat ajautuneet tähän tilanteeseen ja mihin kaikkeen se on johtanut vuosien saatossa.

Muotoilin ehkä huonosti, mutta oikeasti heidän tulonsa ovat aivan olemattomat ja talous pahasti miinuksella.
Unohdin mainita, että he asuvat erillään eli kumpikin saavat noin 1000-1250e/kk. Ja molemmilla menee noin 500€ kuukaudessa vuokraan, yhteensä siis n. 1000€. Ja jos he saavat reilu 2000 euroa, niin siitä on jo puolet hävinnyt. Molemmilla menee peräti 5€ päivässä tupakka-askiin. Tekee 150€ kuukaudessa, yhteensä siis molemmilta 300€. Jää siis n. 700€ ja siitä pitäisi vähentää molempien kuukauden vesi-, puhelin-, internet- ja sähkölaskut, lääkekulut, ruokamenot plus muut mahdolliset kulut. Ja kaiken kukkuraksi molemmat yrittävät lyhentää joka kuukausi vanhoja maksamattomia laskuja. Ja tähän kun lisätään vielä pakollinen alkoholi, niin ei näytä kovin hyvältä. Voi voi :frowning:

Parempi varmaan oikeasti olisi, että pysyisin heistä kaukana (valitettavasti). Ei tarvitsisi stressata ylimääräistä ja pääsisin eroon siitä huonosta elämästä mitä se on minulle ja heille aiheuttanut, sekä mitä se tulee vielä heille aiheuttamaan. Ei tätä kenellekkään lapselle toivoisi. Ei edes pahimmissa toiveissa. Mutta voiko heitä noin vain jättää? En vastaa yhtäkkiä enää yhteenkään puheluun, jota kautta ne yleensä rahaa juuri pyytävät. Muutan muualle ja en pidä yhteyttä enää ollenkaan. Varmasti tooodella ison taakan saisin pois, mutta tässä on se ristiriita, että he ovat silti vanhempiani.

Miksi ne ei voi olla tavallisia, fiksuja ihmisiä mitä ne selvin päin ovat??? :frowning:

Kysympähän vaan…

Uskoisin silti, että olen tästä varsin hyvin olosuhteisiin nähden selvinnyt. Vaikka jäljen se on minuunkin varmasti jättänyt/tulee jättämään. Yksi pelastuksistani on ollut urheilu, koska siinä olen aina pärjännyt erinomaisesti ja se on pitänyt minut hyvillä teillä, taatusti.

Mutta toisaalta olen myös saanut tästä jotain, mikä ei varmaan tulisi ensimmäisenä mieleen. Huonot olot ovat laittaneet minut oikeasti arvostamaan elämää ja muita ihmisiä. Olen saanut kovan opin ja hyvät arvot. Työmoraali, asenne ja motivoituminen on ihan erilainen varmaankin juuri noiden huonojen olojen johdosta. Mitään ei juuri saanut ilmaiseksi ja kaiken eteen oli tehtävä paljon töitä.

Sekä minulle on tullut hyvä sydän. Haluaisin auttaa muita ongelmista kärsiviä, oli se ongelma mikä tahansa. Varsinkin Afrikan lapset laittaa todella ajattelemaan, että miten huonosti esim. osalla lapsista siellä menee :frowning: Ei kukaan varmasti osaa täysin sanoa, että minkä verran minkä ansioo tämä on, mutta sen voin todella sanoa, että nyt näkee maailman ihan eri tavalla ja eri kulmasta ja arvostaa asioita ihan eri tavalla, jos jotain positiivista haluaa etsiä! : )

  • ((:
11

Hei!
Itselleni tuli mieleen seuraavia asioita:
Ovatko vanhempasi/toinen heistä oikeutettuja sossun rahoihin?
Niin ja jos ovat hakevatko niitä? Eli toimitko sossun korvikkeena?
Kuinka usein olet tekemisessä ja miten vanhempiesi kanssa? Eli kuinka paljon käytät omasta elämästäsi vanhempiesi “hoitoon”?
Asutko missä päin? Eli onko paikkakunnallasi/lähellä mahdollista saada alkoholistien lapsille tarkoitettua vertaistukea?
Onko mahdollista, että et anna vanhemmillesi rahaa vaan esim maksaisit jonkun heidän laskuistaan? Tai ostaisit heille ruokaa? Tai antaisit ruokakauppaan kelpaavan lahjakortin silloin tällöin?

En tarkoita, että vastaisit kysymyksiin välttämättä tänne palstalle vaan että miettisit ja jäsentäisit asiaa itsellesi.
Vaikka jokaisen elämä on omanlaisensa niin kannattaa mielestäni silti verrata itseään sen verran muihin, että saa selville kuinka paljon vanhempiesi alkoholismi vaikuttaa sinun nykyiseen arkeesi eli oletko alkoholismin takia normaalia enemmän vanhempien kanssa tekemisissä ja joudutko esim luopumaan omista ostoista/matkoista/jne vanhimpiesi takia.

12

Kyllä äiti, lopetamme välittömästi riehumisen! :wink:

13

Iso W on tosiaan forumin äitihahmo ja välillä eukko valittaa vauvakuumetta, mutta eihän se ennätä mitään mukuloita pyöräyttää kun pitää meitä aikuisia lapsia kaitsea. :laughing:

14

Hyviä pointteja Prunette.

Nyt kun tulin enemmän miettineeksi, niin varmaan 90% kerroista kun olen yhteydessä vanhempiini, niin asia koskee juuri rahan lainaamista. :confused: Ensin kysellään viattomana kuulumisia ja sitten mennään raha-asiaan…

Asuvat samalla paikkakunnalla ja se tässä häiritseekin.

No olen “hävinnyt” varsin paljon rahaa vanhemmilleni, mutta en ole sen takia luopunut omista matkoistani/ostoista. Niitä olen tehnyt. Mutta tottakai minulla olisi paljon enemmän rahaa, jos en lainaisi heille rahaa.

Se kyllä kieltämättä ärsyttää, kun tuntuu että kaikilla muilla lapsilla on omat lapsilisätilit tai sun muut tilit. Ja kun he täyttävät 18v, niin he saavat paljon rahaa, auton, ajokortin plus kaikkee muuta mahdollista. Ite en saanut mitään. Päinvastoin, joudun vanhemmilleni rahaa lainaamaan! Että ei ole ollut täysin reilut lähtökohdat :smiley: :frowning: Toki olen itse tehnyt kovasti töitä ja ansainnut itse mm. monet omat ulkomaanmatkani.

Olen nyt tässä vakavasti miettinyt, että pysyisin heistä täysin erossa. Muuttaisin muualle ja vaihtaisin mahdollisesti puhelinnumeroni. Oon oikeesti niin paljon heille antanut ja annan vieläkin, kun sen olisi pitänyt olla aivan päinvastoin.
Jos heillä ei ole rahaa, eivätkä he tee millekkään asialle juuri mitään, niin tuskin muutoksia on luvassa. Tajusin, ettei minun tehtäväni ole heitä jatkuvaan avustaa. Se on vaan fakta, että heidän seura ei tee minulle hyvää pidemmän päälle.

15

Joskus joutuu valitsemaan kahdesta pahasta pienemmän ja minusta kuulostaa, että välien täydellinen katkaiseminen vanhempiin tässä tilanteessa olisi se pienempi paha. Itse kuitenkin päätät mitä teet, mutta tee vaikka paperille plus/miinuslistoja ja puntaroi sitten vaihtoehtoja.

Oletko käynyt tutustumassa Al-anoniin tai AAL:ään? Jos lähellä kokoontuu ryhmä, siellä olisi samaa kokenutta vertaistukea. Minäkin suosittelen, että täällä plinkissä kävisit kurkistamassa tuonne Kotikanavalle, Lasinen lapsuus kun on valitettavan hiljainen.

16

En ole käyny tutustumassa vielä minnekkään muualle. Googleen laitoin paljon hakuja aikaisemmin ja jotenkin tämäkin oli jo hankala löytää. Eiköhän tässä ole jo kerrakseen. Kiitos kuitenkin. En ole muutenkaan tästä kenellekkään aikaisemmin mitään puhunut, niin tuli jo vähän liikaakin kirjoteltua tänne.

Mutta iso kiitos kaikille neuvoista ja kommenteista. Arvostan todella todella paljon.

Sain viimeistään nyt vahvistuksen sille, että minun on parempi pysyä heistä erossa kokonaan. Se on se pienempi paha. Eiköhän se tästä :slight_smile:

17

Moi, elämä! (hieno nick :slight_smile:

Itse tuossa samassa tilanteessa pari vuotta sitten mietin, että mitä jos menetän vanhempani kokonaan kun hylkään heidät. Pelotti, miten äiti suhtautuu asiaan ja miten itse pärjään; muuttaako päätös minuakin ja millä tavalla? Päätin kuitenkin olla vastaamatta puheluihin ja olla ottamatta yhteyttä. Olin näin reilu puoli vuotta. Välillä tuli puheluita yhtenään ja syytteleviä viestejä. Olin kuulemma huono tytär ym. En vastannut mihinkään. Tuona aikana, jonka olin “hiljaa” ja itsekseni, olin paljon rentoutuneempi ja onnellisempi kaikesta huolimatta. Mun ei tarvinnut kuunnella sitä kännistä selittelyä. En joutunut rahaakaan lainaamaan ym. Olen siis erittäin tyytyväinen, että tein tuon päätöksen, vaikka se oli vaikeaa.

No, aloin kuitenkin puolen vuoden jälkeen taas vastailemaan soittoihin. Ei mikään ollut muuttunut: edelleen alkoholismi johti kaikkea äidin tekemistä ja petyin taas kuten aina ennenkin. Mutta nyt asetin jo jonkinlaisia ehtoja meidän suhteelle. Esim. kerroin, että en halua kuulla syyttelyitä itseäni kohtaan, enkä mitään, mikä liittyy hautajaisiin. (Äitini puhui usein siitä, kuinka minä olisin vastuussa kaikesta, jos hän kuolisi. Hän ikään kuin tuudittautui siihen ajatukseen, että minä olen hänestä vastuussa - jopa kuolleena. Järjetöntä.) Äiti yllättäin tajusi näreeni. Johtuiko se siitä, että olin lopettanut yhteydenpidon hetkeksi? Alkoiko hän ajatella enemmän omaa käytöstään sillä ajalla? Ehkä, ehkä ei. Mutta jotain muuttui silloin, kun määrittelin suhteemme uudelleen.

Nykyään mun on vähän helpompi vastata tai olla vastaamatta näihin puheluihin. Äitini ei koskaan soita mulle selvinpäin, ei koskaan. Toisinaan silti huomaan puhuvani äidilleni kuin kenelle tahansa, aika objektiivisesti. Pystyn nykyään menemään ulkopuolelle siitä tilanteesta ja silti tuntea myös läheisyyttä äitiin, jos sitä on saatavilla. Tuon taidon oppii vain ajan kanssa harjoittelemalla.

Tämä kaikki on tietysti helpompi sanoa kuin tehdä, mutta jos yhtään uskoo, että pieni “breikki” olisi hyväksi suhteelle, niin kannatan…

Mulla hyppäsi vähän silmille tuo viesti, jossa puhuit Afrikan lapsista. Osaksi sen takia, että mulle usein sanottiin lapsena, että älä itke, kun sulla on katto pään päällä, toisin kuin monilla muilla, ja ruokaa, toisin kuin Afrikan lapsilla. Myös: “Älä itke, kun ei tule verta.” Jokainen saa tuntea sen, mitä tuntee… Toki on normaalia tuntea huonoa omaatuntoa vähempiosaisia (ja esim. omia vanhempiaan) kohtaan, mutta se ei silti poista sitä, että on itsekin ihminen. Ihminen, joka kaipaa läheisyyttä ja lohdutusta. Muista pitää huolta itsestäsi.

Tsemppiä, mitä ikinä päätätkin!