Mistä voimia

Niin, otsikossa kysymys. Olen yhden viestin aiemmin laittanut. Olen eroamassa alkoholistista. Sain pari päivää sitten tiedon uudesta asunnnosta! Lapsen kanssa sinne muutetaan heti kun päästään, tosin aikaisintaan kuukauden päästä. Ihanaa!
Mies ei halua sopia lasta koskevista asioista, vaan on suurin piirtein sotaa julistamassa. Ehdin nauttia hiipivästä vapauden tunteesta. Nyt mieltä kalvaa epävarmuus. ei niinkään eroamisesta, siitä sain taas hyvän muistutuksen viime yönä, kun mies tuli baarista katsomasta lätkää. Minähän olen se herkkä, kun herään yöllä hänen kolisteluunsa ja höpöttämiseen ja vessassa/jääkaapilla ravaamiseen. Puoli neljä nukahdin lopulta. Epävarmuus asioiden järjestymisestä kalvaa. Minulla on pienen sukuni tuki taustalla, mutta silti huonossa taloudellisessa tilanteessa asioiden järjestely ja aikataulujen sopiminen on rankkaa. Samalla minua kuormittaa kaikista eniten miehen sekoilut. Ja huolestuttaa lapsen hyvinvointi.
Nyt tuntuu kuitenkin, että kasaan keräämäni voimat alkavat hiipua. Nykyinen vuokraemäntä tiedusteli nätisti asuntonsa kuntoa, kun vuodenvaihteessa naapurit olivat ottaneet häneen yhteyttä kun kuului kovaa meteliä. Ymmärrän vuokraemännän huolen omaisuudestaan, mutta minua päävuokralaisena hävettää kyselyihin. Niin, juopunut mieshän siellä silloin riehui. Tuntuu, että haluaisi vain käpertyä kasaan ja nostaa kädet pystyyn. Antaa olla kaiken!
saan keskusteluapua mielenterveystoimistolta, mutta silti tuntuu että olisi parempi heittää hanskat tiskiin. Surkea olo.

Hei. Apuahan on nykyisin onneksi tarjolla paljonkin, kunhan vain lähdet etsimään, etkä jää yksin tai sukulaisten varaan. Seurakunnalla on esim. perheneuvontaa, sieltä olen itse usein hakenut apua ja saanutkin sitä. Terveysasemalla on kriisikeskus jos tuntuu että on hätätilanne kotona. Ja paljon muita paikkoja. Sekä tietenkin Al-anon ryhmät. Tai AAL-ryhmätkin jos on kasvanut alkoholistiperheessä.
Tsemppiä ja älä jää yksin kotiin vaan liikkeelle ulos ihmisten pariin ja rehellisesti kun sanoo miten asiat on niin ei tarvitse piileskellä eikä valehdella. Eihän se sinun syy ole jos toinen tekee vahinkoa tai rymistelee humalassa?

Hei Tuittu, olet ottanut ison askeleen, kun olet saanut hommattua asunnon (itse siitä vasta haaveilen). Tässä suunnitteluvaiheessa itsekin jo panikoin, miten sitä pärjää. Tuohon minun ketjuuni vastoittain alkoholistista eronnut Hukkamieli kirjoitti, että yllättävästi sitä apua onkin sitten saatavilla, kun uskaltaa kysyä. Ja kyllähän se niin on, muistan kerran jo eronneena, miten sitä huomasi ensinnäkin pystyvänsä itse paljon enempään kuin luuli ja toisaalta aina se apukin vaan sitten jostain löytyi.

Tosi paljon tsemppiä sinulle!

Niin se on helppo miehestä erota, minulla on ongelma muut läheiset joista ei niin vain voikaan “erota”. tai vaikeaa sekin on. Mutta on pysyttävä lujana eikä alkaa antaa kenenkään kävellä itsensä yli. Nehän kävelee eivätkä edes häpeä eivätkä kadu.