Hei
Olen lukenut jo ½ vuotta satunnaisesti näitä keskusteluja ja todennut niin monen tarinan olevan aivan kuin omani. Olen 47 vuotias nainen. Juominen alkoi vähitellen ja lisääntyi viikkotissutteluun sekä viikkonloppu juopotteluun. Nyt olen nii-iin kyllästynyt tähän toimintamalliin ja haluan tästä eroon. Samaa sanoin jo viime syksynä, mutta nyt on enempi tekemisen makua eikä takaportteja, jos kuitenkin silloin ja silloin.
Kukaan muu ei tiedä juomisestani ja sen lopettamisesta kuin mieheni, jolle olen ½ vuotta itkenyt, että haluan lopettaa. Lukemistani kirjoituksista yhtenäinen linja on että avuksi on haettu antabusta, jolla selvitään ettei retkahdusta tule. Minulla viikko menee ihan hyvin vahvan päätöksen voimalla, mutta sitten koittaa retkahdus ja siitä alkaa uusi tissuttelukausi. Tätä en enää haluaisi kokea ja ajattelin, että myös kohdallani voisi toimia lääkitys tukemaan päästöstäni. Ongelma vain on se etten halua mennä kunnan terveyskeskukseen, enkä liioin työterveyteen. Pelkään leimaantumista. Haluan tehdä lopettamisen salassa kuten juomisenkin. MIhin menen ja millainen lääkäri sen reseptin voi kirjoittaa??
Moikka
Yksityiset lääkärit. Esim. Suomen Terveystalo löytyy todella monelta paikkakunnalta. Monesti ne katsoo maksa-arvosi että voit käyttää kyseistä lääkettä. Reseptin saa kyllä helposti, koska ei siitä haittaa ole kenellekkään. Antabus vaikuttaa maksaan jostain syystä jota en tiedä. Paikkakunnallasi voi olla myös muita yksityisiä. Mutta lääkärit on aina vaitiolovelvollisia käy missä tahansa. Kenkää tulee jos sitä rikkoo, mutta kuka noista “kahvipöytä” keskusteluista tietää
T.T
Ps. Niin joo kysyit että millainen lääkäri sitä voi määrätä. Esim. Neurologi, Psykiatri, mutta en näe kyllä mitään syytä etteikö Antabusta voisi määrätä vaikka sisätautilääkäri tai yleislääkäri.
Minä olen kuin kuumilla hiilillä nyt. Tuntuu, että nyt on pakko toimia ja pikaisesti, muutoin menee homma pepulleen. Olen yrittänyt tahdonvoimalla aikaisemmin, mutt nyt haluan todellakin asumuseron alkoholin kanssa.
Kävin kirjoittamassa pienen tarinan itsestäni lopettajien puolelle. En oikein tiedä paikkaani. Täällä on kotoisampi vaikka lopettaa haluan. Ehkäpä ajan kanssa huoneeni löydän
Moi
Kyllä täällä vähentäjissä myös halutaan lopettaa, mutta mikä nyt tuntuu kotoisemmalta niin sinne vaan
T.T
Ja kyllä se siitä lähtee, suuria ei kannata heti odottaa. Mutta alkuun oikealle tielle on hyvä päästä
Minäkin katsoin parhaaksi hakea reseptini naapurikaupungin yksityiseltä lääkäriasemalta. Katsoin netistä heidän lääkäriluetteloaan ja valkkasin sellaisen, joka oli perehtynyt päihdeongelmiin. Muuten hän oli ihan yleislääkäri.
Olen tuolla Lopettajien puolella kertonut asiasta enemmän, olet ehkä lukenutkin. Halusin kertoa tarinani, jos joku saisi siitä myös rohkeutta ottaa ratkaiseva askel. Oli se vaikeeta, voi tsiisus, ja noloa luikkia viereiseen apteekkiin reseptin kanssa. Mutta nyt mä oon niin onnellinen, että tein sen. Pian tulee kuukausi, joo, aloitin kuurin 13.5.
Reseptin saamista edelsi labrakokeet, luojan kiitos kaikki oli kunnossa. Parin viikon kuluttua otetaan kontrollikokeet maksasta, ja menen vastaanotolle kolmannen kerran.
Helvetin paljon on tehnyt mieli kaljaa, ilman lääkettä olisin sortunut jo 5-10 kertaa.
Sulla on hyvä, kun on mies tukena. Mä en oo vielä kertonut miehelleni, sitä varmaan hävettäis kauheesti mun puolesta. Onhan se ny ihan hirveetä myöntää, ettei pysty olemaan enää ilman kaljaa. Siis hänen mielestään hirveetä.
Moikka Vielä
En ole itse koskaan valmistautunut mihinkään testeihin, vaikka niitä on tehty. Mutta ALAT-arvo maksassa heiluu nopeasti pienemmistäkin annoksista. Ole pari päivää ilman niin sekin tasoittuu .Toki moni lääkäri sen kyllä ymmärtää täytyy mennä koisiin. Lykkyä pyttyyn sinulle ja kaikille muillekkin
T.T
Eilen kerroin kauppareissulla miehelleni, että olen ottanut selvää miten saan lääkkeen tuekseni tähän lopettamiseen niin hän yllätti minut kysymällä Tarviiko sitä?? Ensin loukkaannuin, mutta sitten muistin hänen elämäntaustan (olemme uusioperhe) ja ymmärsin miksi moinen kysymys. Mutta kuitenkin mieheni kysymys jäi pyörimään päähäni. Tarviiko sitä?
Miten Antabus vaikuttaa? Olen kuullut siitä että se tekee fyysisen olon mielettömänjärkyttäväksi jos samaan aikaan ottaa alkoholia. Mutta nyt lukiessani näitä on tullut vaikutelma, että antabus myös tasapainottaa mieltä ettei tee edes mieli. Onko näin?
Moikka
En ole itse koskaan käyttänyt Antabusta. Mutta sen tiedän ettei samaan aikaan voi käyttää alkoholia. Siitä tulee fyysisesti ikäviä oireita. Mutta on olemassa toinenkin lääke mitä meitiltä kysyttiin. Eli sen kanssa voi ottaa alkoholia mutta se estää sen ettet tunne alkoholista mitään mielihyvää ja nousu humalaa yms. Sitä kannattais varmaan kokeilla aluksi jos siitä on apua, en vaan muista lääkkeen nimeä
T.T
OK. Oikeastaan se kivun pelko on jo minulla riittävä karkotin. Lähinnä toivoisin löytyvän sellaisen lääkkeen, joka vie ne halut juomiseen. Tasoittais sitä tietä… ehkä se on aika - raitisaika.
Tämäkin on yksi asia jonka olen tunnistanut itsessäni. Se on olevinaan jotenkin tavattoman erikoista ja ainutlaatuista. Se kun MINÄ juon. Tästä onkin hyvä jatkaa itsesäälillä.
Kun menette lääkärille tai apteekkiin, niin ei takuulla ole eka kerta kun antabusta määrätään ja myydään. Ei tämä alko-ongelma niin harvinainen kuitenkaan ole, että jaksaisivat joka naaman ja nimen muistaa.
Moi
Joo, En tiedä onko siihen lääkettä että veisi juomishalut. Ehkä asiaa kannattaa lähteä syvemmältä etsimään.
Kerro vaan rohkeasti lääkärille kaikki niinkuin ne on. On vaihtoehtoja myös nykypäivän SSRI-lääkkeet, esim. Citalopram tai vastaava joka tasaa mielialaa. Ei mikään huume ku kerran maksaa 98 kpl alle 5 euroa. Ei mikään “bentso”. Ei suurta riippuvaisuutta. Suositus on kumminkin syödä niitä kuurina ja kuurina syö niin vähentäminenkin kannattaa tehdä vähitellen. Sama vaikka söis buranaa puolivuotta niin “kroppa” on jo siihen tottunut. Toki sillä hoidetaan paniikkihäiröitä ja ahdistuksia yms. Mutta on sellainen lääke joka käyttää niitä ihmiselle jo luontaisia serotoniinin välittäjä aineita hyväksi noh… miten ton sanoos “Pitää ne välittäjäaineet päässä eikä olkapäällä” . Toi ny oli taas meikälääsen tyypillinen vertaus kun en osaa aina asiaa “fiksusti” kertoa .
Se on harmi miten kieroon katsotaan kun joku tuntee tai tietää itsellään olevan ongelmia alkoholin kanssa. Addiktio kuitenkin on pahimillaan sellainen että ihminen ei sille mitään pysty itse tekemään jolloin toivoisi suhtautumisen olevan sen mukaista. Jos joku minulle myöntäisi että taistelee alkoholiongelman kanssa niin antaisin reilun taputuksen olkapäälle jo siitä rohkeudesta että kehtasi myöntää.
Itsehän en koskaan kenellekään myöntänyt että minulla oli ongelma alkoholin suhteen. Nyt tajuan että en tosiaan ollut ainoa opiskelija Suomessa joka käytti alkoholia aivan holtittomasti ja epäterveellisen suuria määriä. Aina sitä ajatteli että voi perkele kun kaikki muut osaa käyttää alkoholia oikein, totuus kuitenkin muutaman tyypin kohdalla paljastui ihan toiseksi.
Tarkoitus oli siis sanoa että et ole yksin ongelmasi kanssa eikä ole mikään häpeä myöntää tai “paljastua” alkoholistiksi. Se joka katsoo pahasti ihmistä jolla on vakava ongelma jota ei välttämättä pysty itse korjaamaan voi painua hornantuuttiin.
Moi
Ymmärrän viestisi ja enkä näe että se olisi koskenut minun edellistä viestiä. Tarkoitus on kumminkin ehdottaa vaihtoehtoja mikä voi auttaa moittimisen sijaan
T.T
En edes lukenut viestiäsi ennen kuin kirjoitin omani joten ei se koskenut viestiäsi Ja eihän tässä ketään moitittu? Sanoin vain että ihmisten suhtautuminen sellaisia kohtaan jotka uskaltavat myöntää ongelmansa voi olla nihkeätä ja sellaiset nihkeilevät ihmiset voivat painua hornantuuttiin koska ei ainakaan minun mielestäni silloin ole ihan täyttä ymmärrystä asiasta.
En lukenut kaikkia vastauksia, kun itselleni tökkäsi soikanteleen kirjoitus… Ei ole oma kohtasia kokemuksia antabuksen käytöstä ja viinasta, kuullut olen enkä todellakaan halua testata. Mutta jos olet tehnyt niin, lääkärit ei voi olla kirjoittamatta sitä uudelleen, muuten syyllistyy lääkäri etiikassa… Mutta sun on todella tahdottava sitä, muuten se antabuskaan ei toimi, sitäkään kun ei viinaakaan kukaan sun suusta kaada. Toivon sinun polullesi vahvuutta, ja vaikka huuda jos on tarvis. Sitä tietä olen itsekin polkenut, niin kuin kaikki meistä .
Ja lääkäri valinnassa olisi hyvä että hänellä olisi tietoa ja taitoa päihdeongelmista, esim. a- klinikka. Joka tuntuu hirveeltä. Itselläni on lääkäri hoito muualla, kun olen ns. moniongelmainen, mutta terapeutti on sieltä. Ja on taivas sanoa suoraan että mua janottaa, ja pirusti.
Moi
Hyvin sanottu/kerrottu/kirjoitettu. Lisään tuohon vielä että minulla on ollut 15-16 vuotta sama lääkäri. Nimeä en kerro kun tämä ei ole mainospalsta. Mutta hienoa siinä on se : Minä tunnen hänet ja Hän tuntee minut, ei tarvi olla selittelees koko elämänkertaa jatkuvasti .
T.T
On se kovaa, sanon minäkin. Mä en kehdannut puhua työterveyslääkärille ja piti mennä terveyskeskukseen. Sain puhelinajan lekurille ja se oli ihan asiallinen keskustelu. Sain reseptin ja yllättän pahinta oli mennä se resepti kädessä apteekkiin ja hakeen lääke. Ehken ole koskaan elämässäni halunnut vajota yhtä paljon maan alle kuin silloin. Apteekkari oli niin ystävälinen ja fiksu ja kannustava.No, kärsin häpeäni ja sain lääkkeen, enkä kuollut kokemaani.
Moikka dadag
Kyllä minullakin oli samanlainen hävetys kun sain ensimmäisen kerran SSRI-lääkettä ja niitä hain, siitä on pitkä jo kun ekoja hain. Ne on todella yleisiä eikä ne joka naamaa aina muista joka siinä käy hakemassa samoja rohtoja. Sama koskee Antabusta varmasti. Heidän kuuluu olla ystävällisiä ja pitääkin. Jos sielä joku “kurppaotta on tiskillä”, iskee varmaan siivousvuoro
Lykkyä
T.T
Hmmm. Jos asuu pienellä paikkakunnalla, niin apteekkiväki ei varmaan osaa olla vaitiolovelvollisia, joka heillä kyllä on. He eivät saa puhua siitä, mitä kenellekin määrätty ja annettu…
Se lääke, josta kyselit, että veisi alkoholin himon. Se on sellainen, että torppaa ne mielihyvä reseptorit. En itse ole koskaan kokeillut, mutta kuullut muilta, että mitään ei auttanut se: dokasivat vaan entistä enemmän, kun halusivat sen “kiksin”. Ja kertoivat myös, että muutenkin tulivat tylsämielisiksi: mikään ei tuntunut yhtään miltään. Lääkkeissä tietty on aina henkilökohtainen aivokemia…
Mutta reseptit pitäisivät pysyä salassa. Jos ei, niin sitten se on sen apteekin moka. Heillä on vaitiolovelvollisuus.
täytyy mennä koisiin. Lykkyä pyttyyn sinulle ja kaikille muillekkin 
pohdiskellen Särö
.