Poistettu.
"Rakastan häntä paljon, hän ehdottomasti on se ihminen, jota olen koko elämäni etsinyt. "
“Miten tämä voi mennä näin? Miten olen ajautunut suhteeseen, jossa mies toistaa oman isänsä kaavaa ja minä äitini historiaa?”
No siinähän se vastaus on. Olet löytänyt “tutun ja turvallisen” kaltaisen ihmisen, isäsi kaltaisen miehen. Niin raadolliselta kuin se kuulostaakin, niin rakkaus (tuo aivokemiallinen häiriötila) varmaan katoaisi, jos mies taikaiskusta raitistuisi, tai ei koskaan olisi alkoholiongelmaa omannutkaan.
Itseään voi muuttaa, ei toista.
Poistettu
Hei,
Kuulostaa tutulta,surullista.
Voin valaista vielä vähän sua,alkkis juo aina ns.hajukaljan,usein niin että näet.
Jemmat laitetaan moneen paikkaan ettei sitten haittaa jos joku paikka unohtuu/löydetään.
Jossain vaiheessa alkaa promilleissa ajot ja työkin kärsii,sitten tod.näköisesti tapahtuu jotain,
tai akka nalkuttaa ja sehän ei ole alkkiksen vika vaan vika on AINA muualla.
Alkkis kun puhuu niin sieltä ei tule kun valetta ja kaikenlaista asian puhumista parhaiten päin,itselle.
Ongelmallista tämä on koska alkkiksen mielestä ei ole ongelmaa.
Kerron tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä,minä olin meidän perheen alkkis/juoppo.
Tsemppiä ja helppoa ratkaisua ei ole jos juoppo ei tajua omaa tilaansa.
T:Zika
Poistettu
Onpa unohtunut tuokin harmi että autossakin oli aina tyhjiä ja täysiäkin tölkkejä. Lisäksi juoppiksella oli tapana voimainsa tunnossa heitellä juotuja tölkkejä ulos ikkunasta niin että kaljaa roiskui sisätilojen verhoiluihin, en tiedä mikähän hienous siinäkin oli, kovasti tuntui nauttivan siitä toiminnasta vaikka vihoissaan tuntui sitäkin tekevän. Jotkut juoppikset juo ajaessakin sillä välimatkalla kun tulevat töiden jälkeen kaupasta kotiin. Ihanaa nyt kun ei ole niitä pirun tölkkejä enää missään.
Joo,ajaessakin on juotu 
Sitten kotia päästyä äkkiä hajukalja naamariin vaikka on oltu jo silminnähtävästi kännissä.
Kun millään ei ole mitään väliä enää,paitsi tietysti sillä että juomaa riittää.
On se yhdenlaista kissahiiri leikkiä,jossain vaiheessa meilläkin piiloteltiin pulloja kilpaa.
Minä piiloon ja vaimo piilosta pois 
Mutmut,tsemiä ja eläkää omaa elämää,älkääkä mahdollistako,joojoo tiedän et on helppo sanoa.
T:Zika
Kuulostaa osin todella tutulta. Minulla on myös mies, joka juo salaa. Ei ihan joka päivä (kai), mutta useita kertoja viikossa nykyään. Piiloja olen etsinyt kun olen epäillyt hänen juoneen ja aina on jostain pullo löytynyt. Asiasta on juteltu useaan otteeseen (ei riidelty) ja aina hän päätyy itkemään ja katumaan kaikkea ja lupaa parantaa tapansa. Mikään ei silti ole muuttunut. Mielestäni mennyt ehkä pahempaan päin viime aikoina. Kyllä hän on AA-yhdistykseen ottanut yhteyttä ja jutellut kuulemma töissä psykiatrin kanssa tms. mutta ei näytä olleen apua niistä. Itsekin mietin paljon tajuaako hän itse ongelmaa vai esittääkö minua miellyttääkseen.
Minulla on juuri tuo sama olo, että en jaksa enää. En kertakaikkiaan jaksa sitä ankeutta, mikä kotona vallitsee kun ollaan kaikki läsnä. Olen normaali ja iloinen vain lapseni kanssa ja hänelle haluan tietysti mukavan elämän, mutta jos jäämme miehen kanssa kaksin, ei puhuta mitään, ei hymyillä, ei yhtään mitään, sillä olen vain niin kertakaikkisen pettynyt ja loukkaantunut valehtelusta ja kaiken paskan jatkumisesta, vaikka on kuinka ollut lupauksia muuttua ja parantaa itsensä.
Olen tietysti miettinyt jo eroa ja elämää yksinhuoltajana, mutta ei se ole helppoa. Ei todellakaan. Ostimme uuden asunnon vajaa vuosi sitten ja lapsi aloittaa vajaan 2 vuoden päästä eskarin. Minne sitä muuttaisi yhtäkkiä, johonkin lähelle vai kauemmas? Lapsi kärsisi päiväkodin vaihdoksesta ja kaverien menettämisestä - ja ties mistä muusta. Vuokralleko me muutettais? En tiedä vielä mistään mitään, mutta sen tiedän, että kovin kauaa en jaksa tällaista elämää.
Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja niistä ehkä 7 ensimmäistä meni aivan loistavasti ja vieläkin välillämme ei siis ole mitään muuta ongelmaa kuin alkoholi. Ei yhtikäs mitään, vaan olemme ihan täydellisiä toisillemme muutoin. Siksi harmittaa, että näin kävi, sillä ilman tätä yhtä ongelmaa elämämme olisi melkeinpä täydellistä. Oikeasti. Tämä on vaan niin iso ongelma, joka vaikuttaa niin paljon koko perheeseen, että ei voi vain olkaa kohauttaa ja antaa miehen jatkaa samaan tapaan. Rakkaus siinä pikku hiljaa häviää, niin kuin on alkanut jo käydä, ja mitä se sellainen avioliitto sitten olisi, missä ei ole rakkautta, vaan katkeruutta.
Hankala sanoa mitä sinun tulisi tehdä, itsekin mietin ihan samaa. Kissa-hiiri-leikkiä pullojen piilotuksen kanssa en jaksa, mutta jos sitä en tee, niin en tiedä senkään vertaa milloin mies valehtelee juomisestaan ja milloin ei. Ja sittenhän on vielä hankalampi tietää onko hän parantumassa vai ei ja paraneeko suhteemme, vai ei.
Minun suunnitelmani on seuraavanlainen: aion katsoa ensin kesään asti miten tilanne kehittyy. Jos salassajuonti jatkuu, pyydän häntä hakeutumaan OIKEASTI johonkin hoitoon tms. mistä olisi OIKEASTI apua. Siitä katson sitten syksyyn asti ja sitten kesäloman jälkeen teen päätöksen erosta, jos mikään ei ole muuttunut. Mies tietää suunnitelmasta. En aio tuhlata elämääni olemalla onnettomassa parisuhteessa, sillä tässä menee omakin elämänilo täysin… Ei elämän kuuluisi olla tällaista. Itse olen todella positiivinen ja iloinen ihminen ja haluan itselleni ja lapselleni ihanan elämän! Kyllä me jotenkin selvitään kaksinkin, niin varmasti sinäkin!
Tsemppiä mitä ikinä päätätkin tehdä, helppoa se ei tule olemaan. Koita kuunnella tunteita ja tehdä päätöksiä sen mukaan, sillä tunteet kertovat totuuden, ei järki. Mieti omaa jaksamista ja tee asioita, joista tulet iloiseksi. Mielestäni alkoholisti mies kannattaa jättää, jos keskustelujen ja kokeilujen sekä avun saamisen jälkeen mikään ei muutu. Niin aion tehdä itsekin, sillä toinen vaihtoehtohan on sitten jäädä sellaiseen kurjaan elämään.
Äärimmäisen fiksua tekstiä!! Iso peukku. Itseni tunnistan tekstistä…tuo oli tilanne pari vuotta sitten…ei mikään ole muuttunut siltikään.Vasta uupumuksen oireita itsessäni havaittua olen tajunnut koko kuvion. Päihdelinkki auttanut myös.Unettomuus alkanut vaivata,liikakiloja 20…pakko alkaa toimia.
Oma terveys tässä menee ja lasten lapsuus.
Hyvä suunnitelma. Mutta näin sanoisin jälkeenpäin itse, että ei sitä elämää kannata hukata yhtäkään ainutta päivää.
Alkoholisti vois lähteä sinne hoitoon jo heti kun tauti on kerran jo todettu, eikä jäädä odottelemaan.
Tuleeko sulle nyt koko kesä jännityksessä.
Mä en enää alkais elään jotain elämää, jossa pitää seurata jotain tilannetta. Tilanne ja elämä on tässä ja nyt. Lisäksi pitkittäähän se omaakin riippuvuutta, kun jää siihen jännityksen koukkuun ja aina seuraa tilannetta. Ikävää kuin se onkin, niin siitä tulee helposti ihmiselle elämän sisältö ja harrastus.
Vähän niinkun pettäjän selvillesaajilel jää helposti koukkuun se että selvitetään ja otetaan selville. Selville saamisen hetki on se jännin ja pelottavin. Sit ennen kuin huomaakaan parisuhdelihakset kuluu eikä enää pysty suhteeseen ikinä
“miehelläni on aivan huippu luonne ja meillä on paljon yhteistä, mikä ei millään tavalla liity alkoholiin. Koen vain, että ylilyönnit ja lieveilmiöt johtuvat liiasta juomisesta.”
Menin aikoinaan itsekin tohon lankaan ja onnettomuudekseni vielä aivan liian monta vuotta elämästäni hukkasin elättämällä käsitystä, että kunhan se ei vain juopottelisi, kaikki olisi hyvin. Kovan koulun kautta opin, että ei voi ottaa vain hyviä puolia ihmisestä ja sivuuttaa huonot (mitä vuoskausia yritin), se on “koko paketti” mikä on eikä se siitä miksikään muutu. Ja mun tapauksessa ne kumppanin hyvät puoletkin sitten haihtui tuhkana tuuleen, kun alkoholisminsa eteni.
Jaksamista!
Joo totta, ihan yllättävän sitkeä uskomus on monilla, että miehessä on jotain eri puolia, ja yksi niistä on alkoholisti ja sen voi tiputtaa pois, ja tilalle saa sen jatkuvasti auvoisan leppoisan miehen.
Mutta kun se leppoisakin mies on sen alkoholistin toinen osa. Saumaton osa.
Alkoholismi on sairaus, ja turha odottaa sitä elämän alkamista ennen kun se ukko on käynyt hoidossa tai asia selviää tavalla tai toisella.
Sama viheltää peli poikki heti. Se mukava heppukin voi olla tulosta siitä, kun mies paikkaa alkoholistina tekemiään vääryyksiä olemalla mahdollisimman kunnollinen.
Jos ihminen on sairas se on sillon sairas, ei siinä auta että etsii persoonallisuudesta eri puolia.
Ei ole mitään puolia. Sairaus joko hoidetaan tai jätetään hoitamatta. SIinä ei käydä kauppaa millään hyvillä ja huonoilla puolilla.
Moi!
Paljon hyviä vastauksia ja niin totta. Edelleen joka päivä on se ainakin yksi kalja juotava ja huomaan sen ärsyttävän minua suuresti. Mies sanoo “tekevänsä” väärin, aivan kuin tämä asia olisi vain joku teko jonka voi pyyhkiä pois tai hyvittää. Ei. Mietin myös paljon tuota, että onko hän edes itse tajunnut ongelmaansa vai esittääkö vain? Ja mistä todellakaan tiedän käykö OIKEASTI missään puhumassa.
Eli en tiedä, mitä tässä tekisi. Huomaan uupumisen merkkejä itsessäni. Työni on aika raskas, ja se että kotonakin saan kytätä tai miettiä miehen juomista on niin raivostuttavaa. Pelkään myös, että uupumus ja ärsyynnys syö minut ja jäljelle jää pelkkää tyhjää.
Tekisi mieli jäädä saikulle miettimään tätä soppaa, jota elämäksi kutsutaan.
Poistettu
Ehkä olet tämän lukenutkin mutta laitan kuitenkin linkin juhakemppinen.fi/index.php?id=qef5ckuin4tnkv
Tämä on tärkeää tiedostaa. Ja nimenomaan tuo, että ne hetket, jotka läheille on mukavia, on juuri tuota “mokailujen paikkaamista ja hyvittelyä”. Ehkä tulee kiva olo, kun toinen on nöyrää ja tekee mitä “käsketään”… Mutta kun oikea vastavuoroinen ihmissuhde ei sellaistakaan sisällä, kumpikin on samalla tasolla, eikä valtasuhteet vaihtele juomisen tai juomattomuuden mukaan. Moni läheinen ei ehkä halua itselleenkään tunnustaa, että nauttii siitä vallan tunteesta kun katuva juoppo koittaa hyvittää tekojaan. On ehkä uhkailuakin, että minä lähden ja toinen itkee ja on krapulassa hädissään ja hyvittelee… sitten puoliso “armahtaa” että no yritetään sitten vielä, JOS teet sitä ja tätä…
Ei tuommonen kuulu tasaveroiseen ihmissuhteeseen, vaan siinä on sitten sairaita jo molemmat ja aivan vääristynyt sosiaalinen kuvio pirullisine piirteineen; uhkailut, mykkäkoulut, ehkä sovintoseksi, armopalat, kerjääminen ja hyvittely. Ja mitä olen itse seurannut, puolisollekin on aika kova pala tipahtaa ajoittaisesta “päivä kuninkaana” roolistaan ja yhdessä etsiä toista tapaa olla yhdessä, os alkoholisti raitistuu ja voimaantuu hänkin, eikä tunne huonommuutta koko ajan… Eikä halua olla käskytettävänä ja kontrollin alla.
Sotkuinen vyyhti on riippuvuusongelmainen parisuhde/perhe… Ja mitäs jos raitistuminen (kuten lottovoitto tai eläkepäivätkään) ei ratkaisekaan kaikkia elämän ongelmia? Tavatonta ei ole sekään, että toinen raitistuu ja muuttuu ja puoliso eo siihen pystykään, vaan vahtii ja kyttää ja pysyy samoissa käyttäytymistavoissa ja raitistunut löytääkin sitten mukavampaa seuraa muualta… Luulen, että joissakin julkkiseroissakin voi olla kyse tästä… Kaikki ei pysty enää aloittamaan puhtaalta pöydältä ja jättämään sitä taakseen paskakasaa, joka viinakarusellissa syntyi. Iteselläni ainakin hiukankaan samanmakuinen tilanne (asiassa kuin asiassa) nykäsee kuin ongenkoukku ylös ketjun samanlaisia, satoja kertoja toistuneita temppuja ja alan ärsyyntyä, varsinkin jos se toistuu saman ihmisen kanssa… Että ei hitto TAAS tämä sama, vaikka siitä on puhuttu lukemattomia kertoja… Onhan kaikissa ihmissuhteissa näkemyseroja… No vaikka siisteydessä tai onko ruohonleikkurin tankki jätetty tyhjäksi… Ja toistot tekee helposti pienestäkin asiasta suurta… Ja suuresta sietämätöntä…
No mutta tämä oli vaan tajunnanvirtaa, eikä suunnattu kenellekään suoranaisesti… Omasta elämästäni johtuen olen vaan pohtinut näitä ihmissuhdeongelmia ajoittain paljonkin… Ja omaakin osuuttani asisoissa, kun eihän se mene niin, että kun tuo toinen olisi tisenlainen niin kaikki olisi hyvin… :mrgreen:
Moi!
Juu näinhän se menee, että toista ei voi muuttaa vaan ainoastaan itseään. Nyt kyllä ollaan asioista puhuttu paljonkin ja mies lupasi hakea apua. On se halu siihen olemassa. Vaikea sanoa oliko ensin muna vai kana ja onko tämä juominen liitännäisoire ja seuraus jostain monstakin käsittelemättömistä asioista.
Eipä tässä auta, kun katsoo että miten käy ja saako apua tai ottaako sirä vastaan.
Poistettu
Eihän toinen ihminen ole koskaan kait sellainen täydellinen pakkaus jota juuri minä haluan ja toivon. Sehän on mahdottomuuskin. Mutta juova ihminen kun raitistuu niin hän voi muuttua ihan toiseksi ihmiseksi ja ehkei enää olekaan niin kiehtova. Alkoholi kun on keskushermostoon vaikuttava myrkky. Mitä kaikkea se tuhoaakaan ihmisessä? Lopullisestikin ehkä. Ainakin jos on juonut rankasti ja pitkään.
Toisaalta elämässä käy joskus niin että ihminen muuttuu vaikkei joisikaan. Voiko sitten uudestaan rakastua? Jos on suhteen perustanut tunteille ja tunteet ovat etusijalla. Onhan niitä elämässä muitakin tunteita kuin rakastuminen? Ja muutakin nautintoa ja velvollisuuksiakin. hyvä minun on nyt saarnata ja kirjoittaa kun olen eronnut siitä suuresta rakkaudestani. lasteni isästä, hänestä joka muuttui ihan toiseksi kun joi vuosikymmenet liikaa ja paljon. Mutta silti olisin kait jatkanut edelleen ellei siinä henkikultakin ollut jo katkolla, eli muuttui väkivaltaiseksi yms.
Se on surullista ettei lapsilla ole isää, eikä tulevaisuudessa isoisääkään, mummolaa johon tulla.