Mitä teemme alkoholisti-mummon kanssa?

Mieheni äiti jätti perheensä, kun poikansa oli vain muutaman vuoden vanha. Hänellä oli ongelmia alkoholin ja mielenterveyden kanssa, ei kestänyt perhe-elämää. Poika jäi isälleen (myöhemmin sai hyvän äitipuolenkin). Äiti piti yhteyttä, mutta hatarasti… suhde oli jatkuvia petettyjä lupauksia, kaikki rippijuhlat, lakkiaiset yms äiti jätti väliin vaikka vannoi tulevansa. Soitteli kännissä öisin ja itki ikäväänsä ja sitä että ex-miehensä oli pilannut hänen elämänsä yms. Ymmärrettävästi äidin ja pojan suhde jäi etäiseksi, ja poika ei luota äitiinsä.

Minä tapasin tämän mieheni äidin, kun odotimme yhteistä lasta. Olin kuullut hurjia tarinoita, joten yllätyin positiivisesti kun hän ei ollutkaan haiseva pultsari kuten kuvittelin, vaan hurmaava, siisti, hauska ja sydämellinen nainen. Hän oli valtavan innoissaan tulevasta vauvasta ja mummoudestaan. Minä pidin hänestä kovasti, ja suostuttelin mieheni antamaan hänelle mahdollisuuden… ihan lapsenkin takia, olisihan ihanaa jos lapselle ja mummolle kehittyisi läheinen suhde. Mies suostui, vaikka sanoikin ettei yksinkertaisesti pidä äidistään, eikä kaipaa häntä elämäänsä, mutta minun ja vauvan takia hän voi olla äitinsä kanssa tekemisissä.
No, mummo intoili vauvasta kovasti, mutta valitettavasti hän alkoi sairastella kovasti… oli välillä pitkiä aikoja jatkuvasti sairaana ettei voitu nähdä, ja hänen luonaan ei missään nimessä saanut tulla käymään, vaan hän kävi meillä jos pystyi. Välillä hän pyysi minulta rahaa lainaksi, kalliisiin lääkkeisiin yms… maksoi kyllä aina takaisin ennenpitkää.

Muutaman vuoden sisällä perheemme on kasvanut toisellakin lapsella, ja vaikka mummo periaatteessa on kamalan innoissaan “roolistaan”, niin toisaalta hän on jäänyt kovin etäiseksi mm. tämän sairastelun takia ja siksi, että on joutunut hoitamaan jotain moniongelmaista tuttavaansa burnoutin partaalla. Mieheni on sanonut kaiken tämän ajan, että hän ei usko näitä juttuja, vaan epäilee että äidillä on joku dokausjakso meneillään, ja lääkkeisiin lainatut rahat menevät viinaan ym. Minä olen vieressä kauhistellut että onpa kylmää puhetta ja ei kai nyt sentään. Mutta nyt muutaman kuukauden sisällä tilanne on mennyt ihan mahdottomaksi. Mummo lähettelee välillä hirveän pitkiä viestejä joissa vannoo rakkauttaan ja ikäväänsä, kertoo kuinka haluaa olla lapsille läheinen, kuinka vie lapset mökille ja kalaan ja sienimetsään yms (mitään näistä ei ole koskaan tapahtunut), MUTTA KUN hän on niin sairas/köyhä/sidottu auttamaan muita. Hän kun on sellainen Auttaja. Hän itse ei MISSÄÄN NIMESSÄ halua mitään apua, ja hänen luonaan ei saa käydä. Toisinaan hän tulee käymään, kassit notkuen karkkeja ja lahjoja lapsille, ja välillä sitten tulee viestejä joissa hän ilmoittaa ettei hän jaksa/pysty pitämään meihin yhteyttä, hän haluaa psykiatriselle suljetulle osastolle, hän ei halua että häneen otetaan yhteyttä, hän haluaa olla rauhassa… siis aivan sekopäistä. Nyt on pari kertaa tullut myös viestejä joissa hän myöntää että on ongelmia viinan ja pelihimonkin ( ! ) kanssa.

Mies on aivan hikeentynyt, ja haluaisi pistää välit poikki äitiinsä. Minä itse olen harmistunut ja pettynyt, ja luottamus häneen alkaa rapista kovaa vauhtia. Suututtaa ajatella, että onko hän valehdehdellut sairasteluistaan yms, ja lainannut minulta rahaa viinaan ja pelaamiseen! Kaikki lasten synttärit, joulut yms jotka hän on joutunut jättämään väliin jonkun viimetipan surullisen syyn takia (harvinainen tarttuva rokko, yksinäinen masentunut leskiystävä jne)… Edelleen olisin valmis auttamaan häntä saamaan elämänsä kuntoon, mutta kun hän tiukasti kieltäytyy avusta? Kuinka voin auttaa, jos hän ei halua apua? Harmittaa myös lasten puolesta - mummo väenvängällä haluaa tehdä itsestään tärkeän ja läheisen heille, ja sitten kuitenkin ottaa mielensä mukaan etäisyyttä ja ilmoittelee ettei voikaan enää pitää meihin yhteyttä yms! :open_mouth: Tuntuisi julmalta poistaa hänet lasten elämästä, mutta toisaalta väärältä tämäkin touhu tuntuu. Mies ei haluaisi omille lapsilleen sitä samaa kohtaloa, jatkuvia pettymyksiä ja petettyjä lupauksia, kännisiä rakkaudentunnustuksia ja tunnepurkauksia.

Mitä meidän kannattaisi tehdä? Miten voimme auttaa häntä, vai voimmeko ollenkaan? Viimeisin viesti häneltä oli taas se, että hän haluaa olla rauhassa ja häneen ei saa ottaa yhteyttä. Mutta tiedän, että piakkoin tulee taas se kilometrin pituinen viesti, jossa hän ikävöi ja rakastaa, lähettelee suukkoja lapsille ja lupailee tulla ensi viikolla käymään. :unamused:

Miehesi on täysin oikeassa, sinua on huijattu oikein komeasti.Mieti nyt ihmeessä kannattaako lapsillesi tätä alkoholistihelvettiä alkaa opettamaan vain sen takia, että SINÄ tunnet jotain tarvetta auttaa tätä itsellesi käytänössä vierasta ihmistä ? Luulisi, että miehesi olisi jo närkästynyt , kun et ole uskonut hänen puheitaan äidistään vaan sinä aloit mestaroida heidän suhdettaan yhden tapaamisen perusteella, tietynlaiset persoonallisuushäiriöiset osaavat ALUKSI hurmata ja saada ihmiset pitämään itsestään SITTEN alkaa hyväksikäyttö.Ihmettelen edelleen miksi ihmiset haluavat vakaintuumin ja harkiten kehrätä itselleen ihmissuhdeongelmia tyypistä joka on jo todettu epäluotettavaksi ja joka on jo satuttanut henkisesti yhtä lasta, nimittäin miestäsi.

Olet aivan oikeassa, olin hyväuskoinen hölmö, ja tajuan sen nyt jälkikäteen. Minulla ei ollut yhtään aikaisempaa kokemusta näin “ongelmaisesta” ihmisestä, vaan lapsellisesti kuvittelin että alkoholisti = haiseva ja huuteleva juoppo puistonpenkillä, enkä voinut mitenkään uskoa että tämä herttaisen oloinen nainen voisi olla ns. Päästään vialla. Uskoin toki miehen lapsuuden ja nuoruuden kokemukset, mutta ajattelin että varmaan hän on muuttunut, ja pitää antaa mahdollisuus jne jne… Typerää.
Nyt on tilanne kuitenkin se, että päästimme mummon elämäämme ja lasten elämään, ja tuntuu vaikealta päättää miten jatkossa. Mieskin sanoo että mielellään soisi lapsilleen mummon, mutta ei tällaista mummoa. Sääliksi käy, mutta todella myös suututtaakin. Toivoisin kovasti että hän saisi elämänsä kuntoon ja pystyisi olemaan sitten myös meidän perheessämme, mutta en tiedä, onko typerää ja turhaa edes haaveilla sellaisesta? Ehkä on.

Päihdeongelmiin liittyy yleensä vahvasti kieltäminen. Juovalla alkoholistilla on erilaisia kausia, ja osa päivistä on sen mukaisesti parempia ja osa pahempia. Sitten on myös ns. putkia. Jos tähän alkoholikuvioon vielä lisätään lääkkeet, en ihmettele yhtään että mummo vaikuttaa mielenvikaiselta.

Päihderiippuvaisia on oikeastaan melkein mahdoton auttaa, jos he eivät itse halua vastaanottaa apua. Jollain tavalla pitäisi saada siis “potilas” ymmärtämään, että hänellä on alkoholi ja/tai lääkeriippuvuus. Oman kokemukseni mukaan tämä käy parhaiten ns. todellisuusterapialla, eli kertoo suoraan miten asiat on ja miltä ne näyttävät. Paljon omaa ymmärrystä auttaa myös se, kun ottaa selvää alkoholismista sairautena.

Tämä on yleensä pitkä ja raskas tie. On vaikea ymmärtää alkoholistin valheiden verkkoa, ja siksi varmaan puolisosikin on lyönyt hanskat tiskiin. Oli tilanne mikä hyvänsä, älkää ainakaan jättäkö lapsia mummolle yksin ilman valvontaa, hyvänä tai huonona päivänä!

Jos jaksat niin lueskele tätä palstaa, saatat saada kovin toisennäköisen kuvan alkoholimista kuin mikä sinulla oli aikaisemmin! Suomessa on arviolta satojatuhansia alkoholisteja, ja vain aniharva on ns. rapajuoppoja. Suurimmalla osalla on talot ja kodit ja kulissit komeasti pystyssä.

-Ellis

Jotenkin tulee mieleen ,että lurittaa näitä pitkiä viestejä kännissä, krapulassa tai laskuissa kun makaa ei halua pitää yhteyttä…joo ei voi tietää.Itse ottaisin lähtökohdaksi sen, etten mitään mummelin puheita sensuroimatta lapsille informoisi.Tekisin myös selväksi ettei turhia lupauksia tulla hyväksymään, yksinkertaisesti kieltäisin mummoa maalailemasta tulevaisuutta lapsille, kaikki tähän liittyvät keskustelut käydään aikuisten välillä.Enkä myöskään alkaisi tekstailla, jos on asiaa niin puhelinsoitto.Hän voi toki viestitellä, mutta niihin ei ole pakko mitenkään reagoida.Mummonne on aikuinen ihminen joka on vuosia peliään pelannut, teillä ei ole mitään velvollisuutta antaa hänen pyörittää teitä hänen ehdoillaaan.Kun seuraavan kerran aloittaa tämän ei-pidetä-yhteyttä-vaiheen niin älkää pitäkö yhteyttä, kun sitten alkaa lurittaa, älkää pitäkö yhteyttä.Pitäkää omat rajanne, se että on biologinen sukulainen ei velvoita sietämään typerää käytöstä olipa syynä sitten mikä hyvänsä.