itkin kun hain uskallusta soittaa äidilleni sanoen: saanko luovuttaa, jos en enää jaksa, olen liian väsynyt enää taistelemaan vastaan, liian heikko tähän maailmaan. olen kaikki.
Älä luovuta! Ota äitiin yhteyttä tai sitten soita vaikka nimettömänä mielenterveyspäivystyksen puhelinnumeroon. Ei kannata jäädä yksin vaikka kuinka on vaikea pyytää apua. Me ihmiset eletään täällä toisiamme varten, aina löytyy apua kun vaan jaksaa sitä pyytää. Eli viimeisillä voimilla kannattaa kertoa omasta pahasta olosta jollekkin.
Voimia!
Kun tuska ja ahdistus valtaa mielen tuntuu tulevaisuus pelottavalle ja synkälle. Haluaisi luovuttaa ja paeta sitä kurjuutta mikä on. En neuvo sinua menemään lenkille tai syömään terveellisesti. Tällä hetkellä ne ovat varmasti toissijaisia asioita akuutissa mielen kriisissä. Huomaatko kuitenkin että se pieni taistelija on sinussa joka kerää rohkeutta kertoa asiasta äidille? Tarvitset tukea ja apua. Soita äidille. Kerro huolesi rehellisesti; miltä sinusta tuntuu. Jokainen äiti rakastaa lastaan ja haluaa elää seuraten lastensa elämää. Kaikki päivät eivät ole varmastikaan onnellisia. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Mutta ne kuuluvat elämään. Jokainen voi olla välillä heikko ja tarvitsee silloin apua. Ota kaikki mahdollinen apu vastaan. Älä jää yksin, sillä silloin monet asiat saavat ylisuuret mittasuhteet ja ongelmat tuntuvat voittamattomilta. Aloita hakemalla apua. Äidiltä, kriisikeskuksesta, päivystyksestä, peluurin auttavasta puhelimesta. Paikkoja on monia mutta tärkeintä että saat apua akuutissa tilanteessa ja että sinua ohjataan ja neuvotaan miten selvitä eteenpäin. Olet tärkeä!
alan olemaan valmis. koko elämä ollut kuin jotain saatanan vitsiä.
Voimia, älä luovuta!
Olen täysin samaa mieltä kuin muutkin, hae apua. Mielestäni sinun kannattaa kertoa äidillesi, koska mitä menetettävää sinulla on? Siis jos sinusta tuntuu, että haluat päättää elämäsi. En tiedä onko äidilläsi mahdoliisuutta auttaa sinua taloudellisesti, mutta uskon, että henkistä tukea saat varmasti.
Olen itse ollut useammin kuin kerran tilanteessa, jossa olen ollut täysin valmis luovuttamaan. Ja olen kertonut ongelmastani vanhemmilleni ja saanut heiltä tukea. En tosin ole kertonut ihan kaikkea, mutta vaikeassa tilanteessa varsinkin äidistäni on ollut apua. Äitini on kerran jopa ottanut lainaa maksaakseen pikavippini pois. Voit kuvitella miten pahalta tuntui kertoa, että olin ottanut samat vipit uudestaan ja pelannut ne. Mutta tein sen kuitenkin eikä minua ole hylätty. Pahalta tuntuu satuttaa vanhempiaan olemalla tällainen epäonnistuja, mutta oma äitini on kuitenkin ollut todella iloinen, että olen hänelle kertonut asioistani ja niin minä äitinä olisin itsekin.
Viimeisimmän ja pahimman mokani voi lukea tuolta äitien keskustelusta. Tällä kertaa hain apua muualta kuin vanhemmiltani ja myös sain sitä. Joten älä luovuta ennen kuin olet hakenut apua, vaikka se kuinka häpeälliseltä tuntuisikin. Anna läheisillesi mahdollisuus ymmärtää ja auttaa sinua. Et selvästikään ole vielä “käyttänyt kaikkia keinoja”, joten nyt oikeasti sitä apua hakemaan. Iiiso tsemppihali!
“alan olemaan valmis. koko elämä ollut kuin jotain saatanan vitsiä.
Vieras”
Ollut on ollut. Vaikka sulla on nyt todella paha mieli se menee ohi. Pelisessioiden ja menetysten jälkeen elämä tuntuu mahdottamalta. Et avaudu tilanteestasi. Lyhyet lauseet täynnä epätoivoa, itsetuhoa? Epämääräisesti avun hakemista. Ei ole vastauksia jos ei ole kysymyksiä. Mitä haet? Tukea jaksamiseen vai siunausta epätoivoisiin ratkaisuihin? Apua meistä jokainen tarjoaa, ota vastaan. Et ole ainoa. Et ensimmänen etkä viimeinen. Mutta voit olla se nro X joka tämän taistelun voitti. Kiltti hae apua ja tukea!
Hei
Kyllähän tää elämä täälläkin vitsiltä tuntuu, ja tosi huonolta sellaiselta.
Mutta eletään se, vaikka vaan ihan pirruuttaan 
Pakko jaksaa. Ei saa olla niin itsekäs, että tekisi itselleen jotain. Minäkin olen tässä kevään aikana miettinyt, olisiko parempi kertoa totuus vai viedä se mukanani hautaa? Päätin kertoa totuuden. Koko helvetin kevät on kurjuutta täynnä, tunsin sisälläni pelkkää synkkyyttä ja syyllisyyden tunnetta. Itkin joka päivä, enkä saanut unta, ruoka ei maittanut enkä nauttinut mistään. Kerroin nyt sunnuntaina avovaimolleni, mikä on tilanne. Oli aivan kamalaa, eikä totuuden kertominen alkuun tuntunut auttavan. Itkin hysteerisesti, pelkäsin, mietin mitä jatkossa? Avovaimo kuitenkin on muutaman päivän sulattelun jälkeen alkanut ymmärtämään minua. Olen hakenut apua, ensin peluurista ja nyt tänään menen ensimmäisen kerran vertaistukiryhmään, jännittää. Tarviikin tästä lähteä kävelemään kohti ensimmäistä istuntoa, joka alkaa viideltä. Pääasia on, että ELÄMÄ VOITTAA AINA!
Tulen kirjoittelemaan tänne tulevaisuudessa, kun on nyt tuo eheytysprosessi tästä helvetinvitunsaatananpaholaisen addiktiosta saatu käyntiin.
Onnea matkaan! Älä petä avovaimoasi ja jätä matkaa kesken! Minäkin olen tukenut, uskonut, luottanut ja toivonut. Minut on kerta toisensa jälkeen petetty. Pelaajamieheni on jatkanut ja valehdellut. Hän ei osaa katua. Minä välillä toivon, että itsekkäät, matkan varrelle aina vain jäävät, todella sille matkalleen sitten viimein jäisivät. Sellaisen helvetin he muille järjestävät. Toivon sinulle onnistumista ja avovaimollesi voimia!
Jaksa! Jaksa! Jaksa!
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa NIIN TODELLA PALJON paremmasta tulevaisuudesta kuin mitä luovuttaminen ja kuoleminen tuo.
Mun pikkuveli teki sen väärän ratkaisun pari päivää sitten. Hän ei ottanut apua vastaan vaan lähti pois tästä maailmasta. Jätti meidät muut käsittämättömän suureen tuskaan ja ikävään ja kaipaukseen. Älä sinä tee samaa virhettä.
Olen itse usein ajatellut elämäni päättämistä, kun peliriippuvuus on tuntunut tuhoavan kaiken. Nyt kun olen joutunut kokemaan siltä toiselta puolelta tilanteen, olen todella kiitollinen, että en ole koskaan toteuttanut aikeitani. Kymmenien tuhansien pelivelat on ihan pikkujuttuja sen rinnalla, että luovuttaisi ja kuolisi. Voin sanoa kokemuksesta, että ne saa hoidettua yllättävän nopeassa ajassa pois. Siis vuosia tietysti menee, mutta taaksepäin katsoessa ei läheskään niin monia kuin oli kuvitellut ongelmavyyhdin selvittelyä aloittaessa.
Hae apua! Jos et saa sitä niin hae muualta. Hae apua joka paikasta. Hae, etsi, pyydä, rukoile, mutta älä luovuta!
Hei, itse olen peliriippuvainen ja jo kolmesti pettänyt luottamuksen lopettamisesta vanhemmilleni joille olen aina viimeisessä hädässä avautunut. No, tämä kolmas kerta taitaa olla minulle se viimeinen. Nyt ollu viikon pelaamatta ja allekirjoittanut kirjallisen lupauksen ihan kaikkkien rahapelien lopetuksesta vanhemmilleni jotka nyt viimeisen kerran maksoivat kaikki vippi/luottovelat pois ja joutuivat ottamaan pankkilainan. On tullut aika kaivaa se onnellinen ja luottettava ihminen taas esiin mikä olin about 4vuotta sitten. Enää en pelaa edes lottoa. Suosittelen sitä ihan kaikkien pelien lopetusta muillekin. Huono omatunto, kun olen jo 29vuotias mies enkä ole tuottanut kuin tuskaa läheisilleni tämän sairauteni vuoksi mutta nyt on koittanut uusi aika mihin ei kuulu pelihelvetit/masennus ja on aika ruveta maksamaan velkoja vanhemmilleni takaisin. Voimia rakkaat ihmiset!