Mitä mä teen? v*tun riippuvuus ja jatkuvat reflat...

Sauna
1

Kirjoittelin omaa ketjua joulun ajoilla. En jaksanut sinne kirjoitella, ehkä jatkan sinne jos jaksan/ siltä tuntuu…

Tosiaan tilanne oli sillon työelämä, hyvä koulutus jnejne. pinta kiilsi, päällä tramal ja bentsoriippuvuus, satunnaisia refloja joihin apuna kodeiinia tai opamoxia sukulaislta tms. tekosyillä…

Olin kuukauden ilman bentdoja - stressi - unettomuus - takaisin bentsot - työstressi + muita elämäntapahtumia jotka otti koville.

Nyt ollaan saikulla sitten - työ jäi, näin pari kuukautta ja tilanne vain pahentunut.

Alkoholi mulle on pahin, no voi uskoa tällä nappicocktaililla enkä sitä juuri olekkaan käyttäny pariin vuoteen, siitä tää lääkeriipuvuus lähtikin, juomisen lopettamisesta.

NYT - mulla on 5 eri lääkäriä/ lääkärikeskusta ja vitun e-resepti estää enää hakemasta joka paikasta. Viimeinen viiko meni esim. n. 1000mg tramalia ja 90mg diapamia/ pvä, tätä ollut pidempään, välillä menny 120mg opamoxilla ku pamit loppu jne. päivääkään en oo ikinä kestäny ilman tramalia, diapamia ilman pärjään usein pitkäänki.

Nyt loppu Tramalit. Aamulla viimeinen viiskymppinen ja nyt jo vitunmoiset sähköiskut päällä, masennus, ei jaksa vittu mitään. pameja on joku 10 nekin vitosia ei paljoa jeesaa ku illalla sain nukuttua 50mg just.

Mitä sitten, nyt hain viinaa ku en kestäny paskaa oloa, pelkään.

Kaks viimesintä tramalit loppu haen viinaa on päätynyt teholle, viimeisimmällä kerralla olin niin paskana et vedin mäyriksen ja sukulaisen kokonaisen indalgin purkin ( etyylimorfiini + indometasiini) ei kai siinä, heräiltiin sisätautiteholta, tuo indometasiinipaska ois voinu tappaa, ilmeisesti morfiinikaan niin vaarallista vittuako tunkevat keikkeen jotaki paska-ainetta vrt. panacod.

Selvisin mut pelkään.

Tästä kuukausi. tramaleissa + bentsoissa annoksesta riippumatta kukaan ei huomaa - ei ystävä tai kassantäti et oon napeissa - oon normaali, mut mieliala ok ja pysyn erossa viinasta. Vitun tramal laskut tuo semmosen depiksen et ei kestä.

Teksti on sekavaa enkä tiedä miksi, mulla ei vaan ole ketään. Elän niin "hienoa " elämää, kellään tutulla ei riippuvuuksia ole. En saa edes kadulta lääkkeitä kun en vittu tunne ketään, menisin kyllä, uskokaa. Lääkäreille ei voi mennä, liian lyhyt aika käynneistä kaikilla.

En tiedä. Mikä vittu tässä kusi. Tuntu et lääkkeet pelasti mun elämän kun pääsin irti viinasta ( viikonloppukännäilyä " vaan" mut mokailua) ja nyt tää tappaa mut.

En oo syönytkään taas 2 viikon aikana ku 2 kertaa kunnolla jippijaijee.

Ei mulla varmaan edes masenna, en tiedä, vitun tramalin lopetus vaan saa maailman kaatumaan enkä uskalla puhua kellekkään kuka vois auttaa, pari tällasta entistä käyttäjä tuttua on, mut pelkään/ uskon et sana leviää kun olen näin hyvän yhteiskunnallisen aseman vittu saavutttanu.

Noh. toivotaan etten herää teholta taas, ja ehkä selviän. Nuorena kamapiireissäkin oli vittu helpompaa oli sentään muitakin jotka ymmärsi vaikkei se kavereita olleetkaan…

Kiitos, ja tsemppiä muille sinnitteleville, olkaa te vahvoja. Mä yritän.

2

Jos mahdollista, kaada loppu viemäriin heti kun ehdoton minimi on kumottu. Koska muuton on aamulla vielä huonompi olo ja on ihan pakko lähteä hakeamaan lisää viinaa! Siitä voi lähteä kierre josta ei välttämättä selviä. En tiedä yhtään noitten lääkkeitten yhteisvaikutuksia viinan kanssa, mutta ei ne koskaan hyvästä kait ole.

Mun mielestä, parasta olisi mitä pikimmin hakeutuisit terkkarin osastolle lepäämään mars. Niitten on pakko pitää kaikki hengissä, ja se on tärkeintä. Jos olet ehtinyt kumota nyt liikaa viinaa, ehdotan soittamaan 112 nyt ja lanssi vie sitten johonkin paljon turvallisempaan paikkaan.

Itse pakkaisin tuossa sun vaiheessa tällähetkellä matkareppua lepolinnaan, kela-/ajo-/henkilökortti, avaimet, hammasharjat, kännykät, laturit, sun muut tykötarpeet. Anna muiden kantaa sua vähän aikaa, siitä ainakin minä veroni maksan ihan mielellään, kun en osaa muutoin ketään mitenkään auttaa.

Tsemppiä, ja kirjoittele tosiaan tännekkin miten homma kulkee.

3

Arkkitehdin neuvo kuulostaa hyvältä, nyt on tarpeen jonkun muun apu. Onhan tuo ihan älyttömän rankka tilanne itekseen jaksaa :confused: Toivon sulle paljon voimia ja parempaa vointia. Kirjottele jos jaksat, että miten menee.

4

Miten menee, sulkasato?

Arkkitehdin neuvo on hyvä, mikäli olet siellä aivan itseäsi tappamassa/hengiltä ryyppäämässä reflatuskissasi, mutta jotenkin sain tekstistäsi sellaisen käsityksen(Pahoittelen, jos erehdyin), että et olisi niinkään haluamassa aivan tosissasi ja lopullisesti vieroittautua noista lääkkeistäsi, vaan sulla sattuu nyt olemaan kusinen tilanne, koska anehdit nappejasi liikaa ja ne pääsivät loppumaan kesken. Kyllä ne sut katkolla hengissä pitävät, mutta katko ei yleensä pahemmin auta itse riippuvuusongelmaan. Jos siis marssit nyt terkkariin hakemaan apua ja kerrot siellä rehellisesti, mikä tilanteesi on, niin silloin sulle isketään se väärinkäyttäjän leima ja se vaikeuttaa jatkossa huomattavasti PKV-lääkkeiden saantia :wink: . Saatat tosin olla piakkoin kusessa muutenkin tuon vuoksi, että olet ravannut peräti viidellä eri lääkärillä uusimassa samojen lääkkeiden respoja. Näitä juttuja valvotaan nykyisin aika tarkasti, kuten varmasti tiesitkin.

Sain sen käsityksen, että pärjäilet ihan mukavasti Tramalilla ja benzoilla ja olet tyytyväinen ainakin siihen, että olet onnistunut vieroittamaan itsesi alkosta niiden avulla, mutta nyt homma on lähtenyt lapasesta ja toki riippuvuus muutenkin on useimmiten ainakin jossakin määrin vittumainen juttu, vaikkei mitenkään överiksi menisikään. Jos siis tahdot jotakin ammattiapua ongelmaasi, niin silloin sä tarvitsisit jonkin hyvän ja tiiviin hoitokontaktin, jonka avulla yritettäisiin oikeasti ratkaista sun riippuvuusongelmaasi varsinaisten fyysisten reflojen mentyä ohitse. Haluatko sä sitä, siis todellista vieroittautumista, vai haluatko apua vain tuohon akuuttiin “hups, pillerit loppuivat kesken” -ongelmaan? Vieroitus on yleensä pirun pitkä ja kivinen tie, enpä ole itse siinä koskaan onnistunut, vaikka fyysiset reflat olenkin pystynyt lusimaan läpi monesti ja useammasta eri aineesta. Sulla kun on vielä se tilanne, että olet vain vaihtanut ainetta, eli alkoholiriippuvuus vaihtui tramadoli- ja benzoriippuvuudeksi, joka toki on ainakin fyysisesti vähemmän kuormittavaa, kuin viinan tinaaminen, mutta paha ja hankala riippuvuus joka tapauksessa :confused: :frowning: .

Pöh, tästä mun sepustuksestani ei tainnut olla juurikaan mitään apua, mutta kerrohan miten pärjäilet, jos pystyt kirjoittelemaan ja paljon tsemppiä :slight_smile: .

Juu, ja tuosta Indalginista vielä: Muistakaa tosiaan kaikki, että tuonkaltaisissa yhdistelmälääkkeissä se huumaava aine ei yleensä todellakaan ole se vaarallisin juttu, vaan se tulehduskipulääke tai parasetamoli tai mitä missäkin nyt sitten on, on suurina annoksina paljon vaarallisempaa, eli noita ei pidä mennä kiskomaan kourakaupalla sellaisinaan, vaikka mopotolet olisivat kuinka korkeat ja sen puolesta ei olisi juurikaan yliannostusvaaraa.

5

En osaa sanoa muuta kun kompata edellisiä. Tarvitsisit varmaan ulkopuolista apua, ettei nyt henki lähde.

Toivottelen voimia ja kirjottele ihmeessä tänne jos se yhtään helpottaa, täällä ainakin ymmärretään mitä sä käyt läpi.

6

mulla vähän sama tilanne bentsojen kanssa. pelottaa mitä sitten kun kaikki yksityisetki siirtyy e-resepteihin…tähän asti selvinny joten kuten eri yksityisten kanssa. vierotukseen en voi mennä kun sieltä ei bentsoriippuvainen pääse kotiin hoitamaan asioita, laskut ym. kun seula on kokoajan positiivinen. eikä oo kavereita jotka sen mun puolesta tekis. vanhemmatki asuu kaukana…

7

Tramalia saa syödä max 400mg per vuoro kausi!!! Neurologi sanoin mulle että kaikenlaisia ongelmia tulee jos tuon max annostuksen päivässä ylittää… Mä syön tradolania 200 mg vuorokausi hermokipuun ja mulla on päivä annostuksena opamoxeissa 90 mg ahdistukseen ja paniikkihäiriöön mutta mä syön yhden 30mg opamoxin ainoastaan jos on aivan pakko! Lääkkeiden syöntiä pystyyn kontrolloimaan jos itse niin haluaa!!! Kyllä munkin joskun tekisi mieli vetää levy tradolaneja ja purkki opamoxeja kun on kipee ja ahdistaa mutta mä en tee sitä ikinä koska se ei hyödytä mitään ja mun ongelmat vaan lisääntyisi!!

8

Kuinkas kauan noita tramadoleja söit? Itsellä meni kaksi kuukautta 500-1000mg annostukselal ja lopetus ei ollut kovin vaikeaa, buprella tasoittelin kolme päivää, sen jälkeen ongelmana oli vain unettomuus. Masennuksesta sellaista, että itse kun vedin kunnon viina, tramadoli, meta ja bentsoputken kuukauden verran, niin viimeesenä päivä kun vedin viinan päälle piriä, niin tajusin et perkele nyt loppu tämä meno, alkoholilaskut oli päällä ja amfetamiinitietoisuus päällä (itselle ei tule laskuja, mutta tulee hyvin tietoiseksi itsestään), niin masensini helvetisti, mutta sit löysin taskun pohjalta viimesen tenoxin jonka otin samalla kun hypääsin bussi kyytiin ja lähdin kotiin päin. Siine mietin ja tajusin että perkele ei mun pakko ole olla masentunut, vaikka kunnon päihdekuuri takana, nyt loppui kuurittelu ja masistelu. Olohan oli fyysisesti melko paska ja unta en saanut viikkoihini kuin vasta mirtatsapiinin avulla (joka sitten aiheutti myöhemmni masennuksen), mutta psyykkinen olo on loppujen lopuksi suhtautumisesta kiinni.

Toivotan hyvää jatkoa. Muista aine se että psyykkinen olo on loppujenlopuksi suhtautumiskysymys, masennuksesta voi tehdä itselleen ison ongelman tai sitten antaa sen vain olla taka-alalla ja jopa psyykata itselleen positiivinen olo. Esim. Sillä että tiedosta etttei tuo psyykkisesti paska olo ole sen enempää kuin hetkeksi paikoiltaan menneet aivojen kemikaalit. En tiedä mitä elämässäsi on, mutta jos on jotain sellaista mistä haluat pitää kiinni, niin keskitä ajatuksesi siihen, jos on jotain jonka vuoksi elää niin pääsee siitä psyykkisestä paskaolosta yli jopa ihan hetkessä. Masennus yrittää saada mielen epätoivoon negatiivisiin keloihin, tämä tapahtuu täysin huomaamatta, siksi pitääkni tiedostaa asia heti ja pysäyttää se siihen.

9

Tulipas pitkästä aikaa eksyttyä tänne, piti katella mitä tuli vuos sitten kirjoteltua (oho, onpas aika menny, ja siis toinen ketju). Mut tota kesän romahdusta on pitäny kelailla välillä ettei retkahtais.

Eli, tässähän kävi niin että heräsin päivällä sairaalan “turvahuoneesta” ts. huoneesta missä ei ollut MITÄÄN, edes wc-pönttöä etten pääse vahingoittaan itteäni :stuck_out_tongue: Siitä kun oli pää selvinny tarpeeks siirrettiin osastolle. illalla kotiin nukkumaan.

Seuraavana päivänä sit TAJUSIN että nyt täytyy tulla stoppi tai en enää selviä hengissä ( en oikeasti halunnut pois, olin vaan jo niin vitun hajalla, tää riippuvuus syö ihmistä aika pahasti :frowning: ) Ensimmäisenä juoksin NA-ryhmään ja a-klinikalle. Kävin NA:ssa hetken, lähinnä sen aikaa et pääsin kunnolla alottaan tiiviin hoidon a-klinikalla. Ja siellä oon nyt sitten ollut ja pysynyt, heinäkuusta asti olen käynyt 3 kertaa viikossa. Lääkkeitä on laskettu 2-3 viikon välein, tramalia vielä hitaammin. Ja ihme kyllä hyvin on mennyt, pari pientä retkahdusta jossain superahdistuksessa tullu otettua tyyliin 2-3 pvän lääkkeet, mutta nekin kuuluu asiaan, ja määrät on tietty olleet silti pienet.

Hyvin on toiminut tosiaan, lääkkeitä kun ei kotona ole kuin max. 2-3 pvän annos, ja kokoajan on vierotus edennyt ja määrät tällä hetkellä enää 5mg/ diapam päivässä :slight_smile: Tramal on edelleen tuon 200mg, mut se on vähän problemaattisempi koska mulla tosiaan on ihan oikeita vaikeita kipuja joihin tarvitsen joka tapauksessa buranaa järeämpiä apuja, ja ei ole mitään järkeä tässä tilanteessa vaihtaa koukuttavampiin kipulääkkeisiin ( tramal taitaa olla vähiten paha koukuttajana näistä kipukolmioista…)

Mut niin, en ole täällä kovin aktiivisesti esiintynyt, kiitos paljon kaikille akuuttitilanteeseen reagoinneille, lämmittää mieltä kun vieraat ihmiset “huolehtivat” :slight_smile: Halusin vaan tulla kertomaan, ehkäpä joku voi tästä saada tsemppiä. Kyllä sieltä hyvinkin mustasta kuopasta voi kavuta, ja valitettavastihan se vaatii jonkun asteisen romahduksen :confused:

Mut niin, olen päässyt takaisin osa-aikatyöhön (aika iisisti täytyy ottaa), urheilen, yleisesti mieliala on tasainen ja ahdistus on häipynyt, tuntuu että mitä enemmän bentsot tippunu sitä parempi olo - hassuahan se on mut näin on. Ja tämä hidas vierotus on ollut nimeomaan superhyvä ainakin mulle - kun tuota ahdistustaustaa on, en oli kestäny mitään 2 vkon katkoa ku olin muutenkin psyykkisesti hajalla.

Nyt alkaa tosiaan olla viime hetken diapamin kaverina, viimeiset 3 vuottahan tuo on tuossa vieressä tiukasti pysynyt. Ja ekan kerran onkin nyt alkanut tulla tunne et pitäskö jäädä tähän - 5mg/ pvä on mitätön annos. ELi PELOTTAA helvetisti - mut toisaalta tajuan ettei tuolla määrällä ole enää mitään merkitystä koska toleranssit on kuitenkin. Tulipas paljon taas tekstiä - ajatusten purkua.

Mut tosiaan - hyvä nousujohde on ollut, nyt pitäis puristaa viimeisiä metrejä jotka on hankalat. Mut kyllä mä niin vain haluan tästä eroon! Niin ja tuon heinäkuisen kirjoituksen jälkeen ei ole alkoholia mennyt pisaraakaan mihin olen myös tyytyväinen :slight_smile:

Kiitos, ja tsemppiä kaikille samojen asioiden kanssa painiskeleville! :slight_smile:

10

Hei. Olen tämän ketjun kirjoittajan vaimoni mies. Löysin vaimoni hirttäytyneenä makuuhuoneesta 18.4 klo 23.30. Sain
autettua hänet alas, ja aloitin tekohengityksen. Tyttöni 9 v soitti samalla 112. Tällä hetkellä vaimollani on todettu vakava aivovaurio ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin. :cry: Lääke homma karkasi lopullisesti käsistä, kun hänen äitinsä kuoli äkillisesti 51 v marraskuussa. Yritettiin kaikin mahdollisin tavoin saada häntä pakkohoitoon ym. Mikään taho ei ottanut asiaa vakavasti.

11

^ Olen todella pahoillani :cry: . Paljon voimia teidän perheellenne <3.

12

Pahoittelut myös täältä, ja kovasti voimia ja tsemppiä jatkoa ajatellen. Pidetään peukkuja ja toivotaan, että tilanne kääntyis vielä parempaan suuntaan.

13

Olen niin pahoillani. Kamalimmalta tuntuu tuo, että yritit hakea puolisollesi apua, mutta mikään taho ei ottanut vakavasti. :cry: En voi kun toivottaa voimia perheellenne ja toivoa, että käännös parempaan tulisi. Tämä elämä tuntuu niin epäreilulta usein <3.

14

Hei.

Vähän valoa tunnelissa. Eli vaimoni on nyt siirretty aivovammojen kuntoutuskeskukseen. Hengenvaara pitäisi olla nyt ohi, ja nyt aloitetaan kuntoutus päästä varpaisiin. Ei alkanut kesä aivan niinkuin suunniteltiin, mutta hautajaisia ei ainakaan tarvitse nyt miettiä! Joka
päivä käyn vaimoani katsomassa, ja laitan elastisen eteen ja ylös biisin soimaan! Tästä se uusi elämä vielä alkaa.

15

^ Hienoa :slight_smile: ! Toivoa paremmasta on siis vielä. Pitkä polkuhan se vaikeasta aivovammasta kuntouttaminen on, mutta onpa se poikinut oikein hyviäkin tuloksia, jos nyt sallitaan tuollainen kylmä, “tilastollinen” ilmaus. Mahdollisimman hyvää kesää teille kaikille.