Mitä AA:n jälkeen?

Moi,

Olen ollut raittiina nyt vajaan 3 vuotta.
Olen käynyt tuon ajan AA:ssa ja se lopetti juomiseni.
Juomisen taustalla olevia ongelmia se ei kuitenkaan poistanut.

Askeleet, joissa jokin “korkeampi voima” poistaa vajavaisuudet
ei ainakaan minun kohdallani ole toiminut. Enkä ole huomannut
tällaista ihmeparantumista muidenkaan jäsenten kohdalla.

Juomisen lopettaminen on mahtava juttu sinänsä, mutta
se ei auta poistamaan lapsuudessa syntyneitä traumoja
eikä omien mokien synnyttämää ahdistusta ja masennusta.

Miten siis jatkaisin hyvin alkanutta toipumistani?

Terve :slight_smile:

Kolme vuotta raittiina on :sunglasses:
Elämä on tuonut ja tuo tullessaan kaikenlaista joihin ei AA auta vaikka ohjelman sanotaan ratkaisevan kaikki ongelmat , mutta mutta :frowning: En olis tässä nyt ilman muuta yhteiskuntaa.
AA-ohjelman kaikkivoipaisuuteen en päässyt käsiksi minäkään , oli haettava muualta apua.
Nyt ymmärrän koko jutun niin että sain AA:sta sen mitä olin hakenut Eli ratkaisua alkoholiongelmaan.
AA antoi raittiin pään jolla sitten ratkoa vastaantulevat hyvät ja huonot jutut.

Jiksed . Tiedän useiden (enkä lähde sanomaan prosentteja ) AA:ssa raitistuneen turvautuvan psykoterapia - uskonto - parisuhde - kaveri - ja lukemattomiin muihin tukijuttuihin.
AA:n suoma raittius on elämää eikä kuten usseesti näkee AA:ta varten.

Ohjelma aukeaa raittiina ollessa , ei väkisin .

Jotenkin Noin ajattelee Kanthoona

Onhan se kolme vuotta raittiuttakin jo melkoinen pieni ihmeparantuminen. Ja varmaan, jos tarkemmin mietit, niin raittius on myös auttanut tulemaan toimeen noiden ongelmien kanssa. Pyhimykseksi, rock tähdeksi tai miljonääriksi muuttuminen ihmeparantumisen myötä on jo ehkä liikaakin toivottu. :smiley:

Joo, ei kannata ainakaan ruveta juomaan sen takia, ettei ohjelma ole toiminut odotusten mukaan. “Söin suklaapatukan, mutta se ei vastannut odotuksiani. Saisinko rahani takaisin, kiitos”. :wink:

Kyllä lapsuuden traumoja kannattaa selvitellä ammattiauttajan kanssa.He osaavat asiansa.

Miten neljäs ja viides askel ovat vaikuttaneet itsesi tuntemiseen ja elämääsi ?

Ota itsellesi kummi ja aloita hänen avustuksellaan ottamaan nämä toipumiseen tähtäävät askeleet. Miten otetaan askeleet, niin voin laittaa ne myös tänne, jotta voit tutustua niihin, ellet jo omista Isoa Kirjaa, sillä sieltä ne kaikki löytää. Isoa Kirjaa saa ostaa “hyvin varustetuista” AA ryhmistä.

Askeleiden ottaminen ei ole vaikeaa, mutta oma halu ja nöyrä asento auttaa, kuten se kummikin.

Mitä AAn jälkeen?, siinäpä hyvä kysymys, mutta jos se auttaa, niin jatketaan itse hyvin alkanutta raittiutta sekä autetaan muita vielä kärsiviä sen pariin. Se jos mikä auttaa meitä näkemään toipumisen tärkeyden. Sillä jos sanoma vielä kärsivälle on tämä; “toipuminen on mahdollista ja elämä maistuu raittiina hyvälle”, tai tämä; “vittu kun vituttaa, mutta olen sentään ollut juomatta”, niin mahdollisuudet auttaakin ovat jompsis kumpsis.

Askeltyöhön käsiksi hyvä toveri, se auttaa myös auttamaan.

Jiksedille omia kokemuksiani.
Olen ollut raittiina nyt kohta viisi vuotta (no, okei, vähän yli 4,5 v). AA:n avulla pääsin minäkin viinasta ja muista päihteistä eroon. Koville otti sekin. Nyt vasta noin vuoden olen tosissani osannut työstää muita jäljelle jääneitä juttuja. AA:ssa jotkut kaverit ovat olleet juomatta vuosikymmeniä, mutta kehitys on ehkä vaiheessa, kun he puheissaan jauhavat vuosikymmenien takaisia möhläyksiään tms. On tosin niitäkin, jotka käsittelevät syvällisesti tunteitaan , mutta he ovat käymissäni ryhmissä olleet vähemmistönä. Olen siirtynyt tavallaan tässä AA-aikanani viiteryhmästä toiseen, saman porukan sisällä.

Olen yrittänyt syventää tietoisuuttani paitsi kavereiden välityksellä, myös laajentamalla tietoisuuttani jäljelle jäävistä riippuvuuksista ja pakkomielteisestä käyttäytymisestä. Olen saanut apua läheisriippuvuuskäsitteestä ja sen tiimoilta kirjoitetuista kirjoista ja kirjoituksista. Sen myötä olen oppinut ymmärtämään paremmin omaa suhtautumistani elämään ja vaikeuksiini. Nehän ovat minun.
Olen myös lukenut muuta kirjallisuutta, psykologisia romaaneja ja klassikoitakin (jotka koulussa jäivät väliin, esim. Dostojevskilta), aivan eri asenteella kuin aiemmin. Tietoisuuteni on herännyt tosi hitaasti, eikä minulla missään vaiheessa ole tullut äkillistä valaistumista, enkä edes usko sellaiseen tai ainakaan sellaisen pysyvyyteen. Sinnikkyys palkitaan tässäkin. Olen jo useita vuosia raittiina lueskellut paljon. Nyt ovat menossa nämä läheisriippuvuusosiot (aloittaen Hellstenin Virtahepo olohuoneessa kirjasta , nyt on menossa Kotkansydän-netistä löydetty). Jokaisella on varmaan omat suosikkinsa. Tautammehan ovat erilaiset, vaikka ongelmat ovatkin samankaltaisia.

Olen yrittänyt selvittää “pienintä yhteistä nimittäjää” elämässäni. Olen päätynyt käsitteeseen syyllisyys. Siitä vapautumisesta on tullut jonkinlainen elämäntehtävä minulle. Yritän sijoittautua itseni “ulkopuoliseksi” tarkkailijaksi elämäni tilanteissa. Se ei ole helppoa, mutta palkitsevaa se on.

Kärsimättömyydestä olen jonkin verran päässyt uuden elämänasenteeni myötä. Palkinto tulee viiveellä, ehkä vuosien viiveellä, mutta tulee kuitenkin.

AA:ssa käyn vielä, mutta tietoisesti olen vähentänyt sitä ja käyn nyt vain ryhmissä, joista tiedän saavani jotain. Oma näkemykseni on, että henkisessä elämässä tulee koko ajan olla liikkeessä. Pysähtyminen on vaarallista, ainakin minulle. Olen ollut raittiuden alkuvaiheen masennuksen jälkeen nousussa jo kohta 3 vuotta ja tuo nousu tuntuu jatkuvan. Olen kuullut, että tämä olotila voi olla pysyvä(?).

Kummallista se on, mutta näin sen olen kokenutkin. Kiitollisuus raitistumisesta, toipumisesta, elämästä, perheestä, läheisistä, ystävistä, siitä terveydestäkun non ja… lisääntyy ja sellaiset huomautukset ovat arkipäivää, “ettei kenelläkään voi olla aina hyvä päivä”, mutta kun on vaan, niin on.

Moi Jiksed !

AA:n jälkeen ? Onko ajatuksena 3 raittiin vuoden jälkeen jättäytyä pois ja yrittää hakea jatkoa muualta ?
Jos jäät AA:han niin jatka ohjelman esittämällä tavalla .
Ohjelma ei välttämättä avaudu ryhmissä kuuntelemallakaan vaan lukeminen kannattaa, loppujen lopuksi ohjelma on yksinkertainen vaan ei helppo eikä kaikille synny ymmärrystä pitkistä raittiuksista huolimatta.
Ihan oikeesti todella harvoille AA suo RAITTIUDEN ARMON ja vielä harvemmille hyödyllisen mielekkään elämän.
Niin että älä ole ihmeissäsi kolmesta vuodesta huolimatta, olet saanut selvän pään jolla ratkoa elämän ongelmia ja aivan varmasti saat asiasi kuntoon jos jatkat samalla tiellä. Raitis aika toimii puolestasi alkoholismia vastaan :slight_smile:
Joillekkin ryhmistä pois jäänti on ollut avain onnelliseen elämään, joidenkin kohtalona on tuhoutua ryhmissä raittiina.

Jos viihdyt ryhmissä ja silti et ole tyytyväinen elämääsi ei AA estä hakemasta apua Ammattiauttajilta, mielenterveyspuolelta saattaa apu löytyä sanon saattaa tarkoituksella koska eräänlaista arpapeliä elämä on.

Terveisin Kanthoona :sunglasses:

Jumbe! Käytän samaa metodia, jos tunteet nousevat liian pintaan ongelmakohdissa - asetan itseni tilanteeseen, jossa ystäväni kertoo minulle omasta ongelmastaan. Näin pääsen ‘objektiiviseen’ tilaan enkä subjektiiviseen :slight_smile: Pikkuhiljaa raittiuden myötä olen päässyt mielentilaan, jossa tapahtuvat asiat ovat vain asioita - eivät hyviä eikä pahoja. Meidän omat reaktiomme, omat asenteemme, tekevät niistä hyviä tai pahoja. Elämä on monta kertaa näyttänyt, että dramatisoin (vaikkapa potkuja työstä) aivan turhaan. Uuh, ooh, rahat loppuu! Uuh, ooh, olen täysin arvoton! Uuh, ooh, ei tämän ikäinen saa enää mistään työtä! Siinäkin asiassa kävi paremmin kuin hyvin, kun ei jäänyt ‘rakastamaan omaa kärsimystään’ ja pyörimään kurjuudessaan :slight_smile: Sekin osoittautui vain ‘asiaksi’, jota oli hyvä puntaroida Tyyneysrukouksen opein: onko tässä asia, johon voin itse vaikuttaa, vai pitääkö tähän vain sopeutua…

Lapsilleni olen opettanut vuosikymmeniä sitten, että paha saa aina palkkansa, mutta niin saa hyväkin. Se kestää vaan hemmetin paljon kauemmin! Olen onnekseni saanut olla sormella osoittamassa muutamaa ‘viivästettyä palkintoa’ :slight_smile: