Mistä kipinä lopettamiseen?

Hei!

Mistä te lopettamisessa onnistuneet olette saaneet sen kipinän lopettamiseen?

Itse olen koukussa automaatteihin, niin netistä kuin kasinolta löytyviin. Nämä kaupoissa olevat eivät pahemmin kiinnosta, liian pienet panokset nääs… :unamused:

Olen tiedostanut jo useamman vuoden ajan olevani peliongelmainen. Silti en saa lopetettua pelaamista… Laskut tulee kyllä maksettua ja ruokaa on pöydässä, mutta siihen se sitten jääkin. Kaikki muu menee pelaamiseen, niin omat kuin lainatutkin. Eli luottokortit on tapissa, kaikki mahdollinen “muuhun käyttötarkoitukseen” otettu laina on mennyt sinne samaan osoitteeseen. Olen muutamaan otteeseen maksanut luottokortit tyhjiksi…vain pelatakseni ne taas tappiin. Jos voitan vähän enemmän en edes ajattele mitä niillä tekisin koska tiedostan pelaavani ne takaisin.

Olen niin kyllästynyt siihen, että aikani, rahani ja ajatukseni ovat alati kiinni noissa peleissä. Kuitenkaan “päätökseni” lopettaa eivät yleensä kestä paria päivää kauempaa. En enää itsekään usko näihin omiin niin sanottuihin päätöksiini. Mikä ihme siinä oikein on? Kun se kerran niin paljon pännii niin miksei sitä tee asialle jotain? Mitä pitää tapahtua että sitä herää? Mennä luottotiedot? Lähteä kämppä alta?

Sitä tuntee itsensä enemmän kuin tyhmäksi kun tiedostaa näin hyvin oman ongelmansa ja kuitenkin vain jatkaa.

Tiedän kyllä senkin että sen kipinän on lähdettävä omasta itsestäni, että ei kukaan teistä voi sitä minulle tarjottimella ojentaa…

Ehkä toivoin että tämä kirjoittaminen tänne selkiyttäisi edes jotain. En tiedä, alkaa olla aika epätoivoinen olo…

.

Kiitos vastauksestasi.

Taidat olla oikeassa. Eipä tuo (valitettavasti) ole ainoa asia jossa teen itselleni hallaa.

Sitä pitäisi kai vain itse pystyä hyväsymään se, että tarvitsee apua.
Se on minulle vaikeata. Vain heikot ihmiset tarvitsevat apua. Vain heikoilla ihmisillä on huono itsetunto. Ihan sama millainen lapsuus on niin vahvat ihmiset menevät siitä läpi ja selviävät. Kaikki muut ovat luusereita.
Mikään ei ole hävettävämpää kuin se jos ihmisellä ei pää kestä.

Ja mikään tuosta yllä kirjoitetustahan ei ole totta, “järkevä minä” tietää sen. Samaten kun sen, että jos ihminen on melkein neljäkymmentä vuotta rakentanut elämäänsä hyvin huteralle pohjalle niin tässä vaiheessa ei mene enää lujaa.

Muutama vuosi sitten kävin hetken aikaa psykoterapiassa, muistan hyvin kuinka terapeutti esitti minulle tuon nimenomaisen kysymyksen, siis että miksi minä tietoisesti teen hallaa itselleni. En osannut vastata. Vastaus taitaa olla niin syvällä etten tiedä pystynkö kaivamaan sitä esille. Kaikkeen tottuu, myös tähän.

Lopetin muuten sen terapian aika lyhyeen, terapeutin neuvojen vastaisesti.

Katsos en minä voi niin huonossa jamassa olla etten siitä itse selviäsi.

Ja paskat.

Moi,

Olen itse miettinyt myös juuri tuota itsensä rankaisemista.

Omalla kohdalla on välillä isojen tappioiden jälkeen juuri se, että tiesin mihin tämä on johtamassa ja että satutan vain itseäni (sekä sivullisesti muita - itselläni ei ole muita elätettäviä), mutta jotenkin se tunne on jollain kierolla tavalla tuntunut ihan hyvältä. Jonkin sortin masokismia?

Itse kuitenkin nyt tajusin vasta ensimmäistä kertaa riippuvuuteni vakavuuden. En pysty kontrolloimaan pelaamistani, joten ainoa vaihtoehto itselleni on olla kokonaan pelaamatta. Se itsepetos missä olen elänyt isojen repsahdusten välissä (jolloin olen hetkellisesti pysynyt kontrollissa) valkeni minulle ja myönsin itselleni etten voi jatkaa niin. Minun on vain poistettava tämä osa elämästäni kokonaan.

Itse tunnen oloni huomattavasti selkeämmäksi tämän ymmärrettyäni, koska tiedän että olen joskus nauttinut pelaamisesta ja se on ollut (valitettavan) suuri osa elämääni jo pitkän aikaa. Se ‘kärsimys’ siitä että kiellän sen itseltäni tämän ns. nautinnon kokonaan, jollain lailla kutkuttaa samaa hermoa, kuin pelaamisen tuottama ‘kärsimys’.

En tiedä ymmärrätkö ollenkaan mitä tarkoitan. Asiaa on vaikea selittää ja olen itsekin vasta matkan alkuvaiheessa, mutta tällä hetkellä ainakin tuntuu melko hyvältä.

Hei ColdTurkey,

taidan ainakin osittain tietää mistä puhut.

Koska olen tiennyt että pelaan kaikki rahani ja kun taas teen niin, niin asia on jotkenkin hallinnassani? Tiedän missä mennään?

Minullekin on valjennut, että kohtuupelaajaa minusta ei taida koskaan tulla. Oma lisämausteeni tähän soppaan on se, että puolisoni jakaa tämän “harrastuksen” kanssani, ei ehkä ihan yhtä ongelmaisella taholla mutta kuitenkin. Joten jotta saisin pelit poistettua elämästäni niin minun pitäisi saada hänet siihen mukaan, koska puolisoa en halua tästä yhtälöstä poistaa.

Älyttömästi on vaatinut itseltäni ajattelutyötä, psykologin kanssa jauhamista,
vertairyhmissä jauhamista,jokapaikassa asian jauhamista ja alussa koen olevani
itsekkin vielä…
Kuitenkin on itselläni useimmiten vahva usko, että olen oikealla tiellä…tuo tie ei ole useinkaan
helppo, mutta vakuuttunut olen sen oikeellisuudesta…
Asia on kuitenkin niin, että kun pääsee jollakin lailla alkuun, eikä anna periksi millään,
ei anna itsensä antaa periksi, alkaa edistymistä tapahtua väistämättä…
periksi ei saa antaa…se on ainoa muistettava asia, ei vaikka usein mieli tekis…
lopulta ei enää taida voidakkaan antaa periksi…
Tuo on minusta ihan hyvä vaikka kiero ajattelutapa, että rankaiseekin itseään
olemalla pelaamatta,mukavan kieroa huumoria…huumoriakin tarvitaan…

Miten sitä saa itsensä siihen siihen moodin että ei anna periksi?

Varsinkin kun se oma kuva itsestä on jotain muuta. Minä en ole koskaan taistellut itseni puolesta.
Minä en ole koskaan yrittänyt (vakavissani) ratkoa mitään elämässäni olevia ongelmia. Selviytymistaktiikkani on ollut seistä tumput suorina niin kauan kun kykenee ja kun ei enää kestä niin jättää kaiken siihen ja “aloittaa alusta”. Hyvin rakentavaa.

Eri roolien vetämisessä olen tosin kehkeytynyt todella hyväksi, varmaan tässä porukassa aika yleinen taito :laughing: .

Kiitos teille muuten näistä ajatuksista. Tämä on ensimmäinen kerta kun käyn ajatustenvaihtoa tästä aiheesta ihmisten kanssa jotka tietävät mistä on kyse. Omalla laillaan lohduttavaa.

Wow, toi oli aika hyvin sanottu ja pisti miettimään… Olen itse saattanut suhtautua asiaan hyvinkin samankaltaisesti.

Oon katellu muutaman dokkarin aiheeseen liittyen ja etenki tässä yhdessä (youtube.com/watch?v=0jd4K-kJkpo) mulle iski aika vahvasti erään henkilön kommentti, mikä osaltaan ehkä liittyy tähän aiheeseen. Kommentti meni jotakuinkin näin “En koskaan ajatellut, että minulla olisi uhkapeliongelma - minulla oli vain rahaongelma ja ajattelin että se ratkeaa sillä että saa enemmän palkkaa”. Eli tavallaan just, että pelaaminen on hanskassa ku tiedät että tuut pelaamaan suurinpiirtein kaiken, mutta jos jostain sais enemmän rahaa nii sit olis muka rahaa niihin muihin asioihin ku pelaamiseen. Kuukaudesta toiseen laitat itses siihen samaan tilanteesee, jossa rahaa on ainoastaa enää nippa nappa selviytymisee ja sit ajattelet et sul on liian pienet tulot. Kaikesta muusta säästetää paitsi pelaamisesta ja sit valitetaa ku kaikki maailmassa on niin kallista. Ite on opiskelijana tottunu niin hyvin siihen ‘köyhyydessä’ elämisee ja sillon se kuuluki siihen asiaa, mut sit ku tulee liksaa, nii sitä on vaikea perustella, et miks ne rahat ei vieläkää riitä. Köyhyydessä elämisessä on tavallaan oma viehätyksensä, ku jokainen päivä on selviytymistä - Todella tiukkaa itsekuria ostosten suhteen jne. Nyt mulle vaa riitti se, että mä maksan tuhansia euroja vuodessa jollekin maltalaiselle kasinopomolle tästä kokemuksesta, minkä voin homma ittelleni jollain muullakin tavalla (esim. ostamalla kämpän ja laittamalla lainanlyhennykset vaikka sille tasolle, että tuntuu budjetissa ja kunnolla). Tämäki vois olla hyvä tapa ‘rankasta’ itseään :slight_smile:

En nyt siis sano, että tämä itsensä rankasu olis millään lailla se pääpointti tässä addiktion käsittelyssä, mutta tuli vaan mieleen, että olis todella paljon parempia tapoja kiusata itseään ku uhkapelit :slight_smile:

Tuo rahan arvon hämärtyminen on kyllä jännä juttu.

Kuntosalikorttia ei voi hommata koska sehän maksaa monta kymppiä kuussa, mutta yhden illan aikana voi pelata 800 € :open_mouth: .

Jäi kovasti mietityttämään tuon itsensä rankaisemisen käyttäminen “positiivisesti”. Siinä voisi piillä jotain…
Hmmm…täytyy jalostaa ajatusta.

Hei ColdTurkey,

kiitos laittamastasi linkistä! Katselin dokkarin tänään ja siinä oli kohtia jotka saivat ainakin minut ajattelemaan asioita vähän eri kantilta.

Samalla valkeni se, että tässä on pakko keksiä jotain pelaamisen tilalle. Jos sen vain jättää pois niin ei hyvin käy ellei ei ole jotain millä täyttää pelaamisen jättämän aukon. Se on nimittäin iso :unamused: .

Lueskelin juttujasi tuolta toisesta ketjusta, tsemppiä sinulle!!! Olisi itsellekin ollut hyväksi liittyä tähän joukkoon vähän aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Enemmin vähän lyhyempi pelaamaton elämä kuin ei pelaamatonta elämää ollenkaan :slight_smile: .

Hei,

olisi hienoa että kaikki riippuvuuksia ammatikseen opiskelevia ja itse ammattilaisisa saataisiin tänne

ns omassa persoonassaan kyselemään ja juttelemaan, avoimin mielin oppiaksemme toinen toisiltamme

aina joitain tiedon murusia/uusia näkökulmia ongelmiin. ammattitermeillä kognitiivinen eli behavionaarinen

lähestymistapa tulisi hyvin edustetuksi. vaikka pelkäisittekin kitkerää palautetta, oppisitte helposti ohjailemaan

keskustelua ja kaikki oppisivat vuorovaikutustaitoja. tässä olisi kaikille hyvä oppimisen paikka.

pinnallisuus= laiskuutta

pinnallisuus= sokeutta

avoimuus= tiedon nälkää

avoimuus= kokonaiskuvan hahmottamista

Nyt täytyy sanoa näiden kahden viimeisimmän vastauksen osalta että ei ihan auennut…
mutta ehkä minulla on vain pitkät piuhat :slight_smile: .

Pelasin kaikki…Oon niin rikki. En kestä…

[Poistettu sääntöjenvastaista -Päihdelinkin moderaattori]

Aika mauton peikko…

samalla kun kumartaa RAY nimistä “vastuullista” toimijaa, pyllistää kohti ongelmissa rypevää…

näin raha-automaatti yhdistys tulee vastaan peliongelmaista, tarjoamalla onnenpottia.

Tuohan alkaakin jo vaikuttaa kasinoiden jäsenkorttisysteemiltä… Koskakohan nuo ‘pikkukasinot’ poistuisivat kaupoistamme? Panoksetkin nousevat vaan koko ajan.

Suosittelen lisäämään jonkun kommentin alkuperäiseen RAY-viestiin, koska se on aika helposti väärin tulkittavissa ja itsessään rikkonee palstan sääntöjäkin.

edit: tai ehkä vain itse ymmärsin viestin väärin. Lienee aika mennä nukkumaan siis.

helposti väärin tulkittavissa?!?