Mitä positiivista pelaamattomuus on tuonut elämääsi?

Palstalta löytyy todella paljon negatiivisia, tappion jälkeisessä mielentilassa kirjoitettuja itseinhoviestejä, joten päätin tässä päiväni ratoksi avata hieman paremmalle tuulelle saavan ketjun!

-ajankäyttö. ei tarvitse kuluttaa aikaansa tietokoneen ääressä nököttämiseen tai jonkun kaupan/baarin pelikoneella notkumiseen.
-rauhallisuus. en saa enään mielettömiä itkupotkuraivareita, kun ei pääse pelaamaan just silloin, kun haluais tai sitten kiukutti hävityt rahat.
-raha-asiat. tätä nyt varmaan ei paljon tarvitse perustella…? :wink:
-ei enään syyllisyyden tunnetta. joka kerta, kun peliurani loppupuolella pelasin, hävetti, ahdisti ja silti oli syötettävä se viimeinenkin kakskymppinen savuna ilmaan…

Kyllä sitä nyt huomaa, että ihminen voi olla tyhmä! Kaikki se aika ja raha mitä mäkin olen peleihin laittanut…noh, turha niitä on murehtia…! Tärkeintä on nyt pitää itsensä erossa peleistä ja pitää hyvää huolta perheestä <3

Toivottavasti joku peliongelmainen tai vaikka jo pelaamattomuutensa kanssa edennyt saa tästä hieman kannustusta! :slight_smile:

-Itseinho ja häpeä salaisesta peliriippuvuudesta on hellittänyt.
-Enää ei tarvitse vaimolle keksiä selityksiä sille miksi esim kaupassa on mennyt niin kauan kun olen jumahtanut tunkemaan ropojani RAY-rosvoihin.
-Tietysti konkreettisimpana asiana rahatilanne. Ennen, kun kaikki ylimääräinen meni koneisiin, ei ollut varaa ostaa mitään kivaa, säästää isompiin hankintoihin tai ajatellakkaan mitään ylimääräisä hupireissuja tai pitempiä matkoja. Nykyisin rahaa tilillä majailee yleensä sen verran, että vaikka vähän isompikin ylimääräinen menoerä tulee niin pystyy sen saman tien kuittaamaan. Arkimenoja ei myöskään tarvitse budjetoida siten, että jää rahaa pelaamista varten.
-Tulevaisuuteen suhtautuu positiivisemmin, voi suunnitella elämän isoja asioita ilman jatkuvaa pelkoa siitä, että rahapeliriippuvuus suistaa homman raiteiltaan. Taustalla pelko toki kummittelee, mutta se pelko pitää homman aisoissa. Ilman sitä varmaankin repsahtaisin jälleen kerran.

Voi, tähän olisi niin paljon kirjoitettavaa :smiley:

Nykyään…
… Rahatilanne on vakaampi. Ennen ei voinut haaveita toteuttaa - hetkenhän niin luuli voitolla ollessaan, muttei se koskaan toteutunut, vaikka jokunen harva kerta mahdollisuus olisi ollut. Jos esimerkiksi ulkomaille olisi tahtonut, matka olisi pitänyt varata noin viisi minuuttia voittojen tilille tullessa - eipä sillä, että matkan olisin ennemmin valinnut, takaisinhan ne rahat meni ja korkojen kera, ja ihan omasta halusta. Itselleni jaksoin valehdella tilanteesta, “kunhan vielä vähän voitan, niin sitten…!”. Tapahtuiko? No ei. Nyt ei ole rahaa päälle heitellä, mutta ruokaa voi ostaa omin roposin, eikä velkarahalla, niinkuin usein kävi. Olen pystynyt myös panostamaan harrastuksiini hiukan.
… Päässä tuntuu paremmalta :smiley: Jatkuva ahdistus alkaa hiipua. Ei joudu hätäilemään valehtelujen ja salailujen vuoksi, eikä loppumaton häpeä valehtelusta, pelaamisesta, jopa varastelusta, kalva.
… Tajuan ympäröivän maailman päälle. Vuodenajat vaihtuu, maailma on kaunis.
… Voin katsoa rakkaita ja läheisiä silmiin. Tunnen kiitollisuutta jostain ihan muusta, kuin läheisen antamasta vipistä viiden minuutin varoitusajalla. Suuttumusta vipin antamatta jättämisestä (ja siitä seuraavasta katumuksesta - tajusin toki jo pelatessa, että turhaan suutun, jos joku ei minulle jatkuvasti halua rahaa kaataa - vaikka yleensä lainat takaisin maksoinkin, jopa ajoissa) ei tarvitse kokea.
… Voin viettää aikaa läheisten kanssa. Ennen aikaa ei ollut, tai halua, tai rahaa. Aloin oikeasti olla aika eristäytynytkin.
… Avopuolisoni ei enää tunnu kyyläävältä kusipäältä, jonka vuoksi joudun hiiren napin sijaan painamaan kannettavan touchpadia, ettei naputtelu kuulu ja herätä epäilyksiä. Hän ei myöskään huoneeseen astumisellaan tunnu enää aiheuttavan minulle epäonnea, vaan päinvastoin.
… Ymmärrän liikunnan hienouden. Ennen liikuntaa saivat vain sormien nivelet. Ja kai joku lihas niskassa, kun se jumissakin jatkuvasti oli.
… Alan saada elämääni kokonaisvaltaisesti jonkinlaiseen otteeseen entisen mustassa savussa leijailun sijaan.

Itsellä päällimmäisin on aika, mitä on tullut. Tai paremminkin sen siis käyttää huomattavasti järkevämmin. Oikeastaan iskenyt vähän ketutus samaan tapaan kuin kuulee kapakoissa ja kännissä aikaansa pitkät pätkät elämässään kuluttaneilta, eli jälkikäteen tajuaa mitä kaikkea olisi voinut tehdä toisin.

Itsellä pelaaminen oli vähän kausiluontoista ja ns. tuurijuoppousmaista. Käsittäen oikeastaan kolme sellaista oikein intensiivistä kautta. Ensin muksuna ja teininä hakkasi iltakaudet koneita (pysyin yllättävän hyvin omillani kyllä kyseisen iän rahatilanteisiin nähden ja muutamat tuona aikana suuret, mutta vanhempana pienet lottovoitot jotenkin kompensoivat tilannetta). → Suurin ongelma, että ei kukaan neiti jaksanut kovin kauaa katsella jätkää, joka kiroilee koneen ääressä iankaiken tiuskien. Lisäksi näkyi myös koulunumeroissa.

Useamman vuoden väli, kun vain ns. jäi pois kaiken muun tekemisen keskellä. Kunnes löysin ajallaan Ray:n pelipaikat ja etenkin pitkät vedot ja veikkauksen pelit. Taas pelattiin jokunen vuosi etenkin kaikki viikonloput. Poikamiehenä tosin pitkälti, ilman mitään kiinteämpää suhdetta tms, joten lähinnä tuolloin meni hukkaan vain aikaa. Jälleen kyllä vähän sama tilanne kuin muksuna, eli tuohon aikaan suhteutettuna pari pitkäveto ja veikkausvoittoa sitten kompensoi tuota aika järjetöntä koneiden ja pöytäpelien hakkaamista sekä jonkun pelituloksen muuttumista 0-0:sta, 1-0:aan, pitkävetolappu edessä. Ja oikeastaan pe-su välit aina. Kun yksi aika reipas voitto oli huvennut, niin lopetin taas ns. omilleni.

Kolmas kausi oli sitten nettipelien löytäminen. Ja taas kiusattiin vaimoa (toista, ensimmäinen jo ehti loppua, tosin ei pelien vuoksi). Ei nyt sanottavammin ottanut kieppiä, mutta kyllä huomasi että viimeiset kuukaudet nettipelien ääressä olivat hiukan jo sellaista, että yritin valita hetkiä jolloin emäntä ei ollut paikalla tai näkemässä. Joskus kun meni ulos tupakalle, niin kiireellä pelaamaan pari peliä :sunglasses: Eli pientä salailun makua alkoi olla, mutta pitkälti ajankäytön vuoksi eikä muun. Yksi kerta sitten päätin, että jos tietyn summan saan voittoja täyteen niin sitten lopetan. Tosin ei nyt voitolla olosta enää voitu puhua, mutta ei nyt ihan kauheita tappioitakaan… Ihmeesti pysyi vähän plus miinus nollana tai jopa voitolla aina sillä hetkellä kun pelasi tiukempaa. (Sitä en laske kuinka paljon olen parhaimmillaan voitolla ollut, olen ihminen jonka ajattelutapaan kuuluu ajatella sen olevan ns. ilmaista rahaa. Koska liika tuon laskeminen jo veisi liikaa ruskeita hiuksia harmaiksi…). Ihme ja kumma parin onnenkantamoisen kautta sainkin tuon kys. summan mihin sanoin lopettavani, eli tekosyyt hieman loppuivat. Olin sen ehtinyt sanoa vaimollekin, että jos tuo tulee täyteen niin sitten loppuu. No, siitä on nyt jo aikaa ja ei ole tullut pelattua vieläkään. En tosin ole ihmisiä jotka laskevat kauan on ollut pelaamatta tms.

Jotenkin pelaamisen käsite on muutenkin niin laaja, ettei ole ihan yhtä simppeliä mielestäni laskea kuin esim. jos ei käytä alkoholia. Kummiskin kaupassa heittää välillä muutaman kolikon koneeseen tai vaihtaa kympin tai pari korkeintaan, ja loton ottaa joka vkl saman 14e lapun. Eli ovathan nekin pelaamista, mutta omat rajani vedän sitten ihan eri kohtaan. Pelaaminen ja ajankulu - Ongelmapelaaminen, ovat kuitenkin mielestäni eri asioita. Jos ainut oikea tapa on, ettei laita euroakaan hedelmäpeliin kauppareissulla ja lähtee käsistä tai tuntee siitä morkkista niin sitten se on ainut oikea tapa. Mutta jokainenhan suhteuttaa omaan tilanteeseensa. Itseä tosiaan ketuttaa jälkikäteen taas tuo ajankulu. Aikuisopiskelu ja itsensä kehittäminen on vähän harrastus ollut itselläni koko aikuisiän milloin mitäkin, eli kyllä sen huomasi että sekin kärsi pelaamisesta. läpi pääsi aina kaikesta, mutta huomattavasti paremminkin olisi voinut mennä. No, mutta ei nyt mitään ihmeellisiä rasitteita jäänyt kuitenkaan, vain mieliharmi. Ja eiköhän se sitten joskus taas nosta päätään pelaaminen, kuten sanoin niin kausiluontoista. Liukuu huomaamatta…

Tjaa niin, lisätään nyt tuohon vielä yksi henkinen morkkis joka jäänyt, eli velaksi pelaaminen on jotenkin ajatuksena niin punainen vaate ollut ajatuksena itselläni, että sitä en ole koskaan tullut harrastaneeksi. Ehkä se tuollaisena henkisenä stoppina onkin aina pahimmilta pelastanut, vaikka paljon on pelannutkin. Vain muutaman kerran muutenkaan päästänyt ns. “ihan viimeisetkin” menemään niin, että jotain todella akuuttia puuttuisi. (Opiskeluaikana ruokaa kaapista tms. Kummasti muuten nälkä on sellainen kaveri, että tuppaa säilymään lihasmuistissa…).

Yhden kerran olen kummiskin lipsahtanut. Yksi perjantai otin tonnilla pari vippiä ja vaikka silloinkin otin se ajatus päässäni, että erästä ns. ilmaista rahaa oli kirjautumassa heti alkuviikosta joten “Ei tässä ole muutakaan viikonloppuna”. Jotenkin kummiskin kun omasta todella tiukasta periaatteestaan luisti noin pahasti (ja hävisi, maksaen kovalla korolla takaisin sitten heti muutaman päivän kuluttua), niin se kaivaa vieläkin. Ei siis häviönä, oli ja meni thats it, mutta ilmeisesti olen persoona jolla tietyt asiat muuttuvat päässä isoiksi. Ei nyt välttämättä huono juttu toki, mutta asia vain jotenkin ketuttaa edelleen kun muistaa. No, täytyy vain pitää visusti huoli ettei toistu. Tosin aikaakin jo 6 vuotta.

…en tiedä onko tämä nyt positiivinen juttu varsinaisesti muiden mielestä, jotka joutuvat mua kuuntelemaan…! :laughing:

-puhun paljon enemmän ja avoimesti kaikista muistakin asioista nykyisin. tekee varmaan ihan hyvää parisuhteellekin… :wink:

-peliongelmastani puhuminen kaveriporukassani on aiheuttanut melkoisia ahaa-elämyksiä. tietyt asiat ja käytösmallit kun selittyvät riippuvuudella…
paras ystäväni on aina ollut tietoinen peliongelmastani, hänen kanssaan joskus tuo harrastus tuli aloitettua…ja välillä otettiin ihan tosissaan yhteen, kun hän ei sietänyt harrastustani…
lämmittää todella paljon sydäntä, kun tämä ystävä kertoo olevansa ylpeä pelaamattomuudestani :slight_smile:

Tässä oma listani posiivisista asioista pelaamattomuuden seurauksena:

  • valehtelu muille ajankäytöstä loppui
  • itseinho loppui
  • talous parempi ja jää vähän ekstraakin
  • aikaa harrastuksille, läheisille, ystäville
  • mielenrauha palautui ja samalla palautui keskittymiskyky esim lukemiseen
  • oma identiteetti jälleen ok.

P.S. mrs. qwerty, loistava ajatus tälläinen myönteisten asioiden lista. Negaiivisia asioita vaan useimmiten jotenkin helpompi löytää ja esittää, omasta mielestäni !

Hyvä ketju. Komppaan pitkälti muita ketjuun kirjoittajia. Kaikki turha valehtelu ja kikkailu on pois, ja olo on sen johdosta paljon positiivisempi. Tunteet ei hypi laidasta laitaan samallalailla ja kehtaa jo vähän kurkkia peilistäkin omaa naamaa.

Tajusin tuossa jonkun aikaa sitten, että pelaaminen on oikeasti aiheuttanut mulle todella paljon pahaa.
Oon menettänyt muutaman työpaikan, itsekurin, aikaa, rahasta puhumattakaan, melkein mieheni, ystäväni ja jopa mielenterveyteni…

Joten, jos mietin, että mitä hyvää pelaamattomuudesta on koitunut, niin vastaus on niikin kliseinen;
Olen saanut elämäni takaisin :slight_smile:

Tsemppiä pelittömyyteen!
Se kannattaa :slight_smile:

Hei mrs.qwerty!

Vaikka noinkin kliseisesti tuumasit, on se vähintään upea tuumaus!!
Tuollaisen kun oikeasti ymmärtää ja sisäistää, että todella, pelaamatta saa elämänsä takaisin, on se niin pirun hyvä kannustin jatkaa samaa rataa!!
Tuli hyvä mieli viestistäsi :smiley: