mistä loytää motivaatio kaman lopettamiseen...

eli mun pitäisi ja haluaisin lopettaa kaman käyttämisen mut jostain pitäisi löytää toi motivaatio…
niin ja olen menossa syksyllä kouluun ja mulla tulee olemaan paljon seuloja siel koska viime vuonna jäin kiinni kamasta…
mut kuin syvällä sitä pitää käydä että haluaa lopettaa…
tai oikestaan pitäisi päästä tost subust eroon nyt on taas kerran takana muutama kuukausi päivittäistä käyttöä ja jos aikoo saada edes jotain oloja niin pitää ottaa se 4-6mg et toimii…
bentsot olen jo lopettanut ja reflat oli aivan kauheat… mut vaikka kärsisinki noi subu reflat niin silti tekee mieli saada pää sekaisin aina jollain aineel… kannabista olen vähentänyt todella paljon kun jossain vaihees käytin vuoden sillain sen 2-10 kertaa päiväs…
mut kertokaapa te jotka olette lopettanut kaiken kaman et miten sitä pysyy selvin päin…
millä hillitä himoja?..
:frowning:

Itsellä ainakin pakko oli paras muusa: viimeisimmän rajumman käyttöputken jälkeen (johon sisältyi rannkkoja määriä tramalia, piriä, kokaiinia ja mausteeksi hieman oxyä ja panacodia kun jälkeenpäin summasin kaiken muistin hieman palailtua. Olen siis puhdas sekakäyttäjä, joka on vetänyt kaiken mitä eteen on tullut) niin kroppa ja psyyke oli lähes finito. Psyyke murskana (oli ollut jo vuoden päivittäiskäytön ansiosta muutenkin) mutta päälle vielä uskomaton päänsärky, huimaus, sydänoireet jne. niin tajusi että tästä lähtee henki ja järki nyt ihan oikeasti.

Sitten ei auttanut muuta kuin kävellä A-klinikalle sisään ja sanoa että tämän täytyy loppua nyt. Hitaiden lopettamiseen löytyy suht tuskaton ja hidas vieroitus. Monivuotisen Subun käyttäjän tarkkaa vieroitustapaa en niin tunne; joku sen kokenut osaa varmaan kertoa tarkemmin. Mutta opioideja minulta tiputellaan klinikan toimesta hitaan rauhallisesti alaspäin ja se toimii ihan hyvin. Tukilääkkeet auttavat alkaviin refloihin aina kun annostusta pudotetetaan ja voin rehellisesti sanoa, että hitaisiin ei ole ollut minkäänlaista halua vieroituksen aikana. Lähinnä niitä kohtaan on kasvanut puhdas inho; jokainen aamu vituttaa kun pitää ottaa vieroitusannos. Nykyään ajatuskin oxystä, tramalista tai subusta yrjöttää. En suostuisi enää ottamaan edes panacodia särkylääkkeeksi vaikka lääkäri kuinka tarjoaisi.

Nopeiden kohdalla on sen sijaan hankalampaa; himo niihin iskee säännöllisesti päälle ja se on todella hurja tunne. Ja mitään lääkettähän tuohon himoon ei löydy. Bentsoilla on pystynyt rauhoittamaan itseään tai sitten unilääkkeillä mennyt nukkumaan kun polte nopeisiin on ollut pahimmillaan. Pari kertaa olen toki sortunutkin - se täytyy tunnustaa ja nuo sortumiset vituttavat ja todella lujaa. Hyvä puoli on, että nopeiden himokohtus ei kestä kovinkaan kauaa; jos muutaman tunnin onnistuu kitkutelemaan niin tuo himo vaimenee.

Sitten kun pää vieroituksessa pikku hiljaa selviää, niin tulee ikävä kyllä nuo käytön ikävät puoletkin selkeästi esiin: tajuaa kuinka järjettömän summan on polttanut kamaan ja lainannut tahoille, joista sitä ei koskaan tule saamaan takaisin. Ja samalla huomaa sörssineensä muunkin elämänsä; duuniasiat perseellään ja aikaisempi sosiaalinen elämä ja ystävät hävinneet. Ja huomaa myös miten säälittävän naurettavaan kuntoon on kroppansa saanut (peilikuvan edessä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa) ja on aika tuskaa lähteä pikku hiljaa laittamaan itseään kuntoon; opettella syömään ja nukkumaan, hilata painoa takaisin normaaliksi ja yrittää saada fyysistä kuntoaan takaisin.

Mutta kun huomaa kaiken tuon paskan minkä kamalla on tehnyt elämälleen, niin siinä on myös sitä motivaatiota lopettamiseen ja kuivilla pysymiseen.

…Jokaisella on tietenkin oma tarinansa mutta näin asia kulki itselläni ja taistelu ja vieroitus jatkuu edelleen ja tulee todennäköisesti jatkumaan vielä pitkään. Mutta takaisin ei ole paluuta; tasan yksi elämä elettävänä ja sitä minä en enää anna tuolle kaikelle paskalle mikä kaman vetoon kuuluu.

Mä luulen että sun pitäisi löytää jotain kiinnostavaa tekemistä, se veisi ajatuksia ainakin välillä muualle ja olisi joku juttu mitä kohti pyrkiä elämässään.

Hieno kuvaus tuo rajatilaeläimen kirjoitus.

Se on vain löydettävä se oma pohjakokemus ja sitäkautta huomata että kamalla ei ole enää mitään tarjottavaa. Ei se kyllä helppoa ole. Itse olen oman pohjani löytänyt jo monesti.

Mutta ei se riitä että lopettaa kaman vetämisen. Se vaatii täydellisen asenteiden ja arvomaailman muuttamisen. Pitää lopettaa rikollinen ajattelu, pitää lopettaa ihmisten hyväksikäyttö, oikeastaan on tapahduttava perusteellinen aivopesu.

Kuulostaa rankalta, mutta se on onnistunut sadoilta ihmisiltä (Useimmilla NA:n avulla)

Katso jos NA:lla olisi jotakin tarjottavaa sinulle. NA:n ainoa jäseneksipääsyvaatimus on HALU lopettaa käyttäminen.

Minulla on tämä matka vielä pahasti kesken, kun annoin korvaushoidon sotkea matkaani puhtauteen.

Mutta onnea sinulle ja kaikille muille!

jee nyt ollut jo neljättä päivää ilman subua… tänään meinasin mustapartaa hakea ko alkaa noi olot olleen aika ikävät…
tai ei sillain sietämättömät mut vituttaa ko maha on sekasin ja tuntuu välil et kuolee ko se vääntää sillain kunnolla ne on niinko jotain vitun maha kramppeja ja sit on tollanen helvetin hermostunu olo ja koko ajan on ottamassa puhelinta käteen ja soittamassa et tuunpa hakee subua… mut en vielä… ja vaik pihalla on melkee se 30 astettaa kylmä ja hikoilee vitusti niin silti on kylmä… :unamused: mut ko menee toi toi sertralin annoksella sata niin ei siit taida paljo apua olla…
mut auttaako toi propraali ja hypolokki…

Mul vaa totaalinen kyllästyminen, joko mä kokeilen onko elämä selvänä näin paskaa tai tapan itteni. Jos elämä selvänä näin paskaa, tapan itteni! Mä en jaksanu, en jaksa vieläkään, enkä jaksa melko usein edes selvänä; masentaa. Mut sitä ei ollu viäl kk sit joten toivoa on. Mä en kuitenkaa vedä kamaa masennuksee, ku siit paskast pääsy eroo ni pysyn kans… Pieniä lääkeretkahduksia luk. ottamatta joita tapahtuu 1-4 1-3kk:den aikana ja joka kolmas/neljäs kk itsetuhoisista syistä johtuvaa piikittämistä joka kestää 1-2pv luk. ottamatta. Toisaalta mä välillä myös viiltelen, pitäis kai miekkariin mennä… :frowning:

Sen ei pidä olla enää hauskaa, ei voi lopettaa jos on hauskaa! Pitää alkaa miettimään et oisko maailmas muutaki hauskaa ku pään sekottaminen; eiks päivät mee turhaan ku ei muista? Mitä muut tekee, kait voin kokeilla ja jos ½v:den jälkee on paskaa ni palaan takas? Alkaa kyseenalaistaa ja olemaa ylpeä itsestään. Nyt vaik mua masentaa vituksee, mä en silti tahdo palata vetämää vaik voisin! On sellanen tilanne viäl et ois vermet ekaa kertaa 3 tai 4 kk:tee; sain klinikalt ku ahisti sillee et meinattii soittaa lanssi ku mietin itsaria… Mut kamaa en vedä! En tahdo! Pää menee sekasin enkä oo oma itseni, ei kiitos! Ajatusmalli on muutettava, ja pohja löydettävä; mul nykyää hyvät välit siskojen kans, muistan ku kerran tuli mua kattoo ja en poistun koko aikana (2h) vessast ku yritin vetää piri-vetoja… :blush: Iteasias yritin koko päivän, en näyttäytyny, sanoin vessan oven läpi heippa ja mitä ne kyseli; ne oli koiran kans olkkaris; kuin noloa!!! Eikä sekää ollu mun pohja… kannattaa vaa kyseenalaistaa oma elämä, voisko se olla parempaa, jos ei tunnu silt ni et oo valmis… sori… Tsemppiä!

alkaa pikku hiljaa paniikki iskee koulut alkaa täs parin viikon pääst ja pitäs niinko alkaa lopettelemaan tämäviihteilly…
ei taida onnistua… :frowning:

Mä ainakin jos olisin sä, oikeasti eristäytyisin täysin pariks viikoks kotiin ilman et päästäis ketää sisää! Kärsis viekkarit ja hommais ennen “eristystä” tarvittavat tropit siihen kotona oloon… Sit kouluu ni sais intressei muuhunkin ku kamaan… Mä yrittäisin ainakin, sitä syrjäytyy jos ei kouluun mene, mä ioon nähny useamman tapauksen ja iteki lopettanu koulun kaman takia. Kynnys kasvaa jos ei kouluu mee… Mut tsemppiä!

Itellä on vähä sama onkelma…Oon päässy opiaateista ennenkin eroon, mut nyt tätä lopettamista oon miettiny koko vitun vuoden.Oon syyllistäny itteeni,miks oon taas tässä jamassa.Oon myös itkeny,ahistellu,vittuillu,viillelly yms itsesääli-paskaa.Tos yks vko mul oli läjä bentsoja ja codeja yms ja kelasin et nyt loppu,ei ole loppunu ei.Pari pvää menee,sit valtaa totaalinen vitutus.
Oon ennen lopettanu katkolla ja kotona…Mielestäni paras on tosiaan hankkia tarvittavat lääkkeet kotio ja jääkaappiin jtn syötävää mikä menee helposti alas.Ja pysyä kovana.Ja joo,helpommin sanottu ku tehty.Pidän pekut pystyssä.

Vastaukseni oli vähän asian vierestä.OhO.

etsi oma selkärankasi, varaa pameja tai jotain hyviä benzoja, savua, buranaa, ruokaa, olutta/viinaa ja muita herkkuja. ilmota kavereille että nyt on turha soittaa tai tulla käymään ainakaan viikkoon. jos minä pystyn siihen kotona niin kyllä pystyvät muutkin. kaivakaa selkäranka esiin ja sanokaa itsellenne että toi paska ei juoksuta mua enää yhtään ja se palkitsee helvetin hyvin kun voi itse päättää aineen puolesta… kokemusta löytyy enkä kadu pätkääkään.:slight_smile:

joo kiitokset vastauksista olen nyt ollut jo kohta neljä viikkoa ilman texiä… mut vauhtia on pikkusen mennyt ja uskon et saatan voida olla ilman… mut ei se helppoa tule olemaan… :unamused:

En nyt tiedä onko tämä bentsokoukku mitään verrattuna esim. opiaattikoukkuun, mutta itsellä ei ainakaan mistään löydy motivaatiota lopettaa. Helpottavat elämää hemmetisti ja kokoajan tekisi mieli nostaa annosta. Unelma annos ois Rivaril 3x2mg päivässä. En sitten tiiä, että naulataanko tässä omaa arkkua. :confused: Tällä hetkellä 2-4mg päivä, joka on jo enempi mitä respa lupaa. Tramaleista sain joskus ihan mahtavat euforiat irti, mutta ei ole sen koommin tullut kokeiltua, vaikka mieli on tehnyt monta kertaa. Annos taisi olla 200mg. Kodeiinia myös kokeillut panacodista eroteltuna, mutta itsellä Tramal oli huomattavasti voimakkaampi.

lopetin 2kk sitte röökin polton motivaationi löyisin tietenkin oma terveys säästyy ja haluun et slaikkariin riittää verta vielä 50v :laughing: (tupakointi aiheuttaa impotenssia). ja jos ei enää polta röökiä niin voi ostaa rahan edestä pilveä eli ilta savut joka päivälle :laughing:

“Ja huomaa myös miten säälittävän naurettavaan kuntoon on kroppansa saanut (peilikuvan edessä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa) ja on aika tuskaa lähteä pikku hiljaa laittamaan itseään kuntoon; opettella syömään ja nukkumaan, hilata painoa takaisin normaaliksi ja yrittää saada fyysistä kuntoaan takaisin.”…

Tarkoittaako tuo lihomista vai laihtumista?