Mistä voimaa lopettaa lääkkeiden käyttö?

Olen käyttänyt nyt kolme vuotta päivittäin pahaan krooniseen unettomuuteen Ketipinoria (annos 200-1000mg) ja Zopinoxia (15-40mg). Nyt olen saanut vähennettyä lääkkeet 200mg ja 15mg, joinain öinä joudun ottamaan tuplat. Noin vuosi sitten lopetin masisten syönnin. Tämä lääkeyhdistelmä löytyi vihdoin ja sitä edelsi kahdeksan lääkkeen yhtäaikainen syönti (mm. Dormicum), ennenkuin tämä toimiva yhdistelmä löytyi. Sivuvaikutuksena lääkkeistä olen mm. lihonut 30kg. Otan lääkkeet myös silloin kun käytän alkoholia (pari kertaa kuussa) mutta pääsääntöisesti en käytä lääkkeitä päihtymistarkoituksessa. Lienen kuitenkin aika pahasti molemmista lääkkeistä riippuvainen, sillä iltaisin odotan sitä onnentunnetta minkä lääkkeet tekevät ennen nukahtamista. En myöskään ole uskaltanut olla ilman lääkkeitä koko tänä aikana, vaan aina varmuuden vuoksi otan lääkettä että saan nukuttua, ja aina enemmän jos olen esim. vieraassa paikassa yötä. Muutaman kerran olen yrittänyt olla yön ilman lääkkeitä, mutta viimeistään aamuyöllä olen mennyt lääkekaapille kun unta ei kuulu. Käyn päivätyössä joten nukkuminen on minulle pelottava pakkomielle, enkä jaksa tehdä mitään ilman unta. Pahimpina aikoina valvoin kuukausia ennenkuin toimivat lääkkeet löytyivät.

Olen nyt tämän kevään ja kesän käynyt taistelua itseni kanssa, että lääkkeet täytyisi lopettaa, en vain tiedä miten. Lääkäreistä ja miekkarista ei ole täällä mitään hyötyä, siellä vaan uusitaan reseptejä mutta edes lääkekontrolliaikaa ei saa kun monien monien kuukausien päähän. Yksikään lääkäri ei myöskään ole koskaan kertonut niistä vaarallisista haittavaikutuksista, mitä bentsojen tai ketiapiinin käytöstä voi tulla. Tänään luin, että ketin lopettaminen voi johtaa vakaviin vammoihin aivoissa tai kuolemaan. Olen suorastaan paniikissa nyt tämän asian suhteen. Haluan irti lääkkeistä, mutta en uskalla kokeilla, koska tiedän ettei uni tule ihan heti lopetuksen jälkeen ja myös tuo pelottelu kuolemalla kammottaa. En tiedä mistä repiä voimia enää tähänkin urakkaan ja viekkareista selviämiseen, kun elämä menee muutenkin alamäkeä ja masennus tuntuu puskevan päälle uudestaan. Ongelmani voi vaikuttaa monen muun elämään vähäpätöiseltä, mutta minulle tämä on iso asia. Olisin kiitollinen neuvoista ja siitä kuinka asian kanssa kannattaisi itsenäisesti toimia. Lääkäri tuskin sanoo muuta kuin että jatka vain lääkeen syöntiä. Näin on sanottu jo sen kolme vuotta.

Terve Mammuska!

Minä olen kärsinyt kroonistuneesta unettomuudesta monta vuotta. Valvoin pahimmillaa melkein kaksi viikkoa putkeen. Lääkkeitä on tullut kokeiltua, jos jonkinlaisia. En uskonut, että pystyisin koskaan nukkumaan normaalisti. Nyt kuitenkin menee jo viides vuosi täysin lääkkeettömänä. En tiedä, mikä sinnulla unottemuuden aiheuttaa, mutta minulla se oli masennus. En sitä silloin huomannut, koska väsymys aiheuttaa masennusta. Ajattelin, että masennus johtuu siis unettomuudesta, eikä toisin päin. Toipuessa kävi kuitenkin selväksi, että masennus oli kaiken alku ja juuri. Masennuslääkkeitä en ole käyttänyt. Paraneminen lähti liikkeelle halusta muuttaa omaa elämää parempaan suuntaan.

-Ensin lopetin suorittamisen (jos ei nuku, ei mennä mihinkään). Tämä oli todella vaikeaa, koska aina keksii syitä, miksi olisi muka pakko jaksaa.
-Sitten lopetin murehtimisen. Ei aamusta asti jatkuvaa märehtimistä siitä onko nukkunut hyvin huonosti vai huonommin ym.
-Lisäsin elämään positiivista tekemistä. Kavereita ym. joita en ennen jaksanut nähdä, koska olin niin väsynyt.

Lääkkeet sain lopulta lopettettua homeopaattisen tukilääkityksen avulla. Hyvä lääkäri ymmärsi mistä on kyse ja sanoi aika pitkälti suorat sanat. Se herätti ja tuki toipumista.

Tsemppia sulle Mammuska. Apua on mahdollista saada. Täytyy vain olla avoin muutoksille ja hakea apua oikeista paikoista!

Huomenta dahlia ja kiitos vastauksesta. Lohduttavaa tietää että muutkin kamppailevat kroonisen unettomuuden kanssa. Minkälaista tuo homeopaattinen tukilääkitys on? Viime yönä tiputin Ketipinorin 100mg, zopia 15mg. Nukuin ihan ok, pienissä pätkissä mutta nukuin kuitenkin edes jonkin verran.

Homeopatiassa jokaiselle on yksilöllinen lääkitys. En osaa sanoa, minkälainen minun oli, mutta kuuri koostui useista eri lääkkeistä, joita syötiin tietyn kellonajan mukaan noin puoli vuotta.

Homeopaatteja on erillaisia. Jos olet kiinnostunut, kannattaa valita sellainen, joka on myös ihan oikea lääkäri ja työskentelee ihan oikealla lääkäriasemalla. Sellainen osaa arvioida tilanteesi kunnolla ja voi myös tarvittaessa määrätä ihan “oikeitakin” lääkkeitä.

Todella monet kärsivät nykyään unettomuudesta. Se alkaa olemaan jo suorastaan kansansairaus. Paraneminen on kuitenkin aina mahdollista. Hae kunnollista apua. Ei kannata jäädä vuosiksi kärvistelemään ja kombottelemaan erilaisia lääkeyhdistelmiä.

Ja yritä nyt olla analysoimatta, miten nukuit! :slight_smile: Se helpottaa, usko pois.

:smiley: okei täytyy yrittää lopettaa analysointi!

Mut kiitos, täytyy perehtyä tuohon homeopatiaan tarkemmin. Olen aikoinaan kokeillut luontaistuotteita ja melatoniinia mut niistä ei ainakaan silloin ollut apua. Mutta tilanteet voinee muuttua :slight_smile:

Moikka!

Tuli vielä mieleen, että oletko kokeillut rentouttavia liikuntamuotoja, kuten jooga, shindo ja pilates? Yleesä, kun nukkuminen on vaikeaa, on ihminen jatkuvassa stressi tilassa. Rentoutuminen on tällöin mahdotonta. Lihakset ovat usein jumissa ja jalat levottomat. Nämä liikuntamuodot auttavat rentoutumaan ja uni tulee näin myös helpommin. Joogassa erityisesti panostetaan myös mielen hallintaan, joka on stresssaantuneelle murehtijalle aika tärkeä taito oppia.

Itse olen huomannut, että kun alan stressaantua, menevät lihakset heti jumiin. Siitä tiedän, että täytyy levätä. Mites pystytkö sinä taivuttamaan pään jalkoihin istuessasi jalat suorina lattialla? Jos et, shindon mukaan se tarkoittaa, että meridiaanisi ovat tukossa. :slight_smile:

Pienen avittamisen myötä taipuu :smiley: Pilatesta ja joogaa olen joskus kokeillut, mutta voisi kokeilla uudestaankin jos niistäkin voisi olla apua. Mulla on vaan toinen käsi rikki joten en voi varata sille painoa. Muuten harrastan kyllä paljon liikuntaa. Mielikuvaharjoittelu on muuten tehokasta, sen opin aikoinaan terapiassa mutta en ole sitäkään aikoihin käyttänyt ja varmaan sekin taito jo unohtunut kun turvannut viime vuodet vaan lääkkeisiin.