MITÄ ON YKSINÄISYYS ¿

MITÄ ON YKSINÄISYYS ¿

yksinäisyys on sellanein pieni asia mikä asuu päämme sisäällä…

tyhmä kysymys… asia jonka kanssa on opittava elämään :bulb:

Yksinäisyys on runkkaamista, pelaamista ja saatanan palvontaa.

Riippuu miltä kantilta kattoo, kyllä voi olla yksinäinen tai ainakin tuntea siltä, vaikka olisi vaimo, perhe, vanhemmat/sukulaiset, tutut ja tuttavat.
Mitä se on? Se voi olla vaikka mitä ja ei mitään.

Yksinäisyys voi olla sitä ns. konkreettista yksinäisyyttä, eli ei ole ketään todella läheistä ihmistä vierellä tai edes vähän kauempanakaan, mutta kyllä lopulta ihminen aika yksin on itsensä kanssa, vaikka niitä todellisia rakkaita löytyisikin ja olisivat läsnä niin fyysisesti, kuin myös jonkin verran tunnetasolla. En voi sanoa, etteikö kukaan ihminen tuntisi tismalleen samalla tavalla kuin minä, koska kenenkään pään sisään ei voi päästä, eivätkä sanat riitä kuvaamaan tunteita koskaan riittävän tarkasti, vaikka millainen verbaalikko olisi. Vaikka mulla on rakkaita, aidosti välittäviä ja ihania ihmisiä ympärilläni(ainakin muutama), niin kyllä sitä esim. äärimmäisessä masennustilassa tuntee itsensä hyvin yksinäiseksi, vaikka ne toiset tekisivät mitä mun vuokseni ja vaikka tietäisin, että heillä on ollut samanlaisia tai pahempiakin kokemuksia.

^ Tämä.Itse tunnen silloin tällöin olevani todella yksinäinen loppupeleissä…On minulla kavereita,mutta vähän oikeita ystäviä ketkä oikeasti auttaa,tukee ja kuuntelee kun tarvii ja he eivät tuomitse minua vaikka esim. mun elämäntavat on mitä on. :confused:

Miten vitussa ihmistä voi ahdistaa näin helvetisti !! :imp:
Tuntuu et toi nykyne lääkitys ei meinaa mitään Risperidon 3mg, ketipinor 400 mg, zopinox ?mg ja paroxetin 20mg per päivä. Aluks toi kombo toimi ihmeen hhvin , mut nyt joku pari viikkoo sit alko taas mielen vitun jyrkkä alamäki. ( A hditus 24/7, vaik ois kuoseissa, pelkotilat, joskus ihan järjettömii, paniikki kohtaukset sun muut skitsoilut ). Mitä mun pitää sanoo lekurille, et se kirjottas vahvemman lääkityksen tähä paskaa.
2 vuot kokeltu jtn mielialalääkkeit mut mikään ei auta vittu !! Toi ketipinor on ollu tos rinnal koko ajan.

Oisin tarvinnu rauhottavan lääkityksen monta vuotta sitten, mut ei. En tajuu miks noi lekurit kiduttaa mua koko ajan. Sitäpaitsi tää ahdistus ajaa mut taas reunan yli pikku hiljaa. Tunnen sen ku noi kelat ei oo enää mitää terveit, päin vastoi iha sekopäisii ja sairait. Ja suurin syy tähä on se, et mul ei oo tarpeeks vahvoi lääkkeit. PRKL !! :neutral_face:

Sanoisin, et sulla on vaan väärät lääkitykset… ketiapiinin heittäisin ihan heti ensimmäiseksi kokonaan pois. Ahdistukseen aloittaisin vähän miedommilla bentsoilla kuin Xanorit tai rivatrilit.
Niin ja lääkkeillähän on välillä tapana heittää kuperkeikkaa eli tulla juuripäinvastaiset vaikutukset…
Esim masennuslääkkeet saattavat toimia kauan hyvin kunnes pistää ihan maihin, unilääkkeet antaa unen ja jonkun ajan kuluttua piristääkin. Tosin entiedä mihin syöt ketiapiinia noin helvetin suurta määrää, jos unettomuuteen / ahdistukseen niin huhhuh…

Ketipinor menee ahdistuksee ja harhoihin. Oon ajanu itte itteni ton ketipinorin annos määrään. Lääkäri ei kirjottanu parempii, ni ajauduin popsiin niit enemmä ku oli määrätty, kunnes se sit nostettii. Haluun iteki eroo siit. Noiden tiputus tulee olee helvettii omal kohal, kokemusta siitä ku ajettii 50mg 2 viikos pois.

Vitun vittu et osaa vituttaa. Oon miettiny jo itsemurhaa täs aika paljo ku ei toi lääkitys tosiaan toimi.

Eikun lääkärin pakeille vaan ja äkkiä! Itsekin olen yrittänyt suicidia 2 kertaa VÄÄRÄN lääkityksen takia, yhden kerran makasin lähes koomassa 2 päivää sairaalassa, olisin kuollut jos vaimo ei olisi ennättänyt soittaa nopeasti lanssia ja sairaalaan tiputukseen ja hiiltä yms antamaan jo matkalla sairaalaan.
Ei varmasti ole helppoa noita tipauttaa, itse tipautin efoxorin 225mg/vrk annoksen päivässä seinään! Se oli psyykkeelle ja keholle melkoista touhua, välillä tuntui et pää räjähtää, pumppu pysähtyy jne, apuna tosin annettiin 2mg xanorit vähän rauhottamaan. kuitenkin 3viikon kuluttua tilanne alkoi normalisoitumaan, eikä enään tullut sähköiskuja, muistinmenetyksiä jne. Tosin mukavaa oli kun vaikka kaupassa oli ottamassa maitoa hyllystä niin seuraava muistikuva on kun se on jo kärryissä, eli jotenkin toimin kuitenkin ns. normaalisti, mutta muistikatkoksia tuli todella tiuhaan tahtiin pari viikkoa, oikeastaan koko ajan. Samalla tuli levottamat jalat yms mikä teki öistä helvettiä, tosin siihenkin sain jotain lääkettä minkä nimeä en muista, mutta voidaan käyttää myös levottomiin jalkoihin, teki mieli potkia jalat itseltänsä irti koko ajan, varsinkin öisin.

Oijoi. Ite en oo uskaltanu hakea virallista apua päihdeongelmaan, mut ajoin itteni niin väsyksiin, et hain mielenterveyspuolelta… Ohjattiin mua sinne a-klinikalta aiemminki… no se homma keskeyty. Otin ne ssri-lääkkeet, mut tulin toisiin ajatuksiin, otan puolikkaan joskus jos unettomuus on paha. Kuulostaa pahoilta nuo vieroitusoireet. “sähköiskuja”… Onneksi en alottanu kuuria, enköhän selviä vielä jollain muilla keinoilla.

Se on jännä se yksinäisyys, tuntuu olevan sisäinen tila. Joskus olin ahdistuneesti yksinäinen. Ei ollut lähellä ketään kenen oma olisin ollut, tai vaikka olisi ollut en kyennyt sitä näkemään. Olin masentunut ja se teki sitä, että tuntui vaikealta mennä ihmisten pariin.

Nykyisin olen enemmän sinut yksinäisyyden kanssa. Nautin siitä. Tietenkin sitten nautin läheisten seurasta, kun tavataan. Ajattelen ehkä niin, että vaikka ne ystävät ei olisi nyt tässä vieressä, he on siellä jossain. Vanhat ja uudet ystävät. Päihdeongelmakin tekee eristäytyväksi… Tai en tiiä huumeitten käyttäjillä se on ehkä sosiaalisempaa(?) ja onhan se noilla puistojen juopoilla ja taas tavan alkoholin suurkuluttajillakin usein. Mutta minä nökötän kotona ja ei täällä nyt päivittäin ketään käy enkä sitä toivokaan…

Koitahan jaksella anajuhani. Vähitellen varmaan lääkkeitä vähentää, meditoida, syödä banaaneja tai mikä ketähi auttaa… Kyllä tulee taas parempia päiviä.

Tänää taas kaatu pari vitun isoo pommi niskaa. Siis oikeesti toi itsemurha alkaa jo olla varteen otettava vaihtoehto. En vaan vittu jaksa olla näiden olojen kanssa. Jatkunu monta vuotta eikä noi lääkärit näytä ymmärtävän mun tilannetta kunnolla. Miks mun elämäs ei vois edes kerran tapahtuu positiivisa asioita. Hienoo ku itkettää ja ahdistaa 24/7. Haluun muutoksen mut en tiedä mitä tekis. Tosiaan oikee lääkitys vois edes auttaa asiaa, mut ongelma on se et en ole oikeen ikinä tykänny syödä lääkkeitä… Jos elämä on tätä, en vaan jaksa enää kauaa ( kyynel )… Kaikki läheiset on jättäny mut yksin, mukaan lukien omat vanhemmat. Toinen kuoli kun olin 12, ja toinen ei välitä must yhtään. Vittu oon kade ihmisille kenel on asita hyvinn

Mitä jos näyttäsit lääkärilles vaikka nää sun viestit mitä oot tänne kirjotellu? Jos et saa niin hyvin vastaanotolla ongelmia puettua sanoiks. Onko sulla itellä yhtään hajua, minkälainen lääkitys vois auttaa? Onko bentsoja ollu käytössä? Kyllä toi sun tilantees vähän siltä kuulostaa, että jonkunlainen bentso vois tehdä hyvää.

Voimia!

Seuraavaa juttua en tarkota luettavaks evankeliumina. Annan vaan vinkkejä sulle sen mukaan mitä pystyn auttamaan, poimi herneet jos kiinnostaa, mut älä vedä niitä nenään.

Ravinto mitä syöt. Gluteeni voi monella pahentaa tai jopa aiheuttaa mielenterveysongelmia sekä myös hiilarien liikasyöminen. Tästä on olemassa tutkimusnäyttöä, jossa gluteeniton ruokavalio on vaikuttanu positiivisesti esim. skitsofreniaan. Jotkut arvelee, että n. 30% väestöstä saa gluteenista enemmän tai vähemmän jotain oireita. En nyt tiedä, mikä sun ongelma oli, mutta puhuit harhoista, niin aloin siks miettimään skitsofreniaa.

Tässä on tapauskohtanen raportti skitsofrenian paranemisesta gluteenittomalla ja ketogeenisellä dietillä:
nutritionandmetabolism.com/content/6/1/10

Itsellä oon huomannu yhteyden henkisen&fyysisen hyvinvoinnin ja lähinnä vehnänsyönnin (ja jonkun verran myös muiden viljojen) välillä. Mulla on ihan samanlainen henkinen addiktio vehnään, kuin on vaikkapa kodeiiniin. Oon kalorirajotteista- ja ketoosityyppistä ruokavalioo yrittäny myös soveltaa. Nää kaikki on vaikuttanu positiivisesti henkisiin ongelmiin. Aivojen toiminta paranee ketoosissa ja mm. kouristuskynnys nousee, minkä takia sitä käytetään epilepsian hoidossa. Aivoissa tapahtuu jänniä muutoksia ketoosin yhteydessä, mm. glutamaatin määrä vähenee ja gaban lisääntyy, millä on positiivinen vaikutus mielialaan. Sen mielialan nousun huomaa kyllä monesti aika selvästikin. Lisäks joillain ketoaineilla voi olla suoraan samanlaisia vaikutuksia, kuin GHB:llä (gammalla), lähinnä betahydroxybuturaatin on arveltu voivan vaikuttaa samalla tavoin (BHB).

Paasto on unohdettu parannuskeino, jolla on usein terveyhdyttävä vaikutus ja se tila on lisäksi neuroprotektiivinen, aivoja suojeleva.

Hippocrates: “To eat when you are sick is to feed your sickness”.

täl hetkel benejä ei mene. Monta vuotta olen koittanut saada päiväksi lääkityksen joka rauhottas, mut tuloksetta. Vituttaa ku lekurit ei vittu tajuu miten paljon mua voi ahdistaa, paniikki häiriöt, sosiaaliset ongelmat jne. Seuraavaks istun siel lääkäris snii pitkää et pääsen riva respan kans ulos. Opamoxeja kokeillu. Aivan turhia mun kohalla. Nytki kämmenet ja ja jalat liti märät hikoilusta. Sit kun mun ahdistus on huipussaa ne helvetin näkö ja kuuloharhat kolkuttelee oveen. Miks mun pää ei voi olla normaali. Vaikka lääkäri en olekkaan, voisin vannoo et oisin tarvinnut benet jo 14-15 vuotiaasta. Nä ongelmat alko jo jossai 13 vanhana. Kävin sillo lääkäril, neuvo urheilee ja meditoimaan. Eka resepti mulle kirjotetti vast ko psykoosi iski aika hulluna päälle. Ahdistuksen takia sekin unettomuus.Toi unettomuus on must aika vaarallista jos sitä jatkuu monta vuotta putkeen ilman mitään apua. Miks ne lääkärit ei ymmärrä et tarviin se betso lääkityksen päiväks. Voi olla et päihteiden kättö vähenis melkose paljo.

^ Tässä nämä vitun puoskarit taas nähdään :imp: . Mikä niissä beneissä nyt on niin kamalaa?! Ok, kyllähän niihin jää helposti pahaan koukkuun, en mä sitä kiellä, mutta mitä väliä sillä on, jos ne ihmistä kuitenkin auttavat.

Anajuhani, en sano, että ymmärrän sua, koska enhän mä voi toista ihmistä, ainakaan näin netin välityksellä, ymmärtää, mutta mulla itselläni on ollut todella pahat mielenterveysongelmat jo ihan pikkulapsesta asti, joten ehkä vähän tiedän, mistä puhut. Ainakin uskon, että olosi on todella hirveä ja tarvitsisit pikaisesti apua, siis muutakin kuin sitä neuroleptipuoskarointia. Mulla on onneksi viimeisestä psykoosistani jo vähän aikaa ja toivottavasti en joudu sitä tilaa enää koskaan kokemaan, mutta nykyäänkin usein harhaisia ajatuksia, pahoja pelkotiloja jne. No, tässä ei nyt ollut tarkoitus lässyttää omista asioistani. Anteeksi.

Aivan hurjan paljon voimia toivotan sulle :slight_smile: . Tilanteesi kuulostaa todella pahalta, mutta enpä pahemmin voi auttaa, valitettavasti :frowning: .

Kokeile tätä: “toimintakyky”. Jos olet työssäkäyvä ihminen, “työkyky” on kanssa hyvä sesamaukene. Mä kävin pitkään saman psykiatrin vastaanotolla ja sanat “tapaan pian äitini” sai kanssa lekurin naputtelemaan konetta /ottamaan (muinaisessa menneisyydessä) reseptipaperit esiin :imp: .

Yksinäisyydestä:
Liekö tuo paradoksi: jokainen ihminen on yksin. Joskus helpottaa ajatella: tämä koskee kaikkia…Saattaa toimia myös megalomaaniseen kuolemanpelkoon: jaa juu kappas joo, muutkin kuolevat kuin minä.

Joo töissä en ole, enkä pystyis. Toi mutsi homma meni Pölönen vähä yli :slight_smile: Tosiaa tuntuu et jollekki määrätää bentsoi vähä liianki hepposi perustei, toisille, kuten mulle ni ei vittu millään. Ens kerral en lähe lekurilt enneko betso respa o händys. Menee hermot noihi puskareihin vittu !!

Sun pitää ettiä vaan oikea lääkäri, joka tajuaa asioista jotain. Ite löysin tossa joku aika sitten todella hyvän lekurin. Mistä päin olet? Kannattaa vaikka soitella lääkäriasemille ja kysellä sellasta lääkäriä, joka ymmärtää jotain lääkeongelmien, riippuvuusasioiden ja niihin liittyvien mielenterveysongelmien päälle. Sellaselta tulet varmasti saamaan apua ongelmiisi.