Mistä sais potkun perseelle?

Olen niin lopen kyllästynyt näihin kaikkiin riippuvuuksiini, mutta silti en osaa lopettaa. Mitä hittoa pitää tapahtua, jotta tää juominen ja piikitys loppuisi?! Mä vihaan tapojani, haluaisin olla täysin erilainen ihminen. Mutta en saa mitään aikaiseksi muutoksen eteen. MISTÄ mä saisin sen kimmokkeen??

Mulla se lopullinen niitti oli kun työt loppuivat jälleen, samoin koulun olin jättäny toista kertaa kesken ja kun ei viimein ollut enää tekosyitä olla lähtemättä laitokseen, niin lähdin. Päätin ekaa kertaa ottaa sen tosissaan. Eli kyllä mulla se vuosien samassa paskassa polkeminen, vaikka kyseessä ei ollutkaan kuin opparit, alko, savu ja piikki (+jyvät) alkoi silti riittämään. Mä olin itse aiemmin lopettanut stimut yms. ja siksi yritin lopettaa oppareitakin ite, mut ei onnistunut enää kovin helposti; mä en myöskään tiennyt pääsenkö/ haluanko edes korvaukseen jos pystyn lopettamaan… En mä ollut kun vajaan kk:den hoidossa, mutta huomasin etten tarvitse alkoa tms. pään sekoittamista jos saan edes suht ok lääkkeet. Pelkäsin että alan uudestaan piikittää sieltä päästyä mut jos niin teen, niin morkkis tulee samantien. Eli asenteesta se selvänä pysyminen tai mikäli retkahtaa ni saa vain paskan olon; mulla ainakin johtuu… Mä olen myös tehnyt selkeän eron “entisen” ja “nykyisen minän” välille ja mulle oikeastaan riitti lopuksi vain se, että itse tajusin että aika mahdotonta elää täysillä nykyhetkessä jos jatkuvasti turvautuu vanhoihin keinoihin. Päätin alkaa itse keksimään uusia keinoja, selvänä elää ne tilanteet jotka ennen olin elänyt kaman kanssa… Oppia itsestäni uutta jne…

Tarpeeksi kauan kun on itse tietoinen kuinka paskaa elämää elää ja että tahtoo muutosta; tajuaa lopulta että se muutos todellakin lähtee itsestä ja vain päättämällä itse olla ilman tai vaikka retkahtaa niin se on se kerta eikä putki ala uudestaan… Mä itse rämmin tietoisena tuosta asiasta silti sen yli 4v ennenkuin suostuin myöntämään että en ehkä itse saa muutosta aikaan. Onneksi klinikalla oli huomattu sama asia joten pääsin melko nopeasti hoitoon kun sitä vuoden olivat jo tarjonneet… Tiedän et olet korvauksessa, mut tuolla oli aika paljon korvauslaisia… Onko teillä mahdollista päästä hoitoon jos on korvauksessa? Monelle kun tulee alkoholi-ongelmia tms. ainakin täällä päin, kun bubre ei enää toimi… Toivottavasti sä saat sen kipinän aloittaa raittiin elämän niin, että sä arvostat itseäsi liikaa tuhlataksesi päiviäsi enää siihen elämään… Jo asian tiedostaminen auttaa alkuun… :slight_smile: Mitä jos puhut jotain asiasta silti siellä klinikalla vaikka pitävätkin sua “malli-korvauslaisena”. Mä itse kuulun 10 parhaimpaan, vaikka mä poltan välillä kukkaa, poimin syksyllä sieniä ja saatan ottaa joskus muutaman extra jyvän. Silti klinikalla tietävät että tulen pärjäämään. Mua itseäni kuitenkin kiinnostaa enemmän hyvä parisuhde, ammatti, työ ja etenkin perhe enemmän. Toisaalta tahdon nuo pari keskimmäistä ennen tuota viimeistä… Useimmiten nuo sienetkin aiheuttavat morkkiksen, samoin liiat jyvät… Mua vain kiinnostaa enemmän nykyään selvänä olo ja lääkkeiden pudotus… Sitä elämää jossa olen aivan sekaisin, oon elänyt jo liikaa… Voimia paljon! <3

Itse saan potkun perseelle kaman lopettamiseen aika helposti, koska en oikeastaan koskaan ole halunnut elää käyttämällä, mitä" kaikkeen siihen liittyykin. Mulla ei riitä rahat kovin pitkälle, enkä harrasta mitään myymisiä tai varastamisia. Mutta aineenhimoa olen huono vastustamaan yhä tänä päivänäkin, vaikka käyttämällä asiat menee aina vaan huonommin ja huonommin aina vaan nopeammin ja nopeammin. Pitäis muistaa aina seuraukset ja unohtaa lopullisesti se, että “mä vielä kerran vedän”. Kun mä lennän hoidosta pois ja sit en ainakaan ole valmis lopettamaan, kun kerran mokasin. Olen siitä onnellisessa asemassa, etten yleensä Helsingissäkään törmää kadulla tuttuihin, eikä mulle koskaan ole tarjottu aineita pyytämättä. Kukaan tuskin kyselee perääni, koska ei mulla ole koskaan ollut mitään myydä.

Mun pitäisi saada ylläpidettyä tätä onnistunutta kuivilla olemista myös siellä Helsingissä, uskaltaa lähteä lomille täältä. Labrassa ja päihdepsykiatrisella pitäisi reilun viikon päästä käydä, olen sitten tätini luona yötä, josta menen seuraavana päivänä keskustelemaan syömishäiriöhoidon ongelmallisuudesta Suomessa sellaiseen keskustelutilaisuuteen. Sitä ennen pysyn täällä maaseudun rauhassa.

Nostat tärkeitä asioita esille Velma. Esim. että käyttämällä asiat menee huonommin, yhä nopeammin. Eli se kertoo siitä, että käyttömaailman tie ei johda enää yhtään mihinkään?

Osaat nähdä hoidot, että niistä on aina ollut hyötyä. Olen samaa mieltä, aina välillä miettinyt, että onko hoito koskaan ns. hyödytöntä vai onko kyse myös siitä, että millä aseneteella hoidossa on. Voi tietenkin olla väärällä asenteella liikkeellä, jolloin myös silmät ja korvat on täysin kiinni… mutta toisaalta madaltaa se mahdollisesti uudelle ja kenties onnistuvalle hoitojakolle tulemisen kynnystä…

Mä uskon, että se oma mitta täyttyy aikanaan käyttämiseen, sitä kautta syntyy halu lopettaa ja vaihtaa täysin elämänsä kurssia parempaan ja päihteettömämpään suuntaan. Kukaan ei voi toiselle kertoa milloin on oikea hetki. Sen vaan tietää itse. Mulla tuli mitta täyteen keväällä. Olin kuukauden jopa juomatta, mietin elämääni läpi ja kauhistuin sen tuskan määrästä, mitä bentsot ja viinat on elämässäni aiheuttanut.

Kun ajattelen entistä minääni mua oksettaa. Viina ja pillerit on tuhonnut niin paljon mun elämää, etten voi antaa sen enää tapahtua. Se ei ole vaikuttanut pelkästään mun omaan, vaan myös läheisteni elämään, josta kannan suurta syyllisyydentuntoa. Nyt olen aloittamassa uutta elämänvaihetta ja koenkin kasvaneeni henkisesti viime vuosina, vahvistuneeni ja varmistuneeni siitä mitä en ainakaan halua!

Aloin tehdä silloin päässäni listaa asioista, joita pillerit ja viina on mulle aiheuttanut:
-Ihmissuhteiden rakoilemista ja jopa loppumista
-Häpeää ja omanarvontunnon laskua
-Itseinhoa ja itsetuhoisia ajatuksia
-Eristäytymistä muista ihmisistä
-Kaatuilua ja itseni tahatonta tai tahallista satuttamista
-Hengenvaarallisia tilanteita
-Tavaroiden kadottelua / rikkomista
-Pahaa mieltä ja oloa sekä itselleni, että lähipiirilleni. :blush:

Hyviä puolia ei ole enää pahemmin tullut mieleen. Nyt jokainen päivä on vaan selviytymistä. Jokainen päivä vahvistaa mun lopetushaluja, koska tiedän, että mulla on vain tämä vaihtoehto, tämä mahdollisuus. Joka aamu mä herään masennukseen, itkeskelen päivät pitkät, mutta vähennän jatkuvasti rauhoittavia ja muistan ikuisesti exäni sanat: “Muista, että joka kerta, kun otat enemmän kuin tarvis, aloitat aina alusta.” En jaksa aina aloittaa alusta, joten tämän surullisen eronkin keskellä vähennän jatkuvasti ja uskon pystyväni lopettamaan kokonaan. Pitäisi antaa itselleen aikaa ja olla armollisempi, mutta vaikeaa se on. :confused: