…josta nii paljon puhutaan ja lauletaan? Nyt kun hallitsen bentsojen käyttöä, tunnen itseni vapaammaksi. Kun kykenen laittamaan rajoja itselleni ja toisten suhteen, siitäkin vapaus t u n t u u lisääntyvän. Tällä iäl ja elämänkaarel en pysty pitämään aiempaa hillittömyyttäni ja impulssieni vietävänä olemista vapautena. Mulhan siis bentsot. Entä huumeet? Kertokaa… Lakiasioihin kantaa? Joskus vapautta rajoittaa sairaalan tai vankilan muurit. Joskus se on tunne. Itse taiteilen liian ressaamisen ja kontrolloimisen (myös läheisriippuvuutta… 
) ja o m a n elämän ohjaamisen välillä. Entä vapauden ja vastuun suhde? Kirjotelkaa, jos huksaa. Ois mielenkiintoista lukea eri mielipiteitä ja näkökulmia!
Ajatuksenvapaus, mielipiteenvapaus, liikkumisvapaus. Vapaus t u n t e a niinku tuntee. Pidän vääränä tunteiden tuomitsemista. Vapaus käyttää??? Vapauksia on monenlaisia, ja jotkut on itse asias vaadeoikeuksia. Jos mul on vapaus kävellä kadul, se luo muil velvollisuuden olla estämäti. Onks muita k.ajatuksenvapaus ja tuntemisen vapaus, joita ei saa millään tavoin estää? Entä uskomukset? PakkohoitolakiMMe antaa yhteiskunnalle vallan rajoittaa sitä, vaikka kaikki lain vaatimat kriteerit vastentahtoiselle hoidol eivät läheskään aina täyty. Hirveän monet luulevat, et yhden ehdon täyttyminen riittää. Siis useat lääkäritkin… Ja hoitajat. Olen ollu paikal, ja koittanut puhua, mut joskus ihminen on sit painostuksen alla suostunu, vaik hoidon lopputulos on ollut pahin mahdollinen. Mut joskus ne päätökset on ollu sekä lainvastaisia, että ihmisoikeuksia rikkovia. Se on m a s e n t a v a a. (En ole itse joutunut, vaik pari kertaa on uhkailtu, mut mä tiesin oikeuteni, ja selvisin ihan ilman lukkojen taa laittamista). Mut mitä täl vapaudel sit tekis?? Välil vaan nautiskelen, et mun ei tarvi sitäsuntätä, ja sit taas tulee tanssi-, piirtely ym.mukava kausi. Ja välil duuniaki. Jep jep.
Itselläni rajoittaa elämääni pahoiten mielenterveyshäiriöt. Ex-puolisoni on narsisti joka uhkailee ja haluaa oikein vetää solmuun mun nykyisen elämän uuden puolison kanssa. (tosin vain silloin kun ei uutta naarasta kiikaris, tiedän tosiasioita hänen nykyiseltä vaimoltaan, esim. text viestit näkyy myös koneelta kun on yhteinen liittynä).
Sitten on todellisia niinkai mielenhäiriöitä joita itse tulkitsen itselläni olevan, vaikka mitään ei ole diagnosoitu" epävakaa persoonallisuushäiriö. kaksisuuntainen mielialahäiriö. Keskivaikea masennus. jne. Vain keskivaikea masennus diagnosoitu.
Kaikki ovat tavallaan oikeassa tässä viestiketjussa. Mutta tähän haluasin sanoa pari sanaa, kun kärsin ylimustasukkaisen naisystäväni henkisestä terrorista. Olen muuttamassa ulkomaille (suht’ kauas) hänen luokseen ja tarkoitus on aloittaa yhteinen elämä.
Mutta tämä (seuratessaan minun facebook -toimintojani) on joka toinen päivä valmis lopettamaan suhteen jonkun syyn takia, jota minä en edes käsitä. Tällainen “vapaus” aiheuttaa minulle jatkuvan epävarmuustilan ja pahan olon.
Vapauden myötä tulee myös vastuu. Vastuu isolla V:llä. Tämä unohtuu räikeimmin sodankäynnissä. Mutta tarkemmin ajateltuna se ulottuu kaikille elämämme osa-alueille. Suomessakin on paljon “rikoksia”, joita ei oikeustiede lue rikoksiksi. Meillä on vapaus loukata toista ihmistä syvästikin, jopa ajaa hänet itsemurhaan. Monet virkamiehet tekevät päätöksiä, joilla on dramaattiset vaikutukset ihmiselämään. Mutt näistä ei kukaan joudu vastuuseen eli “tilille”. Sen sijaan astuu yksilön vastuu, jonka jokaisen soisi älyävän ennen kuin vaurioittaa lähimmäistään.
Kiitos, että kerroitte ajatuksianne, vaikka kurjiakin juttuja on. Jabali: e n tarkoittanut mustasukkaisuusmotiivista tehtyä toisen häiriköinti, uhkailua, sen sellasta. Mäki tein sitä aikoinaan, se oli hirveää käytöstä ja kadun sitä. Tarkoitin vain tunnetta, joka mieles, en käyttäytymistä. Monet vaikeat tunteet saa edes joskus hallintaan tunnistamal ne. Teil oli ny molemmil yks vapauden este toinen ihminen. Mä läheisriippuvaisenakin joskus t u n n e n, et ikään k.ne ihmiset kiusallaan vois huonosti, ja vaatis ja vaatis. Tämä siis e r i juttu ku teil, vai kui?.. Tämä o n mun valinnoist kii. Laitan rajat. Kyllä mt-ongelmien voi ajatella olevan vapauden este. Henkiset esteet on joskus tosi pahoja. Mut toisaalta mä iän myötä oon ajatellu kans, et sairauksia niinku o n ihmisil. Etten ole siinä yksin. Eikä senkään hallitseminen a i n a mahdotonta ole, jos saa apua, eikä anna periksi. Välineitä tilanteisiin, itsetuntemusta. Huom! Ei vähättelyä, olen kokenut aika lail elämäs. Mut vapauskaan ei musta ole joko-tai, vaan asteittaista… Kun niit toisiaki ihmisiä on…
Vapaus olla se yksilö, joka on. Jos ei riko toisten oikeuksia. Vapaus haaveilla, tavoitella päämääriään, toteuttaa mahdollisuuksiaan, vaik lyttääjiä ja lannistajia riittää. Itsestäänselvyyksiä? E i mulle…
Musta alkaa tuntuu vapaalta kun tajusin et nytten on aika rajottaa menoa, elämässä on oltava muutakin kun päihteet 
Kyl mä pidän jonkinasteista -täydellist ei mun mielest ole - elämänhallintaa vapautena. En halua olla impulssien vietävänä!
Vapaus, ompas vaikeasti selitettävä jopa ajateltava. Itse en ole ollut lusimassa joten siitä en tiedä, onhan se vapautta päästä sieltä ainakin pois. Omalla kohdallani näen vapauden olla mitä olen ja toteuttaa (tai ainakin yrittää toteuttaa) omia suunnitelmia ja koittaa tavoittaa tavotteinani mihin pyrin ilman muiden estelyitä. Suuriten tunnen mielihyvää siitä kun yöllä menen sänkyyn nukkumaan niin on 2 lastani siellä jo nukkumassa ja vaimo. Eli ei kaikki ole ainakaan ihan vituillaan vaikka kaikki muu menisikin päin persettä. Kait tuokin on jonkinlaista “vapautta”
Minulla on usein vapaus valita menenkö viettään aikaa lapsen kans vai hoitaa äitiä tai vaan olee hänen kans siis äidin tai anopille . tms. esim lenkille tai kirjastoon itseni kans. Välillä jään sängyn pohjalle ja haluan nukkua olla yksin. Silloin tulee jäätävät tunteet etten saisi valita näin koska olen työtön.
SUURIN VANKILA MINULLE OVAT JATKUVAT VELVOLLISUUDEN TUNTEET; TUNNE SIITÄ ETTÄ EN KELPAA MIHINKÄÄN JOS EN OLE TOISTEN KANSSA JA TIETYSTI KRAPULA: KRAPULA RAJOITTAA VAPAUTTANI JA ITSENÄISYYTTÄNI JA SAA AIKAAN PASKA KUVITELMIA ITSESTÄNI.
Ihan itse rajoitan itseäni pääni sisällä.
Vapaus on siis hyvin moniulotteinen käsite, jota on mahdotonta määritellä täydellisesti. Voisi ajatella että vapaus on sitä suurempi, mitä enemmän ulkopuolielta puututaan yksilön toimintaan. Mutta jossain vaiheessa vapaus alkaa pienentyä, koska ihmisten käytös tulisi arvaamattomaksi ja äärimmäisenä olisi anarkia eli kaikkien sota kaikkia vastaan.
Silloin ei vapaudesta voida enää puhua, vaan ihmisten elämän vangitsisi pelko ja kilpailu. Anarkismi aatteena näin asutulla planeetalla on typerää. Olenkin tullut siihen tulokseen, että anarkistit ovat anarkisteja vaan siksi, etteivät yksinkertaisesti osaa tarjota toimivaa yhteiselämän mallia.
Mun on vaikea ajatella, että vapaus olisi sitä suurempi, mitä enemmän yksilöiden elämään puututaan. En toki kannata anarkiaa, mut on olemas vapaus elää o m a a elämää, kunhan ei riko toisten oikeuksia… Diktatuureis totisesti puututaan! Johki aiempaan kirjoitukseen: riittämättömyyden tunne on liiankin tuttu, ja voi niitä monia, monia lamaantumisia “täydellisyyden tyrannian” edes. Tiedän halun paeta sitä… Kaikkea ei voi, mut voi kai sitä jotain…? Vapautta on minusta toteuttaa mahdollisuuksiaan, tehdä potentiaalisesta aktuaalista. Tuli vähän toistoa aiempaan. Onko päihteenkäyttö vapautta? Riippuvuus ei ainakaan ole. Onko tämä hankalasti määriteltävä vapaus tavoiteltava asia? Kyl se musta on…
En nyt Pöllöpää ihan sitä tarkoittanut, että vapaus lisääntyy jossain totalitarismissa. Pointti oli se, että ollakseen edes jossain määrin vapaita ihmiset vaativat ulkoisen kontrollin. Siis niitä ihmisiä vastaan, jotka haluavat ahneuksissaan viedä muiden vapauden. Totuus kun on se, että paskiaisia vastaan tarvitaan julkista valtaa. Muuten yhteisö liukuu vahvimpien ja sikamaisimpien yksilöiden valtaan… ja suurin osa ihmisistä on todella EPÄvapaita.
Siis koska me ei kaikki olla todellakaan mitään äiti Teresoita.
Jos asia kiinnostaa kannattaisi tutustua Esa Saarisen Länsimainen filosofia Sokrateesta Marxiin -teokseen. Siinä on myös viitteitä lukuisiin muihin filosofisiin kirjoihin, joista saa hyviä ajatuksensiemeniä.
Luettu on… Emmä sua totalitarismin puolustajaksi tulkinnutkaan. Eräs ihmisryhmä, jonka vapaudesta olen järkyttynyt, on mielenterveyspotilaiden (ei kaikkien) asema. Turha paasata sitä tääl sen enempää, aion tehdä jotain, mitä pystyn… Olen liian usein joutunut seuraan sivusta laitonta vapaudenriistoa, että piisaa!
Noo, meillähän on tämä mielipiteen vapaus, ja sanan. Ei rajoittamaton. Saarinen kirjotti vielä yliopistol ollessaan hyviä, tieteellisiä artikkeleita ja teki keksinnön predikaattilogiikkaan, joka on käytös kaikkial, mis aihetta tutkitaan ja opetetaan. Kunnes keksi, et rahaa saa enämpi puhumalla tod.näk. hölynpölyä Saariseläl yritysjohtajien “konfereissa”. Kyl mä ihan pidin tuosta Länsimaisen filosofian historia jne.kirjasta, vaik tekeehän se siel mutkatsuoriksi tulkintoja… Eka opus filosofian saralla mulle…
Noo, meillähän on tämä mielipiteen vapaus, ja sanan. Ei rajoittamaton. Saarinen kirjotti vielä yliopistol ollessaan hyviä, tieteellisiä artikkeleita ja teki keksinnön predikaattilogiikkaan, joka on käytös kaikkial, mis aihetta tutkitaan ja opetetaan. Kunnes keksi, et rahaa saa enämpi puhumalla tod.näk. hölynpölyä Saariseläl yritysjohtajien “konfereissa”. Kyl mä ihan pidin tuosta Länsimaisen filosofian historia jne.kirjasta, vaik tekeehän se siel mutkatsuoriksi tulkintoja… Eka opus filosofian saralla mulle…
Vapautta on mun mielestä eniten se et saa ajatella mitä haluaa. Pari vuotta tuli taannoin myös tehtyä kaikkea mitä haluaa ja mieleen tulee mut eipä siitä sit onnelliseks kuitenkaa tullu. Se pätee mun mielestä hyvin et ku antaa enemmän nii saa myös enemmän elämässä.
Ajattelin nyt vaan antaa jonkun vinkin yleisteoksesta, missä kuvataan eri filosofeja. Saa sitten päättä, mihin syventyy. Missään tapauksessa en kaivannut kommenteeja ko. tutkijan teoksista yleensä.
Mutta SORI nyt vaan. Kusipäähän minä olen, kun tuos stadilaisen hintin nimen menin mainitsemaan. Voi perkele, että jotkut on herkkiä. Piip piip vaan sinne.
^Saahan ne mielipiteensä ilmaista, mut sil on sit seurauksia. Vapaus ja vastuu kulkee miusta käsi kädes. Otetaan sit vastaan, mitä tuleman pitää 
. Eikä Esa kuule jabali ole homoseksuaali, silhän oli se Pipsaki, se lentoemäntä tai jotai. Ainaki se sitä kovin aikoinaan (=kun mä elin edellistä elämääni) ylisti. Se ny vaan teki sen biisin “Ystävyys, läheisyys, poikarakkaus”. Ja poikarakkaus on kaunista. Siis ei ny mikään pedofiliajuttu, mut miesten. Tarkemmin nuorten miesten… Tai pirustakkoo mie tiijä, vaek oliskii. Mittee se miul kuuluu. Hieno kirjoitus tuli vapaudesta, juupa juu. Seksuaalisen suuntautumisen vapaus…entäs se? Mut ajatuksenvapaus on hyvin, hyvin tärkeä. Ja sitä on hyvä vaalia. Ajattelemalla