Tänään pimahdin taas totaallisesti alkoholimiehelleni kun hän ilmoitti lähtevänsä baariin. Sylkäisin häntä kasvoihin. Mies oli juonnut aamupäivästä alkaen. Ymmärrän, että
itsekin alan olemaan aika "kipeä " tässä liitossa ja tunnen häpeää käytöksestäni. En todellakaan ole väkivaltainen ihminen, mutta jotenkin viha ja inho ottivat vallan. Mistä olette saanneet parasta apua itsellenne? Ystäväni kyllä tietävät meidän tilanteen ja kehoittavat eroamaan, mutta itse pelkää todennäköisesti yksin olemista vaikka yksin muutenkin olen lähes aina. Jotenkin olen ihan eksyksissä.
Hei Pauliina49,
Kuulostaa tutulta tilanteelta. Ja kun sille miehelle ei voi mitään, vaikka kuinka haluaisi. Ennenkuin muutosta tapahtuisi, miehen pitäisi itse havahtua ja haluta lopettaa juominen. Mutta mitä sinä voit tehdä, on pitää itsestäsi huolta. Suosittelen lämpimästi Al-anonia. Käy tutustumassa, siellä tapaat ihmisiä joilla on just samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Tässä tietoja ryhmistä: al-anon.fi/ryhmat
Tsemppiä!
Hei. kuulostaa tosi samanlaiselta kuin minunkin menneisyys oli. Silloin kun vielä elin alkoholistin kanssa.
Mutta sen jälkeen olin terapiassa, ja Al-anon ryhmissä sekä monessa muussakin ryhmässä mistä sain apua kaikenlaisiin ongelmiin mitkä tulivat vuosikymmenten aikana jolloin elin epävakaissa oloissa, myös väkivalta ja juuri tuollainen älytön käytös aiheutti itselleni.
Nyt olen huomannut että vaikkei mieheni juo, niin silti joskus alennun käytökselläni kuin olisin exän kanssa. samat pelot ja jokin ahdistus tulee mieleen. Inho ja viha miestä kohtaan. Taidan olla perusluonteeltani miehen vihaaja, johtuukohan se ihan jostain muusta kuin tuosta miehestä. Ärsyttääkö minua kaikki poikkeava mitä mies tekee tai on?
Monta asiaa on joita nyt mietin ja yritän selvittää miksi.
Pauliina49, jos olet työelämässä, niin ota yhteys työterveyshuoltoon ja kerro omasta jaksamisestasi. Sieltä tod.näk. ohjaavat eteenpäin esim. psykologille tai psykiatrille. Täältä löytyy aika hyvät ohjeet mm. Kelan kuntouttavaan psykoterapiaan hakeutumisesta: https://vastaamo.fi/kela-tuki/?gclid=CPWAkJiI-dICFcWVGwodLq0KKg
Itse olen käynyt juurikin tuossa Kelan kuntouttavassa psykoterapiassa pari vuotta. Lähtökohtana itselläkin oli jaksaminen puolison kanssa, mutta taustalta alkoikin nousemaan myös työelämän muutokset ja niiden aiheuttamat itsetunnon kolhut ym. Nyt tuo on jo taakse jäänyttä elämää (erosin lopulta), mutta terapia on auttanut ymmärtämään omia mielenliikkeitä eron jälkeenkin.