Mitä kuntoutusmuotoja olette käyttäneet?

Moikka,

aloitan tänään eräässä avokuntoutusryhmässä joka kokoontuu kolmasti viikossa. Oloni on helpottunut. Todella helpottunut. Vihdoin pääsen purkamaan tätä suoranaista helvettiä. Luvassa on päihdelääkärin luentoja, vertaistukea jne.

Tänään aloitin Antabukset. Eilen vielä join neljä siideriä illalla ennen nukkumaan menoa. Olen niin kyllästynyt tuohon viinan kittaamiseen ja samalla katkera siitä etten voi kontrolloida sitä. Olen kuin mikäkin orja talutushihnassa. Äärimmäisen masentunut, katkera ja negatiivisella mielialalla.

Alkuhaastattelussa kun kävimme läpi historiaani sekä psyykenongelmien että päihteidenkäytön osalta, oli ohjaaja hämmästynyt siitä että vaikka olen sairastanut jo yli 10 vuotta depressiota, ei minulle ole saatu aikaiseksi terapiaa vaikka olen ollut eri hoitokontakteissa vuosikaudet. Mielialalääkkeitä kaiken sorttisia sentään olen käyttänyt pitkään. Onhan niistä apua, mutta siitä huolimatta elämäni on ollut yhtä kriisistä kriisiin kulkemista ja alan kyllästyä siihen. Vedettyäni pänikällisen viiniä muutama päivä sitten, viritin hirttosilmukan katostani roikkuvasta koukusta. En sitten onneksi saanutkaan aikaiseksi heittäytyä kaulastani sen varaan, mutta tuolla se edelleen roikkuu.

Pelkään, etten pysty koskaan elämään normaalia elämää. Depressio on kulkenut lähes koko ikäni seuranani vaihtelevassa määrin pahempana ja joskus helpompana ja nyt kaiken kylkiäisiksi tämä sairastuminen alkoholismiin. Mutta nyt olen päättänyt kuntouttaa itseäni ja elää voimavarojeni mukaan. Toivottavasti tuottaa tulosta ja toivottavasti tuosta kuntoutusryhmästä on apua.

Hyvä aihe. Toivottavasti tuosta avokuntoutusryhmästä tosiaan on apua. Ryhmämuotoiset hoitotavat ovat usein hyviä, kun niissä on mukana vertaistuen elementti.

Itselläni on ollut hoitosuhde aikoinaan vain A-klinikalla, johon kuului “pakollinen” yksilötapaaminen kahden kesken sairaanhoitajan kanssa kerran kuukaudessa, ja lisäksi vapaaehtoinen osallistuminen A-klinikan ryhmiin. Oli keskusteluryhmää, musiikkiryhmää ja akupunktioryhmää, joissa kävin mielelläni. Minusta ne oli kivoja. :slight_smile:

Hoitosuhteeni A-klinkalla tosin päättyi sitten kahteen peräkkäiseen katkaisuhoitoon sekavan kesän 2007 päätteeksi.

En kyllä mitenkään pahalla muistele Leppävaarankadun klinikkaa, vaan kiitollisuudella ja lämmöllä. Olen pikemminkin pahoillani, etten edes kai halunnut hyödyntää hoitosuhdetta niin hyvin kuin se olisi voinut olla mahdollista.

Plinkkiä ja terapiaa.
Terapiassa olen käynyt alun alkaen aivan muiden ongelmieni kuin juomisen takia :smiley:
Toki sekin siinä sitten tuli aiheeksi ja lopulta terapia johti raitistumiseen aukaistuaan muutamia kunnon traumoja.
Olen päättänyt että jos retkahdan, lisään valikoimaani vielä jotain. Se on päätös. Ei sellainen, että nyt minulla on suunnitelma, voinkin retkahtaa. Vaan ainostaan päätös että en jää hetkeksikään tuleen makaamaan jos niin käy.
Tämä plinkki on kyllä mahtava. Lueskelin ja ahmin täällä jo silloin kun vielä join…Luin ja luin ja halusin oivaltaa jotain mitä täällä kirjoittavat ovat oivaltaneet. Ja kyllä se auttoi, lopulta oli pakko vain raitistua, on täällä niin rautaisia juttuja :laughing:

Katko, viiden vuorokauden päihdekuntoutus, yksilötapaamiset A-klinikalla ja A-klinikan ryhmät. Kaikki nämä reilu kymmenen vuotta sitten.

Suosittelen psykoterapiaa Kelan kuntoutuksena. Saat siten itse valita terapeuttisi. Kunnan palveluihin on pitkät jonot ja voi olla ettei saa kovin intensiivistä hoitoa. Kelahan myöntää enimmillään kolme vuotta ja kaksi kertaa viikossa. Itse käyn jo kolmatta vuotta psykoanalyyttisessä psykoterapiassa, aluksi sain kustannukset verotukseen ammattini vuoksi, nyt mulla on Kelan rahoitus. Lisäksi on hoitava lääkäri yksityiseltä, päihdeklinkikan käynnit kaksi kertaa viikossa, katko takana ja laitoskuntoutusjakso edessä. AAhan suunnittelen menoa kuntoutuksen jälkeen. Eli joka päivälle jotakin.