Mistä löytää raittiuden avaimen?

Hei,

eka kertaa tänne kirjoittelen ja valitsin Lopettajat Vähentäjien sijaan, koska viestejä luettuani tajusin, että ainoa järkevä, fiksu ja elämän laatua parantava muutos on lopettaa - vähentäminenkin toimii jotenkin, mutta on kuitenkin erittäin kuluttavaa ja aiheuttaa kaikkea ikävää. Ja juonut olen tässä maailmassa jo monen muunkin osuuden…

Olisi varmasti aika mahtavaa elää niin ilman, että tarvitsisi millään lailla edes miettiä koko juomista. Ei vaan joisi. Se ei kuuluisi elämään. Tekisi kaikkea mukavaa selvin päin, hyvillä mielin, ilman krapulaa, krapularyyppyjä ja masennusta. Nauttisi elämästä elämänä. Tajuaisi, että elämään kuuluu aina vastoinkäymisiä, eikä mikään niistä juomalla parane.

Pohdinnoissa olen jo aika pitkällä, mutta mistä löydän vielä sen puuttuvan raittiuden avaimen?

Avaimet sinulla taitaa jo olla käsissäsi. Haluat lopettaa. Vielä puuttuu lukko, johon avaimia voi sovittaa. Jos pidät kiinni tuosta halustasi ja vahvistat sitä, se lopettaminen onnistuu kyllä. Siihen on paljonkin keinoja, jos vain halua löytyy. Tervetuloa keskusteluun mukaan. :smiley:

tervetuloa minunkin puolestani!

Kiitos kommenteista. Olette varmasti oikeassa siinä, että avaimen olen tainnut jo löytää, mutta lukko puuttuu…

Vaikka kirjoitin noin “tiukkaan pohdittua tekstiä”, niin en suinkaan vielä ole vahvoilla. Olen vaan taistellut enemmän ja vähemmän tuon alkoholin kanssa jo yli 30 vuotta :open_mouth:

Voisin siteerata tässä lausetta “kun ottaminen ottaa päähän”, niin juuri sellainen tilanne minulla on. Ja mitä enemmän tulee ikää, niin sitä hitaampaa on juomisesta toipuminen. Eikä se jostain syystä ole enää niin hohdokasta. Olen ollut välillä muutaman kuukaudenkin juomatta, mutta sitten on tullut työmatka, loma, juhlat tms., joka on laukaissut juomishalun. Lasillisesta skumppaa tai yhdestä siideristä ei vielä seuraa mitään, mutta siitä kun vähän ottaa lisää, niin käsistä lähtee ja helposti juo useampana päivänä peräkkäin.

Miksi sitä ihminen kiusaa itseään koko alkoholilla? Olen kateellinen ihmisille, jotka eivät tarvitse mihinkään alkoholia. Itse saan vielä juomisen poikki, mutta kunto onkin sitten jo heikko ja olo todella huono. Eli summarummarum; miksei lopettaa kokonaan? Auttavatko muuten mielikuvaharjoitukset? Oletteko kokonaan lopettaneet käyneet läpi esim. juhlapyhien viettoa ilman alkoa?

Jatkan sitä lukon hakemista…

Minkälainen oppija olet? Näkö-, kuulo-, liikemuisti vai yhdistelmä? Millä tavoin motivoit itseäsi muuttumaan - ‘hyvän’ vain ‘pahan’ kautta? Mielikuvaharjoitus oli hyvä oivallus, ja siitä voi olla paljonkin apua, jos se on jo sinua palvellut jossain muussa asiassa.

Täältä voit lukea monenlaisia tarinoita, tapoja raitistua, toipua ja elää raittiina, mutta kukaan toinen ei voi sanoa ‘tee niinkuin minä, sillä tavoin onnistut’ :slight_smile: Siksi on hyvä mutustella tarinoita ja ajatuksia, tarkkailla mihin asioihin voi samaistua ja mihin ei. Pikkuhiljaa toisten ihmisten kertomusten palasista voi löytyä ‘sinun kertomuksesi’ eli juuri se tapa, jolla sinä todennäköisimmin onnistut.

Tervetuloa ja onnea matkaan!

Raittiuden avain on mielestäni jokaisella mukanaan joka hetki. Käytätkö tuota avainta, riippuu kokonaan itsestäsi.
Oma, lopullinen ja vakaa päätös lopettaa juominen oli minun pelastukseni. Mutta noin 40 vuotta join ennen kuin avain loksahti lukkoon, jonka avattuani opin näkemään maailman selvin päin.
Tuhlattuja vuosia ja menetettyjä asioita on turha enää murehtia. Ne ovat omassa lokerossaan käsiteltyinä ja varustettuina hyväksyn-leimalla.
Oma päätös ja vain itseni takia oli ratkaiseva askel. Vaikea se oli, mutta on kannattanut ja kantaa jo hyvin vakaasti.

Konstiti on monet, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Tässäkin asiassa on vaihtoehtoja. Sopivin löytyi minullekin kokeilujen kautta, eikä se ollut suinkaan se helpoin ja miellyttävin. Kokeilin monituiset kerrat mennä siitä, mistä aita on matalin, mikä itseäni miellytti, mutta ne konstit olivat juopon itsepetosta.
Itseni tähden, en perheen, työn tai minkään muun seikan varjolla onnistunut. Oli vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä lause: “Vain itsesi tähden.”
Minulta vaati aikaa ja takaiskuja paljon, ennen kuin lopetin pettämästä parasta kaveriani. Itseäni. Nyt elän itseni kanssa vapaana viinanhimosta. Aika on tuonut ystäviäkin, jopa erityisen tärkeänkin… :wink:

Moikka,

vilkaisepa meikäläisen ketjuja, alkuvuodesta oli näin, ja nyt on niin. Siinä yksi vaihtoehto? AA vörkkii meikäläisellä ainakin toistaiseksi todella kivasti.

P

Kiva, kun kommentoitte. Mietin paarman kertomaa siitä, kuinka paljon tämä homma ottaa aikaa ja kuinka monta kertaa teen lopettamispäätöksen, pysynkin siinä ja nautin juomattomuudesta, mutta sitten - sitten se vaan iskee! Tarve ihanasti humaltua hyvässä seurassa; keskustella henkeviä ja esittää itseään fiksumpaa :laughing: Ja muka rentoutua ja nollata kaikki kunnon kännin/kännien avulla. Tätä kirjoittaessani jo mietin, että kuulostaa täysin typerältä touhulta!!!

Avaimen sitten hävitinkin perjantaina ja lauantaina eli tuli juotua, mietoja juomia kylläkin ja ilman mitään riitoja, sekoiluja tms., mutta miksi??? Kukaan ei pakottanut. Iski vaan fiilis, että kun on niin kuumakin…että kuuluu saada kylmää olutta ja siideriä ja nauttia siitä yhdessä mukavan ihmisen kanssa. Aivan yhtä rentouttavaa olisi ollut ilmankin, mutta kun tuon juomisen on kerran oppinut ja monessa tilanteessa käyttänyt, niin on se vaan kumman vaikeaa välillä olla ilman. No tänään on taas fiilis, että ei tee yhtään mieli juoda ja seuraavaan kertaan on aikaa. Ja tässä kohdin näin sanoessani jätän vielä portin avoimeksi, noloa :blush:

Sama täällä. Olen miettinyt taas viime aikoina yhtä tuttuani, joka ei ole koskaan juonut. Hänen ei siis toisin sanoen ole tarvinnut edes oppia juomattomuuteen kantapään kautta. Päällimmäiset fiilikset ovat kateus ja mieletön ihailu. Suomessa elää voimakkaana mielikuva kaikista absolutisteista jotenkin tylsinä, harmaina ja apaattisina mattivanhasina. Kyseinen ihminen on kaikkea muuta: spontaani, mielenkiintoinen, hauska ja aito. Ja minusta ennen kaikkea aivan mielettömän vahva. Toivon todella olevani vielä joskus itse samanlainen. Siis siinä pisteessä, että juomattomuutta ei tarvitse erikseen ajatella, voi käydä läpi juhlat, vaput ja mökkijuhannukset ja pitää hiton hauskaa ilman, että tulee missään vaiheessa edes miettineeksi sitä tosiasiaa, ettei juo. Siihen mulla on vielä matkaa.

Ihanaa, kun syksy on saapunut ja ilmat viilenneet. Kaksi viikkoa mennyt juomatta yhtään alkopitoista juoma, eikä ole ollut edes vaikeaa, kun taas pääsi alkuun. Olen muuttanut aika tavalla myös ruokavaliota ja pyrin syömään säännöllisesti ja terveellisesti, koska olen huomannut, että yksi asia, mikä saa helpommin juomaan, on selkeästi nälkä. Ja tyhjään vatsaan juominenhan on paljon tehokkaampaa kuin täyteen :slight_smile:

Selvisin myös työmatkasta yöpymisineen ja houkutuksineen hyvin ja tajusin taas kerran, että omilla ajatuksilla pystyy vaikuttamaan paljon siihen, päätyykö juomaan vai ei. Kun ei edes mieti tosissaan sitä vaihtoehtoa, että juo, niin se on sitten out! Ja helpottaa muuten ihan käsittämättömän paljon, kun ei edes ajattele koko juomista. Nykyään on monessa hotellissa jääkaappi, jossa on yläosa lasia ja näkyvillä paljon minikokoisia pulloja (aivan sikahintaisia!). Itse poistin kaapista talon juomia ja laitoin tilalle omat vissyt.

No, tänään on näin ja nautin olla selvin päin ja aloittaa huomenna uuden työviikon reippaana. Kaksi viikkoa juomatta vaikuttaa jo positiivisesti nukkumiseen, jaksamiseen ja mielentilaan. Jatkukoon tämä fiilis (tulossa paljon työmatkoja ja mahdollisuuksia juhlia, mutta otanpa reissun kerrallaan)!

Hieman viiveellä tervetuloa minunkin puolestani! Olen itse yrittänyt monet kerrat vuosien saatossa vähentää tosissani, mutta eihän siitä pidemmän päälle ole mitään tullut. Nyt päätin olla ottamatta ollenkaan, niin itseasiassa nämä 3 tipatonta viikkoa ovat olleet helpommat kuin aiemmat “vähennysviikot”. Silloin piti kokoajan keikkua kohtuuden ja kohtuuttomuuden rajalla ja yrittää määrittää mikä on vähän ja mikä liikaa…
Hienoa että pysyit lujana baarikaapin ääressä. Itselläni oli myös koettelemus viikonloppuna, avoin pullo ja lasi tyrkättiin nenän eteen. Harkitsin sekunnin ja hain lasiin mehua :slight_smile: Oli sitten mukava katsella krapulaista ystävääni kun tapasimme seuraavanakin päivänä… Tai toisaalta ei niin mukavaa, koska hänkin juo liikaa ja haluaisi vähentää, mutta minulla ei tunnu nyt olevan voimia muiden auttamiseen.
Tsemppiä!

Siitä mikä on vähän ja mikä on liikaa: Viime vuosina Suomessa on totuttu markkinoimaan viikkokulutuksen riskirajana miehillä 24 ja naisilla 16 alkoholiannosta. Yhdysvalloissa rajat ovat miehille 14 ja naisille 7 alkoholiannosta viikossa!!! USA ssa naisten päiväannoksen riskiraja on yksi annos mietoa alkoholijuomaa, Suomessa yli kaksi annosta. Tässä on mielestäni ajattelemisen arvoinen asia, kulttuuriko ne rajat määrittelee? Omasta mielestäni Suomessa rajat ovat aivan liian korkeat (kieroutunutta alkoholipolitiikkaa?), paljonkohan niitä suurkuluttajia onkaan esim. em. USA:n rajoilla mitattuna (jossa maassa muuten kyllä harvoin näkyy kännistä porukkaa juuri missään, enkä nyt puhu spurguista vaan tavallisista tyypeistä). No tosiasiahan on kuitenkin se, että aivosolut vaurioituvat jo matalissa promilleissa, ja pitkäaikainen alkoholinkäyttö johtaa aivojen surkastumiin ja monenlaisiin neurologisiin sairauksiin. Itseltäni ei vähentäminen onnistunut, eikä kohtuukäyttö pitkällä aikavälillä, joten olen alkoholisti ja valitsin lopettamisen :smiley: Ei viinaa selvään päähän, kuten sanonta kuuluu :laughing: Tsemppiä ja mukavaa alkanutta viikkoa kaikille täällä plinkissä!

Kulttuurihan ne raja-arvot määrittää. Jos rajoja laskettaisiin, niin joka toisesta kansanedustajasta tulisi alkoholisti. Eihän se sovi. Mikäli rajat määritettäisiin samalla tieteellisellä tavalla, kuin Itämeren lohien dioksiinipitoisuudet, alkoholin turvallinen käyttöraja olisi ruokalsikallinen keskiolutta päivässä. :laughing:

Hei keksin just vastauksen kysymykseeni “Mistä löytää raittiuden avaimen”. Senhän löytää raittiudesta - elämästä ilman alkoholia. Ei kai se sen kummoisempi juttu ole, kuin että lopettaa juomisen kokonaan. Kokeilee, miltä elämä tässä keski-iässä raittiina tuntuu. Miltä tuntuu kokea kaikki elämään väistämättä kuuluvat juhlat ym. selvin päin. Myös miltä tuntuu, kun palaa työmatkalta ainoastaan reissusta väsyneenä, ei juomisesta ja valvomisesta.

Tämä on todellisen pohtimisen ja arvioinnin paikka…

You go, girl! :slight_smile:
Ajatteleminen on niiiin aliarvostettua, mutta raitistumisen kannalta kuitenkin elintärkeää. Pitää löytää ne omat jutut, omat oivallukset, omat tavat pysyä polulla. Tietää, mikä puree juuri minun keissiini. Paljon apuja ja uusia polkuja ajatuksilleen saa muiden tarinoista, mutta kukaan toinen ei voi sanoa ‘tee näin, niin onnistut’.

No vielä mielenkiintoisemmaksihan tuon asian tekee se, että Suomessa noita omiakin riskirajoja pidetään aika yleisesti “naurettavan alhaisina”. Jos nyt vaikka ihan tavallisista sukujuhlista puhutaan, niin eipä niitä ihan kauheasti ole, jotka juovat sen lasin tai kaksi ruoan kanssa ja lopettavat siihen (autolla tulleita en nyt tässä laske mukaan). Suomessa voi, noin esimerkiksi, ihan tavallisen kokoinen nuori nainen kiskaista yli puoli pulloa vinkkua pohjiksi ja lähteä sen jälkeen baariin ilman että kukaan sanoo sellaista ihmistä alkoholiongelmaiseksi. Tolkuton humalajuominenkin on olevinaan jotain ihme irrottelua tai “nollaamista”. Asenneilmasto on mun mielestäni se, mikä vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten vaikea näitä ongelmia on kitkeä. Toivottavaa olisi, että alkoholin suhteen kävisi samanlainen nopea muutos kuin suhtautumisessa tupakointiin (josta on tullut mielikuvien perusteella ennen kaikkea köyhien ja kouluttamattomien touhua), mutta viinan kohdalla sama ei liene ihan heti näköpiirissä.

Palaanpa näin viikonlopun jälkeen tuohon otsikkooni ja jo aiemmin toteamaani, että se raittiuden avain todellakin löytyy juomattomuudesta. Totesin sen tässä viikonlopun aikana hyvin konkreettisesti. Monen monta kertaa samassa tilanteessa kuin viime perjantaina olleena (eli ajatus siitä, miten ihanaa onkaan “nollata stressi ym.” hakemalla riittävästi viiniä), tajusin, että omilla ajatuksillani johdattelen itseäni valitsemaan juomisen. Muistelen mielelläni vaan sitä ihanaa nousuhumalaa ja niitä “älykkäitä ja syvällisiä” keskusteluja, joita kännissä käydään. Unohtaen kokonaan sen, että kun vetää perjantain ja lauantain kunnolla, niin jatko onkin sitten yhtä kärsimystä…

Samoista asioista puhuttiin miesystävän kanssa kuin ennenkin. Kovasti paljon rauhallisempaa vaan oli yhdessä olo. Nukkumaan aikaisin ja ylös ajoissa - ilman krapulaa ja morkkista. Mutta - töitä tuon selvän viikonlopun eteen piti tehdä. Piti tosissaan päättää, että vaikka tekisi mieli ostaa ja juoda alkoholia, niin en sitä kuitenkaan tee. Ei se mahdottoman vaikeaa vaikeaa ollut, mutta ei ihan helppoakaan. Jotain siitä yhdessä juomisesta jäin kaipaamaan (ehkä sekin, että emme koskaan riitele tms. vaikuttaa). Varmaan sitä opittua tapaa relata juomien kanssa kaipasin. Ja huomaan olevani aika paljon hiljaisempi / rauhallisempi selvin päin. Realisti. Jalat maassa. Tiukkapipo? No, näitä pitää nyt pähkiä…

Onko kellään samanlaisia kokemuksia ja tai ajatuksia?

Olinpa laivaseminaarissa ja mahdollisuus juomiseen oli melkomoinen. Olisi voinut juoda ruuan kanssa buffet-pöydän viinihanoista ja myöhemmin sekä firman tarjoamana, että itse ostettuna. Kävin itseni kanssa aamupäivän seminaarin aikana tiukkaa vääntöä siitä, juonko muutaman lasillisen vai en. Oli yllättävän tiukka paikka…

Pohdinnan lopputuloksena päädyin siihen, että mihin yleensä tarvitsen alkoholia? Jotta pystyn seurustelemaan muiden kanssa, pääsemään “laivafiilikseen” vai haluun kokea nousuhumalan ihanuus :unamused: Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että en tarvitse alkoholia mihinkään, en siis yhtään mihinkään! Hiukan erilainen reissusta tuli, kuin aikaisemmin, mutta mitään en menettänyt sen takia, etten juonut. Sen sijaan sain hyvän ja krapulattoman seuraavan päivän! Ja juttu luisti ja huumori kukki myös selvin päin.

Kenellekään ei muuten tarvinnut selitellä juomattomuuttaan ja aika moni muukin oli vesilinjalla. Olen tyytyväinen itseeni :wink:

Huomaamaton mutta suuri osa ihmisistä on vesilinjalla, mutta sitähän me emme ole ennen vain nähneet tai paremminkin olemme pitäneet heitä hieman outoina. Raittiita päiviä sinullekin rutosti lisää, jotta paljon muutakin ennen huomaamatonta/kokematonta alkaa tapahtumaan. Raittius on tosissaan iloinen asia ja mitä sitä iloa juomisella pilaamaan.

Tänään taas ihana lauantaiaamu ilman morkkista ja krapulaa! Siis niin hyvä fiilis, että pakko tuulettaa :laughing:

Edessä kaksi raitista vapaapäivää, joina saan tehdä ihan mitä haluan - ja ilman alkoholia. Viime yönä näin kauheita ryyppäämisunia. Herätessä totesin, että huh, onneksi oli vaan unta. Näkeekö kukaan muu unia, joissa juo/haluaisia kauheasti juoda?

Olen myös huomannut, että saa uskomattoman paljon aikaan kaikkea, kun ei juo. Koti on siisti, kaapitkin tulee siivottua, jaksaa tehdä kunnollista ruokaa, lukea kirjoja, käydä lenkillä, tavata kavereita kahvilassa ym. ym. Ja rahaa säästyy - kauppalasku on tosi paljon pienempi, kun ei osta yhtään siideriä tai olutta. Reipasta ja raitista viikonloppua itse kullekin!