Hei,
Osaako kukaan auttaa / onko ollut samanlaisia kokemuksia kuin minulla? Olen seurustellut miesystäväni kanssa 7 vuotta. Alun alkaen huomasin, että hänen alkoholinkäyttönsä on erikoista (kaikki mikä on näkyvillä, pitää juoda pois). Ongelma on pahentunut: hän joi lähes päivittäin, juomiseen liittyi silmittömiä vihareaktioita, muistinmenetyksiä, loukkaantumisia, tavaroiden kadottamisia jne. Viime syksyllä tuli pohjakosketus. Pitkän ryyppykauden jälkeen hän pyysi minulta apua alkoholismiinsa. Sanoin, että en voi auttaa, mutta tukea voin, jos hän menee hoitoon. Hän menikin ja sai apua Minnesota-hoidosta. Olin mukana sessioissa joskus.
Hoidon jälkeen hän on käsittääkseni pysynyt kuivilla. Asumme eri osoitteissa, joten en voi olla varma, mutta en ole yhtään epäillytkään. Kunnes nyt syksyllä hän jäi “rysän päältä kiinni”: hän oli ottanut vahingossa avaimeni kotoa ja soitin aamulla, että voisimmeko nähdä metrolla, jotta saan työavaimet mukaani. Näimme kello 9 ja hän oli kaatokännissä (töihin menossa…). Tuolloin sanoin, että nyt kotiin nukkumaan ja selviämään, ja sen jälkeen jatkaa siitä mihin alkoholittomuudessa jäi. Hän tunsi tapauksen jälkeen kovaa katumusta ja sanoi oppineensa sortumisen jälkeen sen, että juoppo jatkaa siitä, mihin edelliskerralla jäi. Kaikki sujui taas hyvin. Olemme suunnitelleet muuttavamme saman katon alle. Olen myymässä omaa asuntoani, jotta voimme ostaa isomman yhteisen. Nyt sunnuntaina kuitenkin kaikki muuttui: soittelin hänelle illalla ennen nukkumaanmenoa ja hän ei vastannut. Soitti takaisin hetken päästä ja sanoi olevansa iltalenkillä. Yöllä sain häneltä tekstiviestejä kahden aikaan. Aamulla kun yritin tavoittaa häntä, hän pakoili. Kertoi olevansa palaverissa jne. Illalla sain hänet puhelimen päähän ja hän edelleen valehteli olevansa töissä jne. Ei muistanut yöllisiä tekstareita. Sitten lopulta myönsi juoneensa monta päivää. Minä suutuin ja sanoin, että en pysty auttamaan. En pysty luottamaan. Sen jälkeen en ole hänestä kuullut mitään.
Tunnen vihaa sen vuoksi, että valehtelee. Lisäksi olen järkyttynyt, että olen ollut myymässä asuntoani yhteisen tulevaisuuden vuoksi ja tilanne olikin tämä. En halua todellakaan muuttaa samaan asuntoon, jos hän jatkaa juomista. (Minulla on lapsia.) Hän romutti kaikki suunnitelmat. Lisäksi olen alkanut miettiä, että entä jos hän on juonut koko ajan, mutta en ole huomannut. Eli minulta meni luottamus häneen. Ja toki, olen huolissani, missä hän nyt on, kuinka hirveessä ryyppyputkessa ja miten hän voi. Mutta en usko, että voin auttaa häntä. Hän on minulle hirveän vihainen, jos soitan kesken juomisen (“juominen on minun syytäni”) ja jos en soita, on vihainen silloinkin minulle (“en välitä hänestä”). Yritän nyt itse elää päivän kerrallaan. Silti olen levoton ja huolissani.
Mitähän minun pitäisi tehdä?
hei!
oletko miettinyt, jos lykkäisit oman asuntosi myyntiä esim. vuodella eteenpäin?
jos hiemankin epäröit niin kannattaako sinun aloittaa oman “valtakuntasi” pois antoa juuri nyt?
kannattaisko sinun saada ennen yhteen muuttoa realistinen kuva miehesi alkoholin kulutuksesta ja sen jälkeen vasta päättäisit haluaisitko todella elää yhteistä elämää alkoholistin kanssa? pieniä “lieve ilmiöitähän” alkoholisti tuo elämään…
punnitse tarkkaan ennenkuin tee lopullisia päätöksiä, katso myös asioita joita kenties pystyisit vielä siirtämään tulevaisuuteen…aika näyttää, mihinkä suuntaan miehesi alkoholin käyttö menee…mielestäni et pysty kovin paljoa vaikuttamaan siihen…kuten varmasti itsekkin tiedät…
paljon on harkittavaa, mutta “peilille” kun juttelee niin se vastaa aika toden mukaisesti 
Asunnonmyynnin laitoinkin jo pysähdyksiin. Järki sanoo, että ei tässä oo mitään tulevaisuutta, mutta tunnepuoli sekoittaa pään.
valehtelu on huonoa käytöstä.
Täytä huonossa tilanteessa sydämesi kiitollisuudella, että sinulle näytettiin nuo asiat nyt, eikä vasta sitten kun olisit jo myynyt asuntosi.
Onko hän tilivelvollinen Sinulle? Onko hän ollut raittiinakin Sinulle?
Jos hän on juonut salaa, ja se ei ole sinulle asti kantautunut niin et ole kärsinytkään. Mutta hyvä että sait asian nyt selville, itsesi takia. Juominen tulee aina esiin ennemmin tai myöhemmin, se näyttäytyy sinulle vaikka sitä ei kerrottaisi. Ei ole siis tarpeen jahdata ihmisiä, totuus tulee sinun luoksesi vaikket sitä mitenkään havittelisi, kuten nyt siis kävikin.
Hänen juomisensa ei tavallaan kuulu sinulle, eikä hänen raittiutensa. Mutta sinulle kuuluu se, että myisit asuntosi luullen muuttavasi yhteen raittiin miehen kanssa. Mutta asia selvisi sinulle nyt, joten älä kanna vihaa vaan hyväksy tapahtunut. Toimi tosiasioiden pohjalta.
Ajattele niin että se yhteen muutto olisi ollut pelkkää plussaa (kiitos nm. voimat loppu miten mahtavasti ilmaisit toisessa ketjussa) mutta ei jotain mikä olisi sinulle, tai teille kuulunut automaationa, tai kuten perintö että se on lakiosa joka kuuluu.
Hänen juomisensa hänen juomakertansa ja määränsä ovat hänen ongelma eivät sinun. Valehtelustaan hän kärsii kyllä, se on juojan helvetti.
Hei Hibiskus, teet jo sitä mitä sinun pitäisi tehdä, kun tulit tänne hakemaan apua ja tukea itsellesi 
Jos vertaistuki täällä ei osoittaudu riittäväksi, voit hakeutua asiantuntija-avun piiriin, A-klinikalle tai perheneuvontaan. Al-Anon on myös yksi vaihtoehto. Perusasiat sinulla onkin jo kunnossa, kun asutte lasten kanssa erillään miesystäväsi alkoholistisesta käyttäytymisestä.
Kiitos kommenteistanne. Tässä järjen ja faktojen sekä tunteiden ja tuntemusten sekamelskassa on vaikea pysytellä tasapainoisena.
Itsellä autto kun tein ihan paperille listan järkiasioista, jotka ei puolla suhteen jatkumista ja sit listan niistä tunneasioista, jotka puoltaan suhteen jatkumista. Järkiasioista tuli paljon pidempi lista kun tunneasioista. Sitten kun taas tunne sanoo että pitäis jatkaa niin otan listan esiin ja luen ne ikävät asiat mitkä joudun kohtaamaan jos jatkan suhdetta.
Tämä on hyvä neuvo! Tein itse aikoinani saman, ja lopulta järki voitti. 
Sama neuvo päätee muihinkin kuin alkoholismin raskauttamiin toivottomiin suhteisiin, ylipäätään suhteisiin emotionaalisesti lapsen tai varhaisnuoren tasolle jääneitten kanssa.