Mitä h*lvettiä tapahtui

Morjenttes.

Olen 30v mies, löytyy 7kk täydellinen pikkupoika ja rakas vaimo.

Aloittelin “kevyen” nettikasinopelailun viimevuonna, en ollut kauhean optimistinen niin tämä pelaaminen ei päässyt vielä ongelmaksi asti. Okei, meni sieltä vähän ylimääräistä rahaa silloinkin mutta ei taloutta kaatanut.

Nyt tänävuonna voitin Casumolta Dreamcatcherista 20k€… maksoin velat (ei pelivelat) pois ja olo oli kuin kuninkaalla, jess vihdoinkin velat pois ja sain kaikenlisäksi ylennyksen töissä ja kaikkea muuta mukavaa.

Noh, sitten pimeni ja jotain käsittämätöntä tapahtui.

Lomareissun jälkeen päätin heittää ihan “muutaman” eli jotain satasia taas Dreamcatcheriin koska “olisihan se kiva voittaa vähän lisää” Ja voitinkin, pieniä summia ja oli siellä 4 tonniakin jossain vaiheessa.

Sitten alkoi tappioputki.

En pysty selittämään tätä mitenkään, mutta heräsin jossain vaiheessa siihen että KAIKKI voittorahani oli kierrätetty pois pelaamalla… Menin paniikkiin, otin takaisin vanhan joustoluottoni ja siihen päälle vielä 10k€… pelasin nekin pois?

Lisää vippejä, lisää joustoluottoja… Pelattu pois.

En tiedä edes mikä loppusumma veloilla tällähetkellä on mutta reilusti yli 30k€

Nyt en helvetti tiedä mitä tehdä. Vaimo ei tiedä mitään.

Elämältä meni pohja.

Tiedät varmaan sanomattakin, mutta nyt vaan pelit lopettaa. Sulla loppupeleissä ihan kohtuullinen ja hoidettavissa oleva velka. Tulosikin varmaan ihan kohtuulliset niin hakea lainaa ja yhistää kaikki. Tämän lisäksi kannattaa puolisolle kertoo niin auttaa kummasti omien tunnontuskien kanssa. Sinulla kuitenkin melko lyhyt peliura niin uskon että kaikki peliriippuvaisen toimintamallit olisi niin tiukassa kuin kymmeniä vuosia pelanneilla. Helppoa se ei tule olemaan tiedän kyllä, mutta pystyt kyllä siihen! Tuota velkasummaa kun pelaamalla yrittää kuitata niin velka on tuplaantunut hetkessä…nyt vain mietit mitä haluat ja mihinkä voimavarat riittää niin teet päätökset sen mukaan. Tällä hetkellä olet vain risteyksessä laitetaanko oikeasti hommat pipariksi vai hoidetaanko tämä heikko jakso alta pois ja elämä jatkuu ilman pelejä. Pystyt kyllä siihen!

Kyllä tämä maailmanlopulta vaikuttaa. Osuuspankki(kotipankkini) ilmoitti jo että takaajistakin huolimatta ei minulle lainaa myönnä.

En haluaisi mennä ulosottoon, sillä se todennäköisesti vaikuttaisi töissäkin kenties potkujen muodossa…

Olemme huhtikuussa ostaneet omistusasunnon kaikenlisäksi…

Olen niin ahdistunut ja pettynyt itseeni

Joo uskon, että vaikuttaa ja ahdistava tilanne. Virhe on jo tehty eikä sitä kannata toisella virheellä ainakaan korjata jos ymmärrät mitä tarkoitan. Tulojasi jne en tiedä enkä tiedä kuinka tarkkaa teillä töissä tuon ulosoton suhteen, mutta jos tiedossa on että ulosottoon homma vie niin aina on mahdollinen, että itse lyhentää velkaa ulosottoon. Riippuen tietysti mikä virkailija sattuu kohdalle. Palkasta riippuu kuinka pitkään maksamisessa menee mutta koettaa yrittää pysyä positiivisena. Joku 3-5 vuotta tuloista riippuen makselee kiltisti ja sitten se on ohi. Pääasia että pelit loppuu. Itse maksoin 35k lähihoitajan palkalla about 4 vuodessa…äkkiä se menee ja siihen tottuu vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan. Tsemppiä!

Kannattaa ehdottomasti kertoa puolisolle itse ongelmistaan, jos hän saisikin tietää sen omin keinoin tai joku toinen taho kertos sen hänelle ennenkuin itse olet suutasi kerennyt avaamaan, niin se se vasta sattuisikin.
Mulla kävi just niin, mieheni toki pysyy vielä rinnallani, mitä suuresti ihmettelen, mutta ehdottomasti kannatan kertomista. Helppoa se ei ole, ja todennäköisesti muutamat päivät/viikot ovat raskaita, mutta sitten huomaa kuinka huojentavaa se on.
Yhdessä saatte ongelman helpommin ratkaistua, itseksiään miettiminen ja itsensä turruttaminen ei auta mitään, huonontaa vaan henkistä ja fyysistä olemusta.
Itselläni lähtivät nuo pahimmat syöksy kierteet myös kyseisestä casinosta. Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin positiivisin mielin. Itselleni on hyvin tehonnut myös se kun vaan muistaa sen positiivisuuden. Asioiden on tapana järjestyä keinolla millä hyvänsä, vaikka se kuinka kuullostaa kaukaa haetulta ja sanonnalta, mutta totta joka ikinen sana.
Tsempit sulle! :slight_smile:

Tuo vaihe kuuluu jokaisen peliongelmaisen elämään se on nousua ja laskua, silloin kuin voittaa on elämä todella hymyilee mutta sitä ei valitettavasti kestä kauan, en tiedä ketään joka olisi pitemmällä tähtäimellä peleissä pärjännyt ehkä jotkin pokerihait mutta niilläkin pelikassa kuivuu välillä ja tunne on varmasti hyvin kalvava ja pirullinen kun on hävinnyt pelikassastaan satoja tuhansi niin kuin kertomuksia kuulee. Tuo sinun aloittaja velka on vielä niin pieni ikääsi verrattuna että olet lopulta selvinnyt hyvin vähällä kun nyt lopetat. Se että yrittää saada rahansa takaisin pienillä rahoillaan on lähes stavarmasti tuhoon tuomittu. pelithän perustuvat siihen että aloittelijalle annetaan ensin voittoja ja sitten kynitään kuiviin.
Toivon että pystyt nauttimaan kesäsätä ja elämästä ei elämä tuohon kaadu, vielä tuosta vaimolle kertomisesta, se on vähän kaksipiippuinen juttu, hyvä ymmärtävä ystäkin voisi olla hyvä vaihtoehto.

Pelasin lisää, niin pahasti että meni kaikki rahat tililtä ja vippiä on tulossa nyt sitten…

Taas se perus “kyllä tässä yön aikana voitan edes jotain takasin” että voi jatkaa kulississa elämistä.

Nyt kyllä todella paha paikka.

Mietin taas tuota huhtikuun loppua kun oli vielä omaa rahaa jäljellä eikä velkoja… V*ttu kuukaudessa elämä kaivoon.

Alkaa vahvasti tuntumaan siltä että mun pikkupoika saa elää ilman isää, ei musta ole siihen vaikka niin kuvittelin.

Nyt lopetat sen kuopan kaivamisen ja maanantaina soitat a-klinikalle ja varaan ajan! Jos siis tällainen on lähettyvillä tai vaihtoehtoisesti muualle puhumaan. On tässä itekki velat aika limiiteille vejetty 1.3k makseltavaa, mutta saan onneksi hoidettua ne ja saan ruuat ja laskut ja rahaakin vähän säästöön, mutta tuntemukset samoin aika perseestä. Ei auta muu kuin hammasta purren ollen pelaamatta. Se olo helpottuu sitten ajan myötä. Se voittojen tavoittelu kasvattaa vain velkapottia. Mitä isompi velka niin sitä isommaksi se kasvaa kun voittoa tavoitellessa pitää panoksiakin nostaa. Nyt menet jonnekkin juttelemaan. Kyllä se elämä lähtee rullaamaan kunhan tosiasiat hyväksytty, että velkavankeudessa hetki vietetään. Itsetuhoiset ajatukset ainakaan auta. Poikasi tarvitsee isää olitpa veloissa vai ei. Sitä ei kiinnosta pankkitilin saldo vaan se että saa rakkautta ja vanhempi on läsnä!

therikulta viisaista sanoja. Siinä tuli jo esille kaikki tärkeät ja olennaiset asiat. Tosiaan HYVÄKSY tosiasiast, vaikka noissa ei tällä hetkellä ole mitään nauramista. Ne velat lähtee ainoastaan maksamalla pois. Sun tapauksessa pidän melko haitallisena se sun suuri voitto. Se nimittäin jää varmasti vielä takaraivoon pitkään, ja siitä syntyy uudestaan ja uudestaan ajatuksia “jospa voitan jotain…, joskus voitin, miksei uudestaan”.
Jos velka on noin 30.000 ja ikä 30v, niin sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet päästä noista eroon. Itsekin maksan velkoja pois joka kuukausi, ainakin vielä kolme vuotta, ja silti elämä hymyilee. Se ei ole raha, joka tekee onnelliseksi! Kiva kun sitä on tietysti. Velkamaksuista huolimatta rahaa kuitenkin jää taas käyttöön. Siinäpä se salasailuus onkin: OLE PELAAMATTA!! :slight_smile:

Suossa rämpiminen jatkuu. Olin jo päättänyt että nyt jää pelit ja lisävelka ja kerron kaiken läheisilleni. Noh, tällä viikolla ollaan muuttamassa uuteen asuntoon, vaimoni on innosta soikeana ja minäkin pidän kulissia yllä vaikka tilin saldo näyttää nollaa… sohva ostettiin (otin erämaksulla kun oli vielä rahaa “ettei kaikki rahat mene siihen heti”… voi vit…) lukuisia kodinkoneita ja huonekaluja pitäisi vielä minun “voittorahoillani” hankkia… näistähän ei ole tosissaan jäljellä enää mitään ja velkani lähentelee 50k€ ellei ole jo ylikin. Kaikki tämä helvetti reilussa kuukaudessa.

Jo se ajatus vaimoni pettymyksestä kun saa ennemmin tai myöhemmin tietää tilanteestani… sattuu niin paljon edes ajatella.

Selvisin huhtikuussa mielestäni “velkahelvetistä” suurella voitollani… nyt olen luonut aivan uudenlaisen helvetin itselleni omalla typeryydelläni.

Kun katson omaa lastani silmiin ja hän on niin kovin iloinen ja viaton… sisältä teen kuolemaa kun tiedän kuinka paljon poikanikin joutuu tästä kärsimään…

Olen vahvasti kallistumassa itsemurhan suuntaan. Tiedän, todella synkkää. Mutta tunnen itseni, olen aina ollut huolimaton raha-asioissa ja tulen todennäköisesti aina olemaan, tähän lisäksi vielä uusi peliaddiktioni. On raukkamaista edes harkita tälläisiä, tiedän sen myös… mutta tämä pettymys itseeni… tälläistä en ole ikinä kokenut.

En minä selviä.

Ensimmäisenä pistä stoppi peleille! Jos olet huomannut, ne vain kaivavat kuoppaa syvemmäksi. Nyt voit vielä korjata asian. Raha ei ole IKINÄ kenenkään hengen arvoinen, eikä lapsesi haluaisi menettää sinua rahan takia. Suosittelen sinua kertomaan vaimollesi, vaikka se kuinka pelottaakin. Suosittelen myös hakeutumaan ammattilaiselle, jos fiilis menee erittäin pahaksi. Asiat järjestyy, jos päätät niin. Olet nuori vielä, niin kuin mäkin. Meillä on vielä koko elämä edessä. Tsemppiä.

Kyllä sä selviät, mieti mikä on ongelman juurisyy, ja käännä energiat sitä vastaan. Ihmiset selviää paljon pahemmistakin asioista. Tuo tunne on tuttu, mut ei se raha loppupeleissä onnea tuo sun läheisille vaan sinä itse sillä et oot olemassa ja läsnä. Nyt vaan asiat vaatii aikaa, toipuminen tuosta shokista yms. Täällä on 130k ongelmapeluria sun lisäksi Suomessa, ja luku kasvaa jatkuvasti. Et oo yksin! Koitat nyt kerätä rohkeutta sopivan hetken tullen kertoa läheisille tästä, ota kaikki apu vastaan mitä saat.

En tiedä, olisiko yhtään apua tuosta blogista. Varsinkin blogin vanhimmissa kirjoituksissa perheellinen ihminen kertoo itsetuhoisista ajatuksistaan, valehtelusta ym. ja miten pääsi takaisin elämään kiinni ja pelaamattoman elämän alkuun.

http://veikkausiloaelamaan.blogspot.com/search?updated-max=2017-05-25T00:20:00-07:00&max-results=7&start=63&by-date=false

Kyllä sen lapsen elämä on parempaa vuokra-asunnossa molempien vanhempien kanssa.
Älä anna rahan ja materian kaataa psyykettäsi.
Ei se natiainen tiedä menneistä, ja hänen tilanne globaalisti katsottuna on helvetin paljon keskiarvoa ylempänä vaikka vanhemmat olisi miljoonia velkaa koska on syntynyt suomeen.

Moi. Kai olet vielä täällä? Tosi surullisen kuuloista sun teksti. :frowning: Tuli mieleen tuosta kun sanoit pelkääväsi kuinka vaimosi pettyy kun saa tietää. Mun mies on entinen peliriippuvainen ( tai tietty vieläkin ), mutta ei ole enää vuosiin pelannut. Pienessä ajassa hän kuoppasi itselleen 80 000 pelivelat. Nyt niitä on vuosia maksettu. Pahinta kaikessa olisi silti ettei hän olisi kertonut mulle. Luotan häneen 100%, mutta jos hän ei olisi kertonut niin luotto olisi todella tippunut. Joten kerro vaimollesi. Hän rakastaa sua ja menette yhdessä tuon yli.

Ei se elämä paskaa ole velkojenkaan kanssa. Silti meilläkin on talo ja käydään kaksi kertaa vuodessa ulkomailla, asioiden kanssa oppii elämään ja ikävät tilanteet on ohimeneviä. Tsemppiä, sä selviit kyllä!

Tilanne se elää, joskin “positiivisempaan” suuntaan ollaan menty.

Velkaa on reilu 70k, en tosissaan jaksa edes luetella.

Nyt laitettu toistaiseksi yhdelle pankille hakemusta yhdistelyyn ettei tarvisi velkajärjestelyjä/UO:ta käyttää.

Pelit on ollu poikki jo tovin sen jälkeen kun läheisilleni kerroin, hyvältä tuntuu sen suhteen ja pelihimot kaikonnut.

Lisäksi pelaamistani valvotaan oikein tosissaan koska vaimo hoitaa KAIKKI meidän raha-asiat nyt toistaiseksi, kortit yms tunnusluvut siis hänellä.

Myös terapiassa jo pari käyntiä tehty tähän tilanteeseen liittyen.

Ahdistaa edelleen aika kovasti, lähinnä kun niitä kulutusluottoja/vippejä joka suuntaan.

Plus tietenkin se menetyksen ja pettymyksen tunne, kun joskus oltiin voitolla sen reilu 20k…

Nooh, pää ylhäällä ainakin nyt kohti uusia pettymyksiä :smiley:

Voitot, velat ja tappiot… pysyy mielessä mukana, mutta menettää painoarvoaan ajan kanssa. Viestisi vaikutti jo mukavasti siltä, että elämä voittaa ja asiat on oikeassa kontekstissa. Älä hyvä mies jätä muksuasi ilman faijaa rahan takia. Tsemppiä, tiedän että tuntuu paskalta, mutta kyllä se aurinko alkaa paistaa! :slight_smile:

Olisi parin viikon päästä pankissa lainaneuvottelut. Vaimo rinnakaishakijana + omat porukat takaajina ja reaalivakuutta heidän omakotitalo. Jos saisi edes 30k niin vähän helpottaisi tämä pikavippi-helvetti :imp:… pelaamatta ollut edelleen ja ei tee yhtään mieli. Terapeutti totesi että kaikki nämä sotkuni tapahtuivat niin nopeasti että ehkä pelihimot eivät ole kasvaneet vielä niin pahaksi, toivotaan näin.

Kuitenkin, vaimoni saa hoitaa meidän perheen raha-asiat ainakin vielä vuodenpäivät, (minun tilit siis hänen hallussa) näillä mennään.

Ps. Onko kokemuksia miten pankit myöntää noita yhdistelylainoja jos on vakuudet yms kunnossa? :question:

Tunnen sääliä vaimoasi ja vanhempiasi kohtaan. He eivät tiedä mitä uhkapeliriippuvuus on.

Jos sun velkasumma olisi suuruusluokkaa vuodessa maksettu, ymmärtäisin että vaimosi ottaisi puolet nimiinsä ja vanhemmat panttais asuntonsa. Nyt puhutaan sellaisesta summasta että joudutte maksamaan sitä vuosia ja vuosia. Jos teille myönnetään lainaa (sun sanoin edes :open_mouth: ) 30.000e jota lyhennätte esim. 400e/kk, maksuaika on noin 7 vuotta. Siis SEITSEMÄN VUOTTA. Koska teillä on muutakin lainaa, en usko että pystytte tätä yhtä lainaa lyhentämään esim. 1000e/kk, jolloin maksuaika olisi edelleen pitkä, lähes kolme vuotta.

Vuosien aikana ehtii tapahtua vaikka ja mitä. Sun alitajuntaan on piirtynyt vahva muistijälki kasino voitosta. Ajan myötä tappiot ja pelaamisen haitat hälvenee mielessä, kun taas vahva muistijälki voitosta ei katoa. Olet kerran maistanut helppoa rahaa ja tulet tavoittelemaan sitä vielä uudelleen, huonoin tuloksin.

Toivoisin vaimosi ja vanhempasi puolesta että he antaisivat sinun hoitaa pelivelat ihan itse.

Muutamat terapiakäynnit eivät poista peliriippuvuutta, eikä ole olemassa yksittäistä keinoa jolla estäisi retkahdukset pitemmän päälle, huolimatta siitä että vaimosi hoitaisi raha-asiat.

Olet varmasti vakuuttunut siitä ettet pelaa enää. Jokainen peluri on vakuuttunut omasta pelaamattomuudesta silloin kun on mahdollisuus saada ratkaisu pikavippi, joustoluotto ja muihin velka sotkuihin. Aina siihen saakka, että lainat on yhdistetty, aikaa kulunut ja elämä tasoittunut. Peliriippuvuudessa ja isoissa lainoissa vaikeutena on se, ettei riitä että on pelaamatta vuoden tai kaks. En olisi niin huolissaan jos maksaisit itse omat velkasi, mutta aiot antaa vaimon ottaa puolet veloista niskaansa, jonka lisäksi pahimmassa tapauksessa vanhempasi saattavat menettää kotinsa.

Puhutaan isoista asioista. Sinun pitäisi ehdottomasti päästä ensin itse ajan kanssa opettelemaan rahankäyttöä, niin että todella ymmärrät rahan arvon, ennen kuin jakelet pelaamisen riskejä muille. Koska sitä se on. Vaimosi ja vanhempasi ottavat liian ison riskin, tietämättömyyttään, kun sotkeutuvat sun pelivelkoihin. Sun ei tarvitse kuin kerran retkahtaa isommin ja korttitalo kaatuu.

Olen lukenut tämän kirjoittamani viestin läpi uudelleen ja uudelleen. Mietin, miksi minun piti kirjoittaa näin kärkevästi, enkö olisi voinut tuoda asiat esille lempeämpään ja positiivisempaan sävyyn. Jostain syystä mulla oli tarve kirjoittaa tämä viesti näin. Tämä viesti kertoo mun ajatusmaailmasta ja kokemuksista. En halua henkilökohtaisesti loukata aloittajaa tällä viestillä. Tästä viestistä selviää sekin kuinka kyyninen musta on tullut, niin usein riippuvuus toistaa itseään näissä meidän tarinoissa.

Kirjoitit Pelinainen erittäin hyvin ja sanoit sen mikä harvoin tulee sanotuksi mutta mikä on totuus. Ja tällä en tarkoita Raivoskaa henk.kohtaisesti vaan meitä kaikkia. Miksi jonkun pitäisi ‘pelastaa’ meidät kerrasta toiseen uppoavasta laivasta josta itse olemme vetäneet tulpan pois pohjasta? Kerran ymmärtää juuri,mutta että kerrasta toiseen? Onko pelaaja narsisti ja itsekeskeinen ihminen? Tätä olen pohtinut suuresti. Ystävät jotka eivät liity raha-asioihin pitävät hyväsydämisenä ja empaattisena ihmisenä joka ajattelee muita ennenkuin itseään. Kumppani joka on tavallaan nivoutunut hieman pelaamisesta johtuviin raha-ongelmiin pitää minua maailman itsekeskeisempänä ihmisenä joka ajattelee vain itseään. Kumpi on totuus, tätä olen pohtinut? Pelurin on niin helppo luvata mutta vielä helpompi on pettää se lupaus.