Mistähän oikein aloittaisin...

No, aloitanpa vaikka sitten tästä päivästä. (hitsi, olisipa vielä hallussa aikanaan koulussa opittu kymmensormijärjestelmä…)

Olen tänään osannut käynnistää imurin selvinpäin! (ja mistä tuo nyt ensimmäisenä mieleen tupsahtikin!?)
Sydän ei hakkaa kuin viimeistä päivää vaikka verenpainelääke onkin vielä ottamatta.
Hengittäminen on helppoa, koska suunnaton morkkiksen aiheuttama ahdistus on pois.
Pää ja jalat tuntuu kevyiltä. (päässä ei surise eikä kohise)
Tupakalla tulee ravattua melkein puolta vähemmän.
Olo on ihmeen levollinen, mieli hyvä ja ajatus selkeä.
Juominen on pakonomaista, mutta mukissa on sekamehua.
Kävin äsken kaupassa ja poistuin kuin poistuinkin sieltä ilman olutta!
Turvotus kasvoissa ja sormissa on hieman laskenut.
Ennen kaikkea, olen kovin ylpeä itsestäni.

Olen ollut kolme päivää juomatta.

Niin no, vähänhän se on, mutta minulle valtavan suuri ensiaskel. Viimeiset viitisen vuotta olen juonut lähes päivittäin, joitakin yksittäisiä päiviä lukuunottamatta. Kahta vuorokautta putkeen en ole tainnut juomatta olla.

Lähes päivittäinen juominen alkoi n. 10v. sitten. 2007 hain A-klinikalta apua, ja olin jotakuinkin pari kuukautta juomatta. Mutta yllätys yllätys, sitten kuvittelin että minähän hallitsen tämän juomisen, voin näköjään lopettaa milloin tahansa! Niinpä niin…

Kerta-annokset ovat vapailla ollessa n.12-16 olutta illassa. Käyn töissä, mutta teen etupäässä yövuoroa, joten silloin kun en voi ottaa illalla, on tietenkin jääkaappiin varattuna muutama aamukalja. Koko meidän perheen (minä, kaksi nuorta ja koira) arki pyörii minun kaljanhimon ympärillä. Juodessa jaksan sitten tehdä kotitöitä, mitä jaksan… Katselen telkkaria, istun koneella, puhun puhelimessa… Seuraavana en tosin välttämättä muista, mitä katsoin, mitä tein koneella tai mitä olen jonkun kanssa puhunut. Esim. lasteni :frowning:
Baareissa en paljon käy, mutta viimeaikoina olen saattanut heilahtaa tuohon vieressä olevaan ottamaan ns. “välikaljat”, ettei omat jääkaapissa vaan lopu kesken kaiken kun lähikauppaan ei kehtaa toista kertaa mennä…

Minulla on kuitenkin vielä elämässä kaikki tallella: Lapset, ystävät, (ja hyvät välit edellämainittuihin) terveys (lukuunottamatta rapautunutta fyysistä kuntoa) ja työ jossa viihdyn. Nyt minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko lopetan juomisen kokonaan, tai sitten jatkan samaa rataa vaarantaen kaiken sen hyvän, mitä minulla on. Kohtuukäyttäjäksi minusta ei ole, sitä en ole ollut siitä lähtien kun 13 vuotiaana vedin ensimmäisen kaatokännin.

Eilen kävin A-klinikalla kartoituksessa, valitettavasti jonot ovat pitkät, joten omahoitajan saanti voi viedä parikin kk. Tämän palstan tarinoita olen nyt “ahminut” illat ja yöt, ja kokenut suureksi tueksi :slight_smile:

Ai niin, olen siis 38v. nainen. Koen itseni aika tasapainoiseksi ihmiseksi, jolla pitäisi elämässä olla kaiken hyvin. Mutta varjon tämän kaiken päälle langettaa koko ajan pahentunut alkoholiongelma. Eväät omalle alkoholisoitumiselle ovat olleet “loistavat”: Äitini raitistui toistakymmentä vuotta sitten, mutta ehti ennen sitä juomaan kaiken muun paitsi henkensä, isä joi itseltään senkin. Lapsuuteni kipeät kohdat olen aikanaan selvittänyt terapiassa, josta olen enemmän kuin kiitollinen. Monesta olen elämässä selvinnyt, mutta nyt tuntuu että olen kaikista suurimman haasteen edessä.

Että tämmöinen aloitus tästä sitten tuli. Toivottavasti edes pikkuisen ymmärrettävää tekstiä… :unamused:

Tervetuloa mukaan! Oikeassa paikassa taidat olla :slight_smile:

Osoite on oikea ja teksti varsin selkeää. :smiley:
Kolme päivää on hieno saavutus. Tuntuupa kertomasi perusteella siltä, että ratkaisusi on varsin harkittu ja hyvin pohjustettu. Motiivin ollessa korkealla onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät. Tsemppiä. :smiley:

tervetuloa minunkin puolesta!

Mulla nyt takana viikko juomatonta aikaa josta 3 päivää katkolääkkeillä ja loput revian avulla.

Tervetuloa, ja onnittelut hyvästä valinnasta. Vaikuttaisi siltä, että sinulla on täydet mahdollisuudet ruveta elämään omannäköistäsi elämää, jahka saat siivottua alkoholin pois sinua varjostamasta.

Tuttu tilanne. Minulla meni kotipaikkakuntani A-klinikalla alkuun jopa kolme kuukautta sitä omahoitajaa odotellessa, mikä olisi ollut kenties riskaabelia aikaa, jos juomahaluja olisi vielä ollut. Onneksi kumminkin pääsin mieliteoista kerralla (siis siinä vaiheessa, kun olin lopultakin aidosti halukas jättämään juomisen). Koin klinikalla keskustelut hyödyllisiksi minulle, joka halusin alkoholista ja juomisesta puolueetonta tutkittua tietoa ja käytännön “työkaluja” raittiina elämiseen. Jotkut taas pitävät vertaistukiryhmiä kuten AA:ta itselleen sopivampana tukimuotona, eli meitä on moneksi. Oma halu muutokseen on kumminkin kaikille tärkein.

Minulta vei siis kolme kuukautta odotella A-klinikkakäyntieni alkua, mutta en viettänyt sitä vain istua öllöttämällä ja kalenteria kyttäämällä. Rupesin samantien ulkoilemaan säännöllisesti, syömään monipuolisemmin ja sen myötä nukkumaankin paremmin. Elintavoista huolehtiminen on minulle tänäänkin, kolme vuotta myöhemmin edelleen se tärkein tapa, jolla huolehdin jaksamisestani. Kun voin paremmin, stressi vähenee ja olen monta askelta kauempana juomisesta kuin sillä entisellä epäterveellisellä elämäntyylilläni luultavasti olisin. Tätä Me Lopettajat-palstaa olen lueskellut enempi-vähempi säännöllisesti alkuraittiudestani asti. Lähipiirissäni kun ei ole itseni lisäksi muita juomisen lopettaneita, tämä palsta on ollut A-klinikan ohella ja sen lopetettuani ainoa “ikkunani” alkoholiasioihin. Tämä on ollut hyvä paikka saada kokeneemmilta uusia näkökulmia ja myöhemmin kertoilla omiakin ajatuksiani.

–kh

Kiitän kovasti vastaanotostanne ja kannustavista kommenteista!

Halusin aloittaa kirjoittamisen noista konkreettisisita positiivisista tuntemuksista. Vähän niinkuin muistutukseksi itselleni… :wink: Sillä kyllä se oluen himo on tänään kummasti pyörittänyt päätä. Nyt on varmaan viimeiset pisaratkin elimistöstä haihtuneet ja se alkaa huutaa lisää…

Ensimmäisen tilaisuuden “näin” kun olin saanut paljon kotona aikaiseksi: nyt voisin palkita itseni…
Sitten luulin, että pyykinpesuaine on loppu: joutuu varmaan menee kauppaan (muutama olut…) No mutta “harmi”, pesuaine löytyikin pyykkituvalta… :smiley:
No, aloin keittämään iltakahvia. Apua, riittääkö tästä enää aamuksi? VIELÄ ehtii kauppaan… Mutta oikein kun sitten tarkkaan katsoin sinne purkin pohjalle, niin kyllähän sieltä aamukahviin riittää. Ja sitten menikin jo kauppa kii ja pääsi uppoutumaan C.S.I.:n pariin. Huh, selvisinpäs!

Onneksi minulla on vielä viiden vuoden jälkeen tuoreessa muistissa se lyhyt juomaton kausi. Se auttaa hieman nyt. Tiedän, että kun pääsen tämän pahimman yli, niin halu juoda alkaa väistyä ajatuksissa syrjemmälle.

Muistan, kuinka jossain vaiheessa aloin iltaisin oikein ihmettelemään, että miksi minun on pitänyt juoda?
Mutta, sitten tapahtui se, mitä en osannut odottaa. Eräänä iltana, kun ei enää ollut minkäänlaista himoa, minun piti kokeilla. Olihan mulla vapaa ja pystyin jo kerran lopettamaan ja nyt on mennyt hyvin ja huomenna ei enää tarvi juoda ja ja ja… Siitä se sitten lähti, kerta heitolla. Mutta onneksi on siis tuokin vielä muistissa.

Jotenkin vaikeaksi tässä kaikesta tekee se, että alkoholi on kuulunut niin tiivisti tähän arkeen kotona. Tölkki on seurannut imurin perässä, tiskipöydällä, parvekkeella, pyykkituvalla, jopa koiran iltapissikäynnillä.

Ja se minkä olen pistänyt merkille, niin vielä päivällä kun en ole korkannut (jotenkin olen aina pystynyt venyttämään iltapäivään) niin koko ajan silti pitää juoda, ravaan siis vesihanalla. Ja nyttekin on mehumuki koko ajan kädenulottuvilla. Nyt kun saisi itsestään irti ja alkaisi samaan tahtiin nostelemaan tuota lapsilta lahjaksi saatua kahvakuulaa… :laughing:

Mutta juu, motivaatio on korkealla, koska minulla ei ole enää montaa suuntaa mihin mennä.

Onneksi A-klinikalla on arkisin sairaanhoitajan päivystys, mikäli tulee niin tiukka paikka, että vaikka lääkinnällistä apua tarvitsisi. Vielä en halunnut.
Saattaisin muuten tykätä käydä jossain ryhmässä, mutta työni on sellainen, että luulen puolet jostain ryhmästä koostuvan asiakkaistani. Se tuntuisi jotenkin epämiellyttävältä. Mutta mitään tarjolla olevaa apua en ole poissulkenut kokonaan.
Niin, ja ensi viikolla menen klinikalle kokeilemaan akupunktiota! :open_mouth: Kenelläkään siitä kokemusta? Äitini aikanaan raittiutensa alussa kehui sitä.

Tuosta akupunktiosta olen kans kuullut sen tehoavan. Itellä kokemusta vain masennuksen osalta.

Tuota olen ihmetellyt että kun joudut odottamaan tuota A-klinikka hommaa noin kamalan kauan.
Mä soitin silloin puoli 11 ja multa vain kysyttiin mihin aikaan tulet tai pääset ja nyt mulla on sinne hyvö hoito kontakti.

Tuttua, tuttua… Minulla on tänään lähdössä 11.päivä juomatta. Monesti juodessa ajattelin, että otan pari vaan. Sitten kuitenkin vähän ennen yhdeksää se lähikaupan kaljahylly alkoi huutaa ja kiusaus oli ihan vastustamaton. Ihme, jos ei naapurit ole jo tajunnut, kun aina yhdeksältä jotain hakemassa ja pussin kanssa kotiin. Yleensä piti ostaa jotain muutakin, että saa täytettyä kassin niin, ettei sen muoto paljasta että se on täynnä pulloja:( Vieläkin tekee tiukkaa juuri tuohon aikaan. Nyt tosin päätös on niin luja, että toivon, että se pysyy. Itsellä valitettavasti kuin päätös voi olla luja tänään ja yhtä luja päätös toiseen suuntaan huomenna. Mutta yritystä on.

Minulle kävi kanssa juuri näin ennen näitä 10 juomatonta päivää. Olin jo kaksi viikkoa kuivana kunnes otin yhden viinilasillisen kun se pullonloppu siinä sattui olemaan.

Aivan kuin minullakin.

Itselläni menee kanssa paljon kahvia ja limsaa. Mutta pääasia, että ei ole prosentteja. Liikunta on hyvä harrastus, mutta itse muistan, kun edelliskerralla koitin muuttaa koko elämäni kertaheitosta ja väsytin itseni sillä, takapakkia tuli nopeasti. Minulla onkin kyllä ongelmana juuri sellainen mustavalkoisuus, että joko täysillä tai sitten ei ollenkaan. Nyt koitan edetä rauhallisesti päivä kerrallaan.

Onnea sinulle tästä päätöksestä! Sama motivaatio on minulla ja täällä käyminen auttaa!

Moro Tanjuska

Sitä A-Klinikan aikaa kannattaa odottaa, ne on siellä ammatti-ihmisiä ja osaa todellakin auttaa.
Itselläni on hyvä suhde “omahoitsuun” ja “henkilääkäriin” ja päivystysaikana voi mennä koska tahansa, jos siltä tuntuu.

Kolmesta päivästä raittiutesi lähtee, et edes huomaa, kuinka nopeasti kunhan saat uutta sisältöä elämääsi. Itse kirjoitan dekkaria; suunnitelmissa on saada se maaliskuussa valmiiksi.

Tsemppiä :stuck_out_tongue:

-Kannusaarinen, 1 vuosi 6 viikkoa

Silloin viisi vuotta sitten pääsinkin aika nopeasti. Mutta tämä on suurehko kaupunki, jossa viimeaikoina mennyt ihmisiltä paljon työpaikkoja alta. Siinä ehkä yksi syy jonoihin. Mutta tuo 2kk. oli varmaan max. aika, joten saattaahan se omahoitsu löytyä aikaisemminkin :slight_smile:

Twyla:
Hyvin samalla tavalla tuntuu tuo alkoholi pyörittävän kaikkia, mitä tässä on näitä tarinoita lueskellut.
Minä en ole koskaan ollut mikään “himoliikkuja”, mutta tuo koiruus on tietenkin minua päivittäin lenkille vieny :wink: Nyt täytyy taas alkaa tekemään hieman pidempää lenkkiä, kunhan nuo pakkaset hellittää, koiruus kun on aika kylmänarka.
Kuntosalilla olisi tarkoitua alkaa käymään, ihan peruskunnon kohottamiseksi. Viime vuonna kävin pari kertaa, ja sen jälkeen vesijumpassa. Sitten kotiin ja kymmenisen olutta päälle, että silleen… :laughing:

Kannusaarinen: (yritin lainata tekstiäsi mut se menee ihan vika paikkaan tässä, oon pikkusen tumpelo :frowning: )
Mutta, ihan varmasti odotan! Puhuminen on ollut minulle aina tapa selviytyä. Ja vaikka pystyn juttelemaan läheisten kanssa, niin minulla on suuri tarve purkaa tätä asiaa nimenomaan jonkun ulkopuolisen ammattiauttajan kanssa.
Onnea ja menestystä sulle dekkarin kanssa, kuulostaa mielenkiintoiselta! :slight_smile:

Nyt olisi edessä kolme yövuoroa, joten helpompi jakso edessä. Aamukaljojen väliin jättäminen on ollut aina hitusen helpompaa kuin ilta… Ja saa vähän muuta ajateltavaa välillä, on niin hirmupaljon tullut viime päivinä pohdittua tätä omaa tilannetta.

Himskutin nuha ja yskä vaivaa, muuten olo ihan hyvä :slight_smile:

Pyörittelen asioita, tapani mukaisesti, niin monelta kantilta kuin se vain on mahdollista. Välillä sitten tuntuu, että kaikki ajatukset ovat yhtenä “puurona” pään sisällä. Yritän niitä nyt tähän vähän eritellä…

Tässä kuutena alkottomana päivänä on mieltä kiusannut ajatus, etten voi enkä saa enää IKINÄ juoda. Kunnes käänsin ajatuksen niinpäin, että voin juoda ihan milloin vain! Kukaan ei kiellä eikä estä minua. Mutta juuri NYT voin olla juomatta. Koen tuon ajatuksen jotenkin vapauttavaksi, joka helpottaa selviytymään juuri tästä päivästä. (vai onko nyt vaan helppo ajatella näin, koska olen menossa vielä yöksi töihin enkä näin ollen kertakaikkiaan VOI ottaa?)

Toisaalta ajatukset on jo huomisessa. Vapaat alkaa. Monella yötyön tekijällä on kuulemma öiden jälkeen valtava makean tai suolaisen himo. Minulla iskee kaljanhimo. Nuoriso on vielä huomenna jäämässä isälleen yöksi. Miten osaan viettää tuollaisen vapaaillan selvinpäin? En ole osannut vuosiin. Tai ehkä minun ei pitäisi vielä ajatella sitä huomista…?

Mietin, että jos tänään saisin tehtyä alta pois sellaiset kotityöt, mitkä olen jättänyt vapaisiin. Jättänyt sen vuoksi, että niitä on “mukavampi” tehdä kun voi samalla juoda. Voisin sitten huomenna tehdä jotain muuta. Tehdä koiran kanssa piiiitkä lenkki, perehtyä tuohon saamaani kahvakuulaan, roikkua täällä…

Tänä aamuna töistä kotiuduttua teki valtavasti mieli olutta. Niin kuin aina. Annoin ajatuksen virrata vapaasti. “Maistelin”, kuulostelin miltä se tuntuisi kun nousee päähän, miten keho rentoutuu… Ja sitten siirsin ajatukset siihen, miltä tuntuu sitten herätessä, kun olisi mennyt se normi 4 - 8 aamuolutta. Aivan: eipä olisi enää kovin hyvältä tuntunut.

Koska minä olen juonut etupäässä kotona ja ilman seuraa, niin monesti jälkeenpäin aina mietin, että mitä olen tuosta juomisesta HYÖTYNYT?? En mitään. Miksi hemmetissä sitten ON PITÄNYT juoda? Eihän minulla ole mitään SYYTÄ juoda. Ennen olin kova lukemaan. Suorastaan ahmin kirjoja. Se oli minun keino irtautua hetkeksi arjesta. Sitten kirjat väistyi alkon tieltä. Vuosiin en ole lukenut yhtään kirjaa. Noita aikoja minulla ikävä.

Vaikka juominen/juomattomuus tuntuu nyt valtaavan ajatuksista valtaosan, yritän myös keskittyä näihin hyvänolon tuntemuksiin.
Kaikesta huolimatta olo on ollut ihmeellisen levollinen. Olen hyväntuulinen. Jotenkin enemmän tässä ja nyt, en osaa sitä selittää. Peiliin on mukavampi katsoa, sieltä katsoo takaisin jo hieman toisennäköinen ihminen! Olen nukkunut hyvin. Näin muuten unta puiden “hiirenkorvista”. Tulkitsin ihan itse tuon unen uudeksi aluksi :wink:

Olen nyt hieman solmussa ajatusteni kanssa. Onko nämä ihan “normaalipohdintoja” tässä vaiheessa? Vai olenko joutumassa aivan “hakoteille”?

Niin siis vaikka ei ole mitään “syytä” juoda, niin onhan se toki selvä että henkinen ja fyysinen riippuvuus on muodostunut vahvaksi.
Ennen olin taustojeni vuoksi läheisriippuvainen. Tuosta toivuin pitkän ja intensiivisen terapian avulla, mutta tilalle hiipikin sitten salakavalasti alkoholiriippuvuus.

Minusta on oikein hyvä, että kirjoitat pohdiskelujasi tänne.

Tärkeintä on saada ne pois päästä pyörimästä.

Yksi keino on keskustella asioista jonkun luotettavan henkilön kanssa. Mielestäni myös AAssa henkilökohtaiset puheenvuorot ajavat samaa asiaa. Mitäänhän ei kuitenkaan tarvitse sanoa jos ei halua.

Itse olen kokenut hyvänä päiväkirjan pitämisen. Ajattelu selkiytyy kun purkaa ajatukset johonkin muotoon ja stressi vähenee. Pahinta on valvoa öitä pohdiskellen.

Huomista on ehkä turha surra paitsi ehkä siltä kannalta, että miettii mitä muuta ja mukavaa päättää tehdä juomisen sijasta.

Hei, Tanjuska!

Minulla lukuhalut ovat vaihdelleet kovasti niin kouluikäisenä, juomavuosinani kuin raittiuteni aikana. Nyt saattaa parikin viikkoa mennä lukematta juuri mitään, sitten kun sopiva kirja osuu käteen, sen haluaa ahmia samantien.
Kirjastosta odottelen parhaillaan erästä lähihistoriaa käsittelevää ja huomiseksi arvelivat sen tulevan kotikirjastooni.
Iltapäivällä kävin ystävänpäivän kunniaksi ryhmätoverin kanssa kahvilassa. Melkein tunti meni jutellessa, vaikka viimeksi tapasimme vain joitain päiviä sitten palaverissa. Kahdenkesken tulee jutelluksi sellaista, mitä palavereissa ei ole tapana tehdä. On mukavaa kun olen saanut raittiita ystäviä.
Kirjoittelethan tuntemuksistasi!