Hei,
Uusi palstalainen ilmoittautuu. Olen lukenut jonkun aikaa palstaa, sekä tätä Kotikanavaa että vähentäjiä ja lopettajia.
Olen alkoholistin vaimo. Mieheni on, vasta nyt, vihdoin tajunnut, että kaikki ei olekaan minun yliherkkyyttä alkoholin käytölle vaan hänellä on se ongelma. Noin 2-3 vuotta on ongelma koko ajan pikkuhiljaa pahentunut, niin kuin se tässä sairaudessa yleensä menee. On ollut piilopulloja, isoja kännejä, riitoja paljon, korjaavia oluita, joista seuraava känni. Työnsä on kuitenkin hoitanut. Nyt 2 kk:n aikana tilanne on pahentunut huimaa vauhtia. Mieheni irtisanoi itsensä töistä ja on nyt työtön työnhakija. Pitkä työsuhde ja yhtäkkiä se on loppu. Kriisi. Ahdistus. Alkoholi. Lisää alkoholia. Päivälläkin. Putkeen.
Nyt viimeisin putki kesti kuusi päivää. Mieheni halusi apua. Mentiin päihdeklinikalle kartoitukseen. Hyvin sä meni, on ryhmiä joissa läydä juttelemassa jne. Mieheni ajoi polilta suoraan alkoon. Seuraava päivänä uusi yritys. Miehen toivomuksesta katkon hakemista. Nyt avokatkolla viimeistä eli kolmatta päivää. Viinaa on tehnyt mieli, mutta on taistellut. Halua sekoittaa pää on. Veti kaikki rauhoittavat ja unilääkket + omia unta suojaavia rauhoittavia aamusta jo. Halu päästä pois jostain, ahdituksesta.
Selkeästi on avun tarpeessa, terapian. Mitä nyt voi tehdä? En tiedä, riittääkö hänen tahtonsa yksin.
Mietin myös, missä on minun rajani. Onko se tämä yritys, kun toinen haluaa apua. Onko se vielä toinenkin yritys. Voin jo itse nyt niin huonosti. En saa syötyä, en nukuttua ja töissä on hirveät paineet.
Miksi ihmeessä sanoi itsensä irti töistä? On sanottu, että elämän kriiseissä, ei ikinä saa aloittaa siitä, että irtisanoo itsensä töistä, jos ei uutta työpaikkaa ole hankittuna. Jos irtisanoutumisen syy oli se juominen, niin vaikuttaa siltä, että halu keskittyä omaan rakkaaseen “harrastukseen” on kuitenkin vahvempi kuin raitistuminen… Se raitistuminen lähtee vain ja ainoastaan siitä juopon tahdosta. Lähimmäinen voi käyttää kaikki voimavaransa 110%:sti ja silti sillä ei ole hitonkaan vaikutusta siihen, raitistuuko juoppo vai ei.
Hei, hirveässä tilanteessa olet kyllä. Minunkin mieheni on alkoholisti. Lähes kaksi vuotta sitten mies hakeutui hoitoon, kun sanoin lähteväni. Ensin mies kävi A-klinikalla juttelemassa ja sai antabukset. Muistaakseni pari kertaa yritti antabuksilla, mutta juominen jatkui. Avominnesota hoitoon hän hakeutui n. 1,5 vuotta sitten. Tämä on ollut tähän astisista hoidoista paras. Mies pysyi raittiina jouluun saakka eli tuon 1,5 vuotta. Tuolloin joi 2 päivää. Samoin tällä viikolla piti olla lapsista vastuussa, kun olin työmatkalla. Retkahti taas ja joi 2 päivää. En tiedä enää, mitä tehdä. Helvetillinen sairaus.
Haluan kuitenkin sanoa, että olen aivan ehdottomasti sitä mieltä, että EI lääkkeitä alkoholistille. Mieheni käytti väärin sekä Panacodia, että unilääkkeitä. Myös yskänlääkkeet sekä kaikki kolmiolääkkeet katosi alta aikayksikön lääkekaapista. Narkomaani siis oli myös. Tätä samaahan sinunkin miehesi harrastaa ja tuo jos joku on aivan äärimmäisen vaarallista leikkiä. Muuten yksi, jota en heti huomannut, joka myöskin hävisi kaapista, oli Carmolis tipat eli ne väkevät yskään tms. tarkoitetut tipat.
Väsyneenä krjoitan, joten en tiedä, onko tässä päätä tai häntää, mutta tuota Minnesota hoitoa voin kyllä kaikesta huolimatta suositella. Saimme ainakin lasten kanssa hetken nauttia siitä ihanasta ihmisestä, joka mieheni on. Tästä eteenpäin en tiedä, mitä tuleman pitää, mutta uskon, että tuosta hoidosta jäi ainakin työkaluja miehelleni vaikeiden päivien voittamiseen.
Ja täytyy muuten vielä se sanoa, että mies ei käynyt hoidosta, kuin ehkä kolmas osan, joten en osaa sanoa, olisiko tulos ollut paljon parempi, jos olisi sen loppuun käynyt… Kaikkea hyvää!
Se on ihan sama, käykö ne retkut hoidossa 1/3 vai 1/2 vai 1/1, jos ne käy siellä sen takia, että saadaan pikku vaimo pidettyä taas hetken aikaa rauhallisena, eikä sen takia että ne raitistuis…
Ihan on kyllä tiedossa tämä fakta. Mutta sillä ei taas ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että jos hoito jää kesken, niin toivottua lopputulosta ei välttämättä niin helpolla saavuteta.
